Tässäpä tarinani:
Elämä ollut raskasta niin kauan kuin muistan... perheväkivalta, huostaanotto, väkivaltainen ex-puoliso, ex-puolison päihteidenkäyttö, keskenmeno... Nyt valmistuttuani toiseen ammattiini en ole saanut töitä. Se stressaa ja myöskin kun nykyisen mieheni kanssa yritetty muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta asuntoa ei tunnu saavan millään. Haluttaisi siis aloittaa uusi elämä muualla. No tämä kaikki on stressannut meitä molempia ja aiheuttanut rakoilua parisuhteessa. Nykyisin olenkin vain helvetin väsynyt kaikkeen. Aamulla en jaksa herätä kellon soittoon, öisin en pysty nukkumaan joten se nukahtaminenkin tapahtuu vasta aamun pikkutunneilla. Itkettää ja mieli on maassa.
Pari viikkoa sitten tarjottiin parin päivän pituista sijaisuutta; en pystynyt ottamaan vastaan työtä kun juuri silloin oli hirveä tilanne parisuhteessani. Ero kävi todella lähellä ja olin jo varma että on ruvettava etsimään uutta asuntoa itselleni. Nyt siitäkin on sitten ilmeisesti karenssia luvassa.
En tiedä oikein että mitä tässä pitäisi tehdä... Pitäisikö yrittää saada vähäksi aikaa sairaslomaa että saisin oman elämäni jonkinlaiseen kuosiin? En varmaan töihin tällä hetkellä edes kykenisi. Jotenkin vaan nyt on tullut oman jaksamiseni kanssa seinä vastaan. Vuosikausia olen sinnitellyt vaikeissa elämäntilanteissa ja loppua ei tunnu näkyvän...
Elämä ollut raskasta niin kauan kuin muistan... perheväkivalta, huostaanotto, väkivaltainen ex-puoliso, ex-puolison päihteidenkäyttö, keskenmeno... Nyt valmistuttuani toiseen ammattiini en ole saanut töitä. Se stressaa ja myöskin kun nykyisen mieheni kanssa yritetty muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta asuntoa ei tunnu saavan millään. Haluttaisi siis aloittaa uusi elämä muualla. No tämä kaikki on stressannut meitä molempia ja aiheuttanut rakoilua parisuhteessa. Nykyisin olenkin vain helvetin väsynyt kaikkeen. Aamulla en jaksa herätä kellon soittoon, öisin en pysty nukkumaan joten se nukahtaminenkin tapahtuu vasta aamun pikkutunneilla. Itkettää ja mieli on maassa.
Pari viikkoa sitten tarjottiin parin päivän pituista sijaisuutta; en pystynyt ottamaan vastaan työtä kun juuri silloin oli hirveä tilanne parisuhteessani. Ero kävi todella lähellä ja olin jo varma että on ruvettava etsimään uutta asuntoa itselleni. Nyt siitäkin on sitten ilmeisesti karenssia luvassa.
En tiedä oikein että mitä tässä pitäisi tehdä... Pitäisikö yrittää saada vähäksi aikaa sairaslomaa että saisin oman elämäni jonkinlaiseen kuosiin? En varmaan töihin tällä hetkellä edes kykenisi. Jotenkin vaan nyt on tullut oman jaksamiseni kanssa seinä vastaan. Vuosikausia olen sinnitellyt vaikeissa elämäntilanteissa ja loppua ei tunnu näkyvän...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sairasloma olisi hyvä vaihtoehto tuohon..ja samalla voisit jutella jollekin asiostasi..ammattiauttajalle tms.
Kyllä se elämä lähtee parempaan suuntaan, kun vaan jaksat hakea apua nyt jo ongelmiisi. Mitä aikasemmin ni sitä parempi :) Sairaslomalla saisit hoidettua henkisen-minäsi kuntoon ja jaksaisit taas eteenpäin.
VOIMIA sulle!!!