Ihana ihminen voit ollakkaan, mutta oletan vain tämän kaiken perusteella, toivottavasti olet sitä myös todellisuudessa.
Sinusta en kyllä halua ikinään irti päästää, olet oikea kultakimpale muruseni , sinulta vaan ymmärrystä riittää vaikka pidänkin välillä sinua varpaillasi tahtomattani ja saan joskus sinut todella ymmällesi, näin arvelen ja tiedänkin :)
Toivottavasti saan jakaa elämäni sinun kanssasi :)
Se olisi unemieni täyttymys!
(Kukapa ei haluaisi jakaa elämäänsä oman tietyn ihmisensä kanssa ;) )
Iloa iltaasi!
http://www.youtube.com/watch?v=Rp4j6o4i6qk
P.n--->m
Sinusta en kyllä halua ikinään irti päästää, olet oikea kultakimpale muruseni , sinulta vaan ymmärrystä riittää vaikka pidänkin välillä sinua varpaillasi tahtomattani ja saan joskus sinut todella ymmällesi, näin arvelen ja tiedänkin :)
Toivottavasti saan jakaa elämäni sinun kanssasi :)
Se olisi unemieni täyttymys!
(Kukapa ei haluaisi jakaa elämäänsä oman tietyn ihmisensä kanssa ;) )
Iloa iltaasi!
http://www.youtube.com/watch?v=Rp4j6o4i6qk
P.n--->m
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihan kamala hän on, kierrä kaukaa ja pysyttele turvassa hänen lä-
heisyydestään. Ei saa koskaan häntä todellisuudessa. joulupukki
ei kanna hantä säkissä ovellesi ja toivota hyvää joulua.
Hän ei myöskään tipu taivaasta valmiiksi lautasellesi, kun istut
tyhjä lautanen edessäsi, haarukka ja veitsi kädessäsi huuliasi
lipoen ruokapöytäsi ääressä.
Herää todellisuuteen ja tarkastele sitä realistisesti. Hukkasit
tilaisuutesi, et arvostanut hänen läheisyyttään silloin, kun hän
oli ulottuvillasi, juoksit karkuun joka ainoaa pientä hetkeä ja
tilaisuutta, joka olisi antanut teille yhteisen hetken ja yhteistä
aikaa.
Sitten kun hänen sydämensä oli lämmin sinulle ja täyttyi suloi-
sista unelmista yhteisestä tulevaisuudesta, iskit puukon hänen
sydämeensä. Petit hänet ja rakkaus särkyi. Korjaamattomiin.
Sillä hän ei voi enää ikinä päästää sinua lähelleen.
Ja annoitko yhtään arvoa niille muutamalle vuodelle, jolloin
kohtasitte ja jolloin teillä oli tilaisuus nähdä, olla läheisyydes-
sä ja olisi tarjonnut mahdollisuuksia vaikka mihin?
Et ymmärtänyt, että ne oli teidän vuosianne? Että niillä olisi
voinut olla joku tarkoitus ja ehkä tilaisuus, että kaikki olisi
päättynyt toisin?
Ai, niin, unohdin! Sinähän käytit sitä tilaisuutta toiseen ja toi-
sen kanssa. Otit samasta paikasta toisen jolle kaiken annoit,
jonka se toinen olisi halunnut . . . Se oli sinun vastauksesi
Rakkauteen . . .
Miten kaiken jälkeen voisit tai kehtaisit ajatella, että asiat kor-
jaantuvat?
Nyt sitten . . . ei tule enää teidän vuosia . . .
Ne menivät jo . . .
= minun ja sinun vuosia
Teit minun ja sinun vuosista sinun ja sen toisen vuosia,
siten sinä vastasit meidän rakkauteemme.
Hävitit surutta kaiken, etkä ajatellut mitä se minulle mer-
kit see ja sitä että tuhosit kaiken. Ei ole enää meille tule-
vaisuutta.
Tuhosit siis löytämällä toisen samasta paikasta (ironista)
muistonikin meidän vuosista, en kutsu niitä sillä nimellä
enää. Nekin (muistot) sinun oli pakko tuhota.
Toivottavasti olet edes itse valintoihisi tyytyväinen ja olet
siten valmis maksamaan sen hinnan, että kaikki särkyi.
Minulle tämä oli arvokkaampaa, sinulle ei mutta minä
jouduin maksamaan puolestasi sinun valintasi. Ja
maksettu on.
Pakko liittyä tohon ,M.nimimerkkiin . Kuvaa hyvin petollisen naisen käyttäytymistä kun hän ei saannutkaan sitä suurta rakkauttaan ,eikä sit mitään muutakaan rakkautta hän kun kuvitteli olevansa joku prinssessa tipahti maan pinnalle ei muuta kuin tervetuloa takaisin kuolevaisten joukkoon .Ei arvostanut todellakaan roikotti kyllä .Rakkautta kyllä oli vain yksi suuntaista sekin on loppunut.. Niihin lukemattomiin torjuntoihin joita tuli .Olisi loppujen lopuksi tullut takaisin .Vaan missähän oli silloin kun häntä eniten tarvitsin ,toisen kainalossa siis miehen. Siis silloin kun sitä rakkautta ja ymmärrystä olis todella tarvinnut ei sitä silloin löytynyt löytyi kyllä kovuutta ei muuta . En todellakaan tahdo käydä sitä enää läpi kauniit muistotkin muuttivat muotoaan niitäkin oli kyllä jopa neljän kymmenen vuoden takaa
Tuo ei pidä paikkaansa. Olen todellakin tottunut pettymyksiin elämässä.
Olen kiitollinen siitä, etten ole kasvanut pumpulissa eikä minun puo-
lestani olla tehty kaikkea. En ole saanut kaikkea helpolla. Elämässäni
on ollut paljon surua, paljon rakkautta. Paljon sellaista mistä sinä et
tiedä mitään, etkä toki tule ikinä tietämäänkään. Mutta ehkä tuo kaikki
on karsinut liiallista omahyväisyyttä ja itsekkyyttä. Tuosta mitä hän te-
ki, opin ehkä ettei hän ollut elämäni rakkaus. Tekeekö elämän suurin
rakkaus toiselle tuollaista? Minusta ei. Toki tiedän ja myönnän, että ra-
kastin syvästi. Ja tietenkin tuo kaikki loukkasi, mutta kyse on myös sy-
vemmistä arvoista ja elämästä. Ja tiedän hyvin, ettei ole minun syytäni,
että hän on niin sydämetön. Ja on minulla oikeus suruuni ja siihen, että
ajattelen vielä niitäkin asioita. Toki minua harmittaa kovastikin, että unoh-
din jo hänet melko hyvin hänen petettyään kaikki, mutta tänä syksynä nä-
mä hemmetin asiat ovat taas minussa pinnalla. Surua tuottaa myös vah-
va tietoisuus sydämessäni, etten voi hänen tekojaan anteeksi antaa.
Tuntuu että on taas jotain väärinkäsityksiä. Olen kyllä sanonut miten ajattelen mistäkin. Täytyy muistaa etten voi tietää varmuudella kirjoittajia täällä. Jos vastaan "väärälle" niin täytyy pitää mielessä kokonaisuus ja taustat ja soveltaa niihin. Aloittajasta ei aavistustakaan eli tämä ei ole hänelle.