Voiko todella olla niin, että vuosia jatkunut lupailu tissuttelusta on ikuista paskapuhetta, jolla saadaan arki vähänkin rullaamaan ja uskoteltua toiselle juomisen loppumista?
Olenko tyhmä tai ennemminkin, petänkö itseäni kun aina uskon nämä puheet vaikka näen että 4 päivääkin on liikaa ilman alkoholia?
Herättääkö ihmistä mikään siihen, että alkoholi todella tekee pahaa parisuhteessa? Vai kuvittelenko itse vain? En ymmärrä, miksi toinen voi sanoa että helposti voi olla ilman alkoholia! Mutta miksi viikkokin sitten on mahdottomuus?
Voiko tällaista tilannetta pelastaa mikään? Vai olenko rakkaudessani niin tyhmä, etten ymmärrä juomisen johtuvan minusta?
Minua ei kukaan kestää selvinpäin.
Vaadinko liikaa, jos haluan allkoholitonta viikonloppua?
Kyse ei ole kaatokänneistä, mutta jos alkoholia ei juuri sillä hetkellä toisen kädessä näy jossain muodossa niin ainakin siitä kaihoisasti puhutaan. 3 päivää taitaa olla maksimi että on ilman menty. Pienikin määrä pelastaa päivän.
Miksi minä kärsin siitä, miksi tämä on minun ongelma?
Miksi en pysty asennoitumaan, että toinen tarvitsee jostain syystä alkoholia selvitäkseen arjesta ja sen rutiineista. Jokapäiväiset kinastelut alkavat tehdä liian tiukkaa itselleni ja voimat on loppu.
Mitä ihmettä voin tehdä? Ja miten pääsen itsesyytöksistä? Voiko mikään muu olla syy tissutteluun kuin huono perhe-elämä? Raukkamaisia lupauksia lopettamisesta, aina sama virsi. Miten ihmeessä minulla on niin syyllinen olo ja miksi toinen syyllistää minua. Hänellä ei ole alkoholista ongelmaa, vaan minulla.
Rakastan ja kunnioitan tätä ihmistä, mutta en kestä enää pitkään tätä syyllisyyteni taakkaa. Syytän itseäni siitä, että olen niin kurja ihmisenä että toinen juo takiani. Ja siitä, että miksi en ymmärrä jos minulle sanotaan että on aivan normaalia tissutella ja viikonloppuisin ottaa vähän enemmän.
Miksi en tule toimeen tämän ongelman kanssa? Olen onneton.
Olenko tyhmä tai ennemminkin, petänkö itseäni kun aina uskon nämä puheet vaikka näen että 4 päivääkin on liikaa ilman alkoholia?
Herättääkö ihmistä mikään siihen, että alkoholi todella tekee pahaa parisuhteessa? Vai kuvittelenko itse vain? En ymmärrä, miksi toinen voi sanoa että helposti voi olla ilman alkoholia! Mutta miksi viikkokin sitten on mahdottomuus?
Voiko tällaista tilannetta pelastaa mikään? Vai olenko rakkaudessani niin tyhmä, etten ymmärrä juomisen johtuvan minusta?
Minua ei kukaan kestää selvinpäin.
Vaadinko liikaa, jos haluan allkoholitonta viikonloppua?
Kyse ei ole kaatokänneistä, mutta jos alkoholia ei juuri sillä hetkellä toisen kädessä näy jossain muodossa niin ainakin siitä kaihoisasti puhutaan. 3 päivää taitaa olla maksimi että on ilman menty. Pienikin määrä pelastaa päivän.
Miksi minä kärsin siitä, miksi tämä on minun ongelma?
Miksi en pysty asennoitumaan, että toinen tarvitsee jostain syystä alkoholia selvitäkseen arjesta ja sen rutiineista. Jokapäiväiset kinastelut alkavat tehdä liian tiukkaa itselleni ja voimat on loppu.
Mitä ihmettä voin tehdä? Ja miten pääsen itsesyytöksistä? Voiko mikään muu olla syy tissutteluun kuin huono perhe-elämä? Raukkamaisia lupauksia lopettamisesta, aina sama virsi. Miten ihmeessä minulla on niin syyllinen olo ja miksi toinen syyllistää minua. Hänellä ei ole alkoholista ongelmaa, vaan minulla.
Rakastan ja kunnioitan tätä ihmistä, mutta en kestä enää pitkään tätä syyllisyyteni taakkaa. Syytän itseäni siitä, että olen niin kurja ihmisenä että toinen juo takiani. Ja siitä, että miksi en ymmärrä jos minulle sanotaan että on aivan normaalia tissutella ja viikonloppuisin ottaa vähän enemmän.
Miksi en tule toimeen tämän ongelman kanssa? Olen onneton.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Otahan vajaapäinen juopporetku ja luuseri taas viinaa, tai käy pilleripurkilla, niin rauhotut vähäksi aikaa.
Paras olisi mennä lääkäriin tutkituttamaan viinalla lahonnut pääsi, vaikka diagnoosi onkin selvä:
http://piv.pivpiv.dk/
Onkin näköjään jo onnistunut saamaan sinut tuntemaan ja kokemaan syyllisyyttä omasta juomisestaan.
Juopot ovatkin mestareita toisten syyllistämisessä ja valehtelimisessa.
Häntä ajaa alkoholin käyttöön vain ja ainoastaan juomisella hankittu alkoholiriippuvuus, ja kaikki muu on valehtelua.
http://piv.pivpiv.dk/
===, oletko sitä mieltä, että en pysty omalla käyttäytymiselläni muuttamaan tilannetta? Olen kyllä koittanut olla naputtamatta, miettinyt satoja keinoja miten tämä tissuttelu hänellä loppuisi.
Tuntuu niin pahalta, että alkoholi vie voiton perheestä.
Onkohan mitään keinoa miten pystyisin itse hyväksymään sen, että toinen juo ja sillä selvä. Aivan kuin minulla olisi kaksi mieltä, toinen sanoo että minulla on oikeus alkoholittomaan elämään ja toinen taas sanoo, että lopeta pienestä naputtaminen, onhan maailman täynnä isompiakin murheita!
Voiko alkoholiriippuvuus olla sellaista, että 3 päivää voi olla ilman? Ettei joka päivä tarvitse? Näitä välejä kyllä on harvakseltaan.
Minun siis todella pitää avata silmät ja ymmärtää, että hänellä on siitä riippuvuus.
Olen niin kiukkunen, että se tavara on perhettä tärkeämpi. Olisin valmis itse luopumaan elämästäni jos se saisi hänet lopettamaan. Järkyttävää seurata, että ihminen on kuin pakotettu saamaan tiettyä tavaraa tietty määrä ennen kuin pystyy rentoutumaan.
Tahtoisin vaikka yhden viikon nähdä sitä omaa itseään.
Tuleeko todella kaikki muu perässä, ilmeisesti.
Kiitos muuten kun jaksoit vastata.
Jospa nyt ennen elämästäsi luopumista tutustuisit alkoholistien läheisiin, jotka ovat saaneet apua al-anonista.
Oletko sellaiseen valmis? Katso googlesta.
Kannattaa käydä lukemassa www.apuaalkoholismiin.fi
Olen muutaman vuoden miettinyt tuota al-anonia, mutta kun mitään olemassa olemaa ongelmaahan ei ole niin moista ei hyväksytä. Ja salaa en aloita mitään ryhmiä.
Nettiä olen selaillut paljon ja totuus taitaa olla, että joko pidän turpani kiinni ja siedän ja alan ymmärtämään että en ole alkoholia suuremmassa arvossa tai sitten pakkaan tavarat.
Sietämätön tunne, olisi niin helppoa jos ei rakastaisi. Silloin pystyisin ihan mihin vaan.
Onhan sinulla ongelma!!!!
Kerro rehellisesti ukolle, että sinulla itselläsi on ongelmana miten suhtautua toisen alkoholin käyttöön ja rikottuihin lupauksiin. Jos ei päästä sinua al-anoniin, ota kimpsusi tai heitä ukko ulos, siitä riippuen kumman asunnossa olette.
Rakastamisella ja riippuvuudella on suuri ero.
Jossain toisessa ketjussa on tullut aiemminkin todettua, että aina rakkaus ei aina vain kerta kaikkiaan riitä. Elämisestä ja olemisesta voi yksinkertaisesti tulla alkoholistin kanssa niin helvetillistä, että siinä eivät mitkään rakkaudet ja välittämiset ole tarpeeksi. Suuri vaara on sairastua itse mielenterveysongelmiin.
Muutaman päivän tauko juomisessa ei tarkoita sitä, etteikö ihminen olisi alkoholisti. Joku voi sinnitellä kuukaudenkin kuivilla. Tosin se voi olla jo melkoista hammasten kiristelyä.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit hyväksyä miehesi sellaisena kuin hän on. Voi olla, että hän saa joskus itse tarpeekseen juomisesta ja lopettaa. Tai sitten ei. Kukaan ulkopuolinen ei voi tilannetta muuksi muuttaa. Toinen vaihtoehto on irtautua suhteesta. Mikä on tietysti ihan kamalaa. Mutta usko tai älä, siitäkin ovat ihmiset selvinneet. Kuten allekirjoittanut.
Jaksamista sinne! Ymmärrän tilanteesi täysin. Ja olen samalla erittäin onnellinen siitä, ettei minun tarvitse enää miettiä ja olla huolestunut kenenkään toisen juomisesta.