Kummi vasten tahtoaan

Siis oikeasti, miksi joku pyytää kummiksi ihmistä, joka on sanonut selkeästi ettei halua kummiksi? Joka oikeasti ei edes pidä lapsista?

Siskoni pyysi minua lapsensa kummiksi meidän ollessamme vanhempiemme luona. Paikalla oli muitakin sisaruksiamme, enkä todellakaan voinut kieltäytyä. Siskoni olisi ilman muuta loukkaantunut ja olisin saanut p*skaa päälleni muulta perheeltäni, jotka ovat kaikki "lapsihulluja".

Olin tehnyt siskolleni selväksi jo aiemmin, etten halua enää yhtään kummilasta. (Minulla on jo siis kaksi.) Siskoni myös tietää, etten ole mikään lapsi ihminen. Suvussamme on monia potenttiaalisia kummeja (mm. serkkujamme ja hänen miehensä sisaruksia.)

Eniten ottaa päähän, että nyt mun pitää teeskennellä olevani hirmu kiinnostunut lapsen kuulumisista ja se saa mut tuntemaan itseni valehtelijaksi ja pahaksi ihmiseksi, kun en oikeasti ole. Sitten vielä sisko sanoi, että saat sitten ostaa aina tälle kaikkea kivaa. Joopajoo!!! Ilmeisesti haluttiin hyväpalkkainen kummi, kun ollaan itse aina auki...