Toivoisin että minulla olisi kaveri suhteita ja se seurustelu kumppani, pitkästä aikaa. Siitä on jo niin kauan kun koin naisen läheisyyden viimeisen kerran (3v.). Mutta samaan aikaan tiedostan todellisuuden, kelle kelpaisi mies jolla on vaikeuksia mielenterveyden saralla (diagnoosi: ei elimellinen psykoosi, käytännössä ilmeisesti välivaihe ennen skitsofreniaa), taloudellisia vaikeuksia, vuokra-asunnon saamis vaikeuksia ja sosiaalisia vaikeuksia (sosiaalisten suhteiden puuttuminen, pitkälti johtuen köyhästä taloudellisesta tilanteesta). Niin ja juttu minkä jotkut laskee ongelmaksi on se että olen/olin mieltynyt lähes kaikkiin päihteisiin tosin kohtuudella, paitsi piristeisiin ellei muutaman vuoden episodia lasketa mukaan.
Nykyisin olen lähes raitis, ellei alkoholia ja erittäin satunnaista muuta päihteilyä lasketa. Tiedän kyllä miten ns. "päihde" seuraa saa, olisinkin kiinnostunut enemmän löytämään selvempiä ihmisiä joille taustani ei olisi ongelma.
PS. Kerrankin tosi ystäviä haluava
Joten kysymykseni kuuluukin että miten niitä ns. kunnon naisia & miehiä voisi tavata. Tähän astiset yritykseni ovat kaatuneet siihen kun olen liian avoimesti kertonut menneisyydestäni.
Nykyisin olen lähes raitis, ellei alkoholia ja erittäin satunnaista muuta päihteilyä lasketa. Tiedän kyllä miten ns. "päihde" seuraa saa, olisinkin kiinnostunut enemmän löytämään selvempiä ihmisiä joille taustani ei olisi ongelma.
PS. Kerrankin tosi ystäviä haluava
Joten kysymykseni kuuluukin että miten niitä ns. kunnon naisia & miehiä voisi tavata. Tähän astiset yritykseni ovat kaatuneet siihen kun olen liian avoimesti kertonut menneisyydestäni.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin ja lisättäköön vielä että en ole koskaan ollut iv (intra venous) käyttäjä. Tämä on ainakin tärkeä asia mainita mielestäni.
Ei siitä huume/päihde-ongelmasta kannata heti kertoa. Tutustu ensin, vasta kun toiseen voi jo luottaa kanttii kertoa syvemmistä asioista. Ei sitä ny heti ensitapaamisella kannata mennä kertomaan missään vaiheessa että käytinpä ennen kaikkia päihteitä.
En usko että itsekään saisin kavereita jos kertoisin heti ensitapaamisella että olen kärsinyt vakavasta masennuksesta ja vieläkin taistelen sen kanssa. Tai oikeestaan ei mun tarvi kertoa siitä ollenkaan, koska se ei vaaranna toisen ihmisen henkeä tai terveyttä mitenkään. Kertoisin tällasesta vasta kun oltais oikeesti tutustuttu ja ystäviä.
Jos kertoo heti jotakin negatiivista menneisyydestä tai nykyisyydestä se on luotaantyöntävää. En mäkää välittäisi johonkin randomiin kaveriin tutustua joka heti kertoo päihdeongelmistaan ja masennuksestaan jne...
Ei ole ollut tapana heti kertoa asioista... Vaikka kirjoituksistani sen kuvan ehkä monikin sai. Jossain vaiheessa olen yleensä "rentoutunut" ja kaikki on paistanut lävitse, ikävä kyllä. Tai olen kertonut suoraan jos olen kokenut tilanteen sopivaksi. Se mitä tarkoitan on että päihde myönteisyyteni paistaa lävitse mielipiteistäni ja asennoitumisestani. Toisaalta en koe päihteiden käyttöäni ongelmana. Mutta ehkä moni näin ajattelee jos mielestäni on ihan ok vetää mitä mieli tekee, koska kerranhan sitä vaan eletään.
Mutta ylivoimaisesti pahin salaisuus on se psykoosi diagnoosi, joka on mielestäni täysin keksitty. Mutta selitäppä nyt se jollekkin että en minä oikeasti ole hullu... Vaan se johtuu erinäisten tekijöiden summasta. Luulen että jos ei mikään muu niin tuo psykoosi diagnoosi ajaa kaikki pois luotani (joitakin kokemuksiakin tuosta on jo...).
Mutta kiitos manamanamamonaa vahvistit epäilyni. Minun pitää oppia totaalisesti vaikenemaan menneisyydestäni tässä alkoholi keskeisessä kulttuurissa.
Joo, ihmisille ei pääsääntöisesti kannata kertoa mitään ikävää. Kaikki haluavat hauskaa, kepeää seuraa, huuliveikkoja joiden seurassa on kivaa.
Ole hauska=olet suosittu.
Anna vaikutelma että sinulla ei ole mitään ongelmia, vaan sinulla menee hyvin. Jos vihjailet, että olet jonkinsorttinen menestyjä tai mahdollisesti rupeamassa menestymään=kaikki haluavat olla kavereitasi.
Raskaista ja ikävistä asioista kannattaa alkaa avautumaan vasta myöhemmin, ja vain niille, jotka ovat todellisia ystäviä. Tässä vaiheessa sitten näetkin, ketkä ovat niitä todellisia ystäviä. Nimittäin aika moni ystävältä tuntunutkin henkilö feidaa, kun kerrot hänelle jotain ikävää (kanssasi ei ole hauskaa) tai osoitat jonkinlaista heikkoutta.
Jotkut jäävät rinnallesi jos ongelmasi ovat menneisyyttä tai he hyötyvät sinusta jotenkin, tai olet onnistunut luomaan yleisesti itsestäsi mielikuvan, että sinut on "hyvä tuntea" eli olet jotenkin tosi siisti ja mielenkiintoinen, ihannoitava tyyppi, esim. taiteilija. Tosiystävät toki jäävät muutenkin myös.
Täällä yksi naikkonen joka ei pienistä säikähdä, kun on aika paljon nähnyt tähän ikään mennessä kaikenlaista.
Itse jouduin psyk.sairaalaan vaikeassa elämäntilanteessa ja sain myös diagnoosin, mistä olen hiukan eri mieltä. En koe olevani mikään sekopää,
enkä henk.koht. ole paljon päihteitä käyttänyt.
Se on totta, että kaikki ei ymmärrä elämän synkkää puolta,
mutta onneksi on myös niitä jotka ymmärtävät että jokainen ihminen on arvokas riippumatta hänen "menestyksestään" tässä hektisessä maailmassa.
Sinulle ap. toivon, että löydät sen mitä kaipaat ja tarvitset.
jos asut kaupungissa niin niissähän ainakin on monenlaisia mahdollisuuksia kun vain ottaa selvää, esim. harrastusten, tukiryhmien, päiväkeskusten, seurakuntien jne kautta.
Tsemppiä!
saako sinuun yhteyttä brokenAngel?
Kaipa se on vaan unohdettava ne ns. normaalit ja keskityttävä etsimään sitä seuraa sellaisista joilla itselläkin on taustallaan jotain... Kaipa sitä voisi kokeilla niitä avo-osaston ryhmiä uudestaan. Olen osallistunut pariin ryhmään mutta niistä ei oikein jäänyt käteen muuta kuin pari hyvänpäivän tuttua (vaikka alkuhan se on tuokin).
En oo täällä etsimässä seuraa, mut kiitos kysymästä ja tsemiä sullekin!
ei ollut munkaan tarkoitus susta mitään seuraa etsiä sitä on kyllä ihan riittämiin ja näköjään sinäkin kaiken avun ulottumattomissa jo että kärsi ihan rauhassa yksinäsi.. :D
Hei clueles, laitatko itse yht.tietosi? saat kyllä s-postia. Tilanteesi ei ole mitenkään vieras.
Ei kai ole "normaalia".
On toki niitä joilla nuo arkirutiinit toimii, mutta on monilla "taviksillakin" jotain.
Piilottavat sen vain ja tosiaan pyrkivät näyttämään kiillotetun kilven ja vaikuttamaan hauskoilta ja huolettomilta.
Mulla on taustalla ja varmaan edessä aika runsasta alkoholin käyttöä, ja
onhan noita muitakin päihteitä tullut otettua... Tatteja, happoja, tutkareita, "mämmiä"...
Välillä enemmän, välillä vähemmän.
Muutamia vuosia takaperin söin kela-psykiatri-vaatimuksesta ensin masennukseen ja sitten kaksisuuntaiseen mh lääkkeitä. Jo ennen kuin olin douppiin koskenutkaan.
Alkoholi ja tupakka tuntuvat pahimmilta kirouksilta.
Tuohon ettei saisi puhua elämässään siitä paskasta joka on päällä - on mielestäni hullua. Koska suurimmalla osalla on tai on ollut jotain ikävää taustalla, niin miksi siitä ei saisi puhua?
Kun tollaiset on kerrottu, niin ehkä niistä pääsee ikään kuin yli ja voi toimia toisen kanssa ottaen huomioon x-asian. Esim. pyytää kylään, mutta tietää että alkon kanssa ongelmia, niin ei varaa sitä keissiä vierasvaraksi jne.
Itse saan positiivisia viboja tuon tyyppisestä rehellisyydestä.
Toki minäkin mielin kaverisuhteita joihin ei kuuluisi välttämättä edes tuo alkoholi. Juttuseuraa ja kaikenmaailman tekemistä mieluummin.
Mun s-posti osoite on kuten tämän hetkinen lääkitykseni ; D [email protected] (peratsin dekanoaatti)
Tuo vaikeneminen on vähän kuin tappaisi osan itsestään, siksi se on ollut tähän asti mahdotonta pitkällä aikavälillä ihmisten kanssa. Opiskelen taas vaihteeksi (aloitin uudestaan, olin 5v. työelämässä tässä välillä) ja kieltämättä välttelen esim. opiskelija pippaloita juuri sen takia etten paljastaisi liikaa itsestäni. Toisaalta ne oli viimekerralla helppo jättää väliin, koska minua ei ollut kutsuttu sinne aloittelu paikkaan.
Toisaalta lähes kaikki kaverini ja ne harvet naisystävät mitä minulla on ollut ovat olleet enemmän tai vähemmän päihteisiin mieltyneitä, joten minun ehkä kannattaa unohtaa ne jotka kutsuvat itseään normiksi.
Erehdyin tänään kertomaan vapaaehtoisesti avolla avoimesti omasta päihteiden käytöstä ja päihde historiastani. Osaksi siksi että luulin että he olivat lukeneet suurimman osan jo silloin aikoinaan ensimmäisen mielisairaala reissun jälkeen papereistani. Jokatapauksessa lopputulos oli sitä perinteistä kauhistelua ja oikeastaan ainut tuore tieto oli se että olin vetänyt kerran opiumia, kärpässieniä ja kerroin kuinka monta annosta keskimäärin juon kerralla (20 annosta alkoholia perjantaisin) : )
Lisättäköön vielä että tätä viesti ketjua aloittaessani olin mielestäni tullut tieni päähän kirjaimellisesti. Ajattelin että tätä kautta voisin saada ideoita niiden ns. normaaleiden kohtaamiseen. Mutta tajuan nyt vielä vahvemmin kuin ennen että lähes koko menneisyyden paikkaaminen on mahdoton tehtävä (puhutaan 12v. ja jos aikainen alkoholin käyttö lasketaan mukaan niin 14v. episodista ja olen 27v.). Valehtelu on muutenkin sopinut minulle huonosti.
Kiitos kaikille tähän asti kirjoittaneille, olette olleet suureksi avuksi minulle. Jokainen saa kirjoittaa minulle edellisessä viestissäni mainitsemaani osoitteeseen.
Niin ja yksi tärkeä juttu unohtui ettei minua luulla aivan höveliksi. Että osaan pitää vaiti olo velvollisuudesta kiinni virkavaltaa kohtaan, vaikka kuinka pieksäisivät sillä pampulla taas tai antaisivat sen pari päivää koppia. Tietenkin he saavat selville IP:ni koska en käyttänyt proxya tai tor:ria tätä kirjoittaessani.
Ja vainoharhakin nosti sitten päätään näköjään eilen.
' Tähän astiset yritykseni ovat kaatuneet siihen kun olen liian avoimesti kertonut menneisyydestäni '
No , eihän nyt heti tarvitse kertoa menneisyystäsi, anna ihmisten ensin tutustua sinuun, ja vice versa!
Niin en tarkoittanut tuolla kommentillani että olisin kertonut heti, vaan liian aikaisin ja tai väärille ihmisille. Johtuen ilmeisesti luontaisesta avoimuudestani.