Joskus vieläkin sattuu kun erehdyn hetkeksi paikalleni ja ajatukseni karkaavat sinuun. Harmittaa kun en koskaan saanu selvitettyä tätä. Kaikki päättyi niin pian, jotenki liian nopeaan ja liian lopullisesti. Mä oon kai vaan sellanen luonne, jonka täytyis saada asiat ruodittua kunnolla, tyyppi jonka täytyy aina saada tietää miksi. Sä oot joteki niin p*run ristiriitanen persoona, etten mä ymmärrä sua, sun sanoja/tekoja. Ja se kiehto mua joskus, kiehtoo toisinaan edelleen. Kauniit on muisot jokatapauksessa, yhtään yhteistä hetkeämme en osaa katua. Asiat vaan meni niinkuin meni ja mun on vaan opeteltava hyväksymään se. Kai tää sitten kasvattaa luonnetta?
Luonteen
lujuutta
1196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikä teillä päättyi, suhdeko?