Nimimerkki Erkkilä kysyi keskustelussa Peukkupolli "mitä voisi nykytilanteessa tehdä, että alueilla missä ruotsinkieli kuuluu asiaan olisi tunne että täysipainoisesta elämisestä äidinkielellä onnistuisi?"
Vastaan, että monesti onnistuu jo, koska ruotsinkielisen väestön asiat ovat kansainvälisesti katsoen hyvät. Ajankohtaisista pakkoruotsi-, ylimitoitus yms. kysymyksistä voitaisiin helpommin sopia kun suomenruotsalainen väestö tuntisi, että enemmistö tietää mistä puhuu kun puhuu heistä.
Asuin ruotsinkielisellä kansanopistolla Etelä-Suomessa. Sinne tultiin opiskelemaan ruotsia, ja tietysti muita aineita, paljon Oulun ja Rovaniemen seudulta. Joka vuosi oli syksyisin sama hämmennys kun uudet oppilaat hämmästelivät, ettei koulussa puhuttu ruotsia vain oppitunneilla, vaan myös ruokailussa, kansliassa, asuntolassa ja talonmiehen kanssa.
Tämä ei ollut mikään pedagoginen kokeilu, vaan suomenruotsalaista arkea. Talonmiespariskunta Göran ja Synnöve olivat Pernajasta, eivät edes osanneet kovin paljon suomea.
Suomessa on näitä ruotsinkielisiä miljöitä, jossa ei kovin paljon pohdita etuoikeuksia. Pikemminkin koetaan, että täytyy tehdä lujasti töitä päästääkseen aikanaan kiinni suomivetoiseen yhteiskuntaan. Moni pärjää asioidessaan suomeksi, vaikka monissa kodeissa ja kouluissa samainen kieli on kaikista haasteellisinta - mutkikas kieli, jolla vaikea kielioppi, joka ei muistuta sanastoltaan eikä rakenteeltaan mitään muuta kieltä.
Ymmärrän että samat itkut käydään muualla pakollisen ruotsin kanssa, ja hyväksyn, että siitä voitaisiin luopua.
Jos on joidenkin mielestä etuoikeuksia, niin on erilaiset lähtöasematkin. Meillä ei taas ole varaa luopua enemmistökielen oppimisesta. Ja harvoin pohdimme, että se on muilta oppiaineilta pois.
Joten enpä vastauksena Erkkilälle voi muuta toivoa kuin, että nämä nettiviisaat, jotka jotain puhuu olisivat kävelleet edes tunnin, päivän tai viikon suomenruotsalaisen kengissä, niin nähtäisiin mitkä sanalliset sivallukset tuntuisivat vähemmän aiheellisilta.
Ei nimittäin tulisi hirveästi aatelismiehiä, huvipurrenomistajia tai jörndonnereita siinä pienessä kävelykokeilussa vastaan.
Vastaan, että monesti onnistuu jo, koska ruotsinkielisen väestön asiat ovat kansainvälisesti katsoen hyvät. Ajankohtaisista pakkoruotsi-, ylimitoitus yms. kysymyksistä voitaisiin helpommin sopia kun suomenruotsalainen väestö tuntisi, että enemmistö tietää mistä puhuu kun puhuu heistä.
Asuin ruotsinkielisellä kansanopistolla Etelä-Suomessa. Sinne tultiin opiskelemaan ruotsia, ja tietysti muita aineita, paljon Oulun ja Rovaniemen seudulta. Joka vuosi oli syksyisin sama hämmennys kun uudet oppilaat hämmästelivät, ettei koulussa puhuttu ruotsia vain oppitunneilla, vaan myös ruokailussa, kansliassa, asuntolassa ja talonmiehen kanssa.
Tämä ei ollut mikään pedagoginen kokeilu, vaan suomenruotsalaista arkea. Talonmiespariskunta Göran ja Synnöve olivat Pernajasta, eivät edes osanneet kovin paljon suomea.
Suomessa on näitä ruotsinkielisiä miljöitä, jossa ei kovin paljon pohdita etuoikeuksia. Pikemminkin koetaan, että täytyy tehdä lujasti töitä päästääkseen aikanaan kiinni suomivetoiseen yhteiskuntaan. Moni pärjää asioidessaan suomeksi, vaikka monissa kodeissa ja kouluissa samainen kieli on kaikista haasteellisinta - mutkikas kieli, jolla vaikea kielioppi, joka ei muistuta sanastoltaan eikä rakenteeltaan mitään muuta kieltä.
Ymmärrän että samat itkut käydään muualla pakollisen ruotsin kanssa, ja hyväksyn, että siitä voitaisiin luopua.
Jos on joidenkin mielestä etuoikeuksia, niin on erilaiset lähtöasematkin. Meillä ei taas ole varaa luopua enemmistökielen oppimisesta. Ja harvoin pohdimme, että se on muilta oppiaineilta pois.
Joten enpä vastauksena Erkkilälle voi muuta toivoa kuin, että nämä nettiviisaat, jotka jotain puhuu olisivat kävelleet edes tunnin, päivän tai viikon suomenruotsalaisen kengissä, niin nähtäisiin mitkä sanalliset sivallukset tuntuisivat vähemmän aiheellisilta.
Ei nimittäin tulisi hirveästi aatelismiehiä, huvipurrenomistajia tai jörndonnereita siinä pienessä kävelykokeilussa vastaan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Joten enpä vastauksena Erkkilälle voi muuta toivoa kuin, että nämä nettiviisaat, jotka jotain puhuu olisivat kävelleet edes tunnin, päivän tai viikon suomenruotsalaisen kengissä, niin nähtäisiin mitkä sanalliset sivallukset tuntuisivat vähemmän aiheellisilta.
Ei nimittäin tulisi hirveästi aatelismiehiä, huvipurrenomistajia tai jörndonnereita siinä pienessä kävelykokeilussa vastaan."
Tässä nyt on vain jotain talvisodan makua. Ei 1939 kovin paljoa ajateltu tavallisen neuvostokansalaisen tilannetta, vaan omaa. Toiselle puolelle vain kuulaa kranaattia, vaikka politrukkien mukana menisikin tykin ruuaksi komennettuja musikoita, jotka olisivat mieluummin jääneet koteihin perheidensä luokse.
Pakkoruotsin aikaistamisen ehdotuskin oli jo sellainen mainilanlaukaus, että tulta munille vaan.
Hörhöimmät luulevat olevansa sodassa.
Rautalapio nyt ei ymmärrä edes sitä, että turpiin saamisessa ei tarvitse edes tulla verta nenästä.
Hei -. me kuljemme näiden lasten rinnalla, joille pakkoruotsi on käsittämätön kovennettu rangaistus. En ymmärrä, miksi meidän tulisi vaieta vain, koska joku ruotsinkielinen on taatusti joskus joutunut vaikeaan tilanteeseen Suomessa äidinkielensä takia.
Olen kyllästynyt siihen, että suomenkielisten ja uussuomalaisten ongelmat mitätöidään siksi, ettei ruotsinkielinen sairaanhoito toimi niin hyvin kuin pitäisi. Nämä asiat eivät ole yhteismitallisia.
Sitä paitsi samalla kun valitetaan ruotsinkielisen palvelun riittämättömyyttä nykyisen pakon ja kiintiöiden vallitessa, ratkaisuksi esitetään
- pakollisen ruotsin varhentamista
- pakollisen yo-kokeen palauttamista hiukan toisella nimellä
- virkaruotsin valvonnan tiukentamista, laiminlyöntien viemistä oikeuteen ja
- jopa "että viranomaisten tulisi tarkkailla erityisesti englannin kielen varhaisen aloittamisen negatiivisia vaikutuksia ruotsin osaamiseen" (Euroopan Neuvoston huomautus Suomelle).
On aivan selvää, että tällaisessa tilanteessa suomenkielisen ja uussuomalaisen korvissa ruotsinkielisten ongelmat kuulostavat todella pieniltä - ja vaatimukset kohtuuttomilta ja - loputtomilta!
Mutta edelleen: ajakaa asianne jossakin! Olen ehdottanut eduskunnan oppositiopuolueita, mutta ei näytä puoluejärjestelmä eikä viralliset päätöksentekoelimet kiinnostavan.
En itse kannata Ahtisaari-paperin nykyiseen kielilakiin pohjautuvaa pohdiskelua. Olen myös yrittänyt antaa vinkkejä, miten sen takana olevaa hieman lukkiutunutta ja osittain tietämätöntä suomenruotsalaista asennetta voisi lähestyä, jotta saataisiin molemminpuoleista ymmärrystä aikaiseksi.
Eipä ota tulta. Kärsivän enemmistön enemmät ongelmat ovat tässä dramaturgiassa niin paljon enempiä. En voi silloin auttaa. Sinä et halua enemmistöpäätöksiä. Etkä tarkoita kenelle pahaa. Sinä vaan toivoisit, että Stefan Wallin ja Martti Ahtisaari ikäänkuin kuvainnollisesti nyt vaan menisivät lavalle ja mestaisivat itsensä.
Tämä dialogi näyttää sittenkin päättyvän ikävästi.
Jan-Erik hyvä, miten ajaa asiaa oppositiopuolueen kautta tavallisena rivikansalaisena kun pääministeripuolueessakin kenttäväen enemmistön mielipide lytättiin puoluekokouksessa. Toki Perussuomalaisten taholta on näitä asioita virallisestikin tuotu esille ja tullaan tuomaan vastakin.
Vaikka kysymys olisikin dialogista, niin laitan lusikkani kolmantena pyöränä soppaan ja sanon, ettei tässä nyt minkään tarvitse ikävästi päättyä. Vaikka olenkin jo kaivautunut hieman syvälle poterooni, niin täytyy sanoa sinun kuitenkin olevan varsin positiivisen yllätyksen tällä palstalla. Sinuttelen kun ollaan aivan samaa vuosikertaa.
Onko järjen käyttö itsensä mestaamista?
En aio liittyä "puolueeseen". Olen kirjoittanut kahdellekin opetusministerille, olen kirjoittanut jopa edelliselle pääministerille, olen kirjoittanut kansanedustajille, kansanedustajaehdokkaille, muutamille pakollista ruotsia julkisesti puoltaneelle, olen kirjoittanut virallisiin portaaleihin, joissa on kysytty näkemyksiä ruotsinopiskelusta, olen kirjoittanut erilaisille palstoille, lehtien yleisönosastoihin. Olen kirjoittanut sekä henkilökohtaisten kokemusten pohjalta että yleistäen. Olen perehtynyt asioihin, etsinyt taustatietoa, tilastoja Suomesta ja muualta, lukenut asiakirjoja kolmella kielellä, tehnyt selvitystyötä, joka olisi toimivassa demokratiassa kriittisen median tehtävä... Olen kirjoittanut asiallisesti ja kunnioittavasti.
Ja siinä sinä kirjoitat minulle, että "mikset tee mitään".
Sanopa sinä, mikä vika minussa on! Miksi näin voi vaikuttaa kaikkiin muihin asioihin paitsi Suomen kielipolitiikkaan?
"Tämä dialogi näyttää sittenkin päättyvän ikävästi."
Mitä tarkoitat?
Olen kirjoittanut nyt poikkeuksellisen ahkerasti, koska minusta oli hienoa, että palstalle tulee joku ruotsinkielinen, joka haluaa ottaa selvää siitä, mitä "nettifennot" oikeasti ajattelevat. Olen kirjoittanut rehellisesti - olen pahoillani, jos olen loukannut, se ei ole ollut tarkoitus.
Pahoittelen, Lottohenkilö, puheitani. En tiennyt uurastuksistasi tämän asian puolesta. Aidosti ja ironisoimatta.
Oli asiat miten epäoikeudenmukaisesti tahansa, niin edelleen on valitettavasti niin, että jos halutaan fifit ulos siitä pitkästä RKP:n uhkakuvavarjosta, niin on kenties otettava 1 ymmärryksen askel saadaaksen heidät ottamaan 2 askelta "teidän" suuntaan.
Mielestäni tuo ajamani Peukkupolli oli myönteinen kokemus, siitä että pakkoruotsitaisto vs. kotipaikkaoikeus/"muuttakaa Ruotsiin" ovat kaksi eri asiaa. Moni suomenruotsalainen ei tiedä tästä skaalasta. Mutta lupaan pitää omissa kanavissani esillä.
Terve Jokke. Trevligt att träffas. Etunimeni on Jan-Erik. :-)
Kiitos J-E! Ilman ironiaa ;)
"jos halutaan fifit ulos siitä pitkästä RKP:n uhkakuvavarjosta, niin on kenties otettava 1 ymmärryksen askel saadaaksen heidät ottamaan 2 askelta "teidän" suuntaan"
Anna minun vielä protestoida. Sinäkin linkitit tänne Magman Saukkoselta tilaaman selvityksen näistä keskusteluista. Saukkonen painotti juuri tätä, että fennot haluavat keskustella kielipolitiikasta eivät hävittää ruotsin kieltä Suomesta. Seurasin ruotsinkielisen median kirjoittelua Saukkosen analyysistä ja tämä teema ohitettiin mielestäni täysin. Kirjoitin itse siitä esim. HBL:n keskustelussa, mutta tuntui, ettei sielläkään kukaan kuunnellut.
"Ymmärryksen askel" suomenkielisten puolelta ei nyt voi olla muuta kuin toistuvaa vakuuttelua siitä että ruotsinkielisllä on Suomessa kotipaikkaoikeus, heidän kulttuurinsa on osa suomalaista kulttuuria ja heillä on oikeus ja hyvä syy olla ylpeitä historiastaan ja tulevaisuudestaan ja siteistään Nordeniin. Mutta sitten tulee mutta - suomalaista identiteettimosaiikkia ei voi rakentaa millekkään yhdelle suomalaisuuskäsitykselle eikä perinteiselle kaksikielisyydelle yhdistelmällä suomi-ruotsi. Tämä on sen luokan käsitteellinen muutos, että sen tulisi tulla oman viiteryhmän sisältä!
Åpartheidin poisto pitäisi saada aikaan demokratialla, ei nyrkillä.
Mutta onko vielä käytetty sitä mahdollisuutta, kansanäänestystä jota monissa maissa käytetään yhteiskunnallisten kiistakysymysten ratkaisuun?
Tulee mieleen vaan, että Pernaja kuuluu KAKSIkieliseen saarekkeeseen keskellä suomenkielistä Itä-Uuttamaata.
Luulisi pariskunnan oppineen hieman paremmin suomea.
Pernaja oli kaksikielinen, 58 prosenttia asukkaista puhui ruotsia ja 40 prosenttia suomea. Pernaja liitetiin vuoden 2010 alussa Loviisaan yhdessä Liljendalin ja Ruotsinpyhtään kanssa. Loviisan väestöstä 42 % on ruotsinkielisiä.
No tuohan ei yksilöiden kohdalla avaudu karttaa katsomalla. Pernaja on ollut seudullaan aikamoinen luokkayhteiskunta, muodostuen ruotsinkielistä kartanonomistajista ja ruotsinkielisesta palvelus/työläisväestä. Tarinat sieltäpäin ovat joskus aikamoiset... Jälkimmäisten joukossa koulutustaso jäi pieneksi ja maaseudulla eläessä luonnollinen kosketuspinta suomenkieliseen Suomeen jäi monesti pieneksi.
Jan-Erik! Ehkä asian voisi ilmaista näinkin. Teillä on ilman muuta oikeus puhua ruotsia Suomessa. Ja teillä on myös oikeus samaistua ruotsalaisiin, jos niin haluatte. Mutta. Jättäkää suomenkieliset rauhaan. Ei mitään pakkoruotsia. Eikä myöskään virkamiesruotsia suomenkielisille. Ja koska kielisuhteet ovat 91%-5%, suomenkielisten hyväksi, niin Suomen tulee olla virallisesti yksikielinen, suomenkielinen Suomi. Ja ruotsilla tulee olla vähemmistökielistatus. Näin menetellen kielisota tulee loppumaan heti.
JafN: Tästä on ihan hyvä jatkaa. Miten näet sitten ruotsinkielisen vähemmistön rakenteiden kehittyvän, nykyiseltä kaksikielisyyspohjalta, vai enemmän erillisratkaisuina?
Virallisesti yksikielisessä Suomessa on ruotsilla vähemmistökieliasema. Ratkaisuja ei silloin tehdä kaksikielisyyspohjalta. RKP ja Folktinget voisivat alkaa keskittymään siihen, kuinka palvelut saadaan toimimaan. Ja riippuu teistä, kuinka tehokkaasti palvelut toimivat. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että viranomaisessa voitaisiin käyttää kahta kieltä. Suomea ja englantia. Jos tällainen käytäntö olisi voimassa jokaisessa Pohjoismaassa, niin ei olisi mitään isompia vaikeuksia asioida viranomaisessa, oli se sitten Tanskassa tai Ruotsissa. Siis vahva englannin osaaminen kaikille pohjoismaalaisille.
Justhan tuo edellinen kirjoitti, että vähemmistökieliasema ruotsinkielisille. EU:n sääntöjen mukaan.
Kun ruotsinkielisiä on vain 5 %, niin vähemmistöhän se on.
Vähemmistön pitää alkaa elää kuten vähemmistön kuuluu.
Enemmistö, suomenkieliset, eläisi myös kuten enemmistön kuuluu, mutta Suomessa vähemmistön rahasäiliöistä annetaan lahjontarahaa enemmisiön poliitikoille ja virkamiehille.
Lipposelle, Haloselle, Ahtisaarelle, Kataiselle, Timo Lankiselle, ym. ym...
Minua kiinnostaa lähinnä miten tämä vähemmistöstatus näkyisi kaupungissani toisin kun se näkyy nyt.
Olisi hyvä sopia työnjaosta: suomenkieliset ja uussuomalaiset suunnittelevat omaa kieltenopetustaan ja ruotsinkieliset omaa palvelurakennettaan - näin jokainen olisi pätevä siihen, mitä tekee ja säilyisi kunnioitus puolin ja toisin.
Okei. Miten näet hallintorakenteet, yhteiset kuten nyt, vai nekin enevästi erilliset?
"kysymyksistä voitaisiin helpommin sopia kun suomenruotsalainen väestö tuntisi, että enemmistö tietää mistä puhuu kun puhuu heistä."
Eiköhän poliitikkojen pitäisi ensin tutustua siihen arkitodellisuuteen, mikä vallitsee ruotsin kielen pakko-opetuksessa. Kielitilanteestahan tehdään raportteja, joten kyllä vähemmistön tilanteesta tutkimustietoa on saatavilla ja itsekin olen niihin tutustunut, selvällä suomen kielellä.
Johtopäätös on se, että kaksikielisyys toimii "jotenkuten", kun vähemmistön osuus ylittää 20 %. Sitä alemmilla osuuksilla se on melko kuollut kirjain.
Kieltenopettajat ovat toistaneet omaa mantraansa kieltenopetuksen ahdingosta nyt jo kyllästymiseen asti, mutta hallitus haluaa vain koventaa pakkoruotsia eli antaa ruotsille yhä enemmän resursseja.. Vaikka nykyisetkin resurssit ovat olleet virheinvestointi. Miljoonat suomalaiset on pakkokoulutettu ruotsintaitoisiksi toistamalla, että ruotsinkielisten palvelu tulee turvata.. ja siksi luetaan ruotsia.. Mutta silti ne palvelut eivät tunnu toimivan..vaan ruotsinkielisen palvelemiseen tarvitaan toinen ruotsinkielinen..On tässä nyt politiikan kielellä aikamoinen gäppi!
Me arvostelemme täällä ensisijaisesti järjestelmää, Suomen kielipolitiikan de facto sanelijaa ruotsinkielistä poliittista eliittiä, emme tavallista kansalaista.
Perustuslain mukaan ei suomenkielisen tarvitse osata sanaakaan ruotsia Suomessa. On karmea virhepäätelmä yhdistää ruotsi ja palvelut keskenään. Kysymyksessä on ihmisoikeusrikos. Vai onko suomenkielinen ruotsinkielisen orja?