Voiko masennus olla syynä

Miehestäsi voi tuntua, että elämä valuu hukkaan jollei voi kerätä näitä yber-kokemuksia.

Yksi tuollainen huijasi minut suhteeseen kanssaan. Valehteli olevansa eronnut ja sitten myöhemmin, kun ilmeni ettei asia ollutkaan ihan niin, hän väitti olevansa eroamassa. Masennus johtui kuulemma lapsuudesta ja vaimosta. Selvisi, että hän oli kuitenkin pettänyt vaimoaan koko heidän yli 10 vuoden suhteensa ajan. Hän koki olevansa oikeutettu siihen, koska vaimo käyttäytyi tai oli tehnyt jotain juttuja jotka eivät häntä miellyttäneet. Vaimo ei tiennyt, mitä mies touhusi. Mitään "parisuhdetta" tai läheisyyttä heillä ei kuulemma ollut, sitä mies etsi. Seksiä kuitenkin harrastivat, mutta se ei ollut miehelle tarpeeksi virikkeellistä. Vaimoa ei kuulemma kiinnostanut seksi.

Ainakaan tuosta miehestä ei varmasti saa koko totuutta koskaan selville kukaan. Uskoo itsekin valheisiinsa. Helppoa pettää, kun työ on aina jossain muualla kuin kotipaikkakunnalla, ja yöpymisiä hotelleissa on jatkuvasti. Harrastukset vievät myös pois kotoa, ja niiden varjolla tapaili muita.


Mun kokemukseni mukaan sun miehesi on sentään rehellinen, kun sanoo ettei voi luvata uskollisuutta. Tuo minun tapaukseni vakuutti ja vannoi joka suuntaan olevansa uskollinen, mutta petti kaikkia. Ja vaimonsa ei varmaan vieläkään tiedä mistään mitään. Mies on onnistunut pitämään komeaa kulissia päällä. Hän todella osaa sen, miellyttämisen ja toisen näennäisen huomioonottamisen. Saa jokaisen tuntemaan olevansa jotain erityistä. Kaikki tippuisi korkealta, jos totuus joskus selviäisi.

En tiedä, oliko tuosta mitään apua. Miehesi haluaa kuitenkin jatkaa kanssasi, miksi? Onko teillä lapsia, hoidat kodin ja huollat miehen? Mies voi silti rakastaa sinua ja perhettään, vaikka toimii noin. Hän vaan haluaa kaiken. Olisitko sinä valmis kompromissiin, jotta saisit pitää miehesi? Vaikuttaa siltä, ettei hän ole valmis luopumaan mistään saavutetuista eduistaan. Mikä on parisuhteen hinta?

Meillä ei ole lapsia. Koti hoidetaan yhdessä. Talous on meillä kummallakin kunnossa, eli mitään rahaongelmia erosta ei seuraisi. Meillä on ollut hyvä suhde, olemme kumpikin sitä mieltä, että meillä ei ole ollut mitään sellaista ongelmaa suhteessamme, joka ajaisi meitä eroon, paitsi nyt. Minä en voi elää ihmisen kanssa, joka saattaa loukata mua uudestaan, jollei itse pysty kontrolloimaan tekojaan ja valintojaan, niin tämä oli tässä. Tiedän, että ero tulisi olemaan hänelle erittäin vaikea, sillä hän rakastaa minua, rakastan minäki häntä, mutta olen henkisesti vahvempi, vaikea ja raskas ero tulisi minullekin olemaan, mutta minä tiedän selviäväni siitä, hänestä en ole niinkään varma ja ehkä se osaltaan jarruttaa päätöstäni, koen, että olen jotenkin vastuussa hänestä, sillä olen luvannut olla tukena hyvinä sekä huonoina aikoina, mutta en voi asettaa elämääni hinnaksi sille, jollei hän pysty sitoutumaan minuun, kuten minä häneen, vaikkei hän minua tahdokaan menettää. Monimutkaista.

Ei se ole monimutkaista. Ymmärrän hyvin.

Masentuneen kanssa on vaikeaa, sillä hän on maailman itsekkäin ihminen. Hän ei välitä kenestäkään ja ajattelee vain itseään. Masennuksessa on se ikävä puoli, että se tarttuu. Täytyy olla tosi vahva, että masentuneen kanssa jaksaa.

Eikö miehesi ole hakenut apua, terapiaa ja lääkitystä? Oletteko käyneet pariterapiassa? Kokeilkaa, siitä voi olla apua. Sinä ainakin tarvitset tukea, jos aiot jaksaa yrittää masentuneen kanssa.

Voi olla niinkin että miehesi on masentunut suhteesta joka ei välttämättä tuo sitä iloa, jota hän toivoisi elämäänsä.
Tai oikeastaan hän ei tiedä olisiko ruoho vihreämpää muualla ja sen vuoksi masentuu. Ehkä teidän tulisi asua erillään jonkin aikaa ja selvitellä välejä ja tunteita.
Sekin on totta että masentuneena on itsepäinen, eli on tavallaan pakko ajatella itseä ensin ja omia haluja. Tavallaan on masentuneen annettava tehdäkin niin, koska masentuneena on pakko etsiä edes jotain mikä tuo mielihyvää, muuten masennus pahenee. Mutta tuo todellakin on raskasta elää masentuneen kanssa. Voimia sinulle!

Tekosyy miehellesi tuo depressio!

Elämässä tavallinen ongelma on se, että opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia mm siitä minkälaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi käyttäytyä. Kopioimme siis roolin jota alamme esittämään. Tavallisesti tämä tapaoppi on tapahtunut jo niin nuoresta lähtien ja niin kauan, että ihminen uskoo olevansa se henkilö, joksi hänet on kasvatettu.
Tämä vaikuttaa ihmiseen siten, että nämä ulkoiset ajatukset alkavat ohjaamaan elämän suuntaa, ja vähitellen oma tahto vajoaa tiedottomuuteen. Ihminen kokee etäisyyden omaan tahtoonsa masentavana, ja normaalitila on se, ettei tiedä mistä masennus johtuu. Masennusta, joka siis on oire tai seuraus, yrittetään "parantaa" lääkitsemällä, mutta koska se ei kuitenkaan ratkaise todellista ongelmaa, niin lääkitys jää pysyväksi.

Kompastuin sattumalta kirjaan, jonka avulla sain selkeyttä mieleeni, ja ymmärsin miten, niin suhteissa kuin elämässä yleensäkin , opitut ajatukset vaikuttavat meihin. Kirja kuvailee ajatusten ja mielen toiminnot todella tarkalla tavalla, ja antaa työkalut joiden avulla tulee tietoiseksi omasta itsestään, sekä omasta alkuperäisestä tahdostaan. Kirjan nimi on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja ja voin sanoa että omalla kohdallani olen saanut aitoa toimivuutta elämääni. Se on kyllä vaatinut kovaa työtä itseni kanssa, mutta tuloksena on elämä jota tahdon. Kannattaa lukea!

Jos hän on kaksisuuntainen, niin silloin mopo voi karata maniassa ja hypomaniassa ja sitten iskee masennus.

Ns. yksisuuntaisessa masennuksessa yleensä ei edes seksi kiinnosta, mutta kyllä voi kaikenlaista hölmöä (usein itsetuhoista) puuhata varsinkin ahdistuksessa.

Se on kyllä huono selitys, ettei pysty olemaan uskollinen.

Kyse on ehkä myös siitä että hän kokee olevansa sinulle liian huono ja ajaa sinua pois (tiedostamattaan).

Jos hän ei halua keskustella asiasta tai mennä selvittämään sitä esim. pariterapiaan tai seurakunnan avioliittoneuvontaan, niin ei ole paljon vaihtoehtoja.

Itseasiassa hän itse ei puhu nimenomaan uskottomuudesta, vaan epärehellisyydestä, minä olen omassa päässäni kääntänyt, tai ymmärtänyt että tuo "epärehellisyys" tarkoittaa uskottomuutta, sitä en siis varsinaisesti tiedä, tarkoittaako hän sillä sitä.
Tiedän että hän haluaa minulle pelkkää hyvää ja siksi on sanonutkin, että minun olisi parempi olla ilman häntä, koska hän aiheuttaa käytöksellään minulle murhetta ja huolta. Sanoo rakastavansa, kuten minäkin häntä. Mutta kaikesta näkee, että hän on aivan hukassa. On käynyt terapiassa, psykiatrilla, on kokeiltu monia eri lääkkeitä, mistään ei vaan ole ollut toivottua apua.
Ennen niin rakastava ja huolehtiva ihminen on täysin hukassa, on epävarma itsestään, tulevaisuudesta, terveydestä, ihan kaikesta. Olen parhaani mukaan ollut ymmärtäväinen ja tukenut häntä, mutta minulla alkaa nyt olla voimat lopussa, koska en itse saa mistään mitään vastakaikua millekkään, minäkin olen vain ihminen, joka tarvitsee toista ihmistä, ei pakonomaisesti, vaan ihan normaaliin elämään, siihen, joka meillä oli ennen tätä sairautta.
Nuo kommentit siitä, että mieheni käyttäisi tekosyynä masennusta, liekö edes oikea diagnoosi, ovat mielestäni asiattomia. Minä näen tässä vierellä, kuinka hän on kadottanut itsensä ja elämänilonsa, ei tuo todellakaan ole teeskentelyä.
Asiallisille kommentoijille kiitos. Olen muuten itsekin alkanut miettiä, olisiko kuitenkin kyseessä kaksisuuntainen mielialahäiriö, jolloin lääkitys on siis väärä.
Rankkaa on. Helpoimmalla pääsisin, jos lähtisin tästä, mutta kuinka ihmeessä voisin jättää sairaan ja rakkaan ihmisen oman onnensa nojaan?

Entäs pariterapia, onko sekin kokeiltu?

Onko puolisosi olut kuntoutustutkimuksessa?


Sinun pitää myös ajatella itseäsi ja omaa jaksamistasi. Ei voi odottaa keneltäkään epäinhimillistä venymistä. Myös sinun mielenterveytesi on vaarassa. Ei ole helppo tilanne, mutta jos ei ala parannusta näkyä, on kyllä pakko harkita eroa. Kannattaa ehkä itsekin hakeutua johonkin neuvotaan/terapiaan, jotta pystyt tekemään ratkaisun, on se mikä hyvänsä. Seurakunnan avioliittoneuvonnassa voi käydä yksinkin.

voi puolustella mitenkään. Sinuna jättäisin uskottoman ukon! Voi olla että häntä masentaa. Aika monia ihmisiä masentaa, mutta sitäkin tärkeämpiä ovat silloin ihmiset, joihin voi edes luottaa ja jotka kohtelee hyvin. Jos ei miehesi osaa arvostaa sinua hyvänä naisena, niin ei sitten. Anna mennä. Kerran se vaan kirpaisee.

Tuo masennus voi tosiaan olla sellaista, että mies on masentunut kotona mutta täynnä elämää vieraissa.

Mulla oli suhde miehen kanssa, jolla oli masennusta. Emäntänsä laittoi lopulta miehen pihalle, kun ei enää jaksanut sitä masentuneisuutta. Mies ei olisi halunnut erota, olihan heillä yhteinen koti ja lapset, mutta vaimoaan ei enää rakastanut, oli vain kiintynyt (kuulemma). Mies oli kotona apaattinen ja masentunut, mutta minun seurassani kaikkea muuta. Hän totesikin, että onko hän muka masentuneen oloinen minun seurassani - no ei tosiaan ollut. Vaimonsa kertoili kaikille, miten miehensä on vakavasti masentunut, ja mies vaan totesi, että riippuu seurasta.

Vaimon mielestä heillä oli muuten kaikki hyvin ennen "masennustakin", mutta miehen olisi pitänyt muuttua. Heidän parisuhteensa huonoon tilaan oli mies syyllinen. Vaimo ei koskaan ymmärtänyt, ettei toista voi muuttaa. Hänen mielestään kaikki olisi ollut hyvin, jos... Mutta toinen ei ollut tyytyväinen ja masentui tilanteesta. Tuo sokeus on kokemukseni mukaan aika yleistä. Miehet eivät saa kilteyttään sanottua tarpeeksi selvästi, mikä mättää. Ei kuunnella mitä toinen toivoo, kuvitellaan että kaikki on hyvin kun itsellä on kaikki hyvin.

Mies oli sitä mieltä, että syy masennukseen oli vaimo. Ei hän sitä vaimolle sanonut, valitettavasti. Pitäisi pystyä puhumaan niistä parisuhteen ongelmista, eikä vaan lakaista niitä maton alle siinä pelossa että loukkaa toista ja tulee riitoja.

Ei ole tarkoitus syyllistää sinua, älä ymmärrä niin. Mutta joskus on asioita joita ei saa puhuttua. Auttaisikohan pariterapia?

"Mies oli sitä mieltä, että syy masennukseen oli vaimo"

Voihan sitä kaikenlaista luulla. Huono parisuhde voi kyllä syventää/laukaista masennusta.

Usein nimenomaan masentuneilla naisilla on huono parisuhde (tutkitusti): alkoholisoinut, psyykkisesti tai/ja fyysisesti väkivaltainen mies.

Voin kyllä todellakin rehellisesti sanoa, että mieheni ei ole tyyppiä kiltti siinä mielessä etteikö saisi suustaan ulos sitä mitä on sanottavaa. Kyllä totuus on se, että olemme olleet hyvin rakastuneita, siitä olen varma. En nyt sentää sokea ole, etten olisi huomannut jos hän ei olisi ollut onnellinen, siitä on turha keskustella. En luule mitään. Vaikea tässä on selittää suhdettamme, mutta meillä on ollut aina niin, että olemme olleet sielunkumppaneita ja toistemme parhaat ystävät. Mieheni on luottanut minuun ja pyytänyt apua työelämässäänkin koskeviin päätöksiin. Kuinkahan tämän selittäisi, en usko että kyse on siitä että hän olisi erilainen muualla tai muiden seurassa. Kenellekkään en ole hänen masennuksestaan puhunut. Silti miehen ystävät ovat tulleet kysymään minulta, että mikä miehelläni on, koska on niin vaisu ja apaattinen, entiseen verrattuna. Miksi on niin vaikeaa uskoa, että ihminen oikeasti olisi masentunut?
Mielestäni on törkeää väittää "näitä nähnyt" tuo mies jonka tunsit, että hänen vaimonsa olisi syynä masennukseen. Pikemminkin hän itse on ollut syyllinen, jos on ollut onneton, eikä ole sitä suustaan ulos saanut, aikamoinen ressukka. Sitten paremman rehellisyyden puutteessa syyttää siitä vaimoaan, huh huh.
Pariterapia varmaan auttaisi, sillä tunnen että mieheni on jotenkin liian riippuvainen minusta. Minä tässä olen yrittänyt irrottautua, siinä onnistumatta.