Eli aika usein huomaan kyllä ketkä ovat ujoja, koska olet itsekkin tosi ujo. Sitten menen ihastumaan ja niistä ei kuitenkaan ikinä synny mitään. :(
ujosta ihastumisesta.
ryven itsesäälissä
251837
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Niih.. Ja sitten vielä ihastuu toiseen ujoon niin siitä ei ainakaan tule mitään kun kumpakaan ei uskalla tehdä minkäänlaista aloitetta.
Kokemus opettaa :)
Vaikka tuntuis miten ylipääsemättömän mahdottomalta lähestyä toista niin se palkitsee aina, vaikka selviäisi ettei ihastus olisikaan molemminpuolista olisi silti rohkeutta ensi kertaa varten.
Itse olen ollut aina ihan auttamattoman ujo, ihan kaikessa.
Viimeisen vuoden aikana huomasin miten paljon se elämää hankaloittaa ja päätin tilaisuuden tullen antaa mennä vaan, tapasin joku aika sitten miehen jota en ikinä, en ikinä muutama kk sitten olisi uskaltanut lähestyä, mutta pakotin itseni avaamaan keskustelun ja kiitoksena rohkeudestani sain miehen numeron ja muutamia viestejä.
Tällä tarkoitan sitä, että ikinä ei saisi jäädä ihmettelemään.
Harmittaa että olen nyt 24 vuotias ja minulla kesti tähän asti tajuta miten mahtavaa on heittäytyä elämään mukaan.
Jos ei nappaa, ei nappaa, sitten hymyillään ja eteenpäin. Tärkeintä on yritys, ihan kaikessa.
Hyvä että uskalsit ja olet vielä nainen. Yleensä, kun kai sen miehen pitäisi tehdä.
huora saa aina seuraa
ei palkitse , valitan.
Samat fiilikset kun ketjun alottajalla... Ite oon kans ujo ja vähä aikaa sit menin ottamaan yhteyttä yhteen kehen oon ihastunu ja nolasin TAAS itteni. Nyt hävettää... Virheistä ei näköjään opitakaan, ainakaan en minä!!
Mut ethän sä ole itseäs nolannut??
Ei yrittäminen ole itsensä nolaamista.. mitään ei saa jos ei yritä, se on satavarma fakta.
Toi on nimenomaan sitä oppimista, ei toi ole mikään virhe, sä yritit, ei onnistunut, voivoi.. Kuulostaa ehkä karulta mut näin se vaan on. Jos et olis koittanut, et olis saanut tietää..
Älä pistä päätä "piiloon" siinä kohtaa jos toiselta saat pakit tai tunnet olos noloksi, siinä kohtaa se vast noloa ja vaivautunutta meininkiä onkin, molemmin puolin.
Parempi et hymyilet vaan ja sanot että kaikki ok, moikataan kun nähdään tms.. Sit eteenpäin.
Mietin tossa just että kyl mulla on ainakin miespuolisia ystäviä kenelle olen aikanaan sanonut ettei kiinnostanut, nä ihmiset on niitä mitkä on todennut mulle takasin että ei mahda mitään, aina kannattaa yrittää.. Ei tullut mieleenkään miettiä siinä kohtaa että mitä toi jätkä ajatteli vaan mun mielestä oli mahtavaa että toinen uskalsi suoraan kertoa fiilikset, kannatti tai ei.
Hienoja sanoja sinulta, kiitos siitä!! Mutta entä silloin kun on yrittänyt uudestaan ja uudestaan ajatellen että kyllä se onni joskus minullekin osuu ja joutunut aina vain pettymään? Se ei hirveästi anna motivaatiota tulevaan... Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!!! Olen ajoittain jopa kateellinen niille, joiden tyttöystävä on joskus seurustelun jälkeen jättänyt, sillä ovathan he sentään saaneet kokea sen mitä minä en ole saanut kokea - miehen ja naisen välistä raukkautta. Ihastuminen on ihana tunne, mutta entäs se kun tajuaa että myös toinen on yhtä ihastunut sinuun kuin sinä häneen? Kuinka hieno tunne se mahtaa olla että joku voisi olla ihastunut myös sinuun?
"On olemassa vain yksi synnynnäinen harhaluulo, ja se on se, että olemme olemassa ollaksemme onnellisia." (Arthur Schopenhauer)
"Että rakastaa jotakuta,
joka ei rakasta sinua,
on kuin menisi temppeliin
ja laskeutuisi rukoukseen
puisen veistoksen taakse,
nälkäisen paholaisen.
Ihan tuttuja fiiliksiä kuulostais olevan myös mulle noi mitä käyt läpi.
Se on totta että motivaatio alkaa katoamaan siinä kohtaa kun näyttäis siltä että aina joutuu kiertämään samaan lähtöruutuun kerta kerran jälkeen...
Tässä asiassa en kyllä pysty muuta sanomaan kun sen että pakko koittaa olla kärsivällinen ja jostain valaa sitä uskoa että kyllä se joku vielä löytyy joka vastaa tunteisiin ja ihastumiseen.
Mulle on aina ollut tärkeitä ystävät, tuntuu hyvältä kun saa purkaa pelkojaan näistä asioista toiselle.
Sitten näissä asioissa on kans käännepuoli, muistan että koin joskus jopa kateellisuuden tunteita yhtä hyvää ystävää kohtaan, en itsekään mikään ruma ole tms mutta tämä kyseinen tapaus on aina ollut ihan lievästi sanoen hemaisevan näkönen, se oli ihan sama että minne baareihin, kauppoihin tai kahviloihin lähdettiin niin vientikin oli sillä ihan käsittämätöntä ja siinä jäi kyl kaikki muut ryhmässä olevat suoraan "toiselle sijalle". Siinä oli vaan semmonen juttu, että se oli taas niin valtavan sitoutumiskammoinen että oli sen takia aina yksin ja kärsi yhtäläisesti.
Se on tällä hetkellä 27 vuotias ja seurustelee ensimmäisen kerran pitkässä suhteessa jota on kestänyt nyt puoli vuotta.. näinkin voi käydä.
Kaitpa se on vaan pakko uskoa ja luottaa että jostain se löytyy kenen kanssa asiat loksahtaa samantien niin yksiin ettei tarvitse jäädä miettimään että olikohan siinä jotain vai ei tai pitäisköhän koittaa yhteyttä vai ei.
No omaa sitoutumiskammoisuuttaan voi onneksi muuttaa tai kehittää... Sitä, että ihastutaanko sinuun vai ei, ei voi muuttaa!!!!
Harmi vaan ettei miehet puhu toisilleen :/ Mutta onhan täältä suosta ennenkin noustu ja päästy uudestaan pettymään, joten eiköhän se tälläkin kertaa niin käy... Kuitenkin niin monesti nähny semmosiakin miehiä, jotka kohtelee omia kauniita naisiaan tosi huonosti eikä arvosta heitä!!!!!!!!!!!!!!! Se pistää ketuttamaan ku itellä olis niin paljon rakkautta annettavanaan, mutta ketään ei kiinnosta...
Haluisin vaan nukkua koko ajan, koska unissa on tapahtunu parhaimmat asiat mun elämässä, siellä oon ollu vaikka kenen "Pamelan miehenä" ( ;) ), mutta aina olen herännyt tähän samaan todellisuuteen - valitettavasti. Peilistä en itseäni halua katsoa, koska en halua nähdä niitä EPÄONNISTUNEEN, huonon, ruman ihmisen kasvoja... On todella sama fiilis kuin Anssi Kelan biisissä Nolla!!
Itsekin olen ujo ja nolannut itseni menemällä juttelemaan yhden tyypin kans joka ei loppujen lopuksi ollut kiinnostunut musta pätkääkään. Virheistä ihminen oppii, jos joskus sattuisin ihastumaan, niin pitäisin mölyt mahassa eli olisin hiljaa. Mn ihastumiset ovat olleet muutenkin aina ykspuolisia, joten enää en katsele ketään, kun se ei johda mihinkään. Rumalla ujolla, ei ole minkään valtakunnan mahdollisuutta mihinkään, joten parempi kun ei edes ajattele ihastumisia ollenkaan.
No ei ainakaan noin pidä ajatella. Itsellänikin on yksipuolinen ihastus mutta jaksan edelleenkin toivoa että vielä joskus tärppää. Katsele ympärillesi!
Niinpä, ihan totta, juuri näin!!! Turhaa yritystä ja toiveiden elättelyä vuodesta toiseen ainakin minulla ollut :/ Tuskin se tästä mihinkään muuttuu...
T. Elänyt, nolannut ja pilannut
Älä ole noin pessimistinen. Olethan edes elänyt, jotkut ei uskalla edes elää!
Kuulostaa tutulta. Mäkin ujona poikana ihastun herkästi ujoihin tyttöihin. Eteneminen vaan käy tosi hitaasti kun alotteiden tekemisen kynnys on niin korkea molemmin puolin. Ujoja tyttöjä on vielä niin mahdottoman vaikea lukea. Ehkäpä minuakin.
Mutta kun pidän ujoja ihmisiä paljon luotettavimpina ja herkempinä niin tykkään paljon toisista ujoista joten täytynee yrittää kerätä lisää rohkeutta ja olla välittämättä pettymyksistä ja noloista tilanteista.
Oon ihan samaa mieltä sun kanssa!!! Ei muakaan kiinnosta ne naiset, jotka on heti suuna päänä joka asiassa ja esittämässä jotain... Eihän semmosta kukaan jaksa pidemmän päälle!! Maailman yksi kauneimpia asioita on se kun ujo tyttö katsoo sinuun niillä kauniilla silmillään ja kääntää katseensa heti jos sinä katsot häntä :) Sitä ei voita mikään!!!! (paitsi jos saa tytöltä sen ujon hymyn nii sit menee aika tasoihin :P)
"Maailman yksi kauneimpia asioita on se kun ujo tyttö katsoo sinuun niillä kauniilla silmillään ja kääntää katseensa heti jos sinä katsot häntä :)"
Todella ihanasti ja kauniisti sanottu. Voin sanoa täysin samaa myös ujoista pojista/miehistä. :)
Sanotaan, että esimerkiksi ujous suojaa, mutta mielestäni sitä teoriaa voisi soveltaa myös "yltiösosiaalisiin" ihmisiin; tiedän yhden ihmisen, joka on oikeasti todella herkkä ihminen, mutta esittää kovaa ja sosiaalista, koska se on hänen keinonsa suojata itseään.
Niin juuri, itsekin tunnen pari tollasta tyyppiä!!! Jo ala-asteelta lähtien lapsia on yritetty "kasvattaa" ujoudesta pois... Ujot ovat yleensä kiusattuja, koska eivät ole niin yltiösosiaalisia kuin muut ja heille nauretaan. Myös opettajat ovat osaltaan syyllisiä tähän, sillä heidän mielestään jokainen lapsi on kasvatettava samaan muottiin. Ujojen ihmisten itsetunto tästä heikkenee ja he kokevat olevansa yht. kunnan ulkopuolella, koska eivät saa tarpeeksi positiivista palautetta! Jokainen tarvitsee positiivista palautetta, se on juuri sitä kehittävää, ei negatiivinen.
Muistathan! 1.Ujokin tykkää, että hänetkin huomioidaan.
2. Ujokin tykkää, että hänelle puhutaan.
3. Ujo tykkää, että hänestä sanotaan jotain positiivista
(mitä tahansa vaikka hiuksista tai vaikkapa
hyvästä todistukstesta)
Jos siis tapaat tänään jonkun ujon ihmisen muista ainakin nämä 3 asiaa!!!
Ujous ei ole sairaus vaan kauneus, jonka harva vain harva saa osakseen!
Ps. saatto mennä vähä ohi aiheen ja moralisoinnin puolelle: pahoittelut siitä!! :D
Hyvä kirjoitus. Perusongelma tosiaan on tuo samaan muottiin tunkeminen ja se että ihmisten temperamenttipiirteet on normitettu hyviin ja huonoihin. Joku on jossain vaan päättänyt että ulospäinsuuntautuneisuus on hyvä juttu ja ujous huono. Milläköhän auktoriteetillä? Multa ei oo ainakaan kysytty asiasta mitään.
Sitten kun opettajat ja muukin yhteiskunta antaa positiivista palautetta ulospäinsuuntautuneisuudesta, niin luontaisesti ulospäinsuuntautuneiden lasten itsetunto nousee. Vastaavasti ujot lapset eivät saa positiivista palautetta sellaisina kuin ovat vaan niitä pyritään muuttamaan. Se johtaa sitten alemmuudentunteeseen siitä ettei kelpaa sellaisena kuin on. Jokainen ihminen kuitenkin kaipaa hyväksyntää. Ja luultavasti ne jotka sitä vähiten ovat saaneet kaipaavat sitä kaikkein eniten.
Minä tartun haasteeseen ja yritän tänään mennä juttelemaan jollekin toiselle ujolle. Kävi miten kävi. :)
Toi on niin totta kun vaan olla voi (:
No, Oonnekas, miten kävi? Uskon, että sinulle ujous ei ole este tutustumiselle, ainoastaan hidaste se voi olla.
http://www.youtube.com/watch?v=uzR5jM9UeJA
joo jee on kivaa kun kaksi ujoa kohtaa mutta millä ilveellä se johtaa mihinkään kun kumpikaan ei koskaan uskalla tehä mitään? juuri 2 kk olen ollu jonkun ujon kanssa ja emme liiku kuin taakseppäin kokoajan.. ja haluaisin ehkä jo seurustella.
"Ujous ei ole sairaus vaan kauneus, jonka harva vain harva saa osakseen!"
Kauniisti sanottu, mutta itse ujona en osaa ajatella sitä kauneutena, en sitten millään.