Työsuhde oli kestänyt reippaasti yli koeajan, kun vammainen eräänä päivänä oli aivan kuin eri ihminen - kuin joku raivohullu. Karjui ja arvosteli avustajan työskentelyä. Työpäivän päätteeksi vammainen sanoi että ei tarvitse enää ikinä tulla tänne. Eikä vammainen kertonut mistä oli loukkaantunut - väitti jopa ettei ollut loukkaantunut! Irtisanominen johtui kuulemma henkilökemiasta. Samainen vammainen oli jokunen viikko sitten tarjonnut avustajalleen lisätunteja - eikä mitään ongelmia henkilökemiassa aiemmin ollut ilmennyt.
Avustaja oli yrittänyt tehdä työt sitä ajatellen että vammaisella olisi mahdollisimman hyvä olla. Tällainen kiitos siitä sitten tuli.
On vaan todella raskas kokemus kun parhaansa yrittää ja siitä kiitoksena kohdellaan kuin oksennuspussia. Tulee mieleen että tässä vammainen kosti avustajalleen oman katkeruutensa koko maailmaa kohtaan.
Jos tätä lukee joku vammainen, niin tiedoksi vaan teille, että kyllä ei-vammaisilla on omat ongelmansa, ei niitä teidän tarvitse heille enää lisää järjestää.
Avustaja oli yrittänyt tehdä työt sitä ajatellen että vammaisella olisi mahdollisimman hyvä olla. Tällainen kiitos siitä sitten tuli.
On vaan todella raskas kokemus kun parhaansa yrittää ja siitä kiitoksena kohdellaan kuin oksennuspussia. Tulee mieleen että tässä vammainen kosti avustajalleen oman katkeruutensa koko maailmaa kohtaan.
Jos tätä lukee joku vammainen, niin tiedoksi vaan teille, että kyllä ei-vammaisilla on omat ongelmansa, ei niitä teidän tarvitse heille enää lisää järjestää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä "Vammaisen uhri"
Kirjoittamasi perusteella sinut on irtisanottu laittomasti. Sinuna ottaisin yhteyttä omaan ammattiliittoosi ja pyytäisin neuvoja tilanteeseen.
Toivottavasti tämä kokemus ei ihan peruuttamattomalla tavalla vaikuttanut käsityksiisi meistä vammaisista yleensä. Meitäkin on moneen junaan.
Voimia.
"Eräs vammainen työnantaja"
Kiitän asiallisesta vastauksestasi. Kyllä minulla on kokemusta ennestään niin vammaisista kuin ei-vammaisista ihmisistä, sekä työnantajista että ei-työnantajista. On hyviä kokemuksia ja myös toisenlaisia löytyy. Edellä kertomani työnantaja joka minut pois potkaisi - oli tätä viimeisintä tempaustaan lukuunottamatta ihan OK.
Koska koeaika on jo kauan sitten ohitettu, hänen olisi pitänyt pari kertaa varoittaa minua ennen irtisanomista. Mistään tällaisesta ei ollut koskaan puhetta. Hän irtisanoi minut hetken mielijohteesta. Irtisanomiseen pitäisi olla joku vakava syy - henkilökemia tuskin on sellainen kun hän hiljattain minulle järjesti lisätuntejakin?
Olen kyllä ottanut selvää miten tässä voisi menetellä. Mitään minun kannaltani optimaalista ratkaisua ei vaan ole tarjolla. Minne laitan ne kaikki mielipahan tunteet ja surun joka tällaisesta kohtuuttomasta kohtelusta seuraa?
Usein korostetaan ensivaikutelmaa - miten siitä voi päätellä hyvin paljon. Yllätyksiä voi silti tulla, niin tapahtui tässäkin tapauksessa. Arvoitukseksi jää, mistä tässä kaikessa oli kyse. Asioista pitäisi pystyä puhumaan. On kovin raskasta tulla pois heitetyksi syystä jota ei saa koskaan tietää. Näin kohtelemalla toista ihmistä haluaa osoittaa ettei tämä toinen ole minkään arvoinen. Joka toista näin kohtelee, itse todennäköisesti voi hyvin huonosti. Sanotaanhan "tee toiselle niin kuin toivot itsellesi tehtävän" - omin sanoin muisteltuna.