Puol vuotta sitten olin 62 kg mut kai silti ihan normaalipainonen koska oon 170 cm. Jätin karkin syömisen kertaan viikossa ja söin muutenkin kolme kertaa päivässä. Laihduin nopeesti noin n. 5 kiloo mut sit painonlasku alko hidastuu, aloin syömään paljon vähemmän ja join vihreetä teetä aina ku voin. Se pääty nyt siihen, että oon 45 kg. En pysty lopettaa laihduttamista, mut pyörryin tänään. En oo pystyny urheilee pitkään aikaan koska muuten tulee ihan kamala olo. Asun äidin kanssa, se hyväksy et alotin laihdutuksen mut senkin mielestä oon laihtunu liikaa. Sanoin sille et yritän koko ajan lihottaa. Ne ruuat mitkä täällä aiemmin "söin" meni muovipussiin ja laukkuun ja ulkona roskiin. Koulussaki kaikki on huomannu (no kai) et oon laihtunu. Haluun syödä suklaata mut en voi enkä haluu koskee siihen tai muuhunkaa ruokaan mielellään mut en haluu kuolla tähän. Mua pelottaa et viikon päästä en enää oo täällä. Pitäskö mun sanoo äidille et haluun hoitoon tästä? Tietääks kukaan millasta siellä on? Niin ja oon 15v.
Mul taitaa olla anoreksia.
Live it up..
10356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvä kun sä itse tajuat, että kaikki ei ole kunnossa ja haluat apua! Se on hienoa.
Sano ihmeessä äidillesi, että haluat hoitoon. Kertomasi perusteella tilanne on mennyt jo tosi pahaksi ja usko pois, ei se ainakaan helpotu tuosta, jos sille ei mitään tehdä. Sulla on vielä tässä vaihessa mahdollisuudet saada elämäsi takaisin.
Sulta on lähtenyt paljon kiloja, mutta hoito riippuu paljon siitä, millaiseen sut laitetaan. Merkittävää alipainoahan sulla kyllä jo on, mtuta mä en ole lääkäri.
Itse käyn avohoidossa, eli saan olla kotona, mutta monta kertaa viikossa on erilaisia käyntejä. Fysioterapiaa, psykologia, lääkäriä, ravitsemusterapeuttia...Se auttaa! Äärimmäistapauksissa joudutaan osastolle, mutta monia syömishäiriöitä hoidetaan nykyään avohoidossa. Sun tila arvioidaan ensin, mutta käske äitiäs soittamaan jonnekin. Ne kertoo sitten...Laitoshoidosta en tiedä, mutta kaikki kannattaa. Mikä sulle parhaaksi katsotaankaan...Tsemppiä!
Kiitos. :) Ajattelin kertoo äidille mut mua kyl vähän pelottaa.. haluisin varmaan mennä laitoshoitoon koska nyt on myös tapahtunu paljon kaikkii asioita, parannun varmaan paremmin jos mun ei tartte olla täällä varsinkaan nyt. Yritän kertoo äitille huomenna, toivottavasti se ymmärtää.
Jos on vaikee kynnys mennä suoraan äidille sanomaan, niin voit toki ottaa yhteyttä esimerkiski terkkariin. Terkkari ohjaa varmasti eteenpäin ja voi ottaa yhteyttä vanhempiin, jos haluat. Itse koin helpoksi kun ei tarvinnut itse sanoa äidille. (En olisi löytänyt oikeita sanoja muutenkaan..)
Mutta tärkeintä on, että tajuat avuntarpeesi.
Tsemppiä TOSI paljon!
Täyttyy sanoa, että onpas vähän ihmellista että sun äiti ei ole reagoinnut jo?! Itsellä minulla on 18 v tyttö, ja hän laihtui 8 kg parissa kuukaudessa, ja painaa nyt n. 45 kg. Ei syönyt juuri mitään ja makasi vain sängyssä ja paleliu koulun jälkeen. Käytiin lääkärillä ja saatin lähete Syömishäiriäkliniikalle. Nyt hän käy siellä n. kerran viikkossa. Vaikeinta on löytyä motivaatio. Hän viihty liian hyvin anoreksian kanssa :-(
Teinimamma//Tarkotatko Kokkolan Syömishäiriöklikkaa? Itse olen siellä tehostetulla puolella? Hirveä mutta oikea paikka minulle, Tsemppiä tyttärellesi!♥
Ei kuin Helsingissä, Välskärinkadulla. Hän käy avohoidossa toistaiseksi. Saanko kysyä teiltä minkä painosia te olette/ olette ollut pahimillan? Tytär painoi 44kg pahimillaan, nyt 46, onneksi.
painoja vertailemallahan et saa todellista kuvaa siitä, kuinka paha tilanne on.esim 160 ja 180 pitkien välillä tosi suuri ero siinä, mikä paino alipainoa (160 pitkällä alipainoa n. 47 painos kun taas 180 pitkällä jo 59 kg on alipainoa). painoindeksi on parempi vertailukohta ja paras vaihtoehto on katsoa silmätuntumalla, koska ihmisillä on niin erilaisia ruumiinrakenteita ja lihaksia eri määrä.
Niin sehän on totta. Eli meidän tapauksesssa se oli sitten 16,4
No mulla pahimmillaan 33 kg, nyt 38 kg ja pituutta 167 cm.
Siis alin BMI oli 11,8, nyt 13,6.
Olen avohoidossa, 2xviikossa terapia. On yritetty kaksi kertaa osastoa mutta ei onnistu, lähden sieltä. En kestä olla siellä. Olen täysi-ikäinen niin ne ei voi pakottaa ja avohoito toimii paremmin. Tosin hyvin hidasta tämä edistyminen on mutta pää asia että että edistyy! En asu Suomessa.
Toivottavasti tyttäresi paranee, tämä on kauhea sairaus! Olen sairastanut anoreksiaa yli kymmenen vuotta joten tiedän mistä puhun! Ikinä mun perhe ei ole välittänyt mun sairaudesta. Äitini oli myös syömishäiriöinen ja kannusti laihduttamaan. On nyt kuollut.
Tyttäresi on onnekas kun on äiti joka välittää!!!
voimia teinimamma sulle. sun tytön täytyy olla se joka haluaa parannukse. niin kauan kun paranemiseen on ulkoinen motivaatio tai ei motivaatiota ollenkaan, ulkopuolisten on vaikea auttaa. tärkeintä on pysyä lapsen tukena ja se jo on suuri apu itsessään, kun tietää että ympärillä on välittäviä ihmisiä.