Miksiköhän tätä paniikkihäiriötä on niin monella nykyään vai onko sitä aina ollut?? Olen aika kova pohdiskelemaan syitä ja seurauksia..joten ajattelin jakaa kanssanne ,arvon kohtalotoverit, ihan yleistä pohdintaa ph:stä ettei aivosolut ihan mene solmuun meikäläisellä kun niin paljon issekseni mietiskelen.Jos vaikka jollakulla olisi jotain vastakaikua antaa:)
Johtuuko moinen yleistynyt ahdistus nykyajan "vääränlaisesta kuormituksesta",teknologian lisääntymisestä,ruokavaliosta vai mikä on syynä?
Koska olen sitä mieltä että joku syyhän tähän tautiin on oltava.!Vai mitä olette mieltä?
Itseni kohdalla olen pohtinut että voiko esim varhaislapsuuden asioilla olla yhteyttä asiaan.Olen 70-luvun vauva jolloin suositeltiin 4 tunnin välein imetystä vaikka kuinka vauva huutaisi,äitini tunnollisena ihmisenä tietenkin uskoi neuvolatätiä ja antoi minun huutaa kunnes taas oli 4 tuntia kulunut että uskalsi imettää.Silloin myös mentiin töihin aikaisin lapsen synnyttyä.Olin kait jotain 3 kk kun äitini meni töihin ja menin isoäidin hoteisiin.
En yhtään siedä nykyään nälkää kun alkoi nämä paniikit.Jos ei ruokaa tule säännöllisesti niin menen jo siitä paniikkiin.Toki ymmärrän nämä verensokerit mutta tiedän miltä tuntuu kun verensokeri menee alas ja tämä tunne mikä nykyisin tulee kun ruokailuaika venyy on erilaista.Siitä juolahti mieleen että voiko aivot muistaa niinkin vanhoja "traumoja" ja reagoida paniikilla niinkuin varmaan silloin vauvana??? Rohkeasti vaan mielipiteitä koska tämä on mielestäni myös kiinnostavaa!!
Johtuuko moinen yleistynyt ahdistus nykyajan "vääränlaisesta kuormituksesta",teknologian lisääntymisestä,ruokavaliosta vai mikä on syynä?
Koska olen sitä mieltä että joku syyhän tähän tautiin on oltava.!Vai mitä olette mieltä?
Itseni kohdalla olen pohtinut että voiko esim varhaislapsuuden asioilla olla yhteyttä asiaan.Olen 70-luvun vauva jolloin suositeltiin 4 tunnin välein imetystä vaikka kuinka vauva huutaisi,äitini tunnollisena ihmisenä tietenkin uskoi neuvolatätiä ja antoi minun huutaa kunnes taas oli 4 tuntia kulunut että uskalsi imettää.Silloin myös mentiin töihin aikaisin lapsen synnyttyä.Olin kait jotain 3 kk kun äitini meni töihin ja menin isoäidin hoteisiin.
En yhtään siedä nykyään nälkää kun alkoi nämä paniikit.Jos ei ruokaa tule säännöllisesti niin menen jo siitä paniikkiin.Toki ymmärrän nämä verensokerit mutta tiedän miltä tuntuu kun verensokeri menee alas ja tämä tunne mikä nykyisin tulee kun ruokailuaika venyy on erilaista.Siitä juolahti mieleen että voiko aivot muistaa niinkin vanhoja "traumoja" ja reagoida paniikilla niinkuin varmaan silloin vauvana??? Rohkeasti vaan mielipiteitä koska tämä on mielestäni myös kiinnostavaa!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hmm, varmasti paniikkihäiriötä on ilmennyt aina, mutta kyllähän tämä nykyinen elämänmenokin lisää mielen häiriöitä, sitä tuskin kukaan voi kiistää. Mitä tulee tuohon toiseen asiaan, niin takuulla varhaislapsuudessa koetut asiat jäävät alitajuntaan vaikkei niitä tietoisesti muistaisikaan. Eli pohdintasi kuulostaa ihan järkevältä.
Tuo teoria verensokerista on mielenkiintoinen. Ainakin minulla tulee paniikkia kun sokerit on alhaiset. Lisäks tämän ajan vaatimukset on kovempia kuin ennen noin henkisellä tasolla. Se aiheuttaa stressiä , stressi puolestaan paniikkia ja ahdistuneisuutta.
On ollut aina, mm. toisen maailmansodan aikana tämä sairaus tunnettiin nimellä "sotilaan sydän".
Tautiluokitukseenhan se tuli 80-luvun lopulla, omana diagnoosinaan