Minulle itselleni yksinolo ja yksinäisyys on melkolailla kaksi eri asiaa. Itse sanoisin itseäni ennemmin yksinäiseksi kuin että olisin yksin. Kontakteja on jonkun verran, primääriperhe ynnä muuta, sekä satunnaisia tuttuja joita ehkä joskus näkee.
Mutta olen yksinäinen, koska minulla ei ole tasapainoisia ihmissuhteita. Monet soittelevat tai ottavat yhteyttä kun tarvitsevat kuuntelijaa tai apua. Siksi usein koulusta tultuani laitan vain kännykän äänettömälle ja syöksyn tietokoneen ihmeelliseen maailmaan, vaikka harvoin minulle kukaan muutenkaan soittelee. Ajatus siitä ettei ketään oikeasti kiinnosta on aika julma.
Monet toki sanovat tähän, että kannattaa olla onnellinen siitä että edes on jotain kontakteja. Ymmärrän toki tämän pointin, mutta voihan sitä mennä esimerkiksi vaikka kauppaankin taivastelemaan ihmisiä ja lievittämään sitä sulkeutunutta olotilaa. Kyllä sillä seuralla pitää olla joku muukin pointti, että pääsee vain fyysisesti lähelle jotakuta.
Mitä mieltä te olette? Miten te koette yksinäisyyden?
Mutta olen yksinäinen, koska minulla ei ole tasapainoisia ihmissuhteita. Monet soittelevat tai ottavat yhteyttä kun tarvitsevat kuuntelijaa tai apua. Siksi usein koulusta tultuani laitan vain kännykän äänettömälle ja syöksyn tietokoneen ihmeelliseen maailmaan, vaikka harvoin minulle kukaan muutenkaan soittelee. Ajatus siitä ettei ketään oikeasti kiinnosta on aika julma.
Monet toki sanovat tähän, että kannattaa olla onnellinen siitä että edes on jotain kontakteja. Ymmärrän toki tämän pointin, mutta voihan sitä mennä esimerkiksi vaikka kauppaankin taivastelemaan ihmisiä ja lievittämään sitä sulkeutunutta olotilaa. Kyllä sillä seuralla pitää olla joku muukin pointti, että pääsee vain fyysisesti lähelle jotakuta.
Mitä mieltä te olette? Miten te koette yksinäisyyden?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.