Hieman ihmetyttää, että mitä uutta uusi ulkomainen päävalmentaja ja suomalainen lajipäällikkö sitten suomen judoon toisi. Nythän on jo vuosia etelä-suomen alueella ollut palkallinen aluevalmentaja / nuorten valmentaja ja mitä se on tuonut? Kuinka monta tosissaan ammattimaisesti harjoittelevaa judokaa etelä-suomessa on? Miten keskitetysti he treenaavat?
Miten uusi ulkomainen päävalmentaja auttaisi siinä, että ihmiset treenaisivat enemmän, kiertäisivät enemmän oikeanlaisia kisoja tai saisivat lisää rahaa leireilyyn?
Jos lasketaan ammattimaiset treenaajat, niin ei heitä montaa ole? Eikö tätä määrää pitäisi kyetä nostamaan? Onnistuuko se satsaamalla kaikki liiton ja seurojen rahat kahteen valmentajapestiin?
Jos suomalaiset urheilijat siirtyisivät täysipäiväiseen harjoittelemiseen ja kävisivät vähemmän koulussa, töissä tai kavereiden kanssa ulkosalla voisi harjoittelu tuottaa parempaa tulosta. Jos kaikki treenaavat muuttaisivat samalle paikkakunnalle, voisi harjoittelusta saada enemmän irti. kenen perhe tukisi tällaista.
Voi olla että monet treenaa väärin, mutta onko se korjattavissa sillä, että yksi ukko kertoo jossain miten pitäisi tehdä?
Ehkä ongelmana treenaamisessa onkin se, että pää ei ole joka treenissä saatika kisassa mukana 100 prosenttisesti. Tai sitten taktiikan merkitystä ei ole vielä opittu käyttämään.
Jotenkin tuntuu siltä, että ensin pitäisi alkaa joukolla treenaamaan ja hakeutumaan yhteen ja panostaa seurojen, liiton ja sukulaisten rahat omaan harjoitteluun ja leiritykseen ja sitten vuoden parin kovan täysipainoisen treenivuoden jälkeen katsotaan, onko menestystä tullut.
Vielä lopuksi pitäisi hyvin tarkkaan analysoida ja kysellä kokemuksia ja tietoja niiltä yksilöiltä, jotka viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat saavuttaneet jonkinlaista menestystä. Nämä kokemukset voisivat olla yksi avain siihen, mihin suuntaan liiton kilpavalmennus kannattaisi ehkä viedä.
Miten uusi ulkomainen päävalmentaja auttaisi siinä, että ihmiset treenaisivat enemmän, kiertäisivät enemmän oikeanlaisia kisoja tai saisivat lisää rahaa leireilyyn?
Jos lasketaan ammattimaiset treenaajat, niin ei heitä montaa ole? Eikö tätä määrää pitäisi kyetä nostamaan? Onnistuuko se satsaamalla kaikki liiton ja seurojen rahat kahteen valmentajapestiin?
Jos suomalaiset urheilijat siirtyisivät täysipäiväiseen harjoittelemiseen ja kävisivät vähemmän koulussa, töissä tai kavereiden kanssa ulkosalla voisi harjoittelu tuottaa parempaa tulosta. Jos kaikki treenaavat muuttaisivat samalle paikkakunnalle, voisi harjoittelusta saada enemmän irti. kenen perhe tukisi tällaista.
Voi olla että monet treenaa väärin, mutta onko se korjattavissa sillä, että yksi ukko kertoo jossain miten pitäisi tehdä?
Ehkä ongelmana treenaamisessa onkin se, että pää ei ole joka treenissä saatika kisassa mukana 100 prosenttisesti. Tai sitten taktiikan merkitystä ei ole vielä opittu käyttämään.
Jotenkin tuntuu siltä, että ensin pitäisi alkaa joukolla treenaamaan ja hakeutumaan yhteen ja panostaa seurojen, liiton ja sukulaisten rahat omaan harjoitteluun ja leiritykseen ja sitten vuoden parin kovan täysipainoisen treenivuoden jälkeen katsotaan, onko menestystä tullut.
Vielä lopuksi pitäisi hyvin tarkkaan analysoida ja kysellä kokemuksia ja tietoja niiltä yksilöiltä, jotka viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat saavuttaneet jonkinlaista menestystä. Nämä kokemukset voisivat olla yksi avain siihen, mihin suuntaan liiton kilpavalmennus kannattaisi ehkä viedä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Harjoittelumääristä: Vuoden 2012 vuosisuunnitelmassa A-nuorten osalta tavoittena on 120 leiripäivää. Muu aika treenataan omalla salilla 1-2 kertaa päivässä. Tämmöisiä nämä määrät ovat. Ohessa käydään lukio (ihme kyllä!) , autokoulut ja sivusta seuranneena voin sanoa, että ei siinä enää mihinkään illanviettoihin jää energiaa. Lahjattomat harjottelee, lahjakkaita kun ei ole olemassakaan.
Ja se hyvä puoli tässä on (ehkä ainoa), että ne nuoret, jotka vielä jäävät tähän systeemiin mukaan, ovat todella täydellä halulla ja innolla mukana katsomassa mihin tällä harjoittelulla päästään. Ei tällä Suomen systeemillä enää kukaan jatka jos ei ole täysin omistautunut hommalle.
Mutta noita 120 leiripäivää 1-2 kertaa päivässä treenaavia on oikeasti vain muutama.
"Huippuja" löytyy aina. Joku panostaa hommaan aina itsenäisesti ja paljon. Silloin pääsee pitkälle. Se ei kuitenkaan ole suomalaisen judon ongelma. Meiltä puuttuu massa!
>
>"Huippuja" löytyy aina. Joku panostaa hommaan aina itsenäisesti ja paljon. >Silloin pääsee pitkälle. Se ei kuitenkaan ole suomalaisen judon ongelma. Meiltä >puuttuu massa!
>
Näin on. Jos nuo toisinaan judokeskusteluissa mainitut "vanhat herrat" jotakin todella merkittävää haluasivat tehdä, niin voisivat vaikka yksi tai yhdessä muiden kamppilulajien "vanhojen herrojen" kanssa yrittää vaikutta koululiikunnan opetussuunntielmiin. Nykyään käytännössä kamppailulajit ovat täysin pannassa esim. joukkuelajeihin verrattuna. Ai että olisi mellevää, jos jokaisella luokka-asteella olisi koululiikunnassa mahdollisuus kokeilla kamppailulajeja. Veikkaan että tässä rytäkässä myös Judon suosio kasvaisi.
>
>Nythän on jo vuosia etelä-suomen alueella ollut palkallinen aluevalmentaja / >nuorten valmentaja ja mitä se on tuonut?
>
Menestystä EJU:n Cadet-cupeissa pienen paussin jälkeen. Menestystä Baltian ja Pohjoismaiden avoimista.
>
>Miten keskitetysti he treenaavat?
>
Joka viikko vähintään yhden kerran ja urheilulukiolaiset merkittävästi enemmän.
M. Pekkola osaa kertoa varmasti tarkat pohjaluvut. Sitten kun soitat vaikka kolmen sellaisen eteläsuomalasen seuran kilpavalmentajalle, joiden seurat nappasivat tänä vuonna vähintään kaksi mitalia jossakin SM-karkeloissa, ja kysäiset yhteisharjoittelusta, niin saat kokonaiskuvan täydennettyä.
>
>Jos suomalaiset urheilijat siirtyisivät täysipäiväiseen harjoittelemiseen
>ja kävisivät vähemmän koulussa, töissä tai kavereiden kanssa ulkosalla
>voisi harjoittelu uottaa parempaa tulosta. Jos kaikki treenaavat
>muuttaisivat samalle paikkakunnalle, voisi harjoittelusta saada enemmän
>irti. kenen perhe tukisi tällaista.
>
Montako treeniä päivässä ja montako viikossa pitää tehdä, että harjoittelu voidaan katsoa täysipäiväiseksi ? Kuinka monta lepopäivää per kuuden viikon jakso keskimäärin ja miten jaksotettunua jotta harjoittelu olisi edelleen mielestäsi "täysipäiväistä" ?
Päävalmentaja suomalainen tai ulkolainen panostaa peri teisesti aikuisiin. Tai ai akin niin pitäisi, koska nuoret menee enemmän omilla ehdoilla.
Jos mielii kohti kansainvälistä kärkeä niin treenimäärä tulisi olla siellä 20 viikkotunnin kieppeillä. Kuka etelässä treenaa moista aikaa viikosta toiseen?
Sitten kun katsoo menestystä cadeteissa viimeisen kolmen vuoden aikana, mitaleja on tainnut ottaa vaan laaksonen ja saren ja kummassakaan tapauksessa ei aluevalmentajalla ole ollut minkäänlaista osuutta.
Menestyvän porukan pitäisi treenata kaikki ranorit yhdessä ja sitten tekniikat voisi tehdä pienemmällä porukalla. Otetaanko nykyisin edes randoria, kun porukka on niin hajanaista ja pehneää.
Juuh:
>
>Jos mielii kohti kansainvälistä kärkeä niin treenimäärä tulisi olla siellä 20 viikkotunnin kieppeillä. Kuka etelässä >treenaa moista aikaa viikosta toiseen?
>
15 tuntia randoria ja 5 tekniikkaa ja taktiikkaa ? Ympäri vuoden ? Pelkkä tuntimäärä ei kerro mitään ilmaan tietoja laadusta ja jaksotuksesta. Aivan sama kuin sanoisi, että maratoonarin pitää juosta vähintään X kilometria viikossa.
>
>Sitten kun katsoo menestystä cadeteissa viimeisen kolmen vuoden aikana, mitaleja on tainnut ottaa vaan >laaksonen ja saren ja kummassakaan tapauksessa ei aluevalmentajalla ole ollut minkäänlaista osuutta.
>
Kaikkien menestyvien kilpailijoiden ylivoimaisesti tärkein valmentaja on tietysti henkilökohtainen valmentaja. Jos sitten haluaa arvioida jonkun muun, esim. aluevalmentajan panosta, niin kannattaa ensin selvittää mitä aluevalmentaja tekee ja miten laajasti ne (potentiaaliset)menestyjät ko. toimintaan osallistuvat. Siitä sitten voi jokainen yrittää päätellä onko sillä aluevalmentajan toiminnalla ollut merkitystä. Objektiivinen mittaaminen on vaikeaa, mutta tuskin niiden menestyjien valmentajat päästää suojattejaan siihen aluetouhuun, jos eivät näe siitä olevan hyötyä.
>
>Menestyvän porukan pitäisi treenata kaikki ranorit yhdessä ja sitten tekniikat voisi tehdä pienemmällä porukalla.
>
Kannattaisiko tutustua esim. siihen Etelä-Suomen aluevalmentajan toimintaan....
"Sitten kun katsoo menestystä cadeteissa viimeisen kolmen vuoden aikana, mitaleja on tainnut ottaa vaan laaksonen ja saren ja kummassakaan tapauksessa ei aluevalmentajalla ole ollut minkäänlaista osuutta"
Eikös näiden valmentaja aika aktiivisesti tee yhteistyötä monen tahon, myös alueen ja akatemian kanssa?
hshsheshs:
"Eikös näiden valmentaja aika aktiivisesti tee yhteistyötä monen tahon, myös alueen ja akatemian kanssa?"
Niin... Omaan tähystykseen perustuvien havaintojen mukaan kyseinen valmentaja ja/tai suojatit kävelevät "yllättäen" vastaan paljon muissakin kuin omien seurojensa tilaisuuksissa. Eli taas päästään siihen jonkun aiemmin laukaisemaan totuuteen, että yhteistyötä synty yli kaikkien rajojen kun sitä tehdään. Syyt siihen, miksi toiset pystyvät yhteistyöhön ja toiset eivät, onkin sitten jo oma tarinansa.
Esimerkkisi mukainen kerran viikossa harjoittelu voidaan laskea jo ammattimaisuudeksi. Siinäkin on jo ylikunnon riski melkoinen. Me kataajat treenataan kevyesti kerran kuussa eikä ongelmia ole ja mitalleja ropisee solkenaan. Ottakaan pojat mallia siittä.