itsellä yks poika enkä oikeesti pidä kaikista lapsista.lapset,jotka on läheisiä tai luonteeltaa ihania,ni ne on ihan kivoja juu mut en jaksais bussissa tai muuallakaa kuulla jonku randomäidin selityksiä lapsestaan tms.ei vaan hetkauta ku mua ärsyttää sellainen ilmiö et vaik on äiti ni pitäs avosylin muiden lapset ottaa vastaan.oma lapsi on aina oma ja ihan eriasia ymmärtää ku toisten lapset,varsinki huonokäutöksiset.onko muita samallaisia,joita ei hirveesti kiinnosta samassa paikassa olevien äitien penikoiden jokeltelu tai lässytys. Itse olen paljo muutki ku mamma ja mua ärsyttää kaikkien äitien oletus siitä et mun pitäs oll niiden keskusteluis vauvoista mukana.elän poikani kans omaa elämää eikä kiinnosta muiden lässytykset niide penikoista ellei ole läheinen ihminen.en todellakaan pidä kaikkien lapsista,ei vaan kiinnosta edes ja ihmetyttää äitien ilmeet ku en oo hymy huulilla katselemassa heidän penskaansa.mulla on elämässä muutaki.
Olen nuori äippä,mutta en ole kauheen lapsirakas muitten lapsia
kohtaan.
10386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sitten heräsit ja päästit kissan ulos.
Olettekohan täällä tota samaa asiaa ruikuttavat äidit olleet kypsiä vanhemmiksi kun joka asia tuntuu vaivaavan. Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu ja tapaa erilaisia ihmisiä, mistä joku voi tietää sun mieltymykset. Olet varmaan aika nuori kun mitään mistä itse ei pidä ei suvaita elämä opettaa. Kumma kun mulle ei kukaan ole tupannut lastaan vaikka äiti lapsikerhossa /kahviloissa olen aikoinani istunutkin. Pitää olla 4 seinän sisällä jos ei muita äiejä kestä.
Kyse ei oo sitä,mutta 20-vuotiaana äitinä näkee maailman paljon avaraisempana ku 30vuotiaat kotiäidit.en mä ainakaa kaipaa ohjeita mikä on lapselle parasta tai muutakaan puittumista.olen nuori nainen ja elämääni sisältöön mahtuu muutaki harrastusta ja tekemistä ku äitiydestä ja lapsista jauhaminen.oma lapseni on tärkeintä,mutta se on osa elämää ja olen silti muutaki ku äiti.vanhempien äitien emätarinat ällöttää ja meitä nuoria kiinnostaa muutki puheenaiheet.vanhempien äitien pientä maailmaa ei tarvi tyrkyttää nuorille aktiivisille elämänhaluisille naisille.tiedän muuten monia joita ärsyttää samat jutut.tulee hiukan mummo olo ku vanhempien äitien suusta ei tule ikinä mitään muuta ku lapsia.lapset on ihana asia,mutta se ei ole ainut asia elämässä.
Kyllä useat meistä kolmikymppististä (eli tavallisen ikäisistä) äideista pitävät elämänsä ja oman itsensä ihan ennallaan, vaikka siihen kuuluukin myös lapsi. Luulen että se koko identiteetin vaihto äidiksi taitaa olla vain muutamien harrastus, ja näkyvä sellainen. :)
Typerää että elävä ja harrastava nainen joutuu usein vakuuttelemaan lapsen olevan kaikkein tärkein, vaikka elääkin omaa elämäänsä ja omana itsenään. Jos siihen kuuluisi vain lapsi, niin suosittelin hankkimaan sosiaallista elämää ja muutakin tekemistä. (Esim. monet tällä palstalla lisäävät argumenttiinsa: lapsi on toki tärkein, mutta...) Haloo! Ei se lapsi ole tärkein, kaiken keskipiste, vaan se, että huolehdimme hyvin itsestämme ja toisistamme tasapuolisesti! Lapset voivat kuulua monen elämään, mutta silloinkin ne ovat vain elämän yksi osa-alue. Minulle ne merkitsevät rakasta perhettä, johon sisällytän heidän kanssaan myös mieheni.
Mutta, kaikki eivät suinkaan höynähdä elämään lapsimaailmassa. On myös meitä, jotka vain joustavat ja sisällyttävät perhe-elämän elämänsä keskelle.
Muistathan sitten olla hiiskahtamatta omasta lapsestasi vieraille ihmisille ja varmuuden vuoksi myös tutuille, ei katsos kaikkia se sinunkaan ipanasi kiinnosta vaikka läheisiä olisittekin. Ethän myöskään oleta, että ymäristö automaattisesti suhtautuisi sinun poikaasi positiivisesti ja lämpimällä kohteliaisuudella, koska jokaisella ihmisellä maailmassa on elämässään muutakin kuin teidän hyysäämisenne. Ja katsokin, että kasvatat pojastasi hyväkäytöksisen ja hiljaisen, ettei muiden tarvitse kärsiä hänen olemassaolostaan ja aiheuttamastaan metelistä. Karuhan sellainen maailma on, jossa jokainen lapsi on vain potentiaalinen ärsyyntymisen aiheuttaja ja kohteliaisuus liikaa vaadittu, mutta tällaisessa maailmassa sinä ilmeisesti viihdyt.
Lopuksi vielä toivottaisin sinulle onnellista loppuelämää, siis sitä kymmentä vuotta ennen kuin täytät kolmekymmentä ja liityt ahdasmielisten, kapeakatseisten, elämäänsä väsähtäneiden emätarinaniskijöiden harmaaseen joukkoon.
Minun poikani käyttäytyy hyvin,olen opettanu häntä kohtelemaan muita kohtaan hyvin.hän ei ole edes erityisen huomionkipeä ku monet muut lapset.poikani saa multa rakkautta mutta on oppinu ettei ole ainut huomion kohde.joillakin lapsilla on luulot niin että kuvittelee kaikkien pyörivän heidän ympärillään mikä on erittäin väärä tapa kasvaa.tulee tulevaisuudesss ihmissuhdeongelmia.poikaani en vaadi muita huomioimaan yhtään enempää mitä kaverini tai tuttuni itse haluaa huomioida.poikani täyttää 3 ja on tosi ihana luonne.helppo tapaus. Meillä vaan sattuu olemaan muitakin puheenaiheita ku lapset,ei lapsettomat kaverit edes kiinnostu lapsi aiheisista puheista vaan hekin kohtelee poikaani ihmisenä,ei lässytä ku vauvalle.leikimme yhdessä monesti poikani kanssa ja hän tykkää kavereistani.pointti oli vaam se,että ei kiinnosta kodin ulkopuolella tuntemattomien vauvahörinät koska ei vaan kiinnosta niiden vauvelit enkä ymmärrä miten ne edes tulee selittää jossai esim.lapsiparkissa jorinoitaan.mielummin joku nuori äiti jolla muutaki mielessä ku vauvan pahanhajuinen ummehtunu ripaska.karkeastisanottuna ei kiinnosta sellaset jutut,äiti ja nainen voi olla muutenki ku eritteistä puhuminen ja varsinki muille.tuskin ketää oikeesti kiinnostaa jonku kakan väri,epäilen :) tällasia äitejä vaa on joskus törmänny ja vaihdoin heti puheenaihett ku tulo vauvajuttuja kehiin vaikka itelläni vauva on jo kasvanu
Mitä "itsellä taitaa"? Ei voi olla hyvin käyttäytyvä lapsi, kun äidilläkään ei selvästi ole minkäänlaisia käytöstapoja. Itseasiassa juttu taitaakin olla niin, ettei sinulla ole lasta ensinkään, vaan olet se sama peelo joka käy täällä tasaisin väliajoin jauhamassa noita vauvanpaskajuttujasi. Sikäli erikoista, että sinua ei mukamas vauvoista/lapsista ja heidän ulosteistaan jauhaminen kiinnosta, mutta silti sinulla on lähestulkoon pakkomielle vetää lasten ripulipaskat mukaan joka keskusteluun. Mitäpä jos ryömisit takaisin koloosi, kasvat aikuiseksi, opettelet kirjoittamaan, hankit ihan oikeasti sen lapsen (tai jätä hankkimatta, ehkä parempi niin, toisaalta evvk...) ja tulet sitten vasta takaisin. Sinun ajatusmaailmasi saattaa pyöriä lapsi-inhon ja kakkajuttujen ympärillä, mutta meitä ei kiinnosta siitä kuulla. Usko jo.
hohhoijaa..aikas turha aloitus..
vähän sama kuin suuttuisin siitä kun toinen tykkää purjosta ja toinen perunasta ja mä en tykkäisi kummastakaan..
joo..muakin ihmetyttää ihan sikana ihmiset jotka tykkää syödä vain terveellistä ruokaa ja "tuputtavat" terveellisiä elämäntapojaan mulle vaix tykkään syödä vain herkullisia ruokia..voihan perhonen sentäs..
mitäpä jos opettelisit sinäkin nuori äiti suvaitsevaisuutta..kaikista ihmisistä ei tarvitse tykätä, mutta toisia ihmisiä pitää sietää ja kunnioittaa.
ja BTW, jos sua ei äiti-ihmiset ja heidän juttunsa kiinnosta, niin miksi menet sellaisiin ilmiselviin paikkoihin joissa voit kohdata tällaisia sinua "rasittavia ja ärsyttäviä" ihmisiä?
itse en ole vielä perheellinen ihminen, mutta olen suvaitsevainen ihminen, joka ei viitsi oikeasti ruveta avautumaan mitättömyyksistä. äitejä on ja tulee aina olemaan. he ovat erilaisia ihmisiä. jotkut omistautuvat perheelleen ja lapsilleen, ja toiset elävät hiukan vapaammin. en näe mitään pahaa äidissä joka on hullaantunut pienestä lapsestaan, sen sijaan ennemmin olisin huolissani lapsen hyvinvoinnista jos äiti viettäisi lapsensa kanssa päivittäin aikaa max 1h-2h.
Leikkipaikoilla yms. on ehkä kaikista helpoin avata keskustelua toisen äidin kanssa puhumalla lapsista. Se kun sattuu olemaan ulospäin se ainut yhteinen tekijä josta voi keskustella. Koirapuistossakin keskustelu yleensä aloitetaan puhumalla koirista. Se, että avaa keskustelua tietyllä aiheella ei tarkoita sitä että se on ainut aihe mistä voi puhua.
Eiköhän valtaosa vanhemmista puhu eri ihmisten kanssa eri asioista. Niistä mitkä on yhteisiä kiinnostuksen aiheita kenenkin kanssa.
Mikä on aktiivisuuden merkki nuorilla? Pidän itseäni aktiivisena, harrastan ja näen kavereita, tosin osaan sovittaa niihin menoihin myös lapseni (ei tietenkään harrastuksiin voi, mutta nehän harvemmin vie paria tuntia enempää päivässä ja harvemmin joka päivää). Ja tietenkin koko perheen, myös mieheni. Tykkään kuitenkin puhua lapsista, myös muiden ja muustakin ja olen kotiäiti joten olenko aktiivinen mummoutunut äiti? Ainii ja politiikka on todella mielenkiinoista joten olenko kalkkis vielä lisäksi? :D Sillä aiheella mieluiten aloittaisin keskustelut. :D
Niin ja pidän kyllä itseäni nuorenakin vaikka olenkin kotiäiti.