Yliopistoon pikkuista tutkielmaakin kirjoittavalla täytyy olla tutkimuslupa, jotta hän saa lukea ja tutkia suomalaisen sosiaalikoneiston suoltamia asiakaspapereita. Tutkimusluvan vaatiminen on takuulla tällä hetkellä suurin yksittäinen syy siihen, että Suomessa ei taida olla juuri minkäänlaista asiakaspapereiden (sosiaali- ja terveysjärjestelmien joka päivä miljoonittain tehtävien kirjausten) tutkimusta.
Senpä vuoksi Suomeen on syntynyt esimerkiksi sosiaalityöhön ja lastensuojeluun aivan naurettava diskurssi ja päättömät retoriset keinot.
Sosiaalityöhön on syntynyt tapa puhua (=kirjoittaa) joka on jo täysin irtaantunut itse kohteesta eli vaikkapa suomalaisesta perheestä.
Tutkimusluvan vaatiminen on mielestäni iso sananvapausongelma, mutta siitä ei puhuta oikeastaan mitään julkisuudessa.
Olin järkyttynyt, kun oman laitokseni dosenttimies alkoi minulle inttää yhtään enempää aineistooni perehtymättä, että minulla täytyy olla tutkimuslupa. (Dosentilla oli heti valmis, raju asenne.) Ja se lupa pitäisi anoa eräältä lastensuojelulaitokselta, Ensi- ja turvakodilta.
Luen ja tutkin erään papererinippua, joka käsittelee Ensi- ja turvakotien liitto ry:n kaupallista myyntituotetta, ns. vanhemmuuden arviointia. Sellainen tehtiin naiselle, joka pakotettiin lastensa kanssa pariksi kuukaudeksi Ensi- ja turvakotiin. Todellakin, pakotettiin.
Kirjaukset papereissa ovat aika hirveitä.
Ja minä teen tutkielmani, joka tapauksessa. Periksi en anna.
Nimittäin, minulla on lupa itse asiakkaalta, joka on itse hankkinut omat asiakaspaperinsa luettavakseen. Lisäksi en aio käydä haastattelemassa paikan päällä ketään asiakkaita Ensi- ja turvakodissa, vaan kyseinen vanhemmuuden arviointi riittää aineistokseni.
Helsingin kaupungilla on peräti nettisivusto sitä varten, että ihmiset voivat kokeilla, saavatko tutkimusluvan. Kylläpä on rakennettu mieletön järjestelmä ihmisten oikeusturvan tarkastelun estämiseksi!
http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asioi_verkossa/lomakkeet/hki_301-530/index.html
Tampereen kaupungin vaatimukset tutkimusluvan hakijalle:
http://www.tampere.fi/tampereinfo/asiointi/luvat/tutkimusluvat.html
Senpä vuoksi Suomeen on syntynyt esimerkiksi sosiaalityöhön ja lastensuojeluun aivan naurettava diskurssi ja päättömät retoriset keinot.
Sosiaalityöhön on syntynyt tapa puhua (=kirjoittaa) joka on jo täysin irtaantunut itse kohteesta eli vaikkapa suomalaisesta perheestä.
Tutkimusluvan vaatiminen on mielestäni iso sananvapausongelma, mutta siitä ei puhuta oikeastaan mitään julkisuudessa.
Olin järkyttynyt, kun oman laitokseni dosenttimies alkoi minulle inttää yhtään enempää aineistooni perehtymättä, että minulla täytyy olla tutkimuslupa. (Dosentilla oli heti valmis, raju asenne.) Ja se lupa pitäisi anoa eräältä lastensuojelulaitokselta, Ensi- ja turvakodilta.
Luen ja tutkin erään papererinippua, joka käsittelee Ensi- ja turvakotien liitto ry:n kaupallista myyntituotetta, ns. vanhemmuuden arviointia. Sellainen tehtiin naiselle, joka pakotettiin lastensa kanssa pariksi kuukaudeksi Ensi- ja turvakotiin. Todellakin, pakotettiin.
Kirjaukset papereissa ovat aika hirveitä.
Ja minä teen tutkielmani, joka tapauksessa. Periksi en anna.
Nimittäin, minulla on lupa itse asiakkaalta, joka on itse hankkinut omat asiakaspaperinsa luettavakseen. Lisäksi en aio käydä haastattelemassa paikan päällä ketään asiakkaita Ensi- ja turvakodissa, vaan kyseinen vanhemmuuden arviointi riittää aineistokseni.
Helsingin kaupungilla on peräti nettisivusto sitä varten, että ihmiset voivat kokeilla, saavatko tutkimusluvan. Kylläpä on rakennettu mieletön järjestelmä ihmisten oikeusturvan tarkastelun estämiseksi!
http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asioi_verkossa/lomakkeet/hki_301-530/index.html
Tampereen kaupungin vaatimukset tutkimusluvan hakijalle:
http://www.tampere.fi/tampereinfo/asiointi/luvat/tutkimusluvat.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.