Tuntuuko teistä koskaan siltä, että vaikka kuinka yrittäisit tutustua uusiin
ihmisiin se on aina vain se MELKEIN jos sitäkään. Aina joku sanasi menee toisten korvista sisään ja samantien ulos. Kun saat jonkun ihmisen seuraan edes hetken sinut otetaan heti huomioon vaikka edes vähäsen. Mistä tämä voisi johtua?
Kun itselläni on seuraa tunnen olevasi tylsä. Sanoin mitä sanoin tai
tein mitä tein. Jos tutustun johonkin uuteen ihmiseen olen jännittynyt ja
varautunut. En vitsaile hirveästi, enkä välttämättä puhu kuin tarpeen
vaatiessa eikä tilannetta paranna se, että en tiedä minkälaisesta asiasta
pystyn puhumaan. Jos tunnelma ei siitä parane niin tilanne jää sellaiseksi ja
toiset saavat minusta tylsän kuvan.
Kun itselläni ei ole mitään intoa/ ideaa polttaa tai juoda, niin on hankala
saada ystäviä näistä jotka polttavat ja juovat. He ajattelevat että
sinä et ole kunnon ryyppyseuraa, sinulle ei voi puhua ryyppyreissuista ja
eikä sinua voida pyytää tupakkatauolle, vaikka aivan hyvin voisit
mennä mukaan vaikka edes seuraksi ja iloksi katsomaan meininkiä.
Seuraavaksi tuntuu, että pitäisikö juuri itsekkin alkaa juomaan ja
polttamaan jotta pystyisi edes seuraa hankkimaan kun muuten ei
tahdo seura kelvata. Juomaan voisinkin joskus mennä, kunhan hyvää
seuraa löytyy, mutta yksin siinä ei ole mitään järkeä.
Seuraava seikka mikä joskus mietityttää on, että pitäisikö alkaa
pukeutumaan tyylikkäämmin toisten perässä ja käymään parturissa,
käyttämään voiteita jotta edes kaverit pysyisivät pitempään?
Eihän tämä tietenkään aina välttämätöntä ole, mutta joskus kyllä siltä
alkaa tuntumaan. Ihan sama nypitkö karvoja, kunhan alat käyttämään
kaikenmaailman kemikaaleja ja voiteita ulkonäön pitämisestä ”siistinä”.
ihmisiin se on aina vain se MELKEIN jos sitäkään. Aina joku sanasi menee toisten korvista sisään ja samantien ulos. Kun saat jonkun ihmisen seuraan edes hetken sinut otetaan heti huomioon vaikka edes vähäsen. Mistä tämä voisi johtua?
Kun itselläni on seuraa tunnen olevasi tylsä. Sanoin mitä sanoin tai
tein mitä tein. Jos tutustun johonkin uuteen ihmiseen olen jännittynyt ja
varautunut. En vitsaile hirveästi, enkä välttämättä puhu kuin tarpeen
vaatiessa eikä tilannetta paranna se, että en tiedä minkälaisesta asiasta
pystyn puhumaan. Jos tunnelma ei siitä parane niin tilanne jää sellaiseksi ja
toiset saavat minusta tylsän kuvan.
Kun itselläni ei ole mitään intoa/ ideaa polttaa tai juoda, niin on hankala
saada ystäviä näistä jotka polttavat ja juovat. He ajattelevat että
sinä et ole kunnon ryyppyseuraa, sinulle ei voi puhua ryyppyreissuista ja
eikä sinua voida pyytää tupakkatauolle, vaikka aivan hyvin voisit
mennä mukaan vaikka edes seuraksi ja iloksi katsomaan meininkiä.
Seuraavaksi tuntuu, että pitäisikö juuri itsekkin alkaa juomaan ja
polttamaan jotta pystyisi edes seuraa hankkimaan kun muuten ei
tahdo seura kelvata. Juomaan voisinkin joskus mennä, kunhan hyvää
seuraa löytyy, mutta yksin siinä ei ole mitään järkeä.
Seuraava seikka mikä joskus mietityttää on, että pitäisikö alkaa
pukeutumaan tyylikkäämmin toisten perässä ja käymään parturissa,
käyttämään voiteita jotta edes kaverit pysyisivät pitempään?
Eihän tämä tietenkään aina välttämätöntä ole, mutta joskus kyllä siltä
alkaa tuntumaan. Ihan sama nypitkö karvoja, kunhan alat käyttämään
kaikenmaailman kemikaaleja ja voiteita ulkonäön pitämisestä ”siistinä”.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.