matkaan syntyneitä,
karavaani-heimoa retkellä elämän.
Ja ei tule koskaan loppua matkallemme,
vaelsimmepa auringon alla tai pimeän...
Yli ikuisuuden hieitokon valkenevat
monenkaltaiset päivät, paahtein ja keitahin;
me nauramme, juomme ja suutelemme - taikka
sudet tuskan saartavat meitä laumoin nälkäisin...
karavaani-heimoa retkellä elämän.
Ja ei tule koskaan loppua matkallemme,
vaelsimmepa auringon alla tai pimeän...
Yli ikuisuuden hieitokon valkenevat
monenkaltaiset päivät, paahtein ja keitahin;
me nauramme, juomme ja suutelemme - taikka
sudet tuskan saartavat meitä laumoin nälkäisin...
Vastaukset 8
Vanhimmat
hienolta runoilijalta. :) Voisimpa kanssasi, suudella ja nauraa, humaltua elämästä.
"Voisinpa kanssasi, suudella ja nauraa, humaltua elämästä."
*
Tulevaisuus on nioiden, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen...
*
Jos uskot pystyväsi, pystyt.
Ja jos uskot ettet pysty,
olet oikeassa...
*
Haluan kuulua niihin jotka uskovat unelmaansa, toivottavasti unelmakin uskoo itseensä.
On onnellisin tunnelma
kuin kukan tuoksu tuulessa,
pois haihtuva ja vaihtuva..
Tekosi, toimes parhaimmat,
kuin hedelmät puun, luovutat
ja onnen ehkä nautit siitä...
*
Odottain uutta kevättä -
jos tohdit, jollet vapisten
epäile voimaa juurien...
*
Atlantis
Oli onnellisten saari mun sydämeni kerta,
ja auringossa kylpi se keskellä merta.
Ja linnassa siellä monin jalokivin hohti
maan prinsessa kaunein ja prinsessa nuorin
- mut sielua vailla ja peikotar siksi.
Meren äärillä kultaisin pähkinänkuorin
unet soutivat vehmaita rantoja kohti:
ihanaisinten huulien kostuttamiksi
Ilon Maasta ne noutivat ruusujen mettä.
Jos kuinkakin valtiatarta ne palvoi,
jano prinsessan julmilla huulilla valvoi:
- Ei sammu se tuskan kyynelettä!
Hän kyyneltä pyys - mereks ei sitä tiennyt.
Sen sai: tuhotulvana saaren se peitti,
kuin simpukan aaltojen kohtuun sen heitti -
merenpohjainen peikkojen luola se lie nyt.
Uuno Kailas
Näytä minulle kasvosi läheltä Elämä.
Suo minun palvoa niitä silmolläni.
Katso, olen rakastava niitä,
vaikka ne olisivat rumat.
*
Voi sitä sydäntä,
tuhannesti; voi sitä sydäntä,
joka ei koskaan maistanut sinua, Elämä,..
*
Uuno Kailas
Verkossa
Olen verkon silmässä kala. En pääse pois:
ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla.
Vesi päilyvä, selvä ja syvä minun silmäini edessä ois
Vesiaavikot vapaat, en voi minä luoksenne tulla!
Meren silmiin vihreisiin vain loitolta katsonut oon.
Mikä autuus ois lohen kilpaveikkona olla!
Kuka rannan liejussa uupuu, hän pian uupukoon!
- Vaan verkot on vitkaan-tappavat kohtalona.
Opeta minua, Elämä
että minä osaisin avata sydämeni sinulle,
kun sinä palavassa pensaassa puhut..
Sillä sinun äänesi on sydänten kuolema ja elämä..