Ensimmäinen lapsi syntyi avotarjonnassa ja olin tosi kipeä, huusin välillä kuin mikäkin ja ponnistusvaiheessa jo karjuin kuin eläin kuulemma, kipu oli niin kovaa, etten pystynyt estelemään. Toka synnytys oli taas tosi helppo ja en huutanut yhtään, loppuponnistuksessa tuli vaan pitkä "aaaaa" ja lapsi syntyi :-). Ekasta tuli Baby Blues ja oli imetyksen kanssa vaikeuksia, johtuen varmaan rankasta synnytyksestä, tokan kanssa kaikki oli taas tosi helppoa :-).
Huusitko synnytyksessä?
rtyrtyrthydfh
6533
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Alatiesynnytyksessä huusin julmetusti, kaikki maailman kirosanat yms. Toinen synnytys oli suunniteltu sektio, ja siinä lähinnä tuli naureskeltua kun se oli niin hauskantuntuista kun mahaa möyrittiin kun vauvaa kaivettiin maailmaan. Sektion kivut (niin sektion aikana kun sen jälkeiset haavakivut) oli luokkaa "on tullut treenattua liikaa vatsalihaksia", ja voin olla varma siitä että jos vielä saan joskus kolmanne lapsen niin se tulee maailmaan sektiolla.
ekassa en huutanut vaan nauroin kus loppu supistukset kesken ainaku piti ponnistaa :) toinen syntyikin peppu edellä ja sen takia liioittelin sitte huutoa :D kolmas ku synty nii en huutanu mut valittelin että sattuu ja tietty juur ku pää tulee ulos nii automaattisesti varmaan tulee se tuskanparkaisu. ilman kipulääkettä synnyttelin tokan ja kolmannen. ens vuonna sitte neljäs..
en huutanut. Se oli ehkä lähinnä sellaista ähinää ponnistusvaiheessa ;P
Huusin ponnistusvaiheessa, todellakin. Mies sanoi jälkeenpäin että kuulo meinas mennä kun siinä mun pään vieressä oli... Supistukset kestin kuin nainen, ilman kivunlievitystä, mutta ponnistus oli ihan kamalaa, varsinkin ku kätilö tunki vielä käsiään "sinne" kun auttoi vauvan päätä ulos.
Synnytys kesti 6h ja koko aikana sanoin vain muutaman sanan. :D En huutanut, viimesillä ponnistuksilla ähisin kun alko voimat loppumaan (ponnistus vaihe 1h20min), ei kivun lievitystä eikä tehnyt edes niin hirmusen kipiää.. :)
En huutanut tai päästänyt muitakaan ääniä ponnistaessa. Epiduraali vaikutti vielä aika paljon (vähän liikaakin) niin en tuntenut kipua vaan pelkkää paineen tunnetta. Myös avautumisvaiheen kipeimmän pätkän olin todella hiljaa. Sanoin miehelle vain välillä "hiero" tai hymähdin jotain sitä tarkoittavaa. Mies sanoi epiduraalin jälkeen, että on ihana nähdä minut taas omana itsenäni (puheliaana). Mun tapa kohdata kipu oli siis sulkeutua itseeni enkä kokenut äänenkäyttöä tarpeelliseksi ponnistaessakaan. Kätilöt (2kpl) ja lääkäri sanoivat mua tikatessaan, että olin harvinaisen rauhallinen synnyttäjä. Niin ja tämä ei siis tarkoita sitä, ettei synnytyksessä saisi ääntä käyttää. Olin jopa hieman harjoitellut sitä raskausaikana äitiysjoogassa. Se ei vain ollut mun juttu.