Mielipiteitä, kokemuksia?
Miksi joku voidaan laittaa pakkohoitoon, jos ennen hoitojaksoa oli paremmassa kunnossa ja eli suht mukavaa elämää?
Miksi joku voidaan laittaa pakkohoitoon, jos ennen hoitojaksoa oli paremmassa kunnossa ja eli suht mukavaa elämää?
Vastaukset 108
Vanhimmat
perustuu ihmisten vangitsemiselle.
Hullu on poikkeava siinä määrin että vangitseminen on tarpeen
Nykyään ei käytetä sanaa hullu, vaan psyykkisesti sairas.
Sairasta ei myöskään vangita, rikosoikeudessa tapahtuu vangitsemista, jos ihminen tuomitaan vankilaan. Sairaala ei ole vankila.
Pakkohoito ei nimensä mukaan ole vankeutta vaan hoitoa
Pakkohoito ei myöskään ole pakkoa vaan potilas tarvitsee sitä hoitoa
Kuka määrittelee tarpeen? Ihan konkreettisesti, kuka selvittää mikä on totta ja mikä ei kun lääkärillä on eri todellisuus kuin puolueettomalla taholla?
Ihmisen yhteiskuntakelpoisuus määrittelee tarpeen. Lääkäri on vain yksi osa sitä todellisuutta, mihin sairaan ihmisen "todellisuus" törmää.
Varallisuus kos on vähän rahaa
Entä puolueettomat näkökulmat tässä yhteiskuntakelpoisuudessa? Mitä tapahtui, kuka teki, mitä teki, milloin teki, miksi teki. Ajatus tai tunne itsessään ei tee vielä mitään. Se voi ohjata toimintaa mutta ei tee mitään itsenäisenä toimijana. Silti se usein nähdään toiminnan kautta sellaisena jota pitää rajoittaa jos tarkoitetaan psykiatriseen sairauteen liittyvää pakkohoitoa. Sairas ihminen ei saa ajatella tiettyjä ajatuksia koska toisella ihmisellä ajatus että näitä ajatuksia on kontrolloitava.
Miksei tämä termi sitten ole esim. tarvehoito? Se kuvaisi hoitoa tarkemmin.
Mulla ei ole koksaan ollut varallisuutta, eikä se vaikuta mun yhteiskuntakelpoisuuteen.
Aikoinaan ryyppäsin, sekoilin, sairastin psyykkisesti, mutta niistäkin selvisin, huolimatta siit. että varallisuutta ei ole.
Ehkäpä opin ymmärtämään sen, ettei minulla ole asiat niin hyvin, kuin ehkä joillain muilla, enkä sen takia alenna itseäni muita huonommaksi ihmiseksi.
Tarvehoito, tarve, ei täyttäisi sitä, että kun joku tarvitsee hoitoa, ei välttämättä ota sitä vastaan, ja silloin on käytettävä pakkohoitoa.
Toki ehkä tarpeenmukainen hoito, mutta pakkoahan sekin sitten voisi olla.
Pakkohoito on ihmisen auttamista. Yleensä autettava ei itse tajua tilannetta, mutta se kuuluu taudinkuvaan. Siksi sitä kutsutaankin pakkohoidoksi kun on pakko viedä henkilö hoitoon koska tämä ei itse tajua tarvitsevansa hoitoa.
Psykiatrien tietoisuus tästä maailmasta eli niin sanottu yleissivistys on niin heikolla pohjalle, että psykiatri usein diagnosoi hyvinkin tavalliset elämään kuuluvat asiat psykiatriseksi sairaudeksi. Ja väittää, että koska henkilö itse ei tajua diagnoosiaan, niin hänpä siis oikein auttaa pakkokeinoilla. Kerrankin olin laittanut ruskeaa kynsilakkaa ja psykiatri kyseli tekoni motiiveja varmaan puoli tuntia ja yritti opettaa minulle tekooni liittyvää sairaudentuntoa. Kaupasta ostin uuden väristä kynsilakkaa ja mietin, että tämä on nyt varmaan jotain uutta muotia. Ja sitten, kun yritin oikein kysyä, että minkalaista sairaudentuntoa kynsilakan käyttämisen pitäisi aiheuttaa, niin eihän se oikein viitsinyt vaivautua edes kertomaan.
Joopa joo. Yritäpä puhua psykiatrille ja selittää tämän maailman ja nykymuodin ilmiöitä, niin kaiken joutuu vääntämään rautalankaversioksi eikä siltikään niistä saa minkäänlaista vastakaikua. Jotenkin on niin kovin ymmärtämätöntä ja yksinkertaista koko porukka, kun eivät edes hyvin rauhallista ja yksinkertaistakaan puhetta pysty kuuntelemaan.
Voiko se siis todellakin olla totta, että psykiatrien käsitys ihmisen elämästä pohjautuu anaali-oraali-akselille freudilaisten oppien mukaan. Ehkä psykiatrien olisi vihdoin ja viimein aika viisastua ja opettaa potilaille, mistä asioista keskusteleminen on siis psyykkisen terveyden merkki. Jolloin psykiatrien kynsiin joutunut ihminen selviäisi vähän vähemmillä pakkokeinoilla. Haluatteko siis todellakin kuulla miten wc-käyntiin liittyvät yksityiskohdat ovat sujuneet?
Psykiatrithan on tunnettuja hyvinkin tungettelevista ja yksityiskohtaisista kysymyksistään. Jotenkin pitäisi siis pystyä vastaamaan. Jokaisen ihmisen elämä on ainutlaatuinen kokonaisuus erilaisia harrastuksia ja muita mielenkiinnonkohteita, on ihmissuhteita ja erilaisia juhlahetkiä ja tapahtumia. Jokainen siis vastaa omaan elämäänsä koskeviin kysymyksiin omasta näkökulmastaan. Jonka psykiatri mielellään tulkitsee hullun puheeksi.
Onko se siis aivan tarkoitushakuista leimata tietyn väestönosan elämäntyyli hulluudeksi ja vielä todeta päälle, että harkisemme pakkokeinoja, kun eivät itse ymmärrä olevansa sairaita. Vaan päinvastoin omasta mielestään kuvittelevat olevansa varakkaita, etuoikeutettuja ja muutenkin elämässään hyvin menestyneitä tasapainoisia ja tyytyväisiä ihmisiä? Onko kyseessä siis aito auttamisenhalu vai jonkinlainen psykiatriaa korostava poliittinen suuntaus?
Myös vankilassa annetaan "vankeinhoitoa". Työvoimatoimiston eräs "palvelu" on pakko-opiskelu ja
pakkovelkaantuminen (=opintolaina). Ei sen puoleen, harrastetaan sitä tätä veikeää sanaleikkia
muuallakin kuin Suomessa, Saksassakin luki erään paikan portilla n.70 v. sitten "arbeit macht frei".
Huulipunan väristä on sanottu, että SE kertoo, missä mennään!
Pakko ruå pitäisi ainakin lopettaa.
Tiedän+tapauksen+80-luvun+lopulta+Joensuun+seudulta+,+jossa+"pedofiili"+passitettiin+pakkohoitoon+,+jotta+voitiin+tehdä+ns+täydellinen+rikos.
Pakkohoito olisi hoitoa, jos se ihan OIKEASTI auttaisi ihmistä, mutta kun käytännössä kaikissa niissä tapauksissa, joista itse tiedän siitä on ollut lähinnä vain haittaa.
Jos pakkohoitoa uudistettaisiin monilta osin se ehkä voisikin olla toimivaa, mutta nykyisellään järjestelmä ei toimi. Liian monelle on annettu yliannostus lääkkeitä. Ja potilaat joutuu kärsimään ihan liikaa liikunnan ja raittiin ilman puutteesta. Pakkohoito tulisi järjestää siten, että potilaat pääsisivät ulkoilemaan edes suljetulle alueelle (siis nekin potilaat, joilla ei ole muuten asiointi- ja ulkoilulupia. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että kyseisiä lupia saisi myöskään evätä niiltä potilailta, jotka on jo todettu vaarattomiksi itselle ja muille ja jotka kykenevät ulkoilemaan itsenäisesti tai hoitajan kanssa muutenkin kuin aidatulla alueella.
Ja viellä ehkä suurimpana ongelmana olen itse kokenut sen kun vähemmän sairas ja enemmän sairas laitetaan samaan huoneeseen niin, että vähemmän sairas ei saa nukutuksi yöllä ja traumatisoituu pahasti. Muutenkin hoidon traumatisoiviin puoliin tulisi puuttua. Ja sitten ehkä kaikkein tärkeimpänä pitäisi pitää tarkempaa huolta siitä, pervot äijät (ja mahdollisesti ämmätkään) ei pääse niihin laitoksiin töihin, ettei potilaille koidu traumoja seksuaalisen häirinnän takia.
"Ehkä psykiatrien olisi vihdoin ja viimein aika viisastua ja opettaa potilaille, mistä asioista keskusteleminen on siis psyykkisen terveyden merkki."
Terveyden merkki on keskustella ja olla kiinnostunut vain ja ainoastaan niistä asioista, mistä sheeplet ylipäätään ovat kiinnostuneita. Terveyden merkki on olla valittamatta koskaan mistään, totella aina auktoriteetteja kyseenalaistamatta mitään sekä ehdottomasti mennä aina valtavirran mukana. Itsenäinen ajattelu se vasta sairauden merkki onkin.
Omat mielipiteet on lupa tuoda esiin.
On sitten eri asia, miten vastaanottava osapuoli asiat tulkitsee.
Itse kävin kerran mielenkiintoista keskustelua yhden psykiatrin kanssa lääkityksestä, jota minun olisi pitänyt hänen mukaansa jatkaa.
En siihen suostunut ja perustelin kantani.
Kyselin häneltä erinäisiä asioita ja pyysin myös perustelemaan paria kohtaa.
Tiesin tilanteessa, että oli riski saada itsensä vaikeuksiin, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin.
Lukuunottamatta sitä, että lääkäri oli miettinyt vastentahtoista hoitoa, niin ainakin luki teksteissä jälkeenpäin, " pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet ).
Vittu minä en ole koskaan ollut ymmärrystä vaille ja olen aina tajunnut oman tilanteeni mutta te vitun puoskarit ette usko jos sanoo että vointi on hyvä ja olo vaan väkivällalla laitatte pillerit ja infektioita jotka on helvetti epäterveellisiä mutta pitäähän teidän nekin pakko myydä että saatte palkkanne tuommoisesta. Hyi vittu säätämän puoskarit. ( joku oli mikkelissä vetänyt kurkun auki tuommoselta pakkolääkitsijältä. )
Kaikkein sairauden tunnottomin on psykiatrian teoria, psykiatria on kidutusta, joka synnyttää ainoastaan inhoa.
Psykiatria ei näe että se on esim. Poliittiseen tarkoitukseen listannut joka ikisen kehon kivun päästä varpaisiin mielisairaudeksi, että millä tahansa aivokalvon tulehduksella, joka on ympäristöstä tullut virus, eikä psyche kasvata viruksia, mutta niin vaan noita vaino isänmaa leimaa tutkimattomista viruksista, eli ainoa sairauden tunnoton on koululääketiede, joka estää potilaan hoidon noita vaino teorioillaan, ja tuo yksilöille hirmu kulut yksityis tutkimuksina ja hoitoina, koska sairauden tunnoton isänmaa sallii tallaisen barbaari yli viisas puoskari ryhmän leimata mistä tahansa oireesta, koska kriitikkoja ei saa lain mukaan vangita, maamme kiertää lakia tekemällä hullun papruja mistä vaan.
Kyse on poliittiseen käyttöön tehdystä teoriasta.
Kun yksityiseltä tuodaan oikea diaknoosi, puoskari leimari ei korjaa leimojaan, koska hän teki ne tahallaan. (Poliittinen syy)
Psykitreilla on myös poliittinen virka, eli kriitikkojen kidutus ja silloin kidutus aloitetaan kehon kipujen psykiatrsoinnilla,
Kuinka se on yksilön auttamista, kun yksilö joutuu koko ikänsä valhe leiman jälkeen maksamaan joka ikisen hoidon yksityisellä, ainankin minulle psykiatria on maksanut 149 000 euroa kun olen kaikki hoitoni aivokasvamesta, niiden tutkimisen hoitamisen, jälkitarkastukset joutunut maksamaan lentoineen ja hotelleineen itse ulkomailla, koska suomi on kuin saksa se ei tutki, eikä antanut maksumääräystä edes aivokirurgin arvioon, kun yksityiseltä toin lähetteet ja kuvat, "daavidin tähti" leima estää hoidon aina.
On kaksi vaihto ehtoa, noita vaino yhteiskuntamme korjaa valtion aloitteesta kehon kivuista tekemänsä poliittiset leimat kaikilta kuten gorbatsov,
tai suomi luopuu itsenäisyydestään noita vaino valtiona.
Maa on niin sairastunut noita vaino teorioihin ja sairauden tunnottomana isänmaani leimaa aivokalvon tulehduksista ja ei korjaa, koska teki leimat tahallaan ylemmän virkamiehistön käskystä, kostona totuuden kertomisesta, eli valituksesta, jossa potilas kertoo että jättivät tutkimatta ja hoitamatta kuin rotan kun tarot kortti ennustajaan verrattava puodkari kävi leimaamassa, "ei näin moninsisiin oiriesiin kanntata mennä mukaan"
Yksityisellä se oli aivokalvon tulehdus.
Panee viahaksi kuinka joku voi sanoa noita puoskareita auttajiksi.
Jos ovat auttajia niin keräisivät kolehdin ja maksaisivat ne yksityis kulut mitä moinen puoskarointi aiheuttaa yksilölle.
Suomi on niin noita vainoinen ja teorioihin sairastunut kuin stalin marxismiin ja kuin kulakki leirit kidutus paikkoja ne mielisairaalat on,
Nöyryytystä, simputusta, rangaistusta siitä että olet olemassa.
Kylmästi itsenäisyys pois tallaisilta vaino harhaan, noita vainoon sairastuneilta mailta, joissa ei ole oikeutta edes saieastua, kun maani on kuin saksa joka ei korjannut silmäväristä tehtyjä hullun papruja eikä suomi kehon kivuista.
Puhdasta nazismia ja tallaiset natsi maat ei itsenäisyyttä tarvitse,
Teoriat on suulla tehtyjä tieteitä, kuten eugenismi, jonka jatke nyky psykiatria on.
Ainoa tervejärkinen eugenismi psykiatrian aikana oli psykiatrian vastustajat ja ainoa tervejärkinen teorioistaan hyvin sairaaksi noita vainoiseksi tulleessa suomessa on se joka vastustaa psykiatriaa. Eugenisti psykiatrit oli viroissaan vielä 1980 ja he teki kaasuttoman mutta yhtä kammottavan teorian suullaan kuin eugenismi psykiatria, eli puhdasta noita vainoa psykiatria on, jossa kaikkialla nähdään mielisairauksia kuin keskiajalla noitia.
Vain ajalleen sokea lähtee suulla tehtyihin tieteen nimellä tehtyihin huijari teorioihin mukaan,
Joka ikinen tervejärkinen näkee että psykiatrian on tehnyt big farma ja suomi maksaa kansansa myrkytyksestä sinne 11 biljoonaa.
Niin röyhkeitä ovat psykiatrit kauppaamaan ihmisiä myrkky tehtailleen, että afrikan orja kauppuaat jää 2seksi.
Jokainen kokonaisnäkö kykyinen näkee että psykiatria on freudista tähän päivään ollut vain puoskarointia ja raha huijausta, milloin lääkkeenä opioidit, zyklon kaasu, insuliini myrkyillä ja nyt dobamiini sulkijoilla ihmisten tuhoaminen.
Pois itsenäisyys ihmiskauppa maaltamme.piste.
Kyllä+yksilö+tajuaa,+kun+nekatiivisten+palautteen+antaja+vangitaan+kuin+kommunismissa+kulakki+rauta+pihdein,+kostoksi+yksilö+vangitaan,+kyse+on+stalin+tyypin+julkishallinnosta,+joka+on+kuin+putin+joka+pidättää+navaneja.
ainoa joka ei tajua tilannetta on pakko auttaja,
Yksikään sivistynyt ei usko pakko auttamiseen,
Psykiatria panee hirmu rangaistukset nille päälle joilla on sisäinem kontrolli paljon korkemapi kuin psykiatrilla.
Tämä kertoo heodän ihmistuntemus on olematon
Onko rahaa muuta omaisuutta?
Sosiaaliluokka??
Duunari vai joku muu ?
Ei duunari, ei muukaan, ei koulutusta, ei onnistunutta elämää.
Ex-juoppo, ex-mt-ongelmainen, varattomampi yksilö, näin olen, mutta siltikin nykyään joten kuten pärjäävämpi kuin ennen.
mitä hoitoa joku tarvitsee jos kokee elämänsä suht mukavaksi ja ei vahingoita ketään/itseään?
"dfdgfdg435" Älä nyt vääristä asiaa.
Juurihan tuossa todettiin "pakko viedä henkilö hoitoon koska tämä ei itse tajua tarvitsevansa hoitoa."
Pakkohoito nimike on kyllä vanha ja antaa tilanteesta aivan väärän kuvan. Nykyään käytetään nimikettä "Tahdosta riippumaton hoito."
Toimenpide on niin monivaiheinen ja perusteltava. / Jos hoito jatkuu yli 3 kk on päätös alistettava hallinto-oikeuden hyväksyttäväksi.
Ettei tarvitse kyllä pelätä et M1 lähete kirjoitetaan ihan vaan huvikseen.
Kyllä se vaikka Juha kurvisen tapauksessa kirjoitettiin. Tai siis ei huvikseen, vaan kun julkesi julkisesti kritisoida psykiatriaa poliitikoille, niin otettiin sisään.
Vain barbaari uskoo pakkoon.
Olen tuntenut henkilöitä jotka ovat olleet sekä suljetussa vankilassa lusimassa että mielisairaalassa (katkaisuhoito tai tutkimuksissa). He kuvailevat että mielisairaalassa oleminen on kuin olis vankilassa mutta pahempaa. Jos olet hoitanut asiasi etkä ole mikään seksuaaliikollinen on vankila helpompi ja oikeudenmukaisempi paikka.
Jos ajatellaan että vankila muuttaa ihmistä (erityisesti laitostuttaa) niin mielisairaala tekee sitä samaa (laitostuttaa). Lisäksi eniten henkilöön negatiivisesti vaikuttaa neuroleptien (eli psykoosilääkkäiden) haittavaikutukset. Näistä tärkein lihoaminen n. 10-30 kg lääkkeen aloituksen yhteydessä. Jos nuori nätti tyttö viedään jonkin viiltelyn takia hoitoon nuortenosastolle niin muutaman kuukauden kuluttua sieltä palautetaan pihalle vielä viiltelä lihava "lehmä".
Suomessa hoito on pakkokeinopainotteista. Me olemme Euroopan johtava ma pakkokeinojen käytössä. Kaikkeapakontarvetta ei voi selitää natsien rodunjalostuksen eduilla tai joidenkin maiden pakosterilisaatio-ohjelmien lopputuloksilla. Pakkokeinot yleensä traumatisoivat ihmistä ja aiheuttavat vihaa hoitajia ja hoitojärjestelmä kohtaan. Hyvän esimerkkinä tästä voi pitää esimerkiks tämän palstan keskustelujen sävyjä joissa hoitoa verrataan välillä jopa kidutukseen. Lähellä sitä se on sillä esimerkiksi Pitkäniemi "maksoi" korvauksia pidettyään potilasta Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisesti (epäinhimillinen kohtelu).
Vaikka vakava psykiatrinen sairaus tuhoaa ihmiselämän niin epäonnistunut/lainvastainen/epäinhimillinen hoito tekee aivan saman mutta hieman erilailla. Psykiatristen potilaiden väkivaltaa korostetaan ja silti unohdetaan että esimerkiksi hoitajat käyttävät paljon kovempia ja suoranaisesti tuskaa aiheuttavia menetelmiä hoidossa. Esimerkiksi pitkän ajat lepositeissa ovat hyvin tuskallisia. Hoitajilla on sellainen ihmekäsitys ettei psykoosipotilas omaa minkäänläistä ajatajua, tunne aikaa "pitkäksi" tai tunne kipua raajojen alkaessa sattua lepareissa. Todellisuudessa joihinkin potilaisiin raajojen puutuminen sattuu todalla kovasti.
On tietysti ihmisiä jotka hyötyvät hoidosta mutta osa traumatisoituu hoidosta. Koska hoito on pakkopainotteista ja lääkepainotteista niin potilas syö lääkkeitä vastentahtoisesti ja päästyään osastola pois lopetaa lääkityksen ja edessä on uusi sairastuminen ja paluu hoitoon. Jos lääkärit näkisivät vaivaa ja omaisivat ammattitaitoa saattaa lääkitys sopivaksi ylilääkitsemisen sijasta (lääkkeet väsyttää ja aiheutaa haittoja, siksi potilaat lopettvat ne) saattaisi kokonaistulos ja hoitomyönteisyys olla hoidon kannalta parempi.
Jos hoito on ollut vain pakkoa, kiristystä, valheita ja toimintakyvyn poistaminen ylilääkitsemisellä niin nämä "uhrit" pelkäävät ambulansseja, lääkäriä, psykiatrista hoitoa ja tulevat pelkonsa takia väkvaltaiseksi. Osa (hyvin pieni) tappaa itsensä ettei sama ala enää uudestaan ja välttääksen kokemansa "kauhut".
Saadessasi ensimmäisen kerran m1-lähetteen lakkaat olemasta suomen perustuslain takaamien oikeuksien suojassa. Et le enää ihminen, olet "elukka". Tästä esimerkinä ovat useat oikeusasiamiehen ratkaisut.
Toivo ettet joudu ikinä tekemisiin psykiatrisen laitoshoidon kanssa. Yleistyksenä voi todeta että kannattaa olla ennemmin rikollinen kuin "hullu" koka oikeusturva ja kohtelu on inhimillisempää rikollisi kohtaan.
Totean edelleen että osa potilaista hyötyy hoidosta mutta joidenkin elämän kaikki se mitä hoidossa ja hoidon vuoksi tehdään tuhoaa kokonaan. Kaikki o yksilökohtaista ja laitoskohtaista. Erot ovat suuria.
OPM:lle;
Jos oikein muistan lukeneeni jostain, niin Mikael Jungner sanoi olleensa kesäduunissa mielisairaalassa ja vanginvartijana.
Neuvoi haastattelussa, että jos pystyy valitsemaan vankilan ja mielisairaalan välillä, kannattaa valita vankila.
Olisi kyllä hyvä, että jo lopetetut vankilat, jotka on siirretty pakolaisten asunnoiksi, otettaisiinkin uudestaan käyttöön. Voitaisiin lopettaa mielisairaalat tarpeettomina sekä laittaa tiloihin pakolaiskeskukset.
Pidetään Jungnerin neuvosta kiinni ja valitaan mieluummin vankila. Sitten aikaa myöten pakkohoito käy Suomesa tarpeettomaksi.
Lihoaminen ei kyllä ole lähelläkään pahinta, mitä neuroleptit tekee ihmiselle.
Läskistä pääsee aina eroon. Se mitä neuroleptit muuta teki ihmiselle, voi estää läskiä lähtemästä.
Minä sanoisin että se tai ne jotka neurolepteja ovat antaneet ovat välillä pahempia kuin ne itsessään. Ihminen voi toistaa toimintansa niin halutessaan niin monta kertaa kuin haluaa. Neurolepti ei voi tehdä pahaa loputtomasti ellei ole siihen kosketuksissa loputtomasti. Tämän määrittelee toinen ihminen johon ei saa kontaktia ellei hän itse niin halua. Ihmisistä on vaikeampi päästä eroon koska tässä tapauksessa ne voivat vaihtua potilaan kuolemaan asti ja toistaa edelleen toimintaansa aina kun niin haluavat.
Minulle pakkohoito oli hyvä ja välttämätön toimenpide. Sitä en kiellä. Mutta se on jättänyt minuun jäljen. Sen jälkeen minulla on ollut voimakkaita pelkotiloja. Pelkään kaikkea; opettajia, pankin kassaa, kaupan tätiä, työnantajaa. Pakkohoito oli TRAUMAATTINEN KOKEMUS. Mutta sitä ei saa sanoa ääneen enkä saa traumaani hoitoa että voisin vapautua tästä jatkuvasta pelosta. Lääkäri tai hoitajat eivät suostu puhumaan aiheesta. Jos mainitsenkin siitä niin minulle vastataan etten ymmärrä että se oli hyvä ratkaisu ja minun pitää olla kiitollinen. SIIS ETKÖ YMMÄRRÄ OLLA KIITOLLINEN VAI OLETKO VIELÄ NOIN SAIRAS? Olenhan minä kiitollinen etten päässyt tappamaan itseäni mutta miksi jotain näin pelottavaa tapahtuu eikä siitä saa puhua? Elämä on helvettiä, jatkuvaa pelkäämistä mitä tapahtuu..
Kuinka moni pakkohoidossa ollut pystyy tuntemaan itsensä arvokkaaksi ja "terveiden" kanssa tasa-arvoiseksi...
?
Hyvä kysymys.! Tämä on mielessäni vähän väliä.
Paljon puhutaan siitä, miten tärkeää on että ihmisellä on hyvä itsetunto, oman arvon tunto ja kyky puolustautua, jos kokee huonoa kohtelua. Sanotaan, että ei pidä olla kynnysmatto ja ihmiset kohtelevat huonosti, jos ANTAA kohdella huonosti. Totta, mutta toisaalta ihmettelen sanaa antaa, koska minusta kukaan ei varmasti halua tulla kohdelluksi huonosti. Ei voi sanoa, että kukaan valitsee ottaa paskaa niskaan, vaan se on ennemminkin kyvyttömyyttä puolustautua.
Ajattelen asiaa omalla kohdallani. Olen myös kokenut psykiatrisen pakkohoidon sekä muidenkin viranomaisten (sosiaalitoimi, poliisi) taholta tulluttua mielivaltaa. Vaikka koen, että minulla on kaikesta huolimatta oman arvon tunnetta ja että pystyn nykyään paremmin antaa takaisin, jos minua loukataan, silti joka päivä on vaikeaa tuntea ihmisarvonsa. Välillä en tunne sitä lainkaan, mihin vaikuttaa yhteiskunnallinen asemani.
Olen syrjäytynyt, työkyvytön mt-ongelmainen ja kokenut kaikenlaista 40 vuoden ajan. On ollut perheväkivaltaa, koulukiusaamista, seksuaalista väkivaltaaa yms. En ole hyötynyt ammattiavusta, koska olen liian erilainen ja ongelmani ovat vaikeita. Olen leimautunut. Aina jos taustastani tiedetään (mt ongelmista) muiden suhtautuminen - etenkin viranomaisten - on yleensä huonoa. Minua on haluttu tarkkailla ja kontrolloida varsinkin äidiksi tultuani. Ärsyttää vieläkin miten lapsen ollessa vauva minut manipuloitiin ottamaan perhetyöntekijöitä väittämällä heitä kodinhoitajiksi. Jotain kotitöitä ko. natsit tekivät, mutta samalla kyttäsivät. Kun en miehen kanssa halunnut enää jatkaa palvelua, meistä tehtiin ls-ilmoitus! Jipii, tuollainen toiminta varmasti lisää luottamusta sosiaalialan ammattilaisiin. Toinen on poliisi johon meni luottamus, kun eivät suostuneet tutkimaan juttua, jossa olin rikoksen uhrin asemassa, vaikka rikosepäily oli vakava JA NIIN EDELLEEN!
Haluaisin tavata ihmisen, joka kaiken tuollaisen jälkeen pystyisi luottamaan kehenkään ja mihinkään sekä tuntemaan oman arvonsa ja kykenisi puolustautumaan vääryyttä vastaan. Aina puolustautuminen ei ole edes mahdollista, jos hyökätään kovalla tavalla. Esim. pakkohoidossa ollessa voi saada vaikka koko osaston hoitajat konkreettisesti kimppuunsa, jos vastustaa esim. eristykseen laittoa. Tämän lisäksi viranomaisen valta, kuten ls-ilmoituksilla uhkaileminen ja niiden tekeminen ovat erittäin tehokkaita keinoja laittaa luuserit kuriin, tai sitten kova rääkyminen ja terrorisointi, mitä vastaan ei heikolla ollessaan pysty taistelemaan.
En ymmärrä miksi varsinkin Suomessa on niin, että koko ajan joutuu pelkäämään huonoa kohtelua ja olemaan jatkuvassa hyökkäys ja puolustusvalmiudessa. Se on valtavan kuluttavaa ja terveydelle haitallista. Eli joutuu tappelemaan myös sellaistenkin ihmisten kanssa ja tilanteissa, joissa sitä vähiten odottaisi. Esim. ollessaan sairaana tai muiden vaikeusten keskellä, tuoreena vanhempana ym. Sen sijaan, että ihmiset (sukulaiset, terv.hoito, ammattiauttajat yms) auttaisivat ja tukisivat, he joukolla hyökkäävät ihmisten kimppuun, jotka tarvitsisvat rauhaa, ymmärrystä ja välittämistä. Sitä ei tule ikinä. Huonoa tuuria toki, mutta osittain varmasti alempiarvoisuudesta johtuvaa kohtelua. Jos on tarpeeksi alhaisella tasolla, on arvoton paska kaikkien silmissä!
Se mitä antaa-termillä tarkoitetaan tässä yhteydessä on että ihminen voi itse nousta tuntemustensa yläpuolelle. Se että antaa on sitä ettei pysty nousemaan ja asennoitumaan toisella tavalla. Tämä on erittäin vaikeaa vaikeuden kokemusten kanssa. Varsinkin niiden toistuessa. On helpompi pitää itsestään huolta kun ei tarvitse kokea nöyryyttämistä ja alistamista. Aika auttaa mutta ei pelkästään. Positiivisten kokemusten pitäisi olla niin isoja että niistä saa voimaa tehdä muutos parempaan. Ei onnistu ellei löydä riittävästi hyvää.
Hyvä ei aina tule etsimällä, tai löytämällä.
On annettava itselle mahdollisuus, ajatella, että minäkin voin kokea hyvää, minullakin on lupa siihen. Älä aja hyvää pois, jokaisella on lupa siihen.
Narsistit pystyy.
Miettikää niitä kuluja joita yksilöt joutuu yksityis tutkimuksista maksamaan kun julkinen hyökkää kuin susilauma haukkumaan ihmisten kipuja mielisairaudeksi,
Eikö auttajien velvollisuus ole korvata ne.
Puoskareilla on syytesuoja ja psykopatia estää näkemästä kuinka paljon kärsimystä ja kuluja nää puoskari leimarit tekee, täysin vasruun tunnottomia puoskareita.
Itse olin joskus keväällä pakkohoidossa masennuksen takia. Eihän siellä mitenkään tasa-arvoisesti terveisiin verrattuina kohdeltu, siis esim. anorektikkojen syömistä vahtasi joku koko ajan vierestä, hirveää uhkailua kuului koko ajan hoitajilta kaikista pikku asioista. Ja sitten jos joku vaikka käyttäytyi väkivaltaisesti (huutaminenkin laskettiin tähän) vietiin lepositeisiin makaamaan ja sen jälkeen kokoajan joku hoitaja seurasi vieressä, vessaan mennessäkin odotti oven takana.
Itse käyttäydyin kiltisti, oleskelin vain omassa huoneessa, sain sieltä sentään piirrustuslehtiön ja kyniä niin pystyin piirtelemään (jotka muutes vein "maksuna" kotiin)
Masennus minulta kyllä lähti, rohkaistuin hieman jne., mutta oli se aika inhottavaa kun omahoitajakin siitä jankutti että kuka tahansa voi joutua osastolle tai tulla hulluksi milloin tahansa ja että tämäkään ei välttämättä ollut minun viimeinen kertani osastolla. :( Pidän kyllä huolen että oli!
En enää kyllä avautuisi kenellekkään psykiatrille yms. jos meinaisin itseni tappaa joskus, kun näki miten siinä käy. Osaanpahan olla varovaisempi tulevaisuudessa.
Koulutus?
Miksi kyselet koulutuksia, varallisuuksia, ym. ? Miten ne muka vaikuttaisivat asiaan ?
Tuossa 5.10 "OPM" väänti juttua et pisti kyllä ihmettelemään miten asiat saadaan tietämättömyydellä näyttämään vaikka millaisilta.
Sen tarkemmin en moista mutu tutkimusta kehtaa alkaa oikomaan mut muutama asia.
M1-lähete ei itseasiassa ole lähete minkäänlaiseen hoitoon. Kyseessä on tarkkailu lähete sairaalan polikklinikalle tai päivystävälle psykiatrille hoidon tarpeen arvioimiseksi. Potilaan tilan arvoituaan voidaan ottaa osastolle tarkkailujaksolle. Mikäli vastaanottava lääkäri toteaa, että edellytykset eivät todennäköisesti täyty voidaan päätyä ratkaisuun, jossa potilas jää hoitoon vapaaehtoisuuden perusteella tai jopa kotiutuu. Viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamisesta tulee laatia M2-lomake.
Hoitoonmääräämispäätöksen tekevä lääkäri
Mieluiten ylilääkärin asemassa oleva psykiatrian erikoislääkäri.
Ei voi olla M1-lähetteen tehnyt lääkäri eikä tarkkailusta vastannut lääkäri.
Laatii tarkkailulähetteen, -lausunnon ja sairauskertomuksen perusteella hoitoonmääräämispäätöksen (M3-lomake).
Voi myös perustellusta syystä päättää toisin kuin esimerkiksi tarkkailusta vastannut lääkäri ehdottaa.
Ei edellytä henkilökohtaista tapaamista.
Päätöksen perusteella potilas voi jäädä psykiatriseen sairaalahoitoon omasta tahdostaan riippumatta tai vaihtoehtoisesti omasta tahdostaan tai jopa kotiutua.
Suomen perustuslakiin kuuluu olennaisena osana yksilönvapauksien loukkaamattomuuden periaate. Perustuslakiin pohjautuvien yksilönvapauksien rajoittamista säädellään perustuslakiin kuuluvissa viitteissä (mm. rikoslaki ja mielenterveyslaki). Viittaussäännösten perusteella perustuslaillisia perusoikeuksia on mahdollista rajoittaa tiettyjen edellytysten täyttyessä.
Toisena potilaan itsemääräämisoikeutta rajoittavien hoitotoimenpiteiden suorittamista rajaavana lakina on Laki Mielenterveyslain muuttamisesta (2002), jolla määritellään ne hoidollisina pidettävät toimenpiteet joita psykiatrisiin tahdosta riippumattomassa hoidossa oleviin potilaisiin voidaan soveltaa. Tarkkailtavana tai hoitoon määrättynä olo sairaalassa ei automaattisesti johda itsemääräämisoikeuksien rajoittamiseen vaan jokaisesta rajoittamistoimenpiteestä tulee (lääkärin) tehdä erillinen päätös, jossa otetaan kantaa toimenpiteen:
perusteluihin
luonteeseen
kestoon ja
sen arvioituun vaikutukseen potilaan hoitoon.
Tämän lisäksi lääkärin on merkittävä sairauskertomukseen oma nimensä ja osassa toimenpiteitä sen suorittajien nimet. Lisäksi osasta itsemääräämisoikeuksien rajoituksista tulee tehdä erillinen kirjallinen päätös (=yhteydenpidon rajoittaminen ja omaisuuden haltuunotto) joihin sisältyy myös tiedoksiantovelvollisuus ja valitusoikeus.
Ettei se hoitoon määräys toimi mitenkään "noppaa heittämällä" mielivaltaisesti.
En ottanut kantaa siihen että miten hoitoonmäärääminen tehdään vaan siihen miten mielisairaala muuttaa ihmistä. Kyseessä ei ollut mitkään tutkimustulokset vaan mielipide. Ja ihan yleisellä tasolla voidaan todeta että Suomi on Euroopan johtavia maita pakkokeinojen käytössä. Ja olennainen osa suomalaista psykiatrista laitoshoitoa on lainvastaiset menettelyt ja heikko potilaan oikeusturva. Alkuperäisessä kysymyksessä kuului miten pakkohoito vaikuttaa ihmiseen. Otin siihen kantaa. En siihen miten hoitoonmääräminen tehdään. Ja huomioithan että mainitsen että jotkut hyötyvätkin hoidosta, mutta jotkut saavat elinikäisiä traumoja.
Laitan muutamia linkkejä hiljattaisista uutisista jotka selvittävät asian tilaa suomessa.
Linkki Harjavallan vaihekuntoutushoitoon liittyen. (jos onnistun ne linkittämään)
http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite/Satakunta/1194650200316/artikkeli/psykiatrisessa hoidossa kaytettiin lainvastaisia menetelmia harjavallassa.html
Linkki liittyen potilaan kohteluun Pitkässäniemessä:
http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Pirkanmaa/1194667078584/artikkeli/mielenterveysliitto potilaalle hyvitysta alentavasta kohtelusta pitkaniemen sairaalassa.html
Linkki liittyen potilaan oikeusturvaan lähinnä muutoksenhakuun liittyen:
http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/pubman/templates/2.htx?id=769
Suomalaisessa psykatrisessa hoidossa olisi paljon kehittettävää erityisesti potilaan oikeusturvan kannalta. Ja olen edelleen sitä mieltä että kun ihminen saa ensikerran m1-lähetteen niin hän sen vuoksi yhteiskunnan "ulkopuoliseksi". Se tieto lukee potilaskertomuksissa ja värittää potilaan kohtelua aina kun hän käy esim. terveyskeskuksessa.
Väitit minua tietämättömäksi. Tiedän kyllä aivan tarkkaan miten M1 -->M3 menee aivan tarkasti. Tiedän myös minne ja miten valittaa hoitoonmääräämispäätöksista, "pakkokeinopäätöksistä" jne. Kyse ei vain ollut tässä keskusteketjussa siitä miten hoitoonmäärääminen tehdään vaan siitä miten pakkohoito muuttaa ihmistä. Vastasin siihen oman kokemukseni ja tietämykseni mukaan.
Ja kun kerran olet pakkohoitoihin päässyt, niin sinuun suhtaudutaan sen verran paranoidisesti, että kynnys laskee.
Psykiatriaa eli valhetta ja sadismia ei voi kehittää.
Aina ne keksii yhden valheen päälle toisen valheen.
Esim. Näkymättömän sisimmän taudit on geneettisiä?
Kenen näkymättömästä sisimmästä puoskarit on sairaita tai terveitä geenejä onkineet?
Puoskarit valehtelee yksilöllä on kemiallinen epätasapaino ilman labraa!!!!
Jos koululääketiede epäilee kemiallista epätasaoainoa
, Se ohjaa labraan sen yksilön ja lääkitsee viitearvoon.
Nyt labroja ei tehdä eli koululääketiede tietää että kenelläkään ei ole kemilalista epätasapainoa mutta puoskarit tekee kilometrin päähän näkyvän kemiallisen apäatasaoainon.
Kaikki on valhetta psykiatriassa ollut ja tulee olemaan,, eikä valhetta voi kehittää kuin tekemällä uusia valheita.
Ihmisellä on ylösnouseva ikuinen syntinen sielu, ja se ei psykiatrien puoskari pillereillä parane.
Eli koko psyche on valhe, on sielu,
Psykiatria on pahimpien sitkeimpien demoni valtojen valheen tyys sija ja ainoa motiivi suulla tehtyjen valhe tieteiden ylläpitoon on raha.
Siinä on turha koululääketieteen liikelaitoksen selostaa mitään.
Kaikki omilla aivoillaan ajattelijat sen näkee.
Koululääketiede on freudista tähän päivään vain valehdellut ja kerännyt rahaa milloin milläkin myrkyllå ihmisiä tuhoten.
Tuollaiset vainoharha teoririat on kiellettävä juurineen ja rqngaitava jos joku moista puskari ammattia harjoittaa, se on ainoa hyväksyttävä kehitys psykiatrian osalle, joka on maapallon suurin huojaus ja ihmis tuholainen.
Pakkohoito+tekee+samat+traumat+kuin+stalinin+pidätykset
Pakkohoito on opettavainen kokemus ja avaa silmät näkemään koko psykiatrian absurdiuden. Sen jälkeen onkin sitten helppo kyseenalaistaa kaikki psykiatrian opit, että onko niillä oikeastaan mitään tekemistä normaalin elämän kanssa. Ja jos joku kertoo psykiatrille joskus tavallisesta elämästä, niin aika moni psykiatri paljastuukin lapselliseksi hihittelijäksi. Kerrankin yksi alkoi nauramaan, kun kerroin käyneeni syömässä hampurilaisia. Tavallisen ihmisen on hyvin vaikea ymmärtää hampurilaisten syömiseen liittyvää vitsikkyyttä. Tavallinen ihminen kun elää tässä maailmassa tätä päivää silmät ja korvat auki ja psykiatri taas ilmeisesti lukee kaiken kirjasta ja kai sitten uskookin kaiken, mitä psykiatrian nimissä ovat oppineet.
"Psykiatri taas ilmeisesti lukee kaiken kirjasta ja kai sitten uskookin kaiken, mitä psykiatrian nimissä ovat oppineet."
Tämä pitää paikkansa kirjaimellisesti. He nöyristelevät Freudin teorioille. Esim. Erik H. Eriksonin kasvatus- ja kehityspsykologian teoriat ovat heille tuntemattomia, samoin Jungin teoriat.
He eivät osaa soveltaa Freudin teorioita nyky-yhteiskunnan oloihin, vaan kaiken pitää olla kuin Freudin aikaan. Näin he saavat yhä lisääntyvissä määrin uusia "sairaita", kun yhteiskunta ei ole palannut historiaan. Varmin merkki tästä on heille maksettavat lääketehtaiden provisiot ja osingot.
Miten on selitettävissä se ristiriita, että lääkärin eettisessä ohjeistossa puhutaan että lääkärin on lievitettävä kärsimyksiä ja he eivät saa osallistua kidutukseen, ja silti psykiatrit toimivat juuri noita eettisiä ohjeita vastaan?
Pakkohoidon kokeneena voin kertoa, miten se muutti minua:
-menetin ihmisarvoni
-jouduin yhteiskunnan ulkopuolelle
-menetin ihmisoikeuteni
-jouduin lainsuojattomaksi
-olin yksin koko maailmaa vastaan, seurauksena oli psykoosi
-olin kaikenlaisen leimaamisen kohde, minusta havaittiin sairaus normaaleistakin jutuista, kuten vaatteiden vaihtamisesta kesken päivän
-menetin luottamuksen ihmisiin
-jouduin paniikkiin
-en syönyt viikkokausiin
-aloin pelätä vanhempiani
-minusta tuli pakokauhuinen
-tappaisin mieluummin itseni, kuin joutuisin uudelleen osastolle.
Antipsykiatria on kiehtova aihe, jota mietiskelen paljon. Mikä on ihmisten motiivi pitää yllä moista väkivaltarakennetta?
Samat kokemukset. Ensimmäinen pakkohoito tuhosi minut täydellisesti. Olen vuoden aikana joutunut sinne 3 krt. Kaksi viimeistä kun epäonnistuin itsemurhassa. Mieluummin olisin kuollut. Jos poliisit vielä tulevat oveni taakse hyppään parvekkeelta sillä en kestä enempää kidutusta jota pakkohoidossa, pakkolääkittynä oleminen on.
Tuo pakkohoito on ihan hirmuista!
Valitin EU-komissioon.
Laki kieltää pakkohoidon!!!
EIhminen ei tarvitse pakkohoitoa traumatisoituakseen pahasti. Perusteeton M1 lähete ja tarkkailussa olo 2 vrk:tta aiheuttaa samat karmeat seuraukset mistä pakkohoitoon joutuneet kirjoittavat. Psykiatri ei suostunut edes pyytämään anteeksi virhettään. Näin Jorvissa.
Mikä on perusteltu M1-lähete? Mitä tarkoitat virheellä?
Virheellä tarkoitan sitä, että ihminen ei ole mielisairas eli psykoottinen eikä edes itsetuhoinen. Kyllä on psykiatrin osaaminen olematonta, kun sellaiselle ihmiselle kirjoittaa M1-lähetteen. Kyseessä on ihmisten terveydelle vaarallinen psykiatri, jota ei ole mahdollista saattaa mitenkään vastuuseen. Ei osannut edes pyytää anteeksi.
Se kuka on mielisairas on mielipide. Kannatatko psykiatrien oikeutta vangita ja muutoin kontrolloida ihmisiä?
Miksi mielestäsi elämänsä päättymistä haluava pitäisi pakottaa elämään? Ja millä oikeudella? Eikö jokaisella täysi-ikäisellä ole vapaus päästä pois ajasta ja syistä riippumatta?
Millainen psykiatri ei ole kohteen terveydelle vaaraksi?
Kirjoitat hassuja, koska näytät uskovan psykiatriaan. Miksi psykiatrin pitäisi pyytää anteeksi vahingoitettuaan jotain ihmistä? Se on heidän työtään kontrolloida ja rangaista ei-toivottuja ihmisiä, tehtävä, johon kuuluu keskeisenä osana kohteen aivojen vaurioittaminen.
Sadistinen ihminen hakeutuu psykitriaan, koska saa suuren sadistisen nautinnon toisten leimaamisesta.
Syyttömien vangitsemisesta psykiatri saa sadistisen orgasmin.
Psykiatriaan ei koskaan ole hakeutunut kuin valtaa, voimaa ihailevat sadistit.
Freud teki teorian näkymättömästä sisimmästä ja leimasi että sai myydä opioideja ja rahoittaa oman addiktionsa, ja siitä tehtiin psykitrian raamattu, huutoäänestyksellä joka sana mitä opioidi humalainen freud sanoi julistettiin titeeksi, koska kaikki tohtorit sai opioidi rahaa, kun orjat alkoi vapista vieroitus oireista, huijarit sanoi se on psykosomatia, niin huijarit teki uuden huijari tieteen psykodomatia, jota huijarit yhä opettaa.
Psykiatriassa ei ole yhtä ainutta totuuden sanaa, kaikki on raha huijausta ja ihmiskidutusta varten tehty.
Freud pakeni omia teorioitaan viinistä usa han, kun teorian jatkojalostaja huijarit sanoi että milisairaus on tullut juutalaisesta kallon muodosta maapallolle ja hänen sukulaisiaan pidätettiin.
Kun vain sama ei tapahtuisi suomalaisille, suomi on leimannut niin paljon ihmisiä, että pian sanotaan että mielisairaus on tullu maapallolle suomalaisista ja ettei vain suomalaisia kaasutettaisi teorioiden jatkojalostajien toimesta.
Olen ollut pakkohoidossa kaksi kertaa, enkä ole huomannut kummallakaan kerralla sen kummempaa eroa normaaliin eloon suljetulla. Lähes kaikki siellä taitaa pakkohoidossa olla... Harva vapaasta tahdostaan akuuttipsykiatrian suljetulla osastolla on.
Olen ollut pakkohoidossa myös avo-osastolla, eikä sekään ollut sen kummempaa. Ehkä täällä on vaan mukavia hoitajia, kun eivät kohtele potilaita kuin sontaa näiden ajauduttua pakkohoitoon?
Tuohon kommenttiin narsistien pärjäämisestä on pakko kommentoida, että narsistit äärimmäisen harvoin joutuvat pakkohoitoon tai mihinkään muuhunkaan hoitoon. Tuo persoonallisuuden rakenne todennäköisesti oikein suojaa psykoosilta, kun voi vapaasti rellestää, eikä mikään ole koskaan oma vika. Sanotaan, että narsismista on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta parantua, mikä tarkoittaa, että tuo suojaava kuori tai mikä nyt onkaan, säilyy kaikissa tilanteissa ja suojaa psykoosilta.
Psykiatrinen pakkohoito vaikuttaa ihmiseen usein erittäin negatiivisesti. Olen ollut vuosikausia traumatisoitunut saamastani kohtelusta psykiatrisella osastolla. Hoitajat ovat oudon ammattitaidottomia erottamaan ihmisen käytöksen sairaudesta johtuvaksi tai näkemään omassa työkulttuurissaan vikoja, vaikka käytännössä lähes koko työaika vietettäisiin kahvihuoneessa tai toimistossa kännykkää räpeltäen. Muun kuin psykiatrisen sairaanhoidon puolella tuollainen ei olisi yleensäkään mahdollista. Kun lähtöasetelmä on mainitunlainen, kaikki hoidolliset työtehtävät ovat vain ikäviä keskeytyksiä työkavereiden kanssa naureskeluun tai mesettämiseen. Ehkäpä koska he näkevät psyykkisen sairauden runtelemat ihmiset pahimmillaan, yleensä psykoosissa, heidän käsityskykynsä harvoin riittää tajuamaan, että ihmisillä on yleensä muukin elämä siinä kuin muillakin. Koti, sukulaisia, ystäviä, joillakin työkin. He eivät ole koko ajan psykoosissa, vaikka sairaalahoitajat eivät potilaitaan muussa kunnossa näekään. Niinpä psykiatriset sh:t ovat ennakkoluuloisinta porukkaa mitä olla voi. Heidän käsityksensä hoidokeistaan on huono, ja sen lisäksi he tuntuvat luulevan, etteivät nämä muista sairaalan tapahtumia jälkeenpäin. Viime kädessä he voivat lohduttautua sillä, että tavallisen ihmisen on muutenkin todella vaikeaa uskoa kaikkea sitä paskaa, mitä tapahtuu mielisairaaloissa, ja ainahan onneksi jää epäilys, että siinä taas hullu hourii omiaan.
Hoitokulttuuri on mielestäni mädännäinen. Normaalitkin tekemiset ja sanomiset muuttuvat sairaalassa vain sairauden lisäoireiksi, mikä on myös tutkimuksin todettu. Kukaan ei usko mitään, mitä sanot, ja jos ääneen ihmettelet systeemiä, joudut silmätikuksi.
Näillä spekseillä ei ole oikein mahdollista kokea hoitoa erityisen hyväksi. En tiedä, ketä pitkällä aikajänteellä auttaa sisälle telkeäminen ja lääkkeiden syöminen ja yhdentekevä ja harvoin tapahtuva keskusteluapu, joka ei yritäkään porautua psykoosin syihin millään tavalla. Ei se paljon lohduta, että ulkopuolella kävisi vielä huonommin. Ei se ole mikään syy suhtautua potilaisiin kuin ihmisjätteeseen ja lorvia kaket päivät muissa kuin hoitoon liittyvissä puuhissa.
Paitsi ehkä vähän liikaa yleistystä. On myös hyviä paikkoja, kuten ed. viesti osoitti. Hoitokulttuurit vaihtelevat aika paljon. Silti usein silloinkin kun ei tapahdu mitään isommasti traumatisoivaa, niin hoito jää pelkäksi "säilytykseksi", ei siis saa aikaan muutosta siinä ongelmassa mikä alun perin johti psykoosiin ja sairaalahoidon tarpeeseen. Psykoosin uusiutumisriski on nykyisessä hoitojärjestelmässä aika suuri, johtuen siitä että hoitokokemus on yhdentekevä tai traumatisoiva, ja siitä että lääkitys vahingoittaa aivotoimintaa.
Itse olen kokenut merkittävän trauman psykiatrisessa hoitojärjestelmässä, mutta siitä toiste. Eikä se edes liittynyt pakkohoitoon.
Näistä kokemuksista pitäisi kirjoittaa kirja, monet ovat niin hyvin perusteltuja.
Jäin miettimään perusasiaa.
Hypoteettinen tilanne: Ympäristö arvioi että henkilö on vaarassa vahingoittaa itseään tai muita, mutta henkilö on eri mieltä. Hänet viedään varmuuden vuoksi psykiatriseen sairaalaan pakkohoitoon. Seuraus: Osa hoidetuista kokee myöhemmin saaneensa apua ja on tyytyväinen että tilanteeseen puututtiin. Ja sanoo, että todellakaan ei itse ymmärtänyt tarvitsevansa apua. Osa taas traumatisoituu pahasti, elää mahdollisesti pelossa loppuelämänsä. Ei koe hyötyneensä hoidosta mitenkään. Heistä osa ajattelee että oli kyllä väärässä avuntarpeen suhteen aiemmin, tarvitsi apua vaikkei tajunnut sitä, mutta että apu oli vääränlaista ja pikemminkin pahensi tilannetta. Osa taas ajattelee edelleen, että ei tarvinnut apua alunperinkään ja että pakkohoito oli paitsi vahingollista myös tarpeetonta.
Tässä siis perusryhmät. Ajattelen itse omista ja muiden kokemuksista viisastuneina, että JOS KOHTELU ON HYVÄÄ JA IHMISARVOA KUNNIOITTAVAA, niin sekin osa pakkohoidetuista, joka ei koskaan tule sille kannalle että tarvitsi apua, EI TRAUMATISOIDU VAAN ANTAA ANTEEKSI KOSKA KOKEE ETTÄ TARKOITUS OLI AUTTAA. Siis uskon että tällainenkin lopputulema olisi mahdollinen. Jos kohtelu olisi hyvää.
Kysymys on siis puuttumisesta ja sen keinoista. Keinot saattavat olla ratkaisevat. Nykyään näyttää olevan vain yksi puuttumisen tapa, ja se on sellainen, mistä seuraa traumoja hyvin monelle.
Nykyisessä hoitojärjestelmässä ei varmaan ole paljoakaan paikkoja joissa ihmistä kohdeltaisiin aidosti inhimillisesti ja häntä kuunneltaisiin pakkohoitotilanteessa (tai muutenkaan). Jos lähtökohta olisi sama kuin esimerkiksi Keroputaan mallissa, jossa ihminen mm. saa kertoa ajatuksistaan turvallisessa ympäristössä ilman että ajatusten todenpohjaisuuteen vs. harhaisuuteen otetaan kantaa, niin hänelle ei niin helposti syntyisi hoidosta traumaa. Vaikka olisikin edelleen eri mieltä siitä, oliko pakkohoito tarpeen.
Vastaavasti, jos lääkityksen ja pakkotoimenpiteiden tarve pidettäisiin minimissä (aina niitä ei ehkä kokonaan voi välttää) ja sen sijaan panostettaisiin ympäristön turvallisuuteen ja yksilölliseen hoitokontaktiin, jossa voi jo hoidon alussa ilmaista tunteitaan sanallisesti, niin sekin vähentäisi traumatisoitumista.
Lopputuloksena yksilö ehkä voisi jopa hyväksyäkin sen, että hänet vietiin pakkohoitoon koska hänestä oltiin huolissaan, vaikka hän itse olisi hoidontarpeesta yhä eri mieltä. (Ja miksi pitäisi mieltään välttämättä muuttaakaan?)
Väkivallan kokemus tulee jo pelkästään siitä, että omat ajatukset nimetään harhoiksi ja oma käsitys terveydentilastaan sairaudentunnottomuudeksi. En tarkoita tällä sitä etteikö ihminen voisi olla tilanteessa, jossa tarvitsee apua eikä tiedosta sitä itse. Tietenkin voi, ja käsittääkseni pakkohoitolähetteen taustalla todella useimmiten onkin oikea, vakava vaaratilanne jota ihminen ei sillä hetkellä hahmota. Tästä voi ja pitääkin keskustella ko.henkilön itsensä kanssa.
On kuitenkin eri asia ottaa kantaa avuntarpeeseen kuin leimata poikkeuksellisessa mielentilassa koettuja ajatuksia ja tunteita sairaudeksi. Minun mielestäni ne eivät sitä ole. Ne voivat olla mielen ongelmia, siis psyykkisiä ongelmia, mutta eivät sairautta lääketieteellisessä mielessä. Useimmiten psykoosienkin taustalla on traumatisoituminen eli ylivoimainen elämäntilanne, joko nykyhetkessä
tai aikaisemmassa elämässä, useimmiten molemmissa.
Lääketieteen viitekehys mielen tapahtumissa on epäinhimillistävä, ja aiheuttaa jo sinänsä traumatisoitumista monelle vaikeissa oloissa eläneelle ja äärimmäisiä mielentiloja kokeneelle ja kestäneelle.
Vielä jokunen aika sitten hoitava taho myönsi, että on olemassa sellainen käsite kuin hoidosta traumatisoituminen. Sitä ei mitenkään peitelty, tuntui kuuluvan heidän mielestään asiaan.
Eikö tuo ole loppujen lopuksi aika erikoista?
Täysi-ikäinen henkilö voidaan toimittaa ja määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon vain, jos seuraavat kolme edellytystä vallitsevat samanaikaisesti:
1. Henkilön on oltava mielisairas eli psykoottinen.
2. Henkilö on mielisairautensa hoidon tarpeessa siten, että hänen hoitoon toimittamatta jättämisensä pahentaisi hänen mielisairauttaan, vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta.
3. Mitkään muut käytettävissä olevat mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäviksi tai ovat hoidollisesti riittämättömiä.
Eli vaarallisuus itselleen tai muille ei yksistään riitä pakkohoidon perusteeksi.Se että muut ihmiset kokevat että joku on vaarallinen ei mielestäni ole kovin hyvä kriteeri ennalta ehkäisevään vangitsemiseen.Pakkohoidosta jää myös ikuinen merkintä joka vaikeuttaa elämää ja hoidettu saa laskun hoidosta n.30€/pvä joka voi pienituloiselle olla suuri summa.
Mielenkiintoista. Milloin myönsi, missä? Eikö enää? Ja miten niin tuntui kuuluvan asiaan? Minusta hoidosta traumatisoitumisen pitäisi olla skandaali.
Esitin tuon ylläolevan puheenvuoroni ehkä vähän turhan naivisti ja rautalangasta väännetysti. Siis sen ajatuksen, että
a) jos ympäristö ajattelee että henkilö todennäköisesti tulee vahingoittamaan itseään tai muita, niin on velvollisuus puuttua ja estää häntä näin tekemästä
b) jos henkilöä joka tämän perusteella viedään pakkohoitoon, kohdellaan hyvin, hän ei traumatisoidu vaan hyväksyy, vaikka olisi eri mieltä hoidontarpeesta, että syy toimenpiteeseen oli vilpitön huoli ja auttamishalu. Ja sietää ehkä tulevaisuudessa toisenkin kerran sen, että tilanne toistuu. Edelleen naivisti ja rautalangasta väännetysti: "Harmittaa niin perkeleesti, että veitte aikaani ja sotkitte suunnitelmiani, mutta koska olitte minulle ystävällisiä ja kuuntelitte mitä minulla on asiaa, ettekä käyttäneet muuta väkivaltaa minua kohtaan kuin että toitte minut tänne, niin annan anteeksi, ja olihan täällä sentään hyvä ruoka."
Anteeksi jos tämä huumorinäkökulma loukkaa jotakuta, ei ole tarkoitus, tarkoitan vain että keskustelu ei saisi jäädä pyörimään sen ympärillä mitä tätä palstaa lukeva ns. muu yhteiskunta ei koskaan tule hyväksymään, eli että kaikki pakkohoito täytyisi kokonaan lakkauttaa.
Sehän ei ole mahdollista, kun jotain on tehtävä jo lähimmäisenrakkauden ja muiden ihmisten suojelemisen vuoksi silloin kun ollaan sitä mieltä (vaikka erehtyenkin) että joku aikoo vahingoittaa itseään tai muita. Sen sijaan että sanotaan että ei saa lainkaan puuttua, pitäisi esittää järkevä vaihtoehto.
Jos joku sanoo, että viekää sitten mieluummin vaikka putkaan kuin minkäänlaiseen (hyväänkään) hoitoon, niin onhan se yksi vaihtoehto. Voisin omalle kohdalleni kuvitella, että ottaisin mieluummin putkan kuin sen mitä monelle tapahtuu nykyajan psykiatrisissa sairaaloissa. Mutta on se putkakin h*tin huono vaihtoehto. Jos olisin sellaisessa hädässä että pakkohoidon kriteerit täyttyvät, haluaisin jotain muuta.
Mtt:ssä vastaanotolla hoitajat myönsivät. Siitä on tosiaan jo aika kauan, mutta jäi kyllä mieleen. Minä siis käsitin, että heille tällainen käsite kuin hoidosta traumatisoituminen on ihan tuttu työn puolesta. En kyllä tiedä, miten olisin tuon väärinkään voinut ymmärtää, kun se suunnilleen juuri noin sanottiin.
Kirosana ***!!
Taas meni yksi illuusio rikki. Tosin en tiedä oliko minulla sellaista edes. Ehkä niiden olemassaolon huomaa vasta kun ne menevät rikki...
"Anteeksi+jos+tämä+huumorinäkökulma+loukkaa+jotakuta,+ei+ole+tarkoitus,+tarkoitan+vain+että+keskustelu+ei+saisi+jäädä+pyörimään+sen+ympärillä+mitä+tätä+palstaa+lukeva+ns.+muu+yhteiskunta+ei+koskaan+tule+hyväksymään,+eli+että+kaikki+pakkohoito+täytyisi+kokonaan+lakkauttaa.+"
Puhut+kuin+olisi+olemassa+jokin+ihmisryhmä+nimeltä+hullut.+Et+määritellyt+mitä+sillä+tarkoitat,+joten+heti+heräsi+kysymys+mitä+tarkoitat.+Haluatko+avata?+Entä+milloin+mielestäsi+niin+sanottu+pakkohoito+(mitään+hoitoahan+ei+todellisuudessa+ole)+ei+ole+turhaa?+Huomauttaisin,+että+100%:ssa+tapauksista+psykiatrinen+pakottaminen+rikkoo+Suomen+perustuslain+takaamaan+koskemattomuutta+sekä+lisäksi+kansainvälistä+ihmisoikeusjulistusta.
"Puhut+kuin+olisi+olemassa+jokin+ihmisryhmä+nimeltä+hullut.+Et+määritellyt+mitä+sillä+tarkoitat,+joten+heti+heräsi+kysymys+mitä+tarkoitat."
Erittäin hyvä kirjoitus. Psykiatria ei ole tiedettä, sitä ei pystytä tieteellisesti todentamaan. Psykiatria on ns. sosiaalista kontrollia, ei-toivottujen, syystä tai toisesta, esim. kateus, ihmisten "diagnosoimista", siis leimaamista. Nämä ihmiset ovat psykiatrian uhreja. Uhrien tulisi ymmärtää, että he ovat yhtä tärkeitä ihmisiä kuin muutkin. Tätä ei psykiatria sallisi. Nämä kaikenmaailman psyk.hoitajat ovat aikamme inkvisiittoreita. Ennen oli ns. noitavaino, nykyään sama touhu, nimi vain muutettu Psykiatriaksi. Psykiatrian uhrien tulisi päästä irti psykiatrian hirmuvallasta. Kaikenmaailman "psyk.asiantuntijat" on ns. valkotakkipoliiseja. Jos psykiatria olisi oikea ja ennen kaikkea hyvä tiede, niin miksi näyttää, että "psyk.potilaat" vain lisääntyy ja uusia "diagnooseja" keksitään kuin sieniä sateella. Psykiatria tulisi lopettaa lailla.
Psykoositason sairaushan tarkoittaa että on eliminaatio-ohjelmassa. Olen miettinyt onko kyseessä osa jotain hybridi-sodankäyntiä. Joka tapauksessa holokausti muutti vain toteutustapaansa. Lohtua voisi tuoda kirja nimeltä: hulluudestamme ja hulluudestanne.
Pakkohoitoa annetaan rankaisuna kritiikistä,
Vain barbaari valtiot lostavat pakkokidutus tialstoissa suomi kiinan jälkeen seuraava.
Tilastoja ei enää kärsi julkiasta, viimeisin v.2007 itäsuomessa 360 p/10 000 as. Pakkokidutusta kriitikoille ja ruotsissa 50 ja italiassa 0
Se joka tothtori solvaa toisia mielisairaaksi on sadisti
Ja ellei sitä kadu on lisäksi psykopaatti.
Kaikki psykkatrin hoitotoimet on keskiaikaista rankaisua.
Suomesssa julkinen on super pelättävä,se
Kirjoittaa suurimman osan hullun papruista ja tasan rankasuna siitä että potilas menee valittamaan kehon vaivojaan, mukäli tohtori ei hänestä pidä hän istuu kuin ronollinen psykatrien kidutettavana,
1.vältä suomessa koulutettua lääkäriä, hän on vainoharhainen kuin KGB ja näkee mielisairauksia kaikkialla joka kehon kivussa kuin kaasuleiri psykiatri juutalaisten kallon ympäryksestä,
Maapallo ei ole sivistynyt vaan äärimmäsen varallinen paikka, normaali toimia et saa tehdä kuten mennä kehon kipujas valittaa, barbaarit koululääketieteen huijarit jotka uskoo että heillä on totaali totuus kunkin yksilön näkymättömästa sisimmsätä, iskevät tutkimatta vankilaan,
Ainoa mieleltään terve siinä on potilas ja valtio on hullu,
Eiko suomi muista miltä pakkoauttaminen tuntui 1939
Ilmeisesti ei,koska pakkokidutuksella suomi vastaa aina jos joku tekee aiheellisen oikaisu pyynnön,
Se vangitaan kuin sovietissa kulakki,
Joten suomi on vaarallinen maa omalle kansalleen ja tarvitsisi parantuakseen uudet 1939 tapahtumat, että muistaa siirtyä julkisterveydedestä sivistyneempään vakuutus terveyteen, julkishallinto tulee purkaa, kelasta aviin ja tehdä länsimaiet vakuutus oikeuslaitokset nukkeoikeus laitoksien sijaan.
Ja verot alas ja erotuksella sveitsin ja saksan mallilla vakuutukset ja kiinni julkishelvetti, joka on käyttökelvoton, muut viedään vankilaan, vain virkamiehet saa sieltä hoitoa, jonka kansa maksaa itse,
Koska kansan vaivat on aina korvien välivikaa kun erikois sairaan hoito on virkamiehelle varattu kuin soviet kaupan sisäfileet.
Sinne ei kansaa lasketa ja niille tehdääbän etuovella hullun paprut.
Anonyymi
Tulkintaa terapiasta
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15782731/menestys-ja-positiivinen-palaute--tekee-narsistin-aikuisiassa
Eli positiivisella ja hyvään minäpystyvyyteen ohjaavalla käytöksellä rakennetaan narsisti. Mutta narsistin hoidolla siihen ei ole merkiystä.
Tuo psyykoosivertaus on hyvä, tämmöisellä hoidolla narsistista ei joutunut psykoosiin. Mutta ei narsisistinen saa psyykoosin, kun koko minäpystyvyys ja kokemus horjutetaan ja kaikki mitä olen ihmisenä tuhotaan viedään pois.
Ja sitten psykoosissa ihminen viedään hoitoon ja sama jatkuu, kuinka viallinen ihminen on eikä osaa olla kiitollinen saamastaan hoidosta ja avusta.
Määrätään vähän lisää lääkkeitä, joka tuo masennuksen esille.
Varsinkin analyyttiset terapiat lähtevät siitä, että määrätäännihmiselle lääkitys jotta kestää terapian nöyryytyksen. Oman kokemukseni mukaan psykodynaaminen kaataa sinut, jotta voit itsesi parantaa ja nostaa.
Sitä mieltä että silloin kun laitetaan pakkohoitoon niin hoidon pitäisi olla ilmaista. Eri asia silloin jos itse haluaa hoitoon.
Samaa mieltä, jos joku haluaa jotain se maksaa sen itse, ja pakkohoidon kohdallahan se on yhteiskunta, eikä potilas, joka potilaan pakkohoitoon haluaa, joten on myös yhteiskunnan, eikä potilaan, velvollisuus maksaa pakkohoidosta.
Suomen valtio kannattaa pakkohoitoa.Vuonna 2014 ajettiin pikaisesti läpi lakimuutos joka antaa myös yksityislääkäreille oikeuden tehdä pakkohoitolähete.
Oli hoito sitten pakkohoitoa tai vapaaehtoista ni riippuu aika paljon hoidettavasta miten hän itse hoitoonsa suhtautuu. Jos on vastaanottavainen niin voi hyvinkin hyödyttää. Oon ollut muutaman kerran pakkohoidossa ja aika paljon on tosin riippunut paikasta. Sekä myös omasta kunnosta.
Miksi olet valinnut juuri pakkohoidon kyseisinä hetkinä? Vai eikö sinulle vain ole väliä kumpaa saat?
Pakkohoitoa ei yleensä itse valita, sinne joutuu omasta halusta ja valinnoista huolimatta, jos on joutuakseen.
Kertoo vain jotain yhteiskunnasta. Ovat ihmisessä kiinni vaikka ei mitään todellisia perusteita. Menee se toivo, että vaikka olet isoltaosin aikaa kunnolla, yrität hoitaa asioitasi, niin aina on se mahdollisuus että käydään kiinni. Jollakin tavalla rikos pitää auto katsastettuna ja huollettuna. Ennen noista rokotettiin. Nyt jokin yksilöön liittyvä syy ottaa niin paljon pattiin, että käydään kiinni ja autot on huoltdikan parkeissa sakkokumeilla. Haluaisinkin kysyä, että kuka täällä sitä hameväkeä on?
nyt saatana menkää asiaan perkele
Tamperen yliopiston näyttelykursseilta tietoa voi yrittää onkia. ”Viisi päivää sumppua. Jessus. Yksityistä ei voida hyödyntää, koska puoluekirja sanoo, että se summonoi poltergeistit ja heinäsirkat”, Torro syyttää.
vittu toi heikelä on yks saatanan juntti aina keskeyttää koko ajan jorman saatana
Pakkohoito lisää tutkitusti erityisesti sellaisten ihmisten itsemurhariskiä, joilla on taustansa johdosta matala itsemurhariski ennen hoitoon joutumista. Silti sitä perustellaan "eettisest" juuri muun muassa itsemurhariskin vähentämisellä tai itsemurhan ehkäisyllä. Toinen peruste pakkohoidolle on oletus, että sillä ehkäistään mielisairauden paheneminen. Perusteena käytetään "näyttöä", joka tuotetaan lääkeyhtiöiden rahoittamissa epäluotettavissa, äärimmäisen vinoutuneissa tutkimuksissa. Tavallaan kaupalliset intressit vaikuttavat siihen, kenen väestönryhmän fyysistä koskemattomuutta voi loukata ja miten pitkään, ja miten rajusti. Systeemi on yhtä härski, kuin jos huumemafia tuottaisi tutkimukset omista tuotteistaan ja diilerit tekisivät viranomaispäätöksiä perusoikeuksien rajoittamisesta, jotta uhrit saataisiin ajettua lääkeriippuvaiseksi imbesilleiksi. Siltä minusta tuntui, kuin jouduin pakkohoitoon. Siellä täysin ventovieraat idiootit tekevät pitkälle meneviä tulkintoja ihmisten ongelmista ja realiteetintajusta reliabiliteetiltaan heikkojen diagnostisten välineiden avulla ja piikittävät väkisin potilaisiin huumausaineita, jotka aiheuttavat epämielyttäviä ja terveydelle vaarallisia komplikaatioita. Nuo todellisuudesta vieraantuneet aasit eivät oikeasti tajua, mitä hoitavat ja projisoivat oman idiotisminsa ihmisiin, joilla ei ole kykyä puolustautua heitä vastaan. Ihmisiä raahataan poliisien toimesta keskellä yötä noihin huumeluoliin jonkun epämääräisen oletuksen tai arvion johdosta ja pidetään siellä, kun potilas on nöyristellyt riittävästi näitä vajaamielisiä pölvästejä. Pelkästään ajatus siitä, että jollain virassa pönöttävällä tollolla on valta riistää vapautesi ja tavallaan loukata fyysistä koskemattomuuttasi tavalla, josta normaali ihminen joutuisi vankilaan, on nöyryyttävä ja saa ajattelemaan itsemurhaa. Vähän kuin olisit jäkkiä otain sellaista kastia, jota tietyn statuksen omaavat ihmiset saisivat raiskata oman mielensä mukaan, eikä kukaan puuttuisi heidän etuoikeuksiinsa. Eettisesti asiaa voitaisin perustella, että tämä käytäntö edistäsii elämää eikä rajoittaisi sitä, tai jotain muuta yhtä kauniilta ja hyvältä kalskahtavaa. Minkä tahansa saa kuulostamaan ihmisoikeuksien suojelulta, kun se puetaan riittävän sievään pakettiin ja käytetään hyväksi ihmisten äärimmäistä typeryyttä.
"Pakkohoito lisää tutkitusti erityisesti sellaisten ihmisten itsemurhariskiä, joilla on taustansa johdosta matala itsemurhariski ennen hoitoon joutumista. Silti"
Tässä tosi hyvä kirjoitus, kiitos kirjoittajalle :)
Eihän täshän voi tietenkään kertoa kuin omia kokemuksia.
Lyhykäsiesti sanottuna, se ei varsinasiesti ottanut mitään, jos nyt ei antanutkaan.
Enkä voi kuin ihmetellä täällä kerrottavia juttuja pakkohoidosta.
Pakkohoitoa+ei+ole+olemassa,+sillä+jos+aloite+pakkohoitoon+tehdään+viralääkärin+toimesta,+eikä+kukaan+omaisista+näe+yksilöä+mielisairaana,+
Vain+barbaari+uskoo+pakkoon,+
Olen ollut pakkohoidossa ja valitettavasti täällä nämä kriittiset näkemykset ovat ihan oikeutettuja. Ei se miltään hoidolta kyllä tuntunut, vaan suoraan sanoen kidutukselta. Pahinta on se, että se todella muuttaa ihmistä eikä siitä taida palata ennalleen, vaan traumat jäävät. Siinä muuttuu araksi ja pelokkaaksi vähän kaikkea kohtaan. Vapauden riisto ei voi koskaan tuntua hyvältä ja luultavasti koko pakkohoidosta tullaan jossain vaiheessa luopumaan. On toki myönnettävä, että ennen hoitoon joutumista en ollut kunnossa, mutta vähemmän rankatkin toimenpiteet olisivat mielestäni riittäneet. Sivistysvaltio ei voi kohdella kansalaisiaan tällä tavalla. Muutos täytyy olla edessäpäin.
Moniko pakkohoitoon joutuneista on lahkolainen tai esim niiden naapurustossa asuva tai muuten silmätikuksi joutunut normaali ihminen?
Jotenkin odotin pakkohoidolta enemmän, mutta ei. ei lepositeitä, ei kylmiä vesisuihkuja, eikä edes sähköshokkeja. Vain vitutusta ja, muuten tylsää.
Tuohan kuulostaa ihan lepokodilta. Ite olin pitkäniemessä ja siellä kyllä otettiin luulot pois.
Se ei ollut pitkäniemessä, ja ehkä ilman sitä vitutusta se olis voinut mennäkkin. "lepokodista"
sormien pyöritystä lähinnä. Ja lääkkeitä. Jos et joudu lepositeisiin niin about näin
Olin aikoinaan useita kertoja vapaaehtoisessa hoidossa, joskus myös pakkohoidossa, eikä ne mielestäni eronneet toisistaan millään tavalla.
Toki osaston ulkopuolella liikkumisessa oli pakkohoidon aikana eri tavalla rajoitteita.
Kai se riippuu miten huonossa hapessa on? On varmasti ihmisiä jotka tokenee, ja pystyy hyväksymään sen että ovat joutuneet pakkohoitoon, mutta sitten on ihan varmasti ihmisiä jotka jää loppuiäkseen valittamaan sitä, että vika on kaikissa muissa paitsi heissä itsessään.
Ja osalle jää traumat.
Kyllähän se niin on, että jos haluaa jatkaa eteenpäin, on päästettävä irti menneestä, mahdollisista ikävistä asioista ja kokemuksista.
Siis eivät ne poistu mihinkään, mutta niiden kanssa pystyy oppia elämään, ne ovat osa elämää joka tapauksessa.
Kenelläkään ei ole koko elämä ollut ihan aina niin sanotusti ruusuilla tanssimista, vaikeutensa kaikilla, vain erilaisia eri ihmisillä.
Kenessä muussa vika sitten on ellei siinä joka laittaa pakkohoitoon? Onko hänellä kenties ääniä jotka pakottavat laittamaan pakkohoitoon?
Tarkoittaako tämä nyt sitä, että joku olisi muka laittamassa tervettä ihmistä pakkohoitoon ?
Jos/kun ihminen tarvitsee apua, niin eihän se ole auttajan vika, että hän haluaa auttaa.