Keskustelua identiteeteistä ja Nordenista spin-offina tuolta Modarit-ketjusta. Nostin erilleen, jotta saataisiin enemmän ajatuksia mukaan.
J-E.A: "Ruotsin kieli tekee mielestäni meistä Pohjoismaan. --- Eiköhän Ruotsi ja sen kulttuuripiiri sittenkin ole lähin sukulaismaamme. Kun suurilta ikäluokilta loppui elintila ja duuni 50 vuotta sitten, niin eipä lähtenyt 300 000 suomalaista Saksaan, niin kuin muista köyhistä Euroopan maista, eikä Neuvostoliittoon, eikä Amerikkaan. Vaan Ruotsiin."
22: "Tässäpä onkin se nationalistinen perusvire, mikä pakkoruotsiin kuuluu. Suomenkieliset ovat eläneet kolmisen tuhatta vuotta "Pohjolassa", mutta heidän kielensä ei ole "pohjoismainen"/nordisk eivätkä he niin ollen voi pelkällä suomella olla osa Pohjolaa. --- Suoraan sanoen: Ruotsinkielisille skandinaavisuus merkitsee toista kotia, sitä kutsutaan Nordeniksi ja sen ajatellaan koskettavan pakollisen ruotsin kautta koko Suomea. --- Suomenruotsalaisten olisi syytä pohtia omaa kansallista identiteettiään ja tapoja, joilla huomaamatta pyrkivät määrittelemään myös suomenkielisten kansallista identiteettiä ---"
oprite: "Miksi suomenruotsalaisen tapa ajatella Suomea osana Pohjoismaiden traditiota ja aluetta ei voisi mahtua suomalaisuuteen."
22: "Koska ruotsinkielisen tapa kokea perustuu kielelliseen identifikaatioon - samantapaiseen, joka meillä suomenkielisillä on virolaisten kanssa. Ei ole millään tavoin pahasta, että suomenruotsalaiset kokevat itsensä osaksi Norden-traditiota, mutta suomenkielisistä hyvin harva kokee niin - ja sellaisen vaatiminen ei ole eettisesti eikä kulttuurisesti viisasta. --- Mikä vika on identiteettien mosaiikissa?"
22: "Suomenruotsalainen syntyy suomenruotsalaiseen kotiin, jossa hän kasvattaa suomenruotsalaisen identiteetin Norden-kytköksineen. Suomenkielinen syntyy suomenkielisessä tai uussuomalaisessa kodissa ja saa sieltä omat eväät identiteettiinsä. On jotenkin surkuhupaisaa ajatella, että vasta pakkoruotsi antaa näille lapsille "oikean" suomalaisen identiteetin pohjoismaalaisuuksineen. Eihän se näin voi olla. Kuinka monessa maassa kansallisen identiteetin "oppiminen" edellyttää kansalaisten enemmistöltä vuosien kieliopintoja?"
22: "Pohjoismaalaisuus ei saisi olla romantisoidun skandinaavisuuden synonyymi. Kuitenkin kaikkialla, missä skandinaavit puhuvat Nordenista, he kertovat, miten "vi var alla samma stam", viikinkejä, ja "vi talade alla samma språk", fornnordiskaa. Mikä mieletön yksinkertaistus Pohjolan historiasta."
22: "Jos pohjoismaisuus on aatteellista vapautta, tasa-arvoa ja yhteistä hyvinvointia rakentava arvomaailma, se ei voi rakentaa enää viikinkiheimoille ja yhdelle kielelle - Pohjola on monihistoriainen, monikielinen, monikulttuurinen alue, jossa on myös muita ikiaikaisia asukkaita, erityisesti suomen kielen puhujien laaja joukko ja maa nimeltä Suomi. Missä määrin suomalaiset (finnar och finländare) tuntevat läheisyyttä Skandinaviaan ja sen historiaan, se on kunkin yksilön itsensä valittavissa."
J-E.A: "Nyt en kyllä halunnut olla säätämässä tahi raiskaamassa suomalaista identiteettiä vain sen takia, että olin jotakin mieltä mitä kouluissa kaikkien suomalaisten/suomenmaalaisten kannattaisi opiskella. Kerroin vain, mitä uskon omasta mielestäni olevan maallemme hyödyksi. Eli kohtuullinen määrä ruotsia, joka varmistaa tuon Pohjola-komponentin tässä yhteiskunnassa, jossa elän. Joku muistaa, että mainitsin myös venäjän."
J-E.A: "Miten itse hahmottaisit Suomen identiteettä, jos pyytäisin tekemään sitä suhteessa muihin maihin? Tai mainitse joku henkilö joka mielestäsi tukee tätä ajatusta, että Norden on toissijainen ilmiö suomalaisessa mielessä."
22: "Suomen identiteetti on mosaiikki, kuten monen muunkin maan nykyisin. Tukipuina on tietoisuus siitä, että Suomen luonto, lähihistorian sodat ja ponnistelun ja taloudellisen turvallisuuden arvostus yhdistävät suurta osaa maan asukkaista - mutta ei kaikkia. Sellaiset käsitteet kuin skandinaavisuus, karjalaisuus tai pohjalaisuus ovat tunnistettavia yksilöllisiä taustoja, joita kaikki eivät jaa, eikä se aiheuta kenellekään sen suurempia ongelmia."
22: "Miksi ihmeessä minun pitäisi "mainita joku henkilö, jonka mielestä Norden on toissijainen ilmiö suomalaisessa mielessä" - Norden ei ole noussut koskaan esille lähipiirissäni. En ole sukuni, puolisoni suvun tai ystäväpiirini puitteissa tavannut ihmisiä, joilla olisi jotenkin erityinen suhde Nordeniin, jolleivät nämä ole ruotsinkielisiä. --- On aika mielenkiintoista, että tämä Norden-hakuisuus on mielestäsi niin itsestään selvä, että asetat minulle tällaisen kysymyksen."
Olisiko jollain lisättävää tai tarkennettavaa?
J-E.A: "Ruotsin kieli tekee mielestäni meistä Pohjoismaan. --- Eiköhän Ruotsi ja sen kulttuuripiiri sittenkin ole lähin sukulaismaamme. Kun suurilta ikäluokilta loppui elintila ja duuni 50 vuotta sitten, niin eipä lähtenyt 300 000 suomalaista Saksaan, niin kuin muista köyhistä Euroopan maista, eikä Neuvostoliittoon, eikä Amerikkaan. Vaan Ruotsiin."
22: "Tässäpä onkin se nationalistinen perusvire, mikä pakkoruotsiin kuuluu. Suomenkieliset ovat eläneet kolmisen tuhatta vuotta "Pohjolassa", mutta heidän kielensä ei ole "pohjoismainen"/nordisk eivätkä he niin ollen voi pelkällä suomella olla osa Pohjolaa. --- Suoraan sanoen: Ruotsinkielisille skandinaavisuus merkitsee toista kotia, sitä kutsutaan Nordeniksi ja sen ajatellaan koskettavan pakollisen ruotsin kautta koko Suomea. --- Suomenruotsalaisten olisi syytä pohtia omaa kansallista identiteettiään ja tapoja, joilla huomaamatta pyrkivät määrittelemään myös suomenkielisten kansallista identiteettiä ---"
oprite: "Miksi suomenruotsalaisen tapa ajatella Suomea osana Pohjoismaiden traditiota ja aluetta ei voisi mahtua suomalaisuuteen."
22: "Koska ruotsinkielisen tapa kokea perustuu kielelliseen identifikaatioon - samantapaiseen, joka meillä suomenkielisillä on virolaisten kanssa. Ei ole millään tavoin pahasta, että suomenruotsalaiset kokevat itsensä osaksi Norden-traditiota, mutta suomenkielisistä hyvin harva kokee niin - ja sellaisen vaatiminen ei ole eettisesti eikä kulttuurisesti viisasta. --- Mikä vika on identiteettien mosaiikissa?"
22: "Suomenruotsalainen syntyy suomenruotsalaiseen kotiin, jossa hän kasvattaa suomenruotsalaisen identiteetin Norden-kytköksineen. Suomenkielinen syntyy suomenkielisessä tai uussuomalaisessa kodissa ja saa sieltä omat eväät identiteettiinsä. On jotenkin surkuhupaisaa ajatella, että vasta pakkoruotsi antaa näille lapsille "oikean" suomalaisen identiteetin pohjoismaalaisuuksineen. Eihän se näin voi olla. Kuinka monessa maassa kansallisen identiteetin "oppiminen" edellyttää kansalaisten enemmistöltä vuosien kieliopintoja?"
22: "Pohjoismaalaisuus ei saisi olla romantisoidun skandinaavisuuden synonyymi. Kuitenkin kaikkialla, missä skandinaavit puhuvat Nordenista, he kertovat, miten "vi var alla samma stam", viikinkejä, ja "vi talade alla samma språk", fornnordiskaa. Mikä mieletön yksinkertaistus Pohjolan historiasta."
22: "Jos pohjoismaisuus on aatteellista vapautta, tasa-arvoa ja yhteistä hyvinvointia rakentava arvomaailma, se ei voi rakentaa enää viikinkiheimoille ja yhdelle kielelle - Pohjola on monihistoriainen, monikielinen, monikulttuurinen alue, jossa on myös muita ikiaikaisia asukkaita, erityisesti suomen kielen puhujien laaja joukko ja maa nimeltä Suomi. Missä määrin suomalaiset (finnar och finländare) tuntevat läheisyyttä Skandinaviaan ja sen historiaan, se on kunkin yksilön itsensä valittavissa."
J-E.A: "Nyt en kyllä halunnut olla säätämässä tahi raiskaamassa suomalaista identiteettiä vain sen takia, että olin jotakin mieltä mitä kouluissa kaikkien suomalaisten/suomenmaalaisten kannattaisi opiskella. Kerroin vain, mitä uskon omasta mielestäni olevan maallemme hyödyksi. Eli kohtuullinen määrä ruotsia, joka varmistaa tuon Pohjola-komponentin tässä yhteiskunnassa, jossa elän. Joku muistaa, että mainitsin myös venäjän."
J-E.A: "Miten itse hahmottaisit Suomen identiteettä, jos pyytäisin tekemään sitä suhteessa muihin maihin? Tai mainitse joku henkilö joka mielestäsi tukee tätä ajatusta, että Norden on toissijainen ilmiö suomalaisessa mielessä."
22: "Suomen identiteetti on mosaiikki, kuten monen muunkin maan nykyisin. Tukipuina on tietoisuus siitä, että Suomen luonto, lähihistorian sodat ja ponnistelun ja taloudellisen turvallisuuden arvostus yhdistävät suurta osaa maan asukkaista - mutta ei kaikkia. Sellaiset käsitteet kuin skandinaavisuus, karjalaisuus tai pohjalaisuus ovat tunnistettavia yksilöllisiä taustoja, joita kaikki eivät jaa, eikä se aiheuta kenellekään sen suurempia ongelmia."
22: "Miksi ihmeessä minun pitäisi "mainita joku henkilö, jonka mielestä Norden on toissijainen ilmiö suomalaisessa mielessä" - Norden ei ole noussut koskaan esille lähipiirissäni. En ole sukuni, puolisoni suvun tai ystäväpiirini puitteissa tavannut ihmisiä, joilla olisi jotenkin erityinen suhde Nordeniin, jolleivät nämä ole ruotsinkielisiä. --- On aika mielenkiintoista, että tämä Norden-hakuisuus on mielestäsi niin itsestään selvä, että asetat minulle tällaisen kysymyksen."
Olisiko jollain lisättävää tai tarkennettavaa?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Missä valtiossa on vastaava kuvio:
- pieni kielivähemmistö,
- vieressä kielivähemmistön oma- tai lähikielinen kulttuurialue,
- kaikkia valtion asukkaita koskeva vaatimus omaksua tuo kieli ja kulttuurialue osaksi kansallista identiteettiä?
Andelin puolustaa pohjoismaisuuden merkitystä, mikä sinänsä on oikeutettua ja jopa hieman perusteltua.
Siitä ei voi kuitenkaan johtaa KOKO kansan pakkoruotsitusta! On paljon MUITAKIN maita ja ilmansuuntia, jotka ovat tärkeitä Suomelle.
Pohjoismaat ovat VAIN yksi suhteellisen pieni osa maailmankyläämme, missä nykyaikana elämme.
Riittää varsin hyvin, että korkeintaan 10% kansalaisista hallitsee ruotsin kielen. Ja se prosentti saavutetaan aivan hyvin vapaaehtoisella kouluruotsillakin.
Toivon, että tähän kansalllisuustunneaiheeseen palataan monissa eri yhteyksissä - meidän tulisi oppia suhtautumaan kiinnostuksella erilaisiin suomalaisiin identiteetteihin, ilman jatkuvaa uudelleenkoulutusintoa.
Maahanmuuttajien eräs lahja suomalaisuudelle on se, että päästään perinteisestä suomenkieliset - ruotsinkieliset asetelmasta avarampaan näkemykseen.
On hienoa nähdä, miten maahanmuuttajalapset omaksuvat suomalaisia symboleja ja ylpeydenaiheita (leijona kaulassa, lätkäkullan arvostus) ja toisaalta tuovat jotain uutta mukanaan. Meillä on varaa identiteettien mosaiikkiin, se ei tarkoita suomalaisuuden väheksymistä, se ei myöskään vie pohjaa pohjoismaisuudelta - päinvastoin, maahanmuuttajien kotouttaminen on pohjoismaisuutta :)
Mutta, "pohjoismaisuudessa" on sisäänrakennettuna suomen kielen virallisen aseman kiistäminen. Toisaalta kaikki Skandinavian maat ovat virallisesti yksikielisiä.
Ruotsin kielen asema Suomessa tulee saattaa samalle tasolle ja samaan asemaan kuin suomen kielellä on pohjoismaisessa yhteisössä..
Jos kerran suomen kieli ei kelpaa viralliseksi kieleksi Nordeniin, miksi meidän pitää sallia ruotsille virallinen asema Suomessa ?
Pohjoismaisuus siis olkoon relevantti kaikissa suhteissa, jos kerran siihen halutaan viitata.
Vai erotetaanko Suomi Nordenista, jos vain Oolanti jää ruotsinkieliseksi ?
Geopolitiikassa riittää Ahvenanmaan ruotsinkielisyys: Juuri Ahvenanmaan asemaan tuo myyttinen kansainvälinen "ihailu" liittyy.. ei esim. Helsingin tai Lohjan keinotekoiseen kaksikielisyyteen.
" --- "pohjoismaisuudessa" on sisäänrakennettuna suomen kielen virallisen aseman kiistäminen ---"
Pohjoismaisuus on kasvanut skandinaavisuudesta. Vielä vuosikymmen sitten "nordiska språk" olivat "skandinaviska språk" tai mitä lie germaanikieliä. Mutta käsitteiden muutos on tapahtunut skandinaavisten tutkijoiden omassa piirissä, siellä, missä fornnordiskan perilliset tekevät tiedettä ja maailmankuvaa. Skandinaavien sitkeästi viljelemä nordiska språk on nyt jo levinnyt aika laajalle. Suomella ja muilla alueella puhuttavilla kielillä ei ole enää asiaa tämän käsitteen alle.
Käsitteet ohjaavat ajattelua. Norden, nordiska språk ja nordisk historia - ne ovat skandinaavien näkökulmasta valittuja kaikki. Skandinaavisuus leimautui nationalistiseksi, minkä jälkeen se huomaamatta vaihtui nordismiin, joka koettiin suvaitsevaiseksi näkökulmaksi. Kysymys on kuitenkin perinteisestä ja sinänsä oikeutetusta yrityksestä rakentaa nationalistista yhteisöä.
Eivät muut pohjoismaalaiset silti odota suomenkielisten puhuvan skandinaaviskaa. Eivät he tietoisesti ole syrjimässä suomen kieltä, mutta Finland ei ole koskaan virallisissa yhteyksissä maininnut, että suomen kieli on sitten maan pääkieli ja sille halutaan virallinen asema. Suomi on ollut saamen ja inuitien kielen kanssa sellainen eksoottinen sivupolku Nordenissa. Olemme hyväksyneet ulkopuolisuuden ja antaneet pienen ruotsinkielisen joukon hoitaa suhteet Nordeniin.
Ilmari Rostila virittelee blogissaan erinomaisen pohdinnan siitä, että pakollisen ruotsin ja siihen liittyvien ilmiöiden taustalla on "suomenkielisten etninen toiseus, siis se, että ilman ruotsin taitoa ollaan jotenkin puutteellisia".
http://ilmarirostila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/81835-kansalliskielivaltion-varjossa-1-–-suomenkielisten-kysymykset
"Jos kerran suomen kieli ei kelpaa viralliseksi kieleksi Nordeniin, miksi meidän pitää sallia ruotsille virallinen asema Suomessa ?"
Suomessa tehtävät ratkaisut eivät riipu millään tavalla siitä, miten toimitaan Ruotsissa tai Venäjällä. Ruotsilla on vanhastaan virallinen asema täällä, ja täällä on muutama satatuhatta ihmistä joilla se on äidinkielenä. Se kyllä riittää syyksi - se, että maan kansalaisilla on oikeus toimia omassa maassaan omalla kielellään.
Pakkoruotsikeskustelussa ja tässä yksikielisyysasiassa on nimittäin kysymys kahdesta aivan eri asiasta: jos suomenkielisiä vaaditaan oppimaan edes auttavasti ruotsia, niin se ei estä heitä toimimasta omalla kielellään, omassa maassaan.
Jos maa olisi virallisesti vain yksikielinen, niin silloin toiselta kieliryhmältä (ruotsinkielisiltä) oikeasti estettäisiin omalla kielellään toimiminen.
Siinähän on pirun iso ero.
Se, että suomenkieliset eivät aikanaan voineet käyttää suomenkieltä virallisissa yhteyksissä, on kaikkien fennojen mielestä huutava historiallinen vääryys - niinkuin onkin.
Sen tilanteen kääntäminen päälaelleen on myös sitä, vain mittakaava on toinen.
Suomessa tehtävät ratkaisut eivät riipu millään tavalla siitä, miten toimitaan Ruotsissa tai Venäjällä"
Kyllä itsetuntoinen ihminen ja kansakin odottaa vastavuoroisuutta siitä, miten itseään kohdellaan. Suomen eliitti ei ole kovin itsevarmaa, vaan myöntyy joka suuntaan. Milloin myönnytään itään, milloin länteen..
Katselepa laajemmin kansainvälistä politiikkaa: Kyllä muualla nimenomaan lähtökohta on vastavuoroisuus, keskinäinen kunnioitus ja kunnioituksen vaatiminen. Suomen eliitti ei uskalla vaatia kunnioitusta mistään päin, joten siinä mielessä olemme lampaiden vankina. Nämä johtopässimme osaavat komentaa ainoastaan omaa kansaansa, kun muiden maiden edessä ollaan rähmällään. Mutta eipä mekään näitä herrojamme kunnioiteta.
"Se, että suomenkieliset eivät aikanaan voineet käyttää suomenkieltä virallisissa yhteyksissä,"-- Mutta eipä silloin jokaisen ruotsalaisen tarvinnut osata edes vähän tai "auttavasti" suomea.. Miksi hitossa jokaisen suomalaisen muka pitäisi alentua opiskelemaan edes auttavasti ruotsia, jotta ruotsinkielinen voi hoitaa asiansa ruotsiksi kiintiökoulutetun ruotsinkielisen juristinsa kanssa ? "Kohtuus" ei taida kuulua ruotsinkielisen sanavarastoon..
Pitää aina pitää myöskin muistissa kun puhutaan Ruotsin kehityksestä niin kaikki kehitys aina sivistyneiksi kutsutuista pöytätavoista alkaen on tuontitavaraa. Koko Ruotsin kehitys on tullut sinne muuttaneiden eri ammattiryhmien tuomina, valloonit, saksalaiset, skotit ja hollantilaiset ovat Ruotsin teollisen kehityksen alulle panijoita. Jos Suomi olisi ollut siihen aikaan itsenäinen valtio niin sama kehitys olisi tullut Suomeenkin ilman, että se olisi tehnyt sivuhyppyä Ruotsin kautta ja jota mm. Lipponen käyttää keppihevosenaan, että sivistys on tullut Ruotsista käsin. Kyllä se sama sivistys olisi löytänyt Suomeen vaikka Ruotsia ei olisi ollut olemassakaan.
Mutta kun Suomi ei ollut, vaan oli pikku heimopirstaleina luisumassa Novgorodin syliin, ennenkuin ruotsalaiset tulivat.
Näinhän asia ihan oikeasti oli, kun novgorod oli antanut hämäläisille kyytiä juuri enne Birger Jaarlin Hämeen retkeä.
Olisihan tänne siis sivistys löytänyt, mutta ei kylläkään suomalainen. Sitä, millaista herkkua se taas olisi ollut, voi käydä kysymässä vaikka Vienan karjalaisilta.
Että älkäähän nyt ihan tyhjiä jankuttako. Tämähän menee jo ihan typeräksi.
Taas tuli tuota svekohistoriaa.
Tosiasiassahan Venäjä(aik.Novgorod) ei laajennut Itämerelle ennenkuin Iivana Julman aikoihin 1500-luvulla.
Suomalaiset sotivat aiemmin lähinä vain karjalaisten ja muiden heimoveljiensä kanssa.
Suomalaisten yhdentyminen ja järjestäytyminen oli jo hyvin alullaan 1100-luvun alussa. Kauppasuhteet olivat jo olemassa mm. Hansa-liiton kanssa.
Eli ilman Ruotsin valloitussotaa suomalaiset olisivat voineet aivan rauhassa järjestäytyä omaksi valtiokseen kauan ennen Venäjän luomaa uhkaa.
Suomelle olisi ollut onneksi, että maahamme olisi Irlannin tapaan tullut lähetyssaarnaajia tuomaan kristinuskoa ilman armeijaa.
Tämä on uusinta tutkimustulosta, jota svekot karttavat tarkoitushakuisesti.
Karjalaiset olivat jo Novgorodin uskonnollisen vallan, ja sotilaallisia selkkauksia oli koko keskiajan, Novgorodin ja hämäläisten taistelu Laatokasn alueesta ja siitä kostona Vanain kaupungin hävitys jne (Nestorin kronikan mukaan). Kumpikin osapuoli rakensi myös linnoituksia, joita tuskin olisi tarvittu ilman sotia (Viipurin linna ja Krepost Korela (Käsisalmen linna), Staraja Ladoga), kaikki jo keskiajalla jne.
Hansaliitto syntyi kunnolla vasta 1100-luvun loppupuolella, ja sen kanssa tehtiin kylläkin kauppaa, mutta lähinnä vain aivan etelärannikolla.
Jossitella voi vaikka kuinka paljon, mutta Venäjän uhka oli kyllä todellinen, jo keskiajan alussa, samoin Tanskan/Saksan (Viron suunnasta) ja Ruotsin. Itsenäisen Suomen syntyyn ei ollut yhtään minkäänlaisia edellytyksiä. Siksi sitä ei syntynytkään.
Virossa oli jo jonkinasteista valtionmuodostusta, mutta sillekin panivat tanskalaiset ja saksalaisety nopean stopin.
Eli turha ruikuttaa "mahdollisesta" menneestä suuruudesta, jota ei koskaan ollutkaan, ja jolla ei ollut mitään todellisia mahdollisuuksia - satuilee "uusin tutkimus" mitä hyvänsä.
Eli vaihtoehtoja oli kaksi: Venäjä tai Ruotsi. Saksalaisten kortit pelattiin loppuun Peipsijärven jäällä 1242.
Mielenkiintoista, että keskustelu on kääntynyt väittelyksi historiasta. "Mitä jos" -skenaariot historiasta ovat mitä mielenkiintoisimpia, joskin tietysti toteutunut historia oli se todennäköisin vaihtoehto.
Olisiko toista yhtä hyvää tai jopa parempaa vaihtoehtoa ollut tarjolla Suomelle kuin siirtyminen Ruotsin Itämaaksi? Ehkä ei. Virolaisiin verrattuna selvisimme kaiketi hyvin, vaikka virolaiset olivat 1000-luvulla meitä edellä ja väkimääräkin kaksinkertainen.
On kuitenkin jännittävää etsiä palasia suomenkielisen suomalaisuuden historiasta ajalta, joka ei juurikaan niitä tarjoa. Wikipedia kertoo: "Petrus Kakuwaldus (Petrus Kakuwaldus de Finlandia) on Baltian verisestä kristillistämisestä ja valloituksesta kertovan Liivinmaan kronikan suomalainen kirkonmies, joka osallistui pakanoiden käännytykseen. Henrik Lättiläisen kronikan mukaan Kakuwaldus käännytti 1210-luvun puolivälissä sakkalaisia Etelä-Virossa. Kakuwaldus kulki saksalaisten sotajoukkojen mukana. Käännyttävät saarnamiehet toimivat nimellisesti vain kirkon ja paavin palveluksessa, mutta käytännössä maallisten hallitsijoiden joukoissa ja usein näiden etuja ajaen. Kakuwaldus on oletettavasti väännös suomalaisesta nimestä, ja Petrus Kakuwaldus tunnetaan Suomessa yleisemmin Pietari Kaukovallan nimellä, joka on tosin pelkkä arvaus. Toinen arvaus on Kaikkivalta. Kakuwaldusta pidetään historiallisena henkilönä"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Petrus_Kakuwaldus
Siis suomalaistaustainen kristitty (munkki vai sotilas vai ryöväri) teki yhteistyötä saksalaisten kanssa. Onhan näitä kiehtovaa ajatella. Mikään turhan yksiselitteinen kuvio ei ehkä tee oikeutta menneisyydellemme.
Meillä useimmilla on juurissamme tämän maan asukkaita tuhansien vuosien taakse, aikaan ennen ruotsia, suomea, saamea. Jokaisella meistä on tuhansia tarinoita taustassamme. Ehkä iloluontoinen Karjala on tuonut meille jotain venäläisten slaavien temperamentista ja työorientoitunut länsirannikko taas jotain ruotsalaisesta mentaliteetista. Sillä tavoin kansat elävät lomittain ja hyvä niin.
Toivon, että esivanhempamme ovat nälän, sairauksien ja sodan keskellä ehkä kuitenkin viettäneet myös hyviä hetkiä, tehneet suurta runoutta, loitsineet ja rakastaneet - ja joka tapauksessa kunnioitan sitä, että he ovat kantaneet elämän lahjaa ja kieltämme sukupolvesta toiseen aina tähän onnelliseen aikaan asti.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Historia on kiinnostavaa, ja menneiden sukupolvien kunnioitus on aina paikallaan, mutta mennyttä ei pidä romantisoida. Kaikista vaihtoehdoista on aina vain yksi oikeasti toteutunut, samantekevää miksi.
Vuosisatoja sitten tapahtunut kehitys ei anna meille mitään kiitollisuudenvelkaa esim. nykyisille suomenruotsalaisille, mutta samalla tavalla on totta sekin, ettei menneisyyden vääryyksiäkään pidä laskea nyt elävien kuormaksi.
Siitä syystä pidän ruotsnkieliseltä puoleta usein esitettävää ajatusta, jonka mukaan meidän pitäisi nyt olla edelleen "kiitollisia" nyt eläville varsin naurettavana.
Samalla tavalla pidän äärifennojen kostonhekeä jotenkin kuvottavana.
Eli tästä eteenpäin.
Suomessa on kuulemma pidetty seminaari, jossa on pohdittu yhdistynyttä Nordenia - tietääkö kukaan asiasta?
http://ulfpersson.wordpress.com/2011/09/30/ett-enat-norden/
nordistin mielestä nordismi ei voi olla pahaa nationalismia mutta sen kritisoiminen on
Hävitys ja ryöstöretki on aivan eri asia kuin laajan, etäällä olevan alueen pysyvä haltuunotto.
Kuten Lapin? Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun? Siellähän suomalaiset toteuttavat sellaisen etnisen puhdistuksen, josta kuulemma ruotsalaiset uneksivat suomessa.
Jan-Erik Andelin on tyypillinen ruotsalaisfanaatikko, joka ei näe Suomen suomalaista todellisuutta. Hän haaveilee jos jonkinlaisesta erillis-Ruotsista Suomen sisällä, kuin pikkutyttö jostain prinssistä ja linnasta. Ruotsin kieli on menneen talve lumia Suomessa, ja joka ei sitä viläkään tajua, sulaa sen mukana.
Jos suomenkieli EI sovi nordenille, niin Suomi EI kuulu nordeniin!
Norden suksikoon sinne hurrin per-see-seen!