Mieheni on 54v. ,jolla on keskivaikea dementiasairaus ja parkinson. Hänellä on enemmän ja vähemmän käytöshäiriöitä.. vaipat..pissa ja kakka sotkut, ruualla söpöttämiset jne.. Joka päivä kuulen olevani enemmän tai vähemmän" ikävä ja vittumainen akka".. Ei koskaan kehuja tai kiitosta siitä mitä teen...
Itse olen 48v. ja poikani on 9v.
Luoja miten sitä joskus kaipaa turvallista syliä....läheisyyttä..oikeaa keskustelua ja asioiden jakamista..lapselle miehen mallia..kehuja..kyläilyjä ja kylävieraita.."oikeaa elämää"... Meillä on 30v.yhteistä taivalta ja historiaa...Paljon hyvää ja kaunista..Annanko naisen elämän "parhaiden vuosien" lipua ohi vai jätänkö sairaan miehen..????? Onko tässä maassa "nuorille" dementikoille paikkoja?? Hyvä paikka toisi varmaan helpotusta tähän luopumisen tuskaan..Miten saa muut läheiset/ystävät/naapurit ymmärtämään asian ja voi elää "tuomittuna"?
saako/voiko sairaan miehen/pitääkö sairas mies jättää?
120
2667
Vastaukset
- vaivaishiiri
Teidän tilanne ei varmaankaan paremmaksi muutu, huonommaksi kyllä. Et varmaan noinkin nuoren lapsen kanssa jaksa tuollaista elämää kovin pitkää, lapsikin tarvitsee "normaalin" kasvuympäristön. Riippuu varmaan paljon siitä missä asuu, millaisia paikkoja on tarjolla... Voimia sinulle päätöksen tekoon, ajattele itseäsi, älä ajattele mitä muut ajattevat sinun ratkaisusta. Ulkopuolinen ei koskaan voi samaistua toisen asemaan... toki joskus voi yllättyä positiivisestikin, eikä niitä tuomitsijoita lähipiirissä olekaan.
- isä kuitenkin
Mitäpä mahtaa vasta yhdeksän vuotias poikanne tuumata mikäli äiti jättää isän, vaikkapa sairaankin ja lähtee uutta miestä etsimään, mukamas "naisen parhaaisiin " vuosiin...?
Kyllä se syvän ja lähtemättömän arven jättää lapsen sisimpään. isä on kuitenkin isä, vaikkapa sairaanakin.Ja varsinkin pojalle tärkeä.
Sitten toinen asia. Naisen parhaat vuodet ovat auttamatta 48-vuotiaana ohi.- 15+6
Olet väärässä "isä kuitenkin".
Ei tarvitse uhrata omaa elämäänsä.
Jos tietäisi että sairaus vaikka hitaastikin, paranee, voisi sen ymmärtää että on tukena.
Tukena voi olla vointinsa mukaan uhrautumatta liikaa.
Tilanne voi kestää kauankin, Minulla ei ainakaan parhaat vuodet olleet ohi 48-vuotiaana, eikä kauan sen jälkeenkään.
Voimia teille nuorille hoitajille, älkää unohtako omaa elämäänne. - florac
15+6 kirjoitti:
Olet väärässä "isä kuitenkin".
Ei tarvitse uhrata omaa elämäänsä.
Jos tietäisi että sairaus vaikka hitaastikin, paranee, voisi sen ymmärtää että on tukena.
Tukena voi olla vointinsa mukaan uhrautumatta liikaa.
Tilanne voi kestää kauankin, Minulla ei ainakaan parhaat vuodet olleet ohi 48-vuotiaana, eikä kauan sen jälkeenkään.
Voimia teille nuorille hoitajille, älkää unohtako omaa elämäänne.Nimimerkki 15 6
Kiitos Sinulle hyvästä ja kannustavasta kirjoituksesta, siinä huokuu elämänkokemus!
- kaikkea vielä...
Eiköhän aloittaja puhunut itse kuinka mukamas parhaat vuodet kuluvat hukkaan sairaan miehen kanssa, ja kyllä hän ihan selvästi erosta puhuu!!...
Kokeilkaapa tekin eronneen , keski-ikäisen naisen elämäää...
Ei ehkä olekaan niin ihanaa ja vielä pienen lapsen kanssa kuten aloittajallla!
Kunnollisia miehiä ei enää lähes viisikymmppisille löydy, tuon ikäluokan naiisia on eronnenina pilvin pimein miehiä vonkaamassa...
Karmealle kuullostaa tuollaiset kommentit,
Piilostahan sinäkin kirjoitat ja arvostelet aloittajan tilannetta. Avioero on niin vaikea asia että ainakaan minä en uskaltaisi ketään siihen neuvoa, ja kun pieni lapsikin on viisikymppisellä, kuten aloittajalla, niin helppoa ei yksinhuoltajuus enää tuossa iässä (eikä missään iässä )tule olemaan.!- ....
Eikö tämä henkilö ole jo yksinhuoltaja, huolehtii vielä miehestäänkin.
- 3+3
Hei sinä, nimimerkki kaikkea vielä... jne jne viime päivien uudet kirjottajat
Täällä on vakiokirjottajt kertoneet elämästään hyvin avoimesti. Nyt olisi varmaan sinun vuoro kertoa, miten tämä omaishoitajuus sinun elämääsi vaikuttaa, niin me voitaisiin antaa sulle vuorostaan vertaistukea... - 3+3:lle
3+3 kirjoitti:
Hei sinä, nimimerkki kaikkea vielä... jne jne viime päivien uudet kirjottajat
Täällä on vakiokirjottajt kertoneet elämästään hyvin avoimesti. Nyt olisi varmaan sinun vuoro kertoa, miten tämä omaishoitajuus sinun elämääsi vaikuttaa, niin me voitaisiin antaa sulle vuorostaan vertaistukea...Minulla ei ole mitään velvollisuutta kertoilla elämästäni teille , eikä kenellekään jolle en itse halua. En tarvii "vertaistukeasi", kiitos vain.Kokemusta on monenlaisista asioista.
Mistäs tiedät etten minäkin ole "vakiokirjoittaja, kuten sinä "vakiokirjoittajana" esiintyvä? Etpä itsekään näytä rekistöröityneen.!
Tämä on julkinen keskustelupalsta, johon julkiseen keskusteluun saa jokainen halutessaan osallistua.Joten et voi määrätä kuka saa kirjoittaa ja kuka ei, vaikkei kaikkien kommentit juuri sinua milelyttäisikään!
Aloituksen voi itsekukin tehdä haluamastaan aiheesta, ja kun sellaisen kerran tekee täytyy olla rohkeutta ja taitoa ottaa vastaan myöskin erilaista palautetta ja näkökulmaa mitä itse hakee! - 3+3
3+3:lle kirjoitti:
Minulla ei ole mitään velvollisuutta kertoilla elämästäni teille , eikä kenellekään jolle en itse halua. En tarvii "vertaistukeasi", kiitos vain.Kokemusta on monenlaisista asioista.
Mistäs tiedät etten minäkin ole "vakiokirjoittaja, kuten sinä "vakiokirjoittajana" esiintyvä? Etpä itsekään näytä rekistöröityneen.!
Tämä on julkinen keskustelupalsta, johon julkiseen keskusteluun saa jokainen halutessaan osallistua.Joten et voi määrätä kuka saa kirjoittaa ja kuka ei, vaikkei kaikkien kommentit juuri sinua milelyttäisikään!
Aloituksen voi itsekukin tehdä haluamastaan aiheesta, ja kun sellaisen kerran tekee täytyy olla rohkeutta ja taitoa ottaa vastaan myöskin erilaista palautetta ja näkökulmaa mitä itse hakee!toivottavasti myös osaat antaa vertaistukea...myös tämän viestiketjun aloittajalle..
- 11+19
Hei, anuli63 ja ristina-tytar, olen tosi pahoillani teidän puolesta..
Lapsella on oikeus normaaliin elämään, jossa käydään linnanmäelleä, abc syömässä, uimahallissa, lätkäpelissä, etelän matkoilla jne, sekä tuoda luotettavasti kavereita kotiin... jos isä on kuten yllä kirjiottavat, niin pystyykö tällainen isä sitten olemaan lapselle tämän kasvua tukeva isä?
Jos äiti kaiken aikaa hoitaa sairasta miestään, kenellä sairauden mukana tuoma luonteen muuttuminen vihamieliseksi, niin mitä lapsi tällaisesta elämästä saa?
ristina-tytar on rekisteröitynyt nimimerkki joten hän ei piilosta kirjoita... - miksi....?
Miksi aloittaja sitten kyselee ja kyseenalaistaa saako sairaan puolison hylätä sairauden takia, jos se kerran on niin itsestään selvää??Hakeeko hän vaan tukea ilmeisesti jo päättämälleen asialle? Eikö erilaista mielipidettä saa esittäää?
- ........
Mielipiteen vapaus on kaikilla.
Liian julmalta tuntuu jos vielä nuori ihminen uhrautuu kokonaan, eipä silti, en suosittele sitä vanhemmallekaan. Monesti puoliso ei edes tajua kuka häntä hoitaa.
Mutta luterilainen kasvatus on juuri tätä, kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat:(
Aloittaja kaipasi tukea päätökseensä ja toisten kokemuksia asiasta. - anuli63
Arka aihehan tämä on, en ole varmasti ainut joka miettii asiaa...Meille tämän "iltatähden" piti olla yhteinen "projekti", vaikka silloin jo tiedettiin miehen parkinsonista. Sairaus otti kuitenkin harppauksia ja dementiadiagnoosi tuli myöhemmin. Käytännössä olen ollut yksinhuoltaja yli 9v...Tiedän mitä se on..Mies on pikku hiljaa "lipunut" pois meidän elämästä ja elää" omaa elämää".. Juuri tuota lapsen tilannettahan sitä miettiikin.. Mitä jälkiä se jättää, kun oma isä kiukuttelee kuin pieni lapsi..sotkee kuin pieni lapsi..käyttää vaippoja.. suuttuu omalle lapselle..kovasti poikamme kaipaa kalakaveria..moporemonttikaveria,pelikaveria jne.. Olen joutunut opettelemaan "miesten töitä" ja teen kyllä poikani kanssa asioita, mutta se ei ole varmaankaan pojalle sama asia, kuin jos olisi mies kaveri.. En minä tiedä???Onko parempi tämäkin muisto isästä, kuin se mikä se tulee olemaan kun sairaus etenee.. Tähän dementiaan liittyy persoonanmuutokset ja agressiivisuus.. Raskastakin elämä on , kun joutuu olemaan äiti, "isä", remonttimies, sähkömies, talonmies,kokki,siivooja,hoitaja ym.,..kaikki pitää tehdä itse tai ainakin huolehtia kaikesta.. Kyllähän isä on aina isä..sairaanakin..enkä minä tiedä mitä lapsi ajattelee.. voisin kuvitella, että jos lapsen elämästä huolehtivan on hyvä olla, niin lapsenkin on hyvä olla.., vaikka sitten ilman sitä biologista isää.. Joskus todellakin tuntuu, että lapset osaavat olla yllättävän fiksuja..Enkä itse ajattele, että kun ihminen sairastuu niin joutaa "romukoppaan", päinvastoin, jos niin ajattelisin olisin häipynyt tästä jo ajat sitten.. Voimia ja tukea kaikille sitä tarvitseville sekä hyviä ja oikeita ratkaisuja..!! Intiaanien sananlasku; Älä arvostele toisen elämää ennen kuin olet kulkenut hänen mokkasiineissaan kaksi viikkoa..
- 11+19
Hei anuli63,
onko teidän paikkakunnalla miten palvelut järjestetty? Voisitko saada pojallesi tukihenkilön, kuka tekisi hänen kanssaan niitä isä-poika juttuja?
Älä välitä näistä tylyistä kommenteista mitä täällä on... olen huomannut, että tasaseen väliajoin tänne tulee joku, kuka ottaa millon kenetkin vakio kirjottajan "käsittelyyn" esittelemättä itseää. Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan knssa ja myös nuo lauseet jotka anuli63 kirjoitti pitäisi jokaisen pitää visusti mielessän: "Älä arvostele toisen elämää ennen kuin olet kulkenut hänen mokkasiineissaan kaksi viikkoa.. "
- ohoh!!
Miksi sitten arvostelette toisten kirjoituksia...Luuelettos olevanne jotenkin parempia...???
ohoh!! kirjoitti:
Miksi sitten arvostelette toisten kirjoituksia...Luuelettos olevanne jotenkin parempia...???
Emme arvostele yhtään enempää kuin nimim. ohohkaan.
Tämä on omaishoitajien vertaistuki palsta, ei omaishoitajien haukkumista varten.
Anteeksi jos olen antanut kuvan että kuvittelen olevani parempi, se kuva on virheellinen:)
Olen kertonut asioistani, ei siitä ole minulle ollut haittaa.
En juuri välitä siitä jos joku on tietävinään asiani paremmin kuin minä itse.
Eikä minulla ole salattavaa, aivan tavallisesta arjesta kertoilen.
On minua täällä haukuttu, jopa siten, että olisin valmis pehmustettuun koppiin erään toisen kirjoittajan kanssa:)
Juuri nyt on kotona todella vaikea tilanne, en osaa tarttua mihinkään, siksi istun koneella että saisin ajatukseni muualle siitä että vaikudet kasaantuvat, niinhän se yleensä on.
Pakko on vain yrittää selviytyä, eipä ole vaihtoehtoja. Omaishoidon lopettaminenkin on vaikea prosessi, paikkapulan takia ja tietysti myös henkisesti, kun tämä on jatkunut niin kauan.- 11+1
auli-auli kirjoitti:
Emme arvostele yhtään enempää kuin nimim. ohohkaan.
Tämä on omaishoitajien vertaistuki palsta, ei omaishoitajien haukkumista varten.
Anteeksi jos olen antanut kuvan että kuvittelen olevani parempi, se kuva on virheellinen:)
Olen kertonut asioistani, ei siitä ole minulle ollut haittaa.
En juuri välitä siitä jos joku on tietävinään asiani paremmin kuin minä itse.
Eikä minulla ole salattavaa, aivan tavallisesta arjesta kertoilen.
On minua täällä haukuttu, jopa siten, että olisin valmis pehmustettuun koppiin erään toisen kirjoittajan kanssa:)
Juuri nyt on kotona todella vaikea tilanne, en osaa tarttua mihinkään, siksi istun koneella että saisin ajatukseni muualle siitä että vaikudet kasaantuvat, niinhän se yleensä on.
Pakko on vain yrittää selviytyä, eipä ole vaihtoehtoja. Omaishoidon lopettaminenkin on vaikea prosessi, paikkapulan takia ja tietysti myös henkisesti, kun tämä on jatkunut niin kauan.Kiitos hyvästä kirjoituksesta auli-auli:):)
- voimia...
Toivon teille Voimia Auli-Auli.Toivotaan että tilanne kotonanne helpottaa. Olette niin herttainen. olen jokun aikaa seurannut tätä palstaa.En ainkaan minä ole sanonut että joutaisitte "pehmustettuun Koppiin".
- 11+1
Minäkin toivotan jaksamista auli-aulille, ristina-tytar, anuli, äiti valvoo jne jne ketkä täällä ovat rohkeasti kirjoittaneet elämästään, olette vahvoja ihmisiä ja sydän paikallaan:)
Kiitos teille kannustuksesta
- Ei yksinäisyydelle
Tiedän omaishoitajia joilla on läheinen ystävä.
Eräällä ystävä on toinen omaishoitaja.
He tapaavat toisiaan vapailaan, se on heidän ratkaisunsa, mutta kova polemiikki ja juorumylläkkähän tuosta on seurauksena.
Näillä ihmisillä on puoliso niin toisissa maailmoissa että ei tiedä tästä maailmasta mitään.
Ainakaan minä en paheksu, ehkä on hoidettavankin kannalta parempi kun hoitaja on elämänhaluisempi ja jaksavampi. - 16-5
Hienoa, kun ovat löytäneet itselleen sopivan ratkaisun.
En minäkään paheksu... - mullakin ystävä
samaa mieltä; ))
- kannatetaan!::))
kannatetaan ehdottomasti...(mullakin on eräs rouva joka hoitaa miestään, ite oon vapaa...tavataan kerta viikossa"kaiken kivan" merkeissä....Tämä riittä meille, vaitiolo 100% ja sillä siisti....
- totta turiset---
Tälläistähän tämä nykyisenä salasuhteiden aikakautena on,
Itse olen 51-vuotias mies ja hoidan sairasta vaimoa illat, minulla on ollut jo pidempään salasuhde naapuriin , terveseen , uhkeaan ,nuorehkoon rouvaan...Totta että tälläinen piristää ja antaa voimaa jaksaa taas raskasta hoitotyötä, lurpssahtaneen vaimon kanssa.- juhyhyju
Kyllä näissä asioissa on silti oikein kertoa lapselle, sitten kuitenkin, että missä on ja kenen kanssa. Ja parempi hankkia miehelleen, joku paikka, kuin ajaa itsensä aivan väsyksiin. se raja mitä jaksaa, niin itse pitää vetää. periaatteessa lakisääteiset lomat ainakin olisi saatava.
En missään tapauksessa ole kivittämässä sinua.
Mutta sanon kuten ajattelen , en pidä tyylistä millä puhut vaimostasi.
Täällä käy monia jotka jallittaa, sekin on hyväksyttävä.
Otan sinut kuitenkin omaishoitajana.auli-auli kirjoitti:
En missään tapauksessa ole kivittämässä sinua.
Mutta sanon kuten ajattelen , en pidä tyylistä millä puhut vaimostasi.
Täällä käy monia jotka jallittaa, sekin on hyväksyttävä.
Otan sinut kuitenkin omaishoitajana.Vastaus oli nimim. totta turiset::))
Täällä on nuoria kirjoittajia, se tuo oikeata elämisen tuntua palstalle.
- sama oikeus miehillä
Tässä on sanottava asiat niinkuin ne on mies miehelle...
Tämä ikä on jo sitä että vaihtelua arkeen haluaa, monella ne on nämä villitykset menossa vaikka olisi tervekin vaimo. Kun vaimo ei enää jaksa eikä ymmärrä niin lupa se on miehelläkin hakea nautintonsa muualta.
Ja aloittajan lailla, eihän nuo vastaavassa tilanteessa olevat naiset välitä miehistään, vierasta ollaan hakemassa kun mies ei enää pysty"!
Mikäs tässä ettei saisi olla toisinkinpäin?- .....
"sama oikeus miehillä:"
Miesten ääntä tänne kaivataankin! - 20-14
..... kirjoitti:
"sama oikeus miehillä:"
Miesten ääntä tänne kaivataankin!Näin on, mukavaa kun miehet osallistuvat keskusteluun:) Tervetuloa:)
Käsitit väärin, tietysti suon samat oikeudet miehille.
Minun miehestäni ei varmaan olisi ollut omaishoitajaksi:(
Tarkoitin vain sitä että lurpsahtanut kuulosti pahalta.
Vai kalahtiko kalikka, siis minuun:(????- 16-5
Mullakaan ei tätä asiaa vastaan ole mitään, jokainen tekee omat ratkaisut... mutta ymmärrän naisena, mitä auli-auli tarkoittaa... se sana lurpsahtanut on vaan niin... no, ei kovin kiva... mutta vanhaksi me kaikki tullaan, jokainen lurpsahtaa..
- totta se on...
Tälläistähän tämä elämä on tuonut, olen kuitenkin päättänyt toistaiseksi hoitaa vaimoni, hän kun pärjää vielä suht.hyvin kotona työssäoloaikani....Jokainen lurpssahtaa ja varsinkin kun terveys menee ei se ole miehelle mukavaa katsottavaa kun vaimo lihoo ja turpoaa, osasyy tietenkin lääkkeet, kyllä muodonmuutos on valtava entiseen.
Mutta naapurissa on kyllä sellainen nuorekas "misu " että oksat pois, eikä hänenkään miehensä tiedä...Rouva on vasta 32-vuotias, mutta niin vaan olemme useat kerrat tapailleet salaisesti nauttien toisistamme.
Ottakaa vaan tekin rouvat rohkeasti nuoret rakastajat.Mitä sitä kärvistelemään kun rakkautta kerran on saatavilla. - uusi..O
Kun on ollut hyvä liitto joka suhteessa, lienee vaikeaa sopeutua toisen rajuun muuttumiseen.
Kun terve puoliso selviää, tavalla tai toisella, on se sairaankin etu.
Toisen ihmisen läheisyys pitää elämässä kiinni, ei auta sairasta jos puoliso jättää myös kaikki elämän nautinnot.
Jos olisi käynyt päinvastoin, olisin toivonut että puolisoni ei jättäisi omaa elämäänsä elämättä. - hoitaja+
Ajatko moottoripyörää?
Hieno kuva profiilissa. Kovettamalla sydämensä naapureille ja muille "paremmin" asiasi tietäville ja tunteville, - tämä vain vastauksena loppulauseeseesi..
Muuten olen sitä mieltä että lapsesi ja itsesi takia Sinun olisi paras luopua omaishoitajuudesta, - mitä lapsi tekee katkeroituneella äidillä, sen enempää kuin se puolisokaan...
P.s. ratkaisu luopumisesta on niitä epäoikeudenmukaisimpia tehtäviä joihin ihminen joutuu ...- miiru-maaru
Olenkohan jotenkin lukenut huonosti vai vaivaako lukihäiriö.... en oikein äitien tekstin sisältöstä katkeruutta löytänyt tai tunnistanut... mitä pirrejuupas kirjoittaa..
Lähinnä tulkitsin sen hätänä lapsen puolesta... sehän on totuus, että taantuva isä ja pieni lapsi on pitemmän päälle tosi haastava yhtälö, sekä tulkitsin surutyötä omaa menetettyä parisuhdetta kohtaan...
- mies vaan...
Pirrejuupas.
Tiedätkö että on olemassa joillain vielä sellainenkin tunne kuin rakkaus, joku rakastaa vielä sairastakin läheistään, vaikka tämä onkin sairauden myötä muuttunut, niin silti hän on rakas, läheinen , joka ei sairaudelleen mitään voi.
Usean esimerkin voimin tällä palstalla jo nähty ettei kannata mitään rakkaudesta tai välittämisestä tänne kirjoittaa.
Uskon ettei tälläiset omaishoitajat jotka tahovat omaisensa hoitaa hautaan asti edes koskaan lue näitä sivustoja, saati kommentoisi täällä, niin kylmää , katkeraa ja yksipuolista nämä tilitykset täällä ovat!Tiedän ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin, jotka ovat jääneet hyväpalkkaisesta työstään jopa vuosiksi pienelle omaishoidon tuelle(ja huom. eivät saa tukensa lisäksi eläkettä tai muutakaan tuloa)hoitaakseen rakkaan puolisonsa tai vanhempansa hautaan.
Tällä omaishoitaja palstalla on ainoat vallalla olevat arvot näyttävät olevan itsekkyys ja nautinnonhalua, vielä yli kuusikymmppisetkin haaveilevat jättävänsä kumppaninsa!!- miiru-maaru
mies vaan... sinun vaimosi on varmasti yksi onnellisimmista ihmisistä, niin hyvä ja kunniottava rakkaus sinun kirjotuksessa on.. se vaan tahtoo tässä kertakulutus elämässä unohtua...
kun luin sinun kirjoituksen, niin hymyilin... minäkin olen onnellinen, sillä minunkin elämässä on läheisiä, ketkä rakastaa minua.. ja mitä heitä..se on vaan niin hieno ja arvokas asia, kaiken tämän raskaan hoitotyön ja huolen seassa... kun vielä oppisi olemaan hätäilemättä... luottaisi paremmin, että elämä kantaa...
- Pirre*
Ei pidä syyllistää, meitä ihmisiä on monenlaisilla vahvuuksilla varustettuja, kaikki ei vaan jaksa. Itselleni olen luvannut hoitaa miestäni vain niin kauan kuin jaksan, en yhtään enempää - enkä vähempää..onneksi hän on vielä omin jaloin kulkeva....mutta nostella en jaksa, kunhan se vaihe tulee...ja lienenkö itsekään enää silloin elossa...
Emme tee mitään hyvää jos tuomitsemme "heikommat", aiheutamme vain pahaa mieltä.- mies vaan...
Se hyvä että myönnät kuitenkin toisenkin laisia ratkaisuja olevan, jotka tosin edellisessä kirjoitusessasi tuomitset. Omaishoitaja tarvii tukea myöskin toisenlaiseen ratkaisuun, jos hän vastoin palstalaisten neuvoja päättäkin teidän sanoilla"uhrautua" ja hoitaa omaisensa itse.S illoin hatunnosto hänelle ja voimia...
Tietenkään sillon ei voieikä pidä ryhtyä omaishoitajaksi jos tuntee ettei jaksa.Aina on varmasti jokin hoivapaikka tarjolla.
Mutta täällä näytään tälläistä ratkaisua vain vähäteltävän ja tuomittavan, yli kuusikymmpisillä mummoilla on näköjään luulo että elämällä on heille vielä kovasti paljon tarjottavaa kunhan vaan huollettavasta eroon pääsee..! - Pirre*
mies vaan... kirjoitti:
Se hyvä että myönnät kuitenkin toisenkin laisia ratkaisuja olevan, jotka tosin edellisessä kirjoitusessasi tuomitset. Omaishoitaja tarvii tukea myöskin toisenlaiseen ratkaisuun, jos hän vastoin palstalaisten neuvoja päättäkin teidän sanoilla"uhrautua" ja hoitaa omaisensa itse.S illoin hatunnosto hänelle ja voimia...
Tietenkään sillon ei voieikä pidä ryhtyä omaishoitajaksi jos tuntee ettei jaksa.Aina on varmasti jokin hoivapaikka tarjolla.
Mutta täällä näytään tälläistä ratkaisua vain vähäteltävän ja tuomittavan, yli kuusikymmpisillä mummoilla on näköjään luulo että elämällä on heille vielä kovasti paljon tarjottavaa kunhan vaan huollettavasta eroon pääsee..!Rakkaus ei paljoa auta jos puolisoaan hoitava ihminen totaalisesti väsyy..ja tuohon ettei pidä ryhtyä omaishoitajaksi, - ei omaishoitajiksi ryhdytä..yleensä siihen vaan ajaudutaan, joko olosuhteitten edessä tai ihan vaan rakkaudesta toiseen, ja halusta pitää huolta toisesta, mutta vaikka kuin oisi päättänyt pyhästi hoitaa ja jaksaa...voi tulla etten päivä ettei yksinkertaisesti jaksa, ja silloin pitää ihmisellä olla "lupa" jäädä pois hoitajuudestaan ilman että ratkaisusta syylistetään. Tukea ihminen siinä vaiheessa tarviaa ei tuomitsemisia.
- mies vaan.........
Pirre* kirjoitti:
Rakkaus ei paljoa auta jos puolisoaan hoitava ihminen totaalisesti väsyy..ja tuohon ettei pidä ryhtyä omaishoitajaksi, - ei omaishoitajiksi ryhdytä..yleensä siihen vaan ajaudutaan, joko olosuhteitten edessä tai ihan vaan rakkaudesta toiseen, ja halusta pitää huolta toisesta, mutta vaikka kuin oisi päättänyt pyhästi hoitaa ja jaksaa...voi tulla etten päivä ettei yksinkertaisesti jaksa, ja silloin pitää ihmisellä olla "lupa" jäädä pois hoitajuudestaan ilman että ratkaisusta syylistetään. Tukea ihminen siinä vaiheessa tarviaa ei tuomitsemisia.
Omaishoitajaksi ei kenekään ole pakko vastoin tahtoaan ryhtyä-kuten edellä sanoin ain a löytyy jokin hoitopaikka sairaalle omaiselle, eikä läheskään kaikilla ole mahdollisuutta omaishoitajaksi ryhtyä, voi olla vielä senverran nuoria lapsia kotona , velkoja ym. ettei yksinkertaisesti ole muuta keinoa kuin laittaa omainen laitokseen.
n myöskän ole sanonut ettei omasihoitaja voisi uupua ja väsyä-kuten sanoin ei pidä omaishoitajaksi ryhtyä, mikäli tuntee ettei voimavarat riitä!
Ja kuten auli-auli järkevästi toteaa, omien voimien totaalisesti loppuessa on laitoshoito oikea vaihtoehto-tähän ratkaisuun joutunee useimmat omien sairauksien tai voimavarojen huvetessa tyytymään.
Kyllä tuulettua saa, ja omiakin menoja olla. ilti jaksan rakkaudella hoitaa omaa sairasta puoliosani. Uskon tällä hetkellä että aivan viimeiseen asti, tosin en ole varma onnistuuko ihan viimeiseen asti enää hoito kotona.
Minulla on selkeä päämäärä, että sitten kun vaimostani aika jättää, sitten, vasta sitten on aika alkaa katsella uutta kumppania. Ehtiihän sittenkin.
Jos sopiva löytyy, toivoisin hänen olevan heläsydäminen , huolehtivainen kaltaiseni nainen.
Tälläisiäkin naisia vielä nykyään lienee jossain.Jossain. Mutta ei tällä palstalla lukiessa ikävä kyllä ole tälläistä viehättävää, hellää naista vastaan tullut!! - Pirre*
mies vaan......... kirjoitti:
Omaishoitajaksi ei kenekään ole pakko vastoin tahtoaan ryhtyä-kuten edellä sanoin ain a löytyy jokin hoitopaikka sairaalle omaiselle, eikä läheskään kaikilla ole mahdollisuutta omaishoitajaksi ryhtyä, voi olla vielä senverran nuoria lapsia kotona , velkoja ym. ettei yksinkertaisesti ole muuta keinoa kuin laittaa omainen laitokseen.
n myöskän ole sanonut ettei omasihoitaja voisi uupua ja väsyä-kuten sanoin ei pidä omaishoitajaksi ryhtyä, mikäli tuntee ettei voimavarat riitä!
Ja kuten auli-auli järkevästi toteaa, omien voimien totaalisesti loppuessa on laitoshoito oikea vaihtoehto-tähän ratkaisuun joutunee useimmat omien sairauksien tai voimavarojen huvetessa tyytymään.
Kyllä tuulettua saa, ja omiakin menoja olla. ilti jaksan rakkaudella hoitaa omaa sairasta puoliosani. Uskon tällä hetkellä että aivan viimeiseen asti, tosin en ole varma onnistuuko ihan viimeiseen asti enää hoito kotona.
Minulla on selkeä päämäärä, että sitten kun vaimostani aika jättää, sitten, vasta sitten on aika alkaa katsella uutta kumppania. Ehtiihän sittenkin.
Jos sopiva löytyy, toivoisin hänen olevan heläsydäminen , huolehtivainen kaltaiseni nainen.
Tälläisiäkin naisia vielä nykyään lienee jossain.Jossain. Mutta ei tällä palstalla lukiessa ikävä kyllä ole tälläistä viehättävää, hellää naista vastaan tullut!!Ha..ja ha..voi teitä miehiä..
Yleensä sairaus joka johtaa omaishoitajuuteen etenee hitaasti, alussa eletään kuin ennenkin kunnes vuosien, kymmentenkin jälkeen ollaan tilanteessa että omaishoitaja huomaa olevansa tilanteessa jossa on tuo ikävä ja raskas ratkaisu tehtävä, eli tappaako itsensä laitoskuntoon vai luopuako omaisestaan, ja se on niin raskas päätös, että en haluaisi kenenkään joutuvan sitä tekemään...ja silloin toivon lapsiltani tukea, muitten mielipiteillä ei ole väliä.
Itse olen ajatellut että käytän intervalli hoito mahdollisuutta, kun ja jos siihen saakka eletään..voihan se olla että luoja armahtaa omaishoitajankin. :) - mies.....
Pirre* kirjoitti:
Ha..ja ha..voi teitä miehiä..
Yleensä sairaus joka johtaa omaishoitajuuteen etenee hitaasti, alussa eletään kuin ennenkin kunnes vuosien, kymmentenkin jälkeen ollaan tilanteessa että omaishoitaja huomaa olevansa tilanteessa jossa on tuo ikävä ja raskas ratkaisu tehtävä, eli tappaako itsensä laitoskuntoon vai luopuako omaisestaan, ja se on niin raskas päätös, että en haluaisi kenenkään joutuvan sitä tekemään...ja silloin toivon lapsiltani tukea, muitten mielipiteillä ei ole väliä.
Itse olen ajatellut että käytän intervalli hoito mahdollisuutta, kun ja jos siihen saakka eletään..voihan se olla että luoja armahtaa omaishoitajankin. :)Ei se kaikille tule hiipimällä tuokaan omaishoitajan tehtävä, ja eihän sitä silloin vielä minkään sortin omaishoitaja olekaan jos "eletään kuin ennekin"...
Voi vammautua esim. äkillisen aivoverenvuodon/tukoksen takia, tai onnettömuudessa tai tapaturmassa.
Enpä ole myöskään missään kohtaa sanonut etenkö rakasta vaimoani joutuisi/voisi pitää intervalli hoidossa. kyllä koen olevani omaishoitaja edelleen vaikka omaiseni olisikin välillä laitoksessa lomani ajan.
Mutta en viitsi täällä enempää keskustella, kun täällä saa ihan rautalangasta vääntää itsestään selviä asioita, jos jonkinlaista saivartelijaa ja jankkaajaa näkyy täällä olevan.
Hyvää jatkoa vaan ja Siunausta ja Voimia kaikille omaishoitajille. - Pirre*
mies..... kirjoitti:
Ei se kaikille tule hiipimällä tuokaan omaishoitajan tehtävä, ja eihän sitä silloin vielä minkään sortin omaishoitaja olekaan jos "eletään kuin ennekin"...
Voi vammautua esim. äkillisen aivoverenvuodon/tukoksen takia, tai onnettömuudessa tai tapaturmassa.
Enpä ole myöskään missään kohtaa sanonut etenkö rakasta vaimoani joutuisi/voisi pitää intervalli hoidossa. kyllä koen olevani omaishoitaja edelleen vaikka omaiseni olisikin välillä laitoksessa lomani ajan.
Mutta en viitsi täällä enempää keskustella, kun täällä saa ihan rautalangasta vääntää itsestään selviä asioita, jos jonkinlaista saivartelijaa ja jankkaajaa näkyy täällä olevan.
Hyvää jatkoa vaan ja Siunausta ja Voimia kaikille omaishoitajille.Ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi, en vain jaksa syyllistäviä kommentteja, malliin "jos rakastaa niin jaksaa mitä vain", - se on mielestäni täyttä puppua..
Hyvää jatkoa Sinullekin ja kaikille omaistaan hoitavalle. - miiru-maaru
Pirre* kirjoitti:
Ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi, en vain jaksa syyllistäviä kommentteja, malliin "jos rakastaa niin jaksaa mitä vain", - se on mielestäni täyttä puppua..
Hyvää jatkoa Sinullekin ja kaikille omaistaan hoitavalle.Kyllä se vaan niin on, että rakkauden voimalla jaksaa paljon enemmän.. Jos tänne meille huomen aamulla kipattaisiin joku muu vastaava tapaus, nin olisin varmasti kuin noita-akka vaikka tulisi kymmen kertaiset palkkiot..
- 9+
Pirre* kirjoitti:
Ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi, en vain jaksa syyllistäviä kommentteja, malliin "jos rakastaa niin jaksaa mitä vain", - se on mielestäni täyttä puppua..
Hyvää jatkoa Sinullekin ja kaikille omaistaan hoitavalle.Pirre:
Omaishoitaja yritetään näännyttää kehumalla ja vetomalla rakkauteen.
Kuvitellaan että kyllä se taas jaksaa kun vähän kehaistiin.
Rakkaus toki auttaa jaksamaan paremmin, mikäli joku kuvittelee rakkauden auttavan loppuunpalamiseen, ei ole ollut lähelläkään sitä tilannetta.( - kyskys
9+ kirjoitti:
Pirre:
Omaishoitaja yritetään näännyttää kehumalla ja vetomalla rakkauteen.
Kuvitellaan että kyllä se taas jaksaa kun vähän kehaistiin.
Rakkaus toki auttaa jaksamaan paremmin, mikäli joku kuvittelee rakkauden auttavan loppuunpalamiseen, ei ole ollut lähelläkään sitä tilannetta.(Kuka sitä tekee...? siis sitä kehumista..?
- Kaikilleko mieliksi
kyskys kirjoitti:
Kuka sitä tekee...? siis sitä kehumista..?
Kirjoitin pirrelle vastauksen:)
Hänkään ei pitänyt siitä että kuvitellaan rakkauden antavan niin paljon voimaa että jaksaa mitä vain, ei todella jaksa....
Meitähän kehutaan, kuinka arvokasta työtä teemme, suurella sydämellä ja rakkaudella. Kunka paljon yhteiskunta säästää työmme ansiosta...
Niin me tehdään...
Jos ilkeää pyytää siitä hyvästä että hoitaa vaikka rahaa (omaishoidontuki),
Tei jos ei jaksa, niin on kylmäverinen hylkääjä joka kartselee jo uutta uhria:( - kys-kys
Kaikilleko mieliksi kirjoitti:
Kirjoitin pirrelle vastauksen:)
Hänkään ei pitänyt siitä että kuvitellaan rakkauden antavan niin paljon voimaa että jaksaa mitä vain, ei todella jaksa....
Meitähän kehutaan, kuinka arvokasta työtä teemme, suurella sydämellä ja rakkaudella. Kunka paljon yhteiskunta säästää työmme ansiosta...
Niin me tehdään...
Jos ilkeää pyytää siitä hyvästä että hoitaa vaikka rahaa (omaishoidontuki),
Tei jos ei jaksa, niin on kylmäverinen hylkääjä joka kartselee jo uutta uhria:(Jaa... olen ollut omishoitaja jotain 10 v. Jäin miettimään myös kuka kehuu mun työtä... ??
Ei sukulaiset, ei ystävät eikä se moniammatillinen työryhmä jonka kanssa kokoonnutaan joitain kertoja vuodessa. Eikä mua kehu myöskään omaishoidon vastaava, hänkin yrittää olemassa olevien resursseilla löytää meille apua..
Joskus vaalien alla joku poliitikko siitä hehkuttaa mutta se sama myös hehkuttaa työttömien jne muiden sosiaalituki ryhmien puolesta..
Avioliitoja on monenlaisia, ei ole hoitajan syy mikäli avioliitossa ei ole ollut rakkautta ennen sairauden tuloa elämään.
Moni voi hoitaa velvollisuudesta, ei se haittaa mikäli hoidettava ei joudu kuulemaan jatkuvasti kuinka paljon omaishoitajaksi joutunut on uhrannut omaa vapaa-aikaansa ja elämäänsä.
Mielipiteeni on, jos ottaa hoitotyön vastuulleen, pitää se tehdä niin hyvin kuin pystyy ja hoidettavaa pitää kohdella ihmisarvoisella tavalla.
Minun aikani hoitajana alkaa olla lopussa, mielelläni jatkaisin jos selkä antaisi myöten. Kolmesti on jalat pettäneet alta, nostelukertoja ei voi edes miettiä, niitä on tullut tuhansia, jopa kymmeniätuhansia 11-vuoden aikana. Joskus tulee raja vastaan vaikka halua olisi jatkaa, ei ole kuntoa.
Jäin aikanaan töistä pois hoitamaan miestäni, vaikka taloudellinen menetys on ollut huomattava en kadu hetkeäkään.
Hoitaisin mielelläni puolisoni vaikka hautaan jos selkä kestäisi, mutta en ilman vapaita.
Yksi on varmaa kenenkään kanssa en muuttaisi saman katon alle jos jäisin yksin, sitä en voi sanoa etteikö läheistä ystävää olisi.
Olen myös sitä mieltä että myös omaishoitajalla on oikeus nauttia elämästään. Ei se ole hoidettavalta pois, jos hoitaja välillä irtautuu vaikkapa matkustelemalla, sitten jaksaa taas jatkaa.
Mieheni on tyytyväinen oloonsa hoidossani, hän on sen ilmaissut monin eri tavoin, joten katson tehneeni ihan hyvää työtä.
Haaveitahan ihmisellä saa olla, niille ei ole ylä-ikärajaa:)
Minusta on näiden vuosien aikan tullut realisti, välitän kovasti ja teen mitä pitää, mutta ilman turhia hymistelyjä.
Tunnen voimakasta myötätuntoa nuoria hoitajia kohtaan, heillä on tarpeeksi vaikeaa, koska en tiedä kenenkään olosuhteita en myöskään voi sanoa kuinka pitäisi elää.
Kunnioitan myös sinun "mies vaan" tunnet aitoa rakkautta hoidettavaasi kohtaan sinulla on varmasti ollut hyvä avioliitto jossa on ollut paljon rakkautta.- jk
et saa jättää häntä
- kyskys
Jos olisin leski, niin en ainakaan huolisi uudeksi kumppaniksi henkilöä, kuka on lempannut entisen sairaan puolisonsa laitokseen.. jotta pääsee taas puolison metsästykseen..
Jos sairastuisin, niin hän tekisi sen saman mulle myös...
- oikeat lääkkeet?
Oliskohan niin ettei puolisollasi ole lääkitys ihan kohdillaan, ainakin nuo harhat ja raivarit pitäisi oikealla lääkityksellä jäädä pois...?
Samoin mielialan vaihtelut, ja ainakin masennuksesta johtuvat itkunpuuskat on lääkityksin hoidettavissa. - 11-18
Jahas,nyt ristiina tähtäimes,mitetippä sitä 18-11,tuntuu että ristiina ja anuli vähän samassa tilanteessa kun talossa lapsi,mietippäs sitä!
- kuinka niin????..
Miten nuori dementikko eroaa vanhsasta, millälailla erilaisen hoitopaikan hän tarvii kuin vanha...?
Eikös iäkkäämmällä ja hieman nuoremmallakin dementikolla dementia etene samalla lailla....Toiminnot taantuvat ja "unohtuvat"samallalailla molemmissa ikäryhmissä. tietenkin on eroja siinä mielessä että jokin dementian vaihe saattaa vaikkapa sitten vanhemmalla kestää kauemmin, etenee joillain sysäyksittäin.
Mielestäni hoitopaikan suhteen ei iällä ole merkitystä.Muisti on varmaan samalla tasolla kaikenikäisellä hoitopaikaan päädyttäissä ts. kotona ei enää pärjää.
Nuorta puolisoa voi varmaankin myös tukea ihan samalla tavoin kuin vanhempaakin.- dementia von alzhaim
Niin, toisaalta.
Mutta enemmän tunnen myötätuntoa nuoria alzhaimer potilaita ja heidän hoidettaviaan kohtaan.
Heillä olisi vielä normaal ioloissa elämätöntä elämää jäljellä. 20-30v on iso ero ihmisen elämässä.
- höphöpö
Voi höpö,huomasitko kenties ,että ristiinalla ja anulilla alaikäisiä lapsia kotona,ja yleensä jos nuorena sairastaa,puoliso voi olla työelämässä myös,niinkuin sairastava!Lisäksi nuoret dementikot voivat olla fyysisesti vielä hyvin pitkään kunnossa,voimaa ja intoa liikkua piisaa.Olen itse "käyttänyt" lenkillä nuorta dementikkoa,ei siinä hiihdellä,niinkuin yleensä 80v dementikot!tiedän tapauksen jossa nuori sairastui alzheimeriin 38vuotiaan,kuoli 3 vuodessa,vanhana kestää keskinmäärin 12v sairastaminen!!Ehkä nuorilla on vähän eri oltavat kotosalla,kun jonkun pitää hoitaa myös niitä lapsia!!
- höpö-höpö
HÖPÖ-HÖPÖ-itsellesi!
Sehän riippuu siitä missä iässä dementiaan sairastuu, jos sairastuu viisikymppisenä, voi suunnilleen ehkä 10vuoden kuluttua(jossain tapauksessa, tämä noin kesim. ennuste, mutta vaihtelua dementian etenimestä on suuresti) tarvita hoitopaikkaa.
Jos taas sairastuu dementiaan vasta 85 korvilla kuten äitini, ja hän tarvitsi hoivakotia vasta 91-vuotiaana. Siis hän on vieläkin aika nopeajalkainen ja liikkuu hyvin, mutta muisti on huono ja karkailee, ja pikkuhiljaa on odotettavissa muidenkin toimintojen taantumista.
Äidilläni karkailu pahin ongelma miksi ei pysty asumaan omassa asunnossa, jossa hän kodinhoitajan ja omaisten turvin asui yksin 91-vuotiaaksi! Siis viime kevääseen.
Nuorempana sairastuneilla ei välttämättä piisaa fyysistä kuntoa yhtään pitempään kuin vanhemmillakaan vaan saattaa olla ihan päinvastoin! Täysin liikkuva alekkin viisikymppinen saattaa jo vuodessa taantua lähes liikkumattomaksi hoiivakodin asukkaaksi. Tätäkin olen nähnyt.
Äitini hoivakodissa nuorimmat ovat hieman yli viisikymppisiä, ja täytyy sanoa ettei läheskään niin virkeitä kuin äitini! ettei näillä perustein biologiselta iältään nuorempi tarvii yhtään kummempaa hoitokotia kuin vanhempikaan, samat krtiteerit noita paikkoja täytettäissä on kaikilla iästä riippumatta!
Aivojen muistiosat tuhoutuu samalla lailla iästä riippumatta kaikilla , joihin muistisairaus iskee, toisilla vaan hieman nopeammin. - !!!!!!!!!!!!????
höpö-höpö kirjoitti:
HÖPÖ-HÖPÖ-itsellesi!
Sehän riippuu siitä missä iässä dementiaan sairastuu, jos sairastuu viisikymppisenä, voi suunnilleen ehkä 10vuoden kuluttua(jossain tapauksessa, tämä noin kesim. ennuste, mutta vaihtelua dementian etenimestä on suuresti) tarvita hoitopaikkaa.
Jos taas sairastuu dementiaan vasta 85 korvilla kuten äitini, ja hän tarvitsi hoivakotia vasta 91-vuotiaana. Siis hän on vieläkin aika nopeajalkainen ja liikkuu hyvin, mutta muisti on huono ja karkailee, ja pikkuhiljaa on odotettavissa muidenkin toimintojen taantumista.
Äidilläni karkailu pahin ongelma miksi ei pysty asumaan omassa asunnossa, jossa hän kodinhoitajan ja omaisten turvin asui yksin 91-vuotiaaksi! Siis viime kevääseen.
Nuorempana sairastuneilla ei välttämättä piisaa fyysistä kuntoa yhtään pitempään kuin vanhemmillakaan vaan saattaa olla ihan päinvastoin! Täysin liikkuva alekkin viisikymppinen saattaa jo vuodessa taantua lähes liikkumattomaksi hoiivakodin asukkaaksi. Tätäkin olen nähnyt.
Äitini hoivakodissa nuorimmat ovat hieman yli viisikymppisiä, ja täytyy sanoa ettei läheskään niin virkeitä kuin äitini! ettei näillä perustein biologiselta iältään nuorempi tarvii yhtään kummempaa hoitokotia kuin vanhempikaan, samat krtiteerit noita paikkoja täytettäissä on kaikilla iästä riippumatta!
Aivojen muistiosat tuhoutuu samalla lailla iästä riippumatta kaikilla , joihin muistisairaus iskee, toisilla vaan hieman nopeammin.Se taas minkäikäisiä lapsia itsekullakin on kotonaan, saattaahan iäkkäälläkin miehellä olla vielä nuoriakin lapsia, ei taas hoitoon ja olemiseeen hoivakodissa vaikutattane . Hoivakodeissa hoidetaan vaan sairastunut ei omaisia.resurrsssit eivät muuhun riitä.
Omaiselle löytyy varmasti muita tukimuotoja, kuten sopeutumisvalmennusleirit ym. joita on koko perheelle.tai sos.toimen sekä yksityisten tarjoamat terapiat.
On monia muita sairauksia jotka ovat verrattavissa dementiaan, vieden huoltajan toimintakyvyn,jolloin perheen huoltaminen jää toisen vastuulle , jo hyvinkin nuorena.kuka tahansa huoltaja voi niihin sairastua missä iässä tahansa.
Itsekunkin yksityisasiat ja perhe-elämä hoituu sitten kodin ulkopuolella. ja ainahan on mahdollista viedä dementoitunut käymään kotilomilla lapsien ja perheen luona. - mesoliini
!!!!!!!!!!!!???? kirjoitti:
Se taas minkäikäisiä lapsia itsekullakin on kotonaan, saattaahan iäkkäälläkin miehellä olla vielä nuoriakin lapsia, ei taas hoitoon ja olemiseeen hoivakodissa vaikutattane . Hoivakodeissa hoidetaan vaan sairastunut ei omaisia.resurrsssit eivät muuhun riitä.
Omaiselle löytyy varmasti muita tukimuotoja, kuten sopeutumisvalmennusleirit ym. joita on koko perheelle.tai sos.toimen sekä yksityisten tarjoamat terapiat.
On monia muita sairauksia jotka ovat verrattavissa dementiaan, vieden huoltajan toimintakyvyn,jolloin perheen huoltaminen jää toisen vastuulle , jo hyvinkin nuorena.kuka tahansa huoltaja voi niihin sairastua missä iässä tahansa.
Itsekunkin yksityisasiat ja perhe-elämä hoituu sitten kodin ulkopuolella. ja ainahan on mahdollista viedä dementoitunut käymään kotilomilla lapsien ja perheen luona.Hyvä kirjoitus, asiallinen ja vailla kiihkoa. Tasapuolinen ja kaikki omaishoitajat huomioon ottava,kiitos:)
- hahahhahah
mesoliini kirjoitti:
Hyvä kirjoitus, asiallinen ja vailla kiihkoa. Tasapuolinen ja kaikki omaishoitajat huomioon ottava,kiitos:)
sinullapas monta nimimerkkiä täällä!!
- hahahhahah
hahahhahah kirjoitti:
sinullapas monta nimimerkkiä täällä!!
kuin myös... nyt voi taas rulettaa...:D .D
- taas täällä!!!!
hahahhahah kirjoitti:
kuin myös... nyt voi taas rulettaa...:D .D
Älkää välittäkö tästä häiriköstä. Pitää tehdä ilmoitus ylläpitoon!
- Pirre*
Nimenomaan vertaitukena, joka toimii niinkuin varaventtiilinä, voi päästää höyryjä ulos..ja mielestäni täällä/kin, jos missä, pitäisi tämä asia ymmärtää..annetaan ihmisten puhkua kun puhkuttaa..:), ja ilman moralisointia ja syyllistämisiä.
Jokainen omaistaan hoitava tekee työtään niin kauan kuin itse jaksaa, ei sitä asiaa voida muualta normittaaa, ja olen ihan varma ettei kukaan jätä omaistaan kevein perustein. - Jytkyä!!!
Mukavaa että joillakin riittää kiihkoa!!Antaa palaa vaan,,ei tarvitse nössönä!!
- 12-122
Ottamatta mitenkään kantaa ylläolevaan tekstiin ,joka on taas kirjoitettu yhteen pötköön ilman minkäänlaista kappalejakoa, ja näin ollen mahdottoman epäselvä ja hankala lukea.
Hoitotyössä on tietyt kriteerit ja eettiset periaatteet. Joista yksi, yhtä tärkeä kuin muutkin on tasa-arvoisuuus. Vanha dementikko ei ansaitse sen huonopmaa kohtelua kuin nuorempi.
Toki hoitokoteja on stten eritasoisesti sairaille. Jos on vielä koht.hyvämuistinen , mutta ei karkaile, tälläinen dementiaa sairastava ihminen pystyy asumaan muuallakin kuin suljetussa hoitokodissa.
esim. jossain yksityisen ylläpitämässä kodissa, joissa ei välttämättä ole yövalvontaa. hintakin on varmaan erilainen sitten.
Kunnalliset laitokset pystynevät nykyisillä ressurseilla tarjoamaan ainakin hyvän perushoidon. Muu täytyy sitten itsekunkin itse kustantaa, tälläinenhän on mahdollista, esim. palkat henk.koht avustaja hoivakotiinkin tai ulkoiluttaja, tilata hieroja, jalkahoitaja, kosmetologi.ym. ym. Omaisensa viihtyvyyttä voi paljon kohentaa monilla keinoin.- voi-voiii...
Kyllä se on haastava ongelma tulevaisuudessa , mistä löytyy kaikille hoivaa ja huolenpitoa,!!
laitokset ovat todellakin täynnä, ja paikkoja jonotetaan. samanaikaisesti yhä nuoremmat, työikäiset kin sairastuvat tarviten hoitopaikan...Hoitopaikkoja tarvitaan yhä nuorempina.
Ja millä valtio pystyy kaiken ylläpitämään. Uskon että hoivan laadusta ja tasosta on pakko tinkiä, sekä hoitajia tulee olemaan yhä vähemmä n tulevaisuudessa.
ja tämä vaan eräs vaatimaton, ikäihmisen totuudellinen mielipide, josta ei kenekän tarvoii loukkaantua. - voi+voi
voi-voiii... kirjoitti:
Kyllä se on haastava ongelma tulevaisuudessa , mistä löytyy kaikille hoivaa ja huolenpitoa,!!
laitokset ovat todellakin täynnä, ja paikkoja jonotetaan. samanaikaisesti yhä nuoremmat, työikäiset kin sairastuvat tarviten hoitopaikan...Hoitopaikkoja tarvitaan yhä nuorempina.
Ja millä valtio pystyy kaiken ylläpitämään. Uskon että hoivan laadusta ja tasosta on pakko tinkiä, sekä hoitajia tulee olemaan yhä vähemmä n tulevaisuudessa.
ja tämä vaan eräs vaatimaton, ikäihmisen totuudellinen mielipide, josta ei kenekän tarvoii loukkaantua.Mietin ihan samaa asiaa... mistä löytyy rahat ylläpitoon...
- mee hoitoon
"Ottamatta mitenkään kantaa ylläolevaan tekstiin ,joka on taas kirjoitettu yhteen pötköön ilman minkäänlaista kappalejakoa, ja näin ollen mahdottoman epäselvä ja hankala lukea."
Ilkimys!Jokainen kirjoittakoon omalla tyylillään,ei tässä arvosanoja jaella kaappalejaon mukaan!!- pohojanmaa-45
anuli ja ristiinahan selvästi kaipasi ja haki tukea täältä,miten me heille vastasimme,menkäämme itseemme!
- ,.,.
Olet oikeassa.
- niinkö...???
Aloittajasta en mitään sano. Mutta toisen nimimerkin teksithän ovat täällä luettavissa. ...)));::)))
- 10+19
Eikö olis aika antaa kaikkien kirjoittaa tavallaan?
- huono käytös !!
No niin,joku selvästi ottanut ristiinan silmätikukseen,ylläpitoon ilmoitus,saavat selvittää ip-ossan!Mitäpä nois hänen teksteissään,avoin ja tuntava ihminen,niinkuin aloittaja!
- kauniit sanat muisto
Oma mieheni kuoli siinä vaiheessa kun pohdimmeleikillämme, kumpi hakee kumman omaishoitajaksi...
Hänellä oli tasapaino-ongelmia ja ataksiaa,
minä pyörätuolissa nivelien takia....
Vahvat kädet hänellä oli viimeiseen asti, ja nauroi että onkin hyvä työnnellä pyörätuolinia niin ei kaadu jos vähän huippaa ;)
Viimeisintä kuvausten tulosta odotellessa häneltä pysähtyi sydän,
kuoli niinkuin oli toivonutkin, saappaat jalassa.... seisoviltaan.
Ei tullut mieleeni että hänestä eroaisin, saatuani uudet nivelet olisinko kiiruhtanut tanssiloihin kun oma mies horjahteli kuin humalainen...?
Puhuikin epäselvästi, joten jouduin häntä virastoissa ja mualla"tulkkaamaan".
Pahantuulinenkin alkoi olla, eikä ihme jos oli mieli matalalla kun sairasti
tautia joka ei meinaa selvitä ja kaikki luulee että on juovuksissa, vaikkei ole ottanut alkoholia vuosiin?
Tiedän ettei hän minua olisi jättänyt vastaavassa tilanteessa,
enkä minä ollut häntä jättämässä.
Sydänkohtaus tuli yllätyksenä, liekö stressin aiheuttama...
Yli 30 v aviossa, vieläkin on ikävä..
Lapset olivat sitä mieltä että parempi näin kuin että hän olisi hiipunut tuntemattomaksi kokonaan,pois...omiin maailmoihinsa...
Lapsille oli vaikeaa jo se , etteivät aina ymmärtäneet puhettaan.
Nyt on minulla uudet nivelet, muttei tee mieli lähteä uutta miestä etsimään enää.
Parempi pysyä sinkkuna, en halua kenellekään omia kremppojani valitella enkä katsoa ja kuunnella, josko toiselle joku sairaus tai sydäri iskee...
Arvostan kaikkia omaishoitajia ja olen sitä mieltä että heidän tulisi saada lomat ja vapaat niinkuin muutkin hoitajat saavat..
Paljonko omaishoitajat säästävät yhteiskunnan varoja kun tekevät sitä hoitamista niin kurjilla ehdoilla että oma terveys menee?
Jokainen päivä voi olla viimeinen, kuolo voi korjata kenet tahansa äkisti,
yritetään elää sovussa ja toisistamme huolta pitäen,
ja omat voimavarat ymmärtäen.....rajalliset ne on, vaikka kuinka rakastaa. - 12-2
Tuskimpa on ylläpidolla aihetta lähteä ip-osoitteta selvittämään, ainakaan tämän ketjun perusteella...On luettavissa että täällä on keskustelua käyty yleisellä tasolla, ketään palstan henkilöistä ei ole osoiteltu, ei solvattu tai muutakaan sopimatonta ole tehnyt kukaan.
Tottakai missä tahansa keskustelussa saa esittää eriäviä mielipiteitä! - minäkin.
kauniit sanat muisto kirjoitti:
Oma mieheni kuoli siinä vaiheessa kun pohdimmeleikillämme, kumpi hakee kumman omaishoitajaksi...
Hänellä oli tasapaino-ongelmia ja ataksiaa,
minä pyörätuolissa nivelien takia....
Vahvat kädet hänellä oli viimeiseen asti, ja nauroi että onkin hyvä työnnellä pyörätuolinia niin ei kaadu jos vähän huippaa ;)
Viimeisintä kuvausten tulosta odotellessa häneltä pysähtyi sydän,
kuoli niinkuin oli toivonutkin, saappaat jalassa.... seisoviltaan.
Ei tullut mieleeni että hänestä eroaisin, saatuani uudet nivelet olisinko kiiruhtanut tanssiloihin kun oma mies horjahteli kuin humalainen...?
Puhuikin epäselvästi, joten jouduin häntä virastoissa ja mualla"tulkkaamaan".
Pahantuulinenkin alkoi olla, eikä ihme jos oli mieli matalalla kun sairasti
tautia joka ei meinaa selvitä ja kaikki luulee että on juovuksissa, vaikkei ole ottanut alkoholia vuosiin?
Tiedän ettei hän minua olisi jättänyt vastaavassa tilanteessa,
enkä minä ollut häntä jättämässä.
Sydänkohtaus tuli yllätyksenä, liekö stressin aiheuttama...
Yli 30 v aviossa, vieläkin on ikävä..
Lapset olivat sitä mieltä että parempi näin kuin että hän olisi hiipunut tuntemattomaksi kokonaan,pois...omiin maailmoihinsa...
Lapsille oli vaikeaa jo se , etteivät aina ymmärtäneet puhettaan.
Nyt on minulla uudet nivelet, muttei tee mieli lähteä uutta miestä etsimään enää.
Parempi pysyä sinkkuna, en halua kenellekään omia kremppojani valitella enkä katsoa ja kuunnella, josko toiselle joku sairaus tai sydäri iskee...
Arvostan kaikkia omaishoitajia ja olen sitä mieltä että heidän tulisi saada lomat ja vapaat niinkuin muutkin hoitajat saavat..
Paljonko omaishoitajat säästävät yhteiskunnan varoja kun tekevät sitä hoitamista niin kurjilla ehdoilla että oma terveys menee?
Jokainen päivä voi olla viimeinen, kuolo voi korjata kenet tahansa äkisti,
yritetään elää sovussa ja toisistamme huolta pitäen,
ja omat voimavarat ymmärtäen.....rajalliset ne on, vaikka kuinka rakastaa.Kirjoitat kauniisti.
Oli ilo lukea viestisi.
- bentti
Eihän keskustelua synny jos kaiki ovat samaa mieltä.
Ei tässä ketjussa ole mitään muuta kuin erilaisia näkemyksiä:) Hyvää syksyä kaikille!Menetin parhaan ystäväni alzheimerille,
rakastettuni,kaikkeni ...
Älä koskaan riiputa päätäsi alistuneena.
Älä koskaan anna periksi ja murehdi.
Etsi toinen tie.
Äläkä rukoile kun sataa,
jos et rukoile kun aurinko paistaa.
Baseball-syöttäjä Satchel Paige- aina ja
Samoin sinulle:)
Kirjoitellaan, täällä on saman kohtalon omaavia, olet vahva ihminen, kuormasi on raskas.
Lämmöllä
Yksinäinen. - Terveen tuomitsemine
Kyllä ne sairaudet, jotka eivät hetimmiten näy ulospäin ovat hirveän vaikeita omaisille.
Sanotaan, että alzheimerin tauti on omaiselle pahin mitä voi olla, mutta ei itse sairastuneelle.
Olen tosiaan viime aikoina tavannut aviopuolisoita, jotka ovat joutuneet / oikeastaan halunneet antaa puolisonsa hoitopaikkaan, niin raskasta se hoitaminen henkisesti on.
Kyllä ihmisellä on oikeus omaan elämään ja myös lapsella on oikeus omaan turvalliseen kasvuympäristöön.
Vaikka se hoitopaikkaan laittaminen tuntuisi pahalta, niin se on kestettävä - aluksi se tekee kipeää.
Toinen asia on, miten hirvittävän kalliita hoitokodit ovat, ne syövät kaiken mitä ihmisellä on.
Onhan nyt kyse sairaudesta, eikä muusta kuin sairaudesta. Sairaalla on oikeus olla hoitokodissa, jos hoitaminen kotona on ylivoimaista.
Se tuntuu todella pahalta, mutta ihmisen on ajateltava elämää eteenpäin.
Terveellä on myös oikeutensa ilman, että ympärillä olevat ihmiset tulevat tuomitsemaan. Ihmisillä on varmat mielipiteet asioista jotka eivät heille kuulu, joista he eivät tiedä mitään.
Pitäisi olla vaikeuksissa olevan ihmisen saappaissa jonkin aikaa ennen painavan sanan lausumista.
Alzheimer koskettaa läheisiä rankalla tavalla, tuttu ja läheinen ihminen lipuu ulottumattomiin.- Terveen tuomitsemine
Mitä tarkoitat hilma-maria? Tuolla kirjoituksellako syytät meitä muita, joilla (ainakin minulla) on alzheimerin tautinen.
Tässä käyn omaa taistelua, mutta en ole katkeroitunut, se nimittäin pahentaa tilannetta melkoisesti. Alzheimeri kun tulee yhä nuorempiin.
Sanoinko jo, että syöpä on itselle kauhistuttava, mutta alzheimeri on omaiselle aivan hirveä.
Minun on myös ajateltava, vaikka keppiä käyttäen itseäni, minä olen se joka myöhemmin jää tänne maailmaan, enkä halua jäädä tänne katkeroituneena.
Meidän omaisten on saatava olla elämässä kiinni, ja tasapainoisina jatkettava omaa ja muiden läheistemme elämää, mm. pienten lasten. - tuituiko
Terveen tuomitsemine kirjoitti:
Mitä tarkoitat hilma-maria? Tuolla kirjoituksellako syytät meitä muita, joilla (ainakin minulla) on alzheimerin tautinen.
Tässä käyn omaa taistelua, mutta en ole katkeroitunut, se nimittäin pahentaa tilannetta melkoisesti. Alzheimeri kun tulee yhä nuorempiin.
Sanoinko jo, että syöpä on itselle kauhistuttava, mutta alzheimeri on omaiselle aivan hirveä.
Minun on myös ajateltava, vaikka keppiä käyttäen itseäni, minä olen se joka myöhemmin jää tänne maailmaan, enkä halua jäädä tänne katkeroituneena.
Meidän omaisten on saatava olla elämässä kiinni, ja tasapainoisina jatkettava omaa ja muiden läheistemme elämää, mm. pienten lasten.Hupsista, nyt taisin tippua ajatuksen kulusta vai enkö lukenut tätä kunnolla, minusta hilma-maria ei syytä yhtään ketään....
- Terveen tuomitsemine
hilma-maria!
Kirjoitat nin kauniisti ja annat myös uskomattoman hyviä neuvoja näillä omaishoitajuus palstoilla.
En minäkään osannut aikaisemmin ajatella mitä alzheimeri on. Nyt kun se on omalla kaikkein läheisimmällä, niin olen toki koko sielustani mukana hänen parhaakseen.
Nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että omaa itseä ei saa jättää hoitamatta. Muuten me olemma myös avun tarpeessa, ja kun mielenterveys alkaa rakoilla, niin sitten tulee uupumus ihan kaikkeen.
On kai asioita , jotka eivät kenellekään kuulu, mutta altzheimeri on ainakin näillä palstoilla meidän kaikkein yhteinen asia.- kokenut ..
"Nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että omaa itseä ei saa jättää hoitamatta. Muuten me olemma myös avun tarpeessa, ja kun mielenterveys alkaa rakoilla, niin sitten tulee uupumus ihan kaikkeen."
Nuo lauseet tulisi jokaisen omaistaan hoitavan muistaa.
- hilma-maria.
Hei Terveen tuomitseminen:)
En todellakaan tarkoittanut sinua, enkä ketään alzheimeriin sairastuneen omaista, pyydän anteeksi jos viestistäni sai sellaisen käsityksen:(
Tarkoitin sivullisia ihmisiä jotka ovat tyrkyttämässä neuvojaan kuin esim. puolisoaan hoitavan kuuluisi elää. - Terveen tuomitsemine
hilma-maria on se välittäminen sairastuneesta hyvä asia, mutta välittäminen omasta itsestään on vielä tärkeämpi asia. Se, miten puolisoa hoitavan tulee elää, on tosiaan (ymmärsin tarkoituksesi kun korjasit asiaa) VAIN ja AINOASTAAN tämän helkilön oman päätöksen vallassa. Muutenkin on raskasta ja sitten toiset ihmiset tulevat jakamaan neuvoja miten pitäisi elää kun hoidettavan "kirjahyllystä on jo kadonneet tärkeimmät kirjat".
Olen todella kohdannut yhden ihmisen, joka laittoi miehensä hoivakotiin kun omat voimat olivat lopussa.
Miehellä on hyvä hoivakoti, siellä kaikki on kohdallaan.
Hän on itse kuuttakymmentä lähestyvä nainen, jooka yli kymmenen vuotta hoiti miestään. Sitten tuli tarve aloittaa oma elämä. Tämä oli hänelle ensin todella, todella vaikea päätös, mutta hän teki sen kuitenkin.
Me elämme täällä vain tämän yhden kerran! Meidän, jotka vielä olemme terveen kirjoissa ja kykeneviä muuttamaan oman elämämme meille itsellemme mielekkääksi on pysyttävä lujana.
On todella tärkeää toisten ihmisten mauttomista huomautuksista huolimatta hoitaa OMAA itseään.
Suku ja kaikki muut ovat painostamassa, se on ihan hirveää. Ovat painostamassa kun eivät itse vaivaudu omaishoitajan osaan. Vähättelevät sitä taakkaa, joka omaishoitajalla on kannettavana.
Miten sitten kestää toisten arvostelun ja ilkeät puheet, joista ei oikeasti saisi ollenkaan välittää.
Rahallisesti on myös vaikea tulla toimeen jos joutuu ottamaan hoitopaikan.
Kaupunki, kunta ottaa omansa aina 85% myöten, mitä siitä voi normaalituloiselle enää jäädä.
Miten sen kaiken kanssa jaksaa, jos ei saa tukea lähimmiltään. - ......
Mitenkään vähäteltävä asia ei ole hoitajan pärjääminen jos hoidettava joutuu laitokseen.
Joillekin se voi olla köyhyysloukku jos hoitajalla on olemattomat tulot itsellään. Se on palkka "uhrautuvasta ja arvokkaasta työstä". - 12-14
Rahat menee sinne hoivakotiin. Silloin kun omaishoitaja itse on voimansa käyttänyt tulee kaupunki/kunta ja vie kaikki rahat hoitokustannuksiin.
siksi kai on pakko yrittää viimeiseen pisaraan saakka olla omaishoitajana.
Meillä ainakin menee kaikki rahat hoitokodin maksuihin ja sieltä suunnalta jää vielä monta tehtävää tekemättä, vaaditaan, että on itse kustannettava terapiat (kalliit) ja monet muut asiat kun käteen ei muutenkaan enää jää kuin muutama kymppi. - 151515
NIinpä, näin minäkin olen käsittänyt, että on pakko hoitaa kotona, että on edes jonkinlainen toimeentulo... Aika harva meistä omaishoitajista voi vain ajatella sitä omaa parastaan... ja VAIN omaa jaksamistaan... sellaista en ole vielä tavannut...
- ......
Kyllä se on aika monelle karmea totuus, jos ajattelisi itseään niin vaihtoehtona on soskun luukku.
Moni ei ole enää työikäinen, eläke voi olla olematon. Vaikka olisi nuorempi niin vuosia omaishoitajana ollut ei varmaan ole halutuimpia ihmisiä työmarkkinoilla.
Omaishoitajan pärjääminen sen jälkeen kun on joutunut luovuttamaan on asia mistä kukaan ei puhu. En ole kuullut asiasta puhuttavan aikaisemmin, nyt vasta täällä asiasta uskalletaan mainita.
Ihmiset ovat kärkkäitä sanomaan että hoitaa rahan takia, kyllä rahakin on tärkeää jos sitä ei ole. - Tunneside työtä
No on se kumma, että omaishoitajuutta ei oteta vakavasti.
sitten ollaan puhumassa ilkeään muotoon , että ovat kuin kasveja - voi että se koskee, kun syöttävät kuntien kalliissa hoitokodeissa lääkkeitä, että vanhukset saadaan tainnutettua. Silti sellainen paikka on hirveän kallis ja myös erittäin kallis hoidettavalle itselleen.
Miltä tuntuu mennä hoitokotiin, kun omainen on pumpattu täyteen lääkkeitä, niin ettei ole tässä maailmass ollenkaan.
Silti on lähes mahdotonta omaishoitajalle omaa raskasta työtään keventää. Kyllä sijoituspaikkoja muutamaksi viikoksi pitää ruveta saamaan, että omaishoitaja saa levätä ja kerätä voimiaan.
Miksei se omaishoitajuus saisi olla työtä, sitä samaa tekee hoitohenkilökunta hoitokodeissa, ja sieltä jos mistä puuttuu inhimillinen suhtautuminen hoidettavaan.
Eikö tunneside saa olla muuta kuin hyväntekeväisyyttä?- Näre
"Kyllä sijoituspaikkoja muutamaksi viikoksi pitää ruveta saamaan, että omaishoitaja saa levätä ja kerätä voimiaan."
Saapa nähdä alkaako sijoituspaikkoja olemaan. hoidettavien määrän lisääntyessä näyttää paremminkin siltä että omaishoitajien määrä tulee pakostakin kasvamaan. Miten käy omaishoidon tuen, riittääkö sitä kaikille?
- ei ole vastausta.
Eikö tunneside saa olla muuta kuin hyväntekeväisyyttä?
Siinä on kysymystä kerrakseen vaikka vaikuttaa yksinkertaiselta asialta.
Joidenkin ihmisten reaktiot, ei kaikkien, ovat sellaisia että on miltei häpeällistä puhua rahasta omaishoidon yhteydessä.
Paljon olisi nuijalle töitä! - No niin
Ruvetaanko nuijimaan!
Meidän on päästävä pois ehkä häpeän tunteesta, että haluamme korvausta sellaisesta työstä, jota hoitokodeissa tekee yhtä ihmistä kohden monta henkilöä.
Miten on tulevaisuuden kuva, yhä enemmän ja yhä nuorempia sairastuu alzheimeriin, me vielä terveet olemme kohta liian suuren taakan kantajia, ehkä 80-vuotiaan lapsikin sairastuu 60-vuotiaana dementiaan, ja vanha ihminen joutuu hoitamaan yseampia sairastuneita.
Minä olen sen verran "kovettanut" itseäni sillä, että omaishoitaja tekee monen ihmisen työn kotona. Vielä omassa kodissaan.
Omaishoitajan omassa kotona olevaa hoitopaikkaa ei kunta ostopalveluna käytä eikä kunnan omana hoitopaikkana, vaan tarjoaa rahaa yksityisten ylläpitämille laitoksille. - Näre
Monet kuvaavat hoidettavaansa siten, että " on jo menettänyt puolisonsa, isänsä, äitinsä, sairaudelle". Ts kyseessä ei ole enää sama ihminen johon aikoinaan on sitoutunut. Ollaankin usein niiden kysymysten äärellä, kuinka paljon omaishoitajalta voidaan vaatia ja mihin omaishoitajan tulee taipua. Onko oikein että kohta hoidettavien sijasta voi olla kaksi ja kukaan ei ole onnellinen.
Mielestäni ei ole paha asia jos päädyt esim siihen että miehesi saa jonkin hyvän hoitopaikan ja käyt eimerkiksi häntä siellä katsomassa lapsenne kanssa ja hoitamassa, otatte kotilomille. Ei häntä sinne kokonaan tarvitse hylätä. Tietenkin sitten henkilökohtainen ratkaisusi on, otatko siihen sitten itsellesi ns salarakkaan tai otatko eron ja jatkat elämääsi, niitä päätöksiä ei voi kukaan puolestasi tehdä. Lapsi kuitenkin näkisi että isä on hoidossa ja hänestä pidetään huolta vaikkei kotona asuisikaan.
Muiden mielipiteistä en niin kanstaisi huolta. Aina on niitä, jokta tuomitsevat, kyse on sinun elämästäsi.
Voimia mitä ikinä päätätkin tehdä. - 23-6
Näre
"miehesi saa jonkin hyvän hoitopaikan"
Mistä sellaisen hyvän hoitopaikan saa?
Olen katsellut ympäriinsä useilta paikkakunnilta, mutta on se vaikeaa.
Jos on rahaa, niin kyllä saa, mutta miten normaalituloinen oikein voi saada muuta kuin kunnan osoittamaa paikkaa. Sinne missä kaikki ovat tyytymättömiä.
Miten ?- Näre
Ei nykyisin rahakaan takaa hyvää hoitopaikkaa. Näinhän se vaan on että valinta on tehtävä, uuvut itse ja uhraat elämäsi jos niin katsot parhaaksi tai sitten koitat järjestää paikan johonkin hoitolaitokseen, jonka laatu ei ainakaan haukkumalla parane. Laitokseen voivat omaiset ja omaisten järjestämä muu tukitoiminta antaa sitä laatua, mikä sieltä nykyisin puuttuu.Sitä paitsi latioshoitoa ollaan purkamassa ja kotihoitoa ei lisätä, joten saa olla onnellinen saadessaan edes jonkinlaisen paikan. Omaisten velvollisuudet hoitamiseen eivät lopu siihen kun laitospaqikka on saatu. kannattaa tutustua laitokseen ennen sinne muuttoa ja ottaa selville mitä hoito sisältää tai ei sisällä, tutustua toisten hoidettavien omaisiin, omaistoimintaan jne. Ketjun aloittajalle voimia päätökseen.
- sulkkiko
Mulla ei tällä hetkellä ole yhtään omaista laitoshoidossa.. mutta on ollut reilu vuosi sitten viimeeksi...
Siellä laitoksessa ukki makasi vaipoissa ja pissaletkussa... huoneesta ei kukaan koskaan vienyt mihinkään, eikä huoneessa ollut telkkaria, kolme kuolevaa pappaa samassa huoneessa... Ukki oli aina hyvin janoinen.. omaiset ajoivat parran ja vaimo syötti ruoka-aikaa, koska huomattiin ettei häntä siellä kukaan jäänyt ruokkimaan... Pojat käyttivät pyörätuolilla ulkona. Minusta se oli säilyttämistä... ja kuten eräs pojista sanoi, ukista on tullut maan päällinen ongelmajäte..
Hoitona oli vaippojen vaihto, pissapussin tyhjennys, lääkitys... mitään virikkeitä ei siellä ollut.. ei ole toimintaterapeuttia tms, eikä häntä viedetty aluaan tai hyvällä ilmalla mihinkään parvekkeelle tms. Omaiset hoitivat nämä... mietin vain, että sitten kun sinne laitokseen joutuu yksinäinen ihminen, niin ei hän siellä kauaa hengissä pysy.. ja niin kai on tarkoituskin... saadaan paikka seuraavalle kuolevalle..
Ei niitä juttuja huonosta hoidosta lehdissä turhaan ole... tähän voisin jatkaa ystäväni isän Jorvi kokemukset ja syömättä jättämiset jne hoitovirheet... mutta jokainen tämän tietää ilmankin.. - 11-5
Näin on kuten kerrot, en vain osannut tuoda asiaa julki kuten sinä.
Ei tosiaan kuljeteta mihinkään. Kai pitäisi olla jalat toimivana, nekin on saatu sellaiseen kuntoon, että ei voi kertoa.
Pidetään vaan siellä ja jos kysyy jotakin, niin ei kukaan tiedä tai ole aikaa.
Omaiset juu jos on sitten enemmänkin miehiä ne omaiset, niin siinä vaan käyvät katsomassa ilman sen kummempia kyselyjä.
Kyllä se huono hoito on ihan tätä päivää.
Jano on monella ja kun vesi on toisella puolen sänkyä niin miten siihen nyt järkeväkään päsee.
Siellä sitten hiljennetään ja sanotaan sekaisin on, on niin sekaisin. Se on ihmsen arvon alentamista.
Miksi hoitajat, monet ulkomaalaisperäisiä, ovat niin karkeita?
Eikö nyt koskettaminen ja muutama ystävällinen sana voisi kuulua päivän ohjelmaan. Ei se hoitajan aikaa vie.
Luulisi hoitajienkin olevan paremmalla tuulella jos ottaisivat asiat ystävällisesti.
Ei se epäystävällisyys palkkaa korota. Vai miten?- Näre
Kaikki hoitajat kaikkialla eivät ole epäystävällisiä hirviöitä. Itse asiassa minun kohdalleni heitä on sattunut vain muutama.
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3026907Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652079- 1751807
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151297- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691190Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71166RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541076Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411041Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288982