Koettakaa nyt pitää ne koiranne omassa kontrollissa! Tänä yönä kun tulin töistä niin jalkakäytävällä kävellessäni niin oli yhtäkkiä sekunti aikaa reagoida kun koira juoksee kohti ja saman tien on lahkeessa kiinni. Onneksi oli vaan sellainen pikku piski, en tunne rotuja mutta noin puoleenväliin polveen korkuinen.
Pääsi se purasemaan pohkeeseen ja sattuikin ja omistaja vieressä huusi, että älä älä ja seisoi hihnan päällä. Itse olen sellainen luonne, että en selvin päijn ala tuntemattomille avautumaan mutta nyt oli pakko sanoa sille äijälle että "etkö sä vittu pysty pitämään koiraasi kurissa?" Äijä oli vaan että öööö.
No onneksi olin selvin päin kun kerran töistä olin tulossa mutta kyllä tuo tapaus hieman adrenaliinitasoa nosti. Se piski oli ihan sellainen että jos sitäolisi potkaissut niin se olis varmaan kuollut mutta sen purema kyllä aiheutti arven tonne pohkeeseen.
Olen tottunut siihen, että kun jalkakäytävällä kävelee koiranulkoilutajien kanssa niin ne koirat ovat hyvin aggressiivisia mutta aina, siis aina tähän asti, ne koirat ovat olleet omistajan tiukassa lieassa. Kenties jotenkin alitajuntaisesti tälläkin kertaa tuohon luotin mutta huomasin, että kova kiire sillä ulkoiluttajalla oli polttaa tupakkaa.
Onneksi olin selvin päin, voin vain kuvitella mitä tuosta olisi seurannut. Nyt seurasi vain, etä huutelin äijälle että opeta koirallesi tapoja ja pidä siitä narusta kiinni.
Pääsi se purasemaan pohkeeseen ja sattuikin ja omistaja vieressä huusi, että älä älä ja seisoi hihnan päällä. Itse olen sellainen luonne, että en selvin päijn ala tuntemattomille avautumaan mutta nyt oli pakko sanoa sille äijälle että "etkö sä vittu pysty pitämään koiraasi kurissa?" Äijä oli vaan että öööö.
No onneksi olin selvin päin kun kerran töistä olin tulossa mutta kyllä tuo tapaus hieman adrenaliinitasoa nosti. Se piski oli ihan sellainen että jos sitäolisi potkaissut niin se olis varmaan kuollut mutta sen purema kyllä aiheutti arven tonne pohkeeseen.
Olen tottunut siihen, että kun jalkakäytävällä kävelee koiranulkoilutajien kanssa niin ne koirat ovat hyvin aggressiivisia mutta aina, siis aina tähän asti, ne koirat ovat olleet omistajan tiukassa lieassa. Kenties jotenkin alitajuntaisesti tälläkin kertaa tuohon luotin mutta huomasin, että kova kiire sillä ulkoiluttajalla oli polttaa tupakkaa.
Onneksi olin selvin päin, voin vain kuvitella mitä tuosta olisi seurannut. Nyt seurasi vain, etä huutelin äijälle että opeta koirallesi tapoja ja pidä siitä narusta kiinni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asiasta kirjoitat, vaikka koiran omistan itsekin. Monesti nuo joilla pikkukoiria on, eivät kouluta niitä ollenkaan, ja ne myös päästetään räksyttämään ja puremaan toisia koiria ja vieraita ihmisiä.
Flexi -talutin on kaikis paskin keksintö ikinä, kun sen nokassa se koira hetkessä singahtaa metrejen päähän ja pahimmassa tapauksessa sotkeentuu narustaan toisen koiran naruun. Olen itse omasta koirastani tälläisen siiman nokassa olevia rekkuja irrotellut yhden jos toisenkin kerran.
Oma koirani on melko iso, mutta kiltti. Se on vielä nuori ja hömelö, muttei ole vaaraksi kellekään, silti se on vaikea aika ajoin pidellä, kun lähinnä on vaarana että se hyppää jotain ihmistä vasten ja sotkee vaatteet likaisilla tassuillaan. Ei se kuitenkaan pure tai vihaisena hyöki ketään kohti. Ei itse asiassa hyökkäile kohti ihmisiä "normaali oloissa".
Omalta osalta vaikeimpia tilanteita on ne, kun ihmiset tulee toisinaan vähän liian lähelle koiraa, ja se saattaa sitten hypätä päälle sen takia. Kävelen aina oikeaa laitaa pyöräteillä, että pyöräilijöitten on helpompi kulkea ja ohittaa minut koirineni. Talutan koiraani itseni oikealla puolen, eli pientareen puolella samasta syystä, ja turvallisuuden takia, että se olen minä joka olen vastaantulijoitten kanssa kasvotusten eikä koirani.
Vaikka kävelen aina ihan tien laidassa, niin silti joka päivä joka lenkillä monet pyöräilijät ohittavat minut ja koirani meidän oikealta puolen, eli pientareen puolelta. Jos siinä vain on pyöränrattaan mentävä aukko, niin siihen tungetaan ja erityisesti silloin, jos vastaankin tulee kenties kaksi pyöräilijää rinnakkain, tai toinen pyöräilijä on ohittamassa meitä sääntöjen mukaisesti vasemmalta puolen. Sitten molemmilta puolilta singahtelee pyöriä edestä ja takaa, ja hirveän kovalla vauhdilla vielä.
Tämä aiheuttaa todellista vaaraa, sillä koirani on monet kerrat säikähtänyt tämän takia, ja minäkin kun liikenteen melun takia en välttämättä huomaa jos joku siitä tunkee koirani kylkeä hipoen, ja ehdi hypätä keskemmäs tietä, ja kun hyppään ja väistän, niin silloin aiheutan vaaraa vastaan tulijoille ja kenties muille takaa tuleville, jotka liikennesääntöjen mukaisesti ovat ohittamassa meitä vasemmalta puolen.
Myös risteyksissä ihmiset usein tulevat seisomaan lähes koirani hännälle, tai työntävät pyöränsä eturattaan koiran hanuriin, joista kummastakaan se ei oikein innostu. Siksi toiveenani on myös, että te koirattomat annatte vähän tilaa risteyksissä meille koiran kanssa liikkuville, ihan vain pieni "hajurako" ja ette ohita siltä puolen missä koira on, sillä parhaitenkin koulutettu koira on aina elukka ja se ei ole 100% varma käytökseltään. Miten voisi edes olla, kun eihän ihmisetkään ole? Kummallisinta on, että kun kuljen ilman koiraa niin silloin pyöräilijät ajaa varovaisemmin ohi ja kukaan ei risteyksissäkään tunge perseeseeni kiinni. Kai tajuavat, että voin kopsauttaa nyrkillä, jos niin tekevät, mutta niin voi se kiltein koirakin hermostua, jos sille päivittäin näitä sattuu.
Muille koiranomistajille taas sellainen viesti, että pitäkää ne koiranne kunnolla kiinni ja lyhyessä taluttimessa, älkääkä päästäkö hyökkäilemään ihmisten ja toisten koirien päälle. Niin, ja korjatkaa koirienne paskat, niin kuin pitääkin. On tosi raivostuttavaa pestä teidän koirienne jätöksiä oman koirani tassuista yhtenään. Se ei ole niin suuri vaiva kumartua ja se paskapökäle pussiin noukkia ja roskiin kuljettaa. Se ei edes ole niin iljettävää, ettei sitä voisi tehdä.
Jos on kykenevä pyyhkimään ja pesemään oman perseensä ja kersojensa perseet, niin kyllä silloin pitää se koiran paskakin kyetä pussiin noukkimaan. Vähemmän sen paskan kanssa joutuu tekemisissä olemaan, kuin oman kersansa paskaa korjatessa, kun vaipat vaihtaa tai pottaa pesee ja persettä pyyhkii ja pesee.
Ihmettelin myös nuoren naisen käytöstä Tuirassa,kun ei siivoa koiransa jätöksiä,vaikka ulkoittaa koiraa yleisellä jalkakäytävällä keskellä asutusta .Nainen oli liikkeellä jopa kahden koiran kanssa.
Oon kyllä ihmetelly tätä suomalaista koirankasvatuskulttuuria: suomessa koira on hyvin koulutettu jos se tekee tarpeensa ulos ja antaa tassua, silloin kun sille tarjotaan herkkupalaa. Ainakin tällainen tyypillinen koiranomistaja, joka ei erityisesti mitään näyttelykoiraa tms, kasvata.
Saksassa asuessa hämmennyin, kun meidän asuinalueen koirat eivät edes vilkaisseet vastaantulijoita, vaikka niillä olisi ollut mukana lehmä, jonka kaulasta roikkuu soittorasia. Koirat kulkivat omistajien kanssa samaan tahtiin, niin ettei hihna pääse missään vaiheessa kiristymään. Sitten asuinalueen laidalla oli niittyjä, joille monet päästivät koiransa irti. Ilman hihnaa koirat vaikuttivat kiinnostuneemmilta ohikulkijoista ja muista koirista, mutta heti kun omistaja vinkaisi vähääkään niin koirat juoksivat takaisin. Huonokäytöksisiin, puhumattakaan aggressiivisiin koiriin en törmännyt vuoden aikana kertaakaan. Tuira-alppila-puokkari -akselilla kulkiessa niitä tulee lähes päivittäin vastaan.
Jännä asia nämä kulttuurierot...