Selvisin paheestani ja alkoholismistani lukemalla Raimo o kojon kirjan ja kääntymällä AA:n puoleen. Siellä keskusteltiin mukavia juttuja, analysoitiin alkoholia ja Raimon kirjaa. Elämäni muuttui Jumalan kosketuksesta positiivikseksi, ja nyt olen uusi, se parempi ihminen.
Mitä teen kun juon viinaa?
Suosittelen AA
5146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Analysoitiinko alkoholia maistelemalla?
Toiset ihmiset tarvitsevat uskontoa päästäkseen eroon erilaisista asioista. Kummallista. En ole ikinä oikein ymmärtänyt tätä.
Usko vaan sinäkin että kun ei ota ekaa huikkaa, ei tuu känniin
Tarvitsevat uskontoa päästäkseen eroon erilaisita asioista? Siis esim. näistä riippuvaisuuksista..
No minä tällaisena kotifilosofina ajattelen ja pohdiskelen että huumeet, viina, seksi/peliriippuvuus, syömishäiriöt ( mässäily/anoreksia jne) on eräänlaista pakoa, ja kun ne lopettaa jää tyhjiö. Se tyhjiö on täytettävä, joku kainalosauva on saatava, ja usko tulee siihen tilalle!
Valheellista "turvaa" haetaan jostain kun omilla jaloilla ei osaa eikä pysty seistä. Pitäis kyllä hoitaa se riippuvuuden syy myös, ei pelkästään siirtyä toisesta toiseen, joskin uskokin on parempi kuin itsensä myrkyttäminen...
Ihmisen henkinen tyhjiö johtuu pitkälti evoluutiosta, ihmisen kehityksestä. Alun perin ihmislaji on joutunut käyttämään suurimman osan aivokapasiteetistaan henkiinjäämisen suunnitteluun ja vaistonvaraiseen toimintaan. Nykyään maailma on ikään kuin katettu valmiiksi, ja täytyy vain suorittaa ennalta määrätyn koodin mukaisesti. Meidät on ahdettu henkiseen tyhjiöön, jossa pätevät ainoastaan suorittamisen lait. Meillä on liikaa aikaa pohtia olemassaoloamme ja kohtaloamme, ja varsin lohduttomaltahan kaikki vaikuttaa: kerran täällä käydään ja taas kadotaan ikuisuuksiksi. Oikeastaan ainoa oikeasti mielenkiintoinen kysymys kuuuluu: onko olemassa universaalia tietoisuutta ja moraalia?
Tähän kysymykseen uskonnot etsivät vastausta jumalten kautta. Uskonnot tarjoavat lääkkeen kuolevaisuutemme ymmärtämisen tuskaan, mutta lumelääkehän se loppujen lopuksi taitaa olla. Moni pohtii: kuka on kaiken takana? Miksi sen pitäisi olla joka, tai jokin? Entä jos tämä kaikki on vain ikuista universumien syntymistä ja kuolemista, ilman mitään tarkoitusta, syytä tai selitystä? Säieteoria voi olla se Graalin malja, josta kannattaa juoda. Meidän universumimme voi olla vain yksi mitätön kupla suunnattoman valtameren vaahdossa. Tarvitaanko perimmäinen luoja? Ei, sillä ajatus jumalista ei poista mitään dilemmaa. Oli Jumala tai ei, on oltava ikuisuus, jossa kaikki kelluu. Absoluuttista olemattomuutta ei voi olla, sillä aina on oltava jotain, edes yksi kvarkki, tai sitäkin pienempi hiukkanen. "Olemattomuuteenkin" vaaditaan että joskus edes on täytynyt olla "oleva".
Ei ihme että tässä ryypätään.