Rakastan kahta naista...ja molemmat rakastavat minua. Alkaa vain rasittamaan tälläinen kaksoiselämä! On ilmeisesti tullut ratkaisun aika, mutta kun en haluais loukata kumpaakaan...siis miten kerron?
Kaksoiselämä.....mitä teen?
38(m)
132500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kannattaa kertoa rehellisesti, se on kaikkein paras ratkaisu. Mä olen itse samassa tilanteessa, meitä on kaksi naista jotka rakastaa samaa miestä, kaikki on tietoisia tilanteesta. Mies ei osaa päättää kumman kanssa jutun lopettaisi ja tilanne on todella syvältä! Tee niinkuin sydän sanoo, jokatapauksessa joku loukkaantuu ja sydän särkyy mutta se on tehtävä. Tsemppiä sulle, mä jään odottamaan omaa tuomiotani.
Että te kaksi oikein odottelette, kumman valitsee. Entäs, jos voitat 51-49, oletko varma, että voitat myös seuraavan valintatilanteen. Hieman itsekunnioitusta peliin.
Onko kyse siis vaimostasi ja tyttöystävästäsi etkä tiedä kumman valitsisit? Jos sinulla on lapsia, niin se vaikeuttaa valintaa, sillä lapsillahan ei pitäisi olla osaa eikä arpaa aikuisten tunne-elämän vaikeuksiin, he tarvitsevat vain turvallisen kodin.
Itse olen naimisissa ja rakastunut toiseen, naimisissa olevaan mieheen. Hyvin tiedämme kumpikin, ettemme saa ikinä (ainakaan lähiaikoina) suhteelleemme täyttymystä eli parisuhdetta. Molemmilla on lapsia ja niitä on ajateltava. Elämä omassa avioliitossa ei ole hullumpaa, kummallakaan, mutta miten ihmeessä sitä voisi tunteitansa käskyttää ja sanoa, että lakkaa rakastamasta tuota miestä.
Hei, miten voi tuollainen järkisuhde toimia? Toisen kanssa lapset ja omaisuus ja toisen kanssa tunteet! Eikös se nyt syö miestä ja naista? Onko ulkopuolinen suhde pelkästään seksiä. Eikös parinvaihto ole mahdollista ja tuskin se siippa (mies tai nainen) on täysin tietämätön asioiden kulusta, mikäli ei ole täysin sokea ja aistiton. Itsellänikin on joskus avioliitto mennyt heikosti ja mahdollisuuksia reissutöissä olisi ollut vaikka mitenpaljon reissuromantiikkaan, mutta olen onnistunut pitämään eläimen (joka meissä kaikissa asuu) hallinnassa. Voimia teille kaikille.
Eli olen eronnut vuosi sitten, ensimmäisen olen tuntenut jo lapsuudesta ja toinen vain "tuli" elämään. Osasyynä kait välimatka toisen kanssa?
Joka tapauksessa tää on raastavaa taistella tunteiden kanssa...hölmö oon, tiedän! Ja joka kerta, kun tapaan jompaakumpaa...häpeän itseäni!
Mutta sydän ei anna luopua kummastakaan!
Hei,
Sulla on lapsia siis tän sun aviomiehen kanssa, ja sä rakastat toista.
Okei, otetaan tältä kannalta, et eikös ne lapset kärsi siitä vielä enemmän, kun jos te taas eroisitte ja sä olisit onnellinen?
- On niillä lapsillakin tunteet ja silmät päässä. Kyllä nekin ymmärtää,- ja toi tilanne antaa niille mielettömän huonon kuvan elämästä. Se on yks tie pettämisen alkuun. Ja se on väärin.
Entä jos jompikumpi naisista rupee vaatimaan enemmän? Entä jos jompikumpi heistä on fiksumpi ja käräyttää sut? Entä jos et rakasta kumpaakaan?
Olin vuosi sitten toinen noista kahdesta naisesta puoli vuotta. Rupesin epäilemään hänen käytöstään ja sain selville että minä olin viikko-nainen ja toinen vkonloppu-nainen..Päätin viedä asian loppuun, otin yhteyttä tähän toiseen naiseen ja sovimme yhdessä miehen tietämättä tapaamisen jossa mies-reppana menetti meidät molemmat. TEE VALINTASI ENNENKUIN SINULLE KÄY SAMOIN..Tämä mies olisi valinnut minut, jos en olisi ollut se käräyttäjä (varmaa tietoa jälkikäteen)..mut enhän mä tuollaista miestä olisi halunnutkaan.
Ja mitä tulee sun sydämeen, et sä rakasta oikeesti kumpaakaan, vain sydämetön ihminen voi tehdä tuollaistà!!!!
kumpaakin, mutt ku sydäntä ei ohjaa järki! Toisaalta oikeassa olet ja oikeastaan ratkaisuni tein tänään....mutt sekin sattui!!
..että teit valintasi. Se miten kerrot "ei-valitulle" on vaikeampi tehtävä, mut se sulla on edessä jokatapauksessa ja tulee olemaan vaikee tehtävä. Toivottavasti et tee valintaasi siksi että voit menettää molemmat? Ajattele kumman kans voisit kuvitella itsesi yhteisessä kiikkustuolissa vanhoilla päivillä..Tsemiä sulle! P.S. en olisi ikinä uskonut että kirjoitan elämäni pois raiteiltaan tiputtaneen kaltaiselle miehelle tällaista tekstiä!
viestistäsi, Lil Marilyn. Todellakin tuntuisi ero olevan ratkaisu kaikkeen, mutta kun puuttuu rohkeutta ja rohkeus puuttuu siksi, kun sydämen lisäksi on olemassa ratio-minä, eli käytännöllinen henkilö.
Asunto, auto, mökki, ja muu yhteinen omaisuus ja historia kuitenkin painaa kupissa jonkun verran. Kuinka sitä pärjäisi yksikseen lasten kanssa ja olisiko sitä yhtään onnellisempi? Sitä kyselee itseltään kaikenlaisia kysymyksiä. Ja toteaa kuitenkin aina lopuksi, että lapset on tärkeimmät ja niitä eniten rakastaa, omat tunteet voi vielä tässä vaiheessa sivuuttaa. Vaikka eilen ei kyllä sellaiselta tuntunut.
Uudessa Perhe-lehdessä käsiteltiin eroa ja muita vanhempien ristiriitoja. Siinä oli minusta hyvin sanottu jotenkin näin, että perhe on muutakin kuin parisuhde. Että lapset tarvitsevat perheen ja aikuisten tehtävä on (perheen perustettuaan) kantaa siitä vastuu vaikka se ei aina niin kivalta tuntuisikaan.
Ja iso ikävä, kuin häpeä, jatkaa kulkuaa=((
Ainoastaan..kiitos noista sanoistasi=))
Olen samaa mieltä ,ettet ole oikeasti rakastunut vaan jotenkin ihastunut ja haluat sänkyyn tämän toisen miehen kanssa. Rakastunut ihminen ei pysty järkeilevään ajatteluun mammonasta.
hei rakastunut, aina ihmettelen sitä, että ei erota kun ajatellaan lapsia - mielestäni lapset selviytyvät aina parhaiten ja he kyllä aina tietävät, miten hyvin/huonosti vanhemmilla menee. väittäisin myös, että avioliitossasi ei voi mennä hyvin, mikäli olet "sillee" molempien kanssa?? ei voi tuntua hyvältä...rehellinen ratkaisu kaikkien myös lasten kannalta parasta...uskoisin niin.rakkaus kannattaa valita, kävi sitten miten kävi....