Setäkertoolta taas hyvä jutttu:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10017073
"Stalin Suomen hyväntekijänä!
setäkertoojaselostaakuva
27.7.2011 12:47
Vaikka Stalin syyllistyi todistettavasti moniin neuvostoyhteiskunnan vastaisiin laittomuuksiin ja rikoksiin, Stalin oli objektiivisesti tarkastellen myös kansamme hyväntekijä. Ja tälle väitteelle faktoja perusteluiksi piisaa.
Lähdetään vaikka siitä, että puna-armeija Stalinin johdolla murskasi Suomen sotilas- ja valtioliittoon natsien kanssa vieneiden sotapoliitikkojen, kuten Rytin, Mannerheimin ja Tannerin, militaristisen vallan. Eli NL ylimmän sotajohdon, Stavkan, ideana puna-armeijan kesän 1941suurhyökkäyksessä oli se, että lyömällä Suomen pääjoukot etenemällä Kymijoen-linjalle neuvostojoukot luovat Suomen silloisille johtajille ylittämättömän paineen rauhan solmimiseen. Vaikka Kymijoki jäi puna-armeijalta tavoittamatta, suurhyökkäyksen poliittinen tavoite toteutui: Suomen sotapoliitikot pakotettiin rauhaan ja Suomessa alkoi kansamme perusetujen mukainen demokraattinen kehitys ja hyvinvointivaltion rakentaminen.
Neuvostoliiton vetämä Liittoutuneiden Valvontakomissio noudatti myös Stalinin ja NL:n Suomea kohtaan jatkosodan jälkeen noudattamaa ystävyys- ja rauhan politiikkaa mm. siten, että Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynti vietiin läpi Suomen sisäisenä prosessina Suomen oikeusjärjestyksen mukaan. Miten se nyt niissä poikkeuksellisissa oloissa oli mahdollista! Ja aika hyvin se oli mahdollista, koska oikeuskanslerilla ei ollut vuosikymmenten jälkeenkään tuomioihin mitään huomauttamista, kuten täältä käy selville: http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/1992/19920420
Toki Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynti perustui mm. liittoutuneiden Lontoossa elokuussa 1945 tekemiin määrittelyihin sotarikoksesta ja rikoksesta rauhaa vastaan. Jälkimmäistä kohtaa, johon luettiin mm. hyökkäyssotien suunnittelu, valmistelu, aloittaminen ja käynti sekä sellaiset sodat, jotka olivat ristiriidassa kansainvälisten sopimusten kanssa, sovellettiin Suomen sotasyyllisyyslaissa ja -oikeudenkäynnissä. Näin Suomen sotasyyllisyysprosessi oli elimellinen osa liittoutuneiden fasismin ja fasistien kanssa liitossa olleiden saattamista tuomiolle toisen maailman sodan aloittamisesta.
Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Stalinin ja NL:n ystävyyspolitiikka näkyi myös selkeästi sotasyyllisyydestä annetuissa tuomioissa. Nürnbergin oikeudenkäynnissä esimerkiksi Rytille olisi napsahtanut hirttotuomio. Rytin tekoset nimittäin olivat täysin verrannollisia esimerkiksi Romanian diktaattorin Ion Antonescun, joka teloitettiin ampumalla 1946, sotarikoksiin. Mutta Stalinin ja NL:n ansiosta Ryti sai vain kymmenen vuoden kuritushuonetuomion, josta hän "kärsi" vain runsaat kolme vuotta.
Stalinin mieskohtaista ansiota oli sekin, ettei Mannerheimia syytetty sotasyyllisyysoikeudessa. Vaikka Mannerheimin teot natsien lakeijana täyttivät sotarikollisen tunnusmerkit, jotka olisivat Nürnbergissä hänellekin tuoneet hirttotuomion, Stalin arvosti Mannerheimin toimia ja roolia Suomen sodasta irrottautumisessa. Stalinin päätöstä Mannerheimin säästämiseksi Valvontakomission taholta kritisoitiin, esimerkiksi Valvontakomission kakkosmiehen Savonenkovin taholta. Ja valvontakomission tutkijatkin harmittelivat, ettei marskia syytetty, koska heillä oli oikeudenkäynnin lähestyessä kasassa jo pari tuhatta sivua marskin sotasyyllisyyden selkeästi toteavaa materiaalia.
Miksi Stalin ja NL sitten noudattivat jatkosodan ratkaisuissa ja sen jälkeen Suomen suhteen ystävyys- ja rauhan politiikkaa? Siksi, koska se oli ollut johdonmukaisesti jo Neuvosto-Venäjän politiikkaana. Saihan Suomi esimerkiksi vuonna 1917 itsenäisyytensä Leninin ja bolshevikkien noudattaman kansallisuuspolitiikan ansiosta. NL:n ystävyyspolitiikka näkyi sotien jälkeen myös siinä, että ns. asekätkentä-jutussa luettiin myös vähäiset tuomiot sekä NL mitoitti Suomen toimittamat sotakorvaukset, jotka käytännössä loivat perustan Suomen metalli- ja laivanrakennusteollisuudelle, maamme kansantalouteen sopiviksi ja solmi edulliset kauppasopimukset.
Neuvostoliiton ja Suomen välinen, kansamme perusetujen mukainen, rauhan-, ystävyyden- ja yhteistyön politiikka kirjattiin mm. Välirauhan-, Pariisin rauhan- ja YYA-sopimuksiin. "
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10017073
"Stalin Suomen hyväntekijänä!
setäkertoojaselostaakuva
27.7.2011 12:47
Vaikka Stalin syyllistyi todistettavasti moniin neuvostoyhteiskunnan vastaisiin laittomuuksiin ja rikoksiin, Stalin oli objektiivisesti tarkastellen myös kansamme hyväntekijä. Ja tälle väitteelle faktoja perusteluiksi piisaa.
Lähdetään vaikka siitä, että puna-armeija Stalinin johdolla murskasi Suomen sotilas- ja valtioliittoon natsien kanssa vieneiden sotapoliitikkojen, kuten Rytin, Mannerheimin ja Tannerin, militaristisen vallan. Eli NL ylimmän sotajohdon, Stavkan, ideana puna-armeijan kesän 1941suurhyökkäyksessä oli se, että lyömällä Suomen pääjoukot etenemällä Kymijoen-linjalle neuvostojoukot luovat Suomen silloisille johtajille ylittämättömän paineen rauhan solmimiseen. Vaikka Kymijoki jäi puna-armeijalta tavoittamatta, suurhyökkäyksen poliittinen tavoite toteutui: Suomen sotapoliitikot pakotettiin rauhaan ja Suomessa alkoi kansamme perusetujen mukainen demokraattinen kehitys ja hyvinvointivaltion rakentaminen.
Neuvostoliiton vetämä Liittoutuneiden Valvontakomissio noudatti myös Stalinin ja NL:n Suomea kohtaan jatkosodan jälkeen noudattamaa ystävyys- ja rauhan politiikkaa mm. siten, että Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynti vietiin läpi Suomen sisäisenä prosessina Suomen oikeusjärjestyksen mukaan. Miten se nyt niissä poikkeuksellisissa oloissa oli mahdollista! Ja aika hyvin se oli mahdollista, koska oikeuskanslerilla ei ollut vuosikymmenten jälkeenkään tuomioihin mitään huomauttamista, kuten täältä käy selville: http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/1992/19920420
Toki Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynti perustui mm. liittoutuneiden Lontoossa elokuussa 1945 tekemiin määrittelyihin sotarikoksesta ja rikoksesta rauhaa vastaan. Jälkimmäistä kohtaa, johon luettiin mm. hyökkäyssotien suunnittelu, valmistelu, aloittaminen ja käynti sekä sellaiset sodat, jotka olivat ristiriidassa kansainvälisten sopimusten kanssa, sovellettiin Suomen sotasyyllisyyslaissa ja -oikeudenkäynnissä. Näin Suomen sotasyyllisyysprosessi oli elimellinen osa liittoutuneiden fasismin ja fasistien kanssa liitossa olleiden saattamista tuomiolle toisen maailman sodan aloittamisesta.
Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Stalinin ja NL:n ystävyyspolitiikka näkyi myös selkeästi sotasyyllisyydestä annetuissa tuomioissa. Nürnbergin oikeudenkäynnissä esimerkiksi Rytille olisi napsahtanut hirttotuomio. Rytin tekoset nimittäin olivat täysin verrannollisia esimerkiksi Romanian diktaattorin Ion Antonescun, joka teloitettiin ampumalla 1946, sotarikoksiin. Mutta Stalinin ja NL:n ansiosta Ryti sai vain kymmenen vuoden kuritushuonetuomion, josta hän "kärsi" vain runsaat kolme vuotta.
Stalinin mieskohtaista ansiota oli sekin, ettei Mannerheimia syytetty sotasyyllisyysoikeudessa. Vaikka Mannerheimin teot natsien lakeijana täyttivät sotarikollisen tunnusmerkit, jotka olisivat Nürnbergissä hänellekin tuoneet hirttotuomion, Stalin arvosti Mannerheimin toimia ja roolia Suomen sodasta irrottautumisessa. Stalinin päätöstä Mannerheimin säästämiseksi Valvontakomission taholta kritisoitiin, esimerkiksi Valvontakomission kakkosmiehen Savonenkovin taholta. Ja valvontakomission tutkijatkin harmittelivat, ettei marskia syytetty, koska heillä oli oikeudenkäynnin lähestyessä kasassa jo pari tuhatta sivua marskin sotasyyllisyyden selkeästi toteavaa materiaalia.
Miksi Stalin ja NL sitten noudattivat jatkosodan ratkaisuissa ja sen jälkeen Suomen suhteen ystävyys- ja rauhan politiikkaa? Siksi, koska se oli ollut johdonmukaisesti jo Neuvosto-Venäjän politiikkaana. Saihan Suomi esimerkiksi vuonna 1917 itsenäisyytensä Leninin ja bolshevikkien noudattaman kansallisuuspolitiikan ansiosta. NL:n ystävyyspolitiikka näkyi sotien jälkeen myös siinä, että ns. asekätkentä-jutussa luettiin myös vähäiset tuomiot sekä NL mitoitti Suomen toimittamat sotakorvaukset, jotka käytännössä loivat perustan Suomen metalli- ja laivanrakennusteollisuudelle, maamme kansantalouteen sopiviksi ja solmi edulliset kauppasopimukset.
Neuvostoliiton ja Suomen välinen, kansamme perusetujen mukainen, rauhan-, ystävyyden- ja yhteistyön politiikka kirjattiin mm. Välirauhan-, Pariisin rauhan- ja YYA-sopimuksiin. "
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kuten setän jutut yleensäkin niin tämä on komupropagandaa ja siten aivan tolkutonta puppua.
Jo se todistaa sen, että setä alkaa puhumaan meidän sotapoliitikoistamme. Niitä kun ei ollut vaan oli ainoastaan isänmaallisia poliitikkoja jotka halusivat pitää meidät irti Neuvostojärjestelmästä.
Sen sijaan olisi ollut syytä puhua Moskovan sotapoliitikoista jotka yhdessä Aatun kanssa juonien saivat koko Euroopan kärsimään kahden sosialismin kamppailusta
"Kuten setän jutut yleensäkin niin tämä on komupropagandaa ja siten aivan tolkutonta puppua."
jaaha, mutta et kitenkaan pysty yhtäkään faktaa setän "komupropagandasta" kumoamaan.
Tyäkkäri: älä aina jaksa jauhaa paskaa.
Stalinin ei missään tapauksessa voida katsoa olleen Suomen ystävä ja asia voidaan perustella faktoin:
- hyökkäys Suomeen loppuvuodesta 1939
- tuhansien suomalaiskommunistien kylmäverinen teurastus neukkulassa. Stalin tapatti enemmän suomalaisia kommunisteja perheineen kuin mihin Suomen Valkoinen Armeija pystyi 1918. Sekö tekeestalinista Suomen ystävän
- stalin ei päässyt tavoitteisiinsa kovasta yrittämisestä huolimatta ja puna-armeijan saatua turpiinsa heinäkuussa 1944 stalin oli pakko luopua tavoitteesta ja murskata Suomen armeijan päävoimat. Sekö tekee stalista Suomen ystävän.
Änkyrä OmaanPesäänPaskoja ei missään kohtaan mitenkään perustele, että miten Suomelta turpiin saaminen ja sotilaallisiin tavoitteiden saavuttamatta jääminen osoittaa maan ystävällisyyttä.
Päin vastainen asia voidaan kyllä osoittaa - stalinilla oli tarkoituksena tuhota Suomen armeijan pääjoukot - niinkuin Änkyräkin mainitsee - ja se tarkoittaa kymmeniä ellei satoja tuhansia kaatunutta suomalaista lisää näiden stalin aloittamisissa sodissa jo kaatuneiden lisäksi.
Jos kommunisti katsoo stalinin olleen Suomen ystävän niin Kalle ei halua ystäväkseen yhtäkään kommunistia.
Haluatko sinä?
No, kun Suomella oli stalin ystävänä niin maa ei silloin todellakaan tarvinnut vihollisia.
....................
Kyllä se arvoisa "jaa ovvai" tuo lainaus tuossa ylhäällä todistaa itsensä propagandaksi jo sillä, että mainitsee sellaisen argumentin kuin meidän sotapolitiikkamme. Kun lähtökään e ole tuon kummempi niin on turhaa lukea sen pidemmälle.
Koko sotaa ei olisi tarvittu jollei tuo väitetty ystävämme Moskovassa olisi hyökännyt maahamme saattaakseen meidät heidän paratiisinsa yhteyteen. Sotapolitiikka oli Moskovan suunnalla meidän kannaltamme katsoen. Täytyy olla aika typerä tai komu jotta uskoisi 3,5 miljoonaisen kansan hyökkäävän 150 miljoonaisen kimppuun kuulumatta edes mihinkään sotilasliittoon jolta voisi saada apua. Aivojesi paikalla lienee dildo!
Oliko mannerhein ja Stalin ystäviä?
Stalinhan ei syyttänyt marskia sodan jälkeen yhtään mistään.
Yleensähän sotasyylliset aina haetaan aina sodan hävinneen maan johtohenkilöistä.
Ja sitten vain perusteltu vastaus kelpaa.
Et tunnu tietävän mitään sotasyyllisyyslaista.
Sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä käytiin Suomen lain mukaan ja sen mukaan syytetyt valitsi valtioneuvosto eikä stalin.
Joten stalinilla ei ollut edes juridista oikeutta syyttä ketään - ei edes Marskia.
.........................
Näytät nyt todellakin olevan todella yksinkertainen ja tyhmä ihminen.
Joten kerrataanpa sitten ihan omasta pyynnöstäsi.
Oliko mannerhein ja Stalin ystäviä?
Ja sitten vain perusteltu vastaus kelpaa.
"Oliko mannerhein ja Stalin ystäviä?"
Kalle ei tiedä eikä asiaa tarvinne sen enempää perustella.
Kerrohan mitä tekemistä Marskin ja stalinin välisellä mahdollisella ystävyydellä on avausviestin sisällön kanssa?
Sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä käytiin muuten Suomen lain mukaan ja sen mukaan syytetyt valitsi valtioneuvosto eikä stalin.
Joten stalinilla ei ollut edes juridista oikeutta syyttä ketään - ei edes Marskia.
..................
"Koko sotaa ei olisi tarvittu jollei tuo väitetty ystävämme Moskovassa olisi hyökännyt maahamme saattaakseen meidät heidän paratiisinsa yhteyteen."
Jos Suomen hallitus olisi syksyllä 1939 kuunnellut Mannerheimin ja Paasikiven neuvoja ja ratkaissut sovinnollisesti Neuvostoliiton kanssa yhteiset turvallisuskysymykset, talvisodan nimellä tunnettu Suomen ja Neuvostoliiton välinen konflikti ei olisi päässyt puhkeamaan. Länsimielinen ulkoministeri Erkko kantaa suurimman vastuun Moskovan neuvottelujen sabotoinnista ja kariutumisesta. Ennen muuta Erkon uhmamielisen asenteen ja Erkon suomalaisneuvottelijoille antamien mahdottomien ohjeiden takia Suomi joutui valmistautumattomana ja varustautumattomana sotaan, joka saattoi päättyä ainoastaan tappioon. Talvisota, jonka seurauksena Suomen valtioalue silvottiin, oli yhtä paljon Erkon kuin Stalinin sota.
"Täytyy olla aika typerä tai komu jotta uskoisi 3,5 miljoonaisen kansan hyökkäävän 150 miljoonaisen kimppuun"
Juuri sen Suomi kuitenkin teki v. 1941 asettaessaan koko armeijansa ja alueensa palvelemaan Neuvostoliiton ja Venäjän kansan tuhoamiseen tähdännyttä Barbarossa-suunnitelmaa. Suomen hyökkäys todisti, että Neuvostoliiton epäilykset Suomea kohtaan vv. 1938-1939 olivat olleet oikeutettuja.
"- hyökkäys Suomeen loppuvuodesta 1939"
Stalin meni erittäin pitkälle yrittäessään saada suomalaiset suostumaan Suomenlahden ja Leningradin turvallisuutta parantavaan sopimukseen. Stalin suorastaan nöyryytti itseään suomalaisten edessä. Kun suomalaiset siitä huolimatta katkaisivat neuvottelut Moskovassa, Stalin joutui kostonhimon valtaan, mikä psykologisesti on varsin ymmärrettävää. Suomalaiset jännittivät oksaa liian pitkälle - se löi takaisin.
"- stalin ei päässyt tavoitteisiinsa kovasta yrittämisestä huolimatta ja puna-armeijan saatua turpiinsa heinäkuussa 1944 stalin oli pakko luopua tavoitteesta ja murskata Suomen armeijan päävoimat."
Moskovan välirauhansopimus syyskuussa 1944 merkitsi Suomen antautumista de facto, koska Suomen armeijan kotiuttaminen jätti Suomen kokonaan Neuvostoliiton armoille ja Stalinin hyväntahtoisuudesta riippuvaiseksi. Puna-armeija olisi syksyn 1944 jälkeen voinut miehittää Suomen koska tahansa. Stalinille kuitenkin riitti se, että Suomi oli viimeinkin saanut hallituksen, joka pyrki luomaan ystävällismieliset suhteet Neuvostoliittoon. Traagista on tietysti se, ettei Suomella ollut sellaista hallitusta jo vv. 1938-1939, jolloin Boris Jartsev, Boris Stein ja lopulta Stalin itse saivat suomalaisilta osakseen pelkkää ymmärtämättömyyttä ja uhmailua. Luottamusta ei ollut. Se alkoi vähitellen syntyä vasta sitten, kun suomalaiset tunnustivat syksystä 1944 lähtien, että itsenäisen Suomen aikaisempi ulkopolitiikka oli ollut väärää ja maa oli siksi joutunut onnettomuuteen.
"Niitä kun ei ollut vaan oli ainoastaan isänmaallisia poliitikkoja jotka halusivat pitää meidät irti Neuvostojärjestelmästä."
Stalin olisi kyllä vv. 1944-1948 voinut milloin tahansa nostaa kommunistit valtaan Suomessa, mutta se ei ollut Stalinin tavoite. Hänelle riitti se, että Suomi täytti Moskovan välirauhansopimuksen ehdot ja harjoitti Neuvostoliittoon nähden ystävällismielistä ja luottamuksellista politiikkaa. Pariisin rauhansopimus ja YYA-sopimus tyydyttivät lopullisesti Neuvostoliiton intressit Suomen suunnalla. Ne olivat ulko- ja turvallisuuspoliittisia eikä ideologisia intressejä.
"Sen sijaan olisi ollut syytä puhua Moskovan sotapoliitikoista jotka yhdessä Aatun kanssa juonien saivat koko Euroopan kärsimään kahden sosialismin kamppailusta"
Länsivallat, jotka toivoivat natsilaisen aggression kohdistuvan lopulta Neuvostoliittoon, eivät tehneet mitään Saksan jälleenvarustautumisen ja ekspansion hillitsemiseksi vv. 1933-1938. Reininmaan miehitys ja Itävallan Anschluß eivät aiheuttaneet länsimaiden taholta mitään vastatoimenpiteitä, vaikka vielä tuossa vaiheessa Ranskan armeija olisi ollut Saksaan nähden ylivoimainen. Neuvostoliitto yritti turhaan luoda kollektiivisen turvallisuuden järjestelmää pysäyttääkseen Hitlerin etenemisen. Moskova sai nähdä pyrkimystensä lopullisen haaksikon Ranskan pettäessä Münchenissä liittolaisensa Tšekkoslovakian, jonka kanssa myös Neuvostoliitolla oli sopimus. Puola osallistui Tšekkoslovakian paloittelemiseen Hitlerin liittolaisena käsittämättä että olisi itse saksalaisten seuraava suupala. Kun Saksa alkoi keväällä 1939 uhkailla Puolaa, olisi länsivaltojen, Puolan ja Neuvostoliiton liittosopimus kenties vielä ollut riittävä pelote natseja vastaan. Mutta puolalaiset eivät suostuneet siihen, että puna-armeija olisi tullut taistelemaan Puolan alueelle natseja vastaan. Puolalaisten neuvostovastainen asenne tuomitsi Puolan perikatoon. Länsivaltoihin ja Puolaan perin pohjin pettynyt neuvostohallitus harkitsi vaihtoehtojaan kylmän laskelmoivasti. Tuloksena oli Saksan ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus, joka antoi Neuvostoliitolle lähes kaksi vuotta aikaa valmistautua ratkaisevaan loppukamppailuun natsien kanssa.
Taas loppuu kansalta aiheet kun pitää lainata. Katsokaa nyt ettei käy kuten kreikkalaisille jotka vain lainaavat vaan eivät maksa takaisin. Siinä voi jäädä pää vetäjän käteen.
Kannattaa ajatella itse ja jos vehkeet puuttuu niin kannattaa olla hiljaa ja kasvatella niitä vaikkapa lukemalla.
Onko alkajan värkit kanissa vai miksei omia juttuja löydy? Kerro paljonko virttyneistä komuaivoista kanissa annetaan, olis meinaan kivaa tietää.
setältä. Stalin oli perustellusti Suomen hyväntekijä.
Juuri tämänkaltaisia viestejä kannataankin ottaa palstalla esille uusintoinakin sillä paljastuuhan niistä koko kommunistinen tietämättömyys ja ymmärtämättömyys erittäin hyvin. Änkyrän OmaanPesäänPaskojan viesti kuvastaa kommunistien karua arkipäivää - eletään jossakin unimaailmassa kaukana suomalaisesta todellisuudesta.
Ja sitten vielä ihmetellään kun ei edes työläinen teitä äänestä.
Miksi äänestäisi - tolloja?
..........................
seli, seli, mutta et pysty yhtään kumoon setän teeseistä?
Perustele edes yksi sedän teesi, miksi se kaipaisi jotain kumoamista? Nehän ovat kaikki pelkkää puppua ja kumoavat jokaisen normaalin suomalaisen päässä itse itsensä.
Eikö todella kommunismin menestys ja tulevaisuus anna aihetta muuhun keskusteluun kuin näiden samojen setä-profeetan lausumien ikuiseen toistamiseen?
Ovatko asiat niin hyvin kannatuksen noustessa sfääreihin? Vai oletteko jo luopuneet toivosta ja nämä ovat viimeisiä kouristuksia ennen lopullista rauhaa?
Stalinhan ne sodat täällä alkoi 30.11.1939 aamusaikan jälkeen. Suomen hyväntekijänä hän olisi todella antanut sen koko karjalan meille palkkioksi siitä miten osoitimme puna-armeijan kyvyttömyyden Kannaksella joulukuussa 1939 ja maksanut vielä sotakorvauksia tuhoistamme kun hän lähetti pommikoneita siviilikaupunkeihin.
Niine toimineen joita hän todella teki hän oli Suomen vihollinen nro. ! (yksi) joskin hän oli myös venäläisten vihollinen tapattaessaan heitä miljoonittain vain kun jonkun sanat, ulkonäkö tai entinen työsuhde/ammatti ei miellyttänyt.
"Stalinhan ne sodat täällä alkoi 30.11.1939 aamusaikan jälkeen."
Samaan aikaan kun Neuvostoliiton sotilaspiirit kiivaasti vaativat nk. Pietari Suuren rajaa, yritti Stalin ja muu neuvostojohto päästä viimeiseen saakka sovinnolliseen neuvotteluratkaisuun suomalaisten kanssa. Stalin perääntyi monessa kohtaa Neuvostoliiton alkuperäisistä ehdotuksista Suomelle. Turhaan. Suomalaisten asenne oli mahdoton, uhmamielinen - ja ennen kaikkea mielipuolinen, koska se ei laisinkaan vastannut suomalaisten tosiasiallisia sotilaallisia voimavaroja, minkä myönnytyksiä kannattanut Mannerheim hyvin tiesi.
Mitenkähän Änkyrä sairaan v'itteensä perusteli?
Onko sinulla antaa siitä yhtäkään esimerkkiä?
Ja lainaus viestistä mukaan.
......................
Stalin ja puna-armeija halusi päästä linnoitetun linjan takapuolelle jolloin meidän armeijamme olisi ollut vaikeuksissa jotka olisivat olleet suurempia mitä ne olivat.
Suomesta ei ollut 1939 uhkaa Neuvostoliitolle, tuskin olisi ollut myöhemminkään jos venäläiset olisivat kunnioittaneet tekemiään sopimuksia.
Neuvostoliitolla ei ollut mitään reaaleja perusteita vaatimuksilleen, he jopa olivat liitossa sakujen kanssa joten nekään eivät olisi meidän kauttamme hyökänneet.
Kommunisti valehtelee aina ja sen oppivat virolaiset ja muut baltit tuon 1939 jälkeen varsin pian, mikään komujen kanssa sovittu ei kauaa pitänyt vaan vähitellen koko valta siirtyi komuille ja kansan fiksuimpia alettiin kyyditä Siperiaan kuolemaan. Tämä se olisi ollut Suomen ja suomalaistenkin kohtalo jos hanttiin ei olisi pistetty.
Talvi ja jatkosodassa uhrien määrä todennäköisesti oli pienempi kuin mihin niiden määrä olisi asettunut kommunistisen vallan runnoessa kansaa komumielelle.
Koroljohvi heittäköön ne punaiset lasinsa jorpakkoon ja katsokoon ihan omilla silmillään miten Moskovan komut kohtelivat niitä jotka antoivat periksi, kaikki vietiin!
Staliini luotti sodan jälkeen maahamme palauttuihin punikkeihin
jotta he ottavat vallan maassamme mutta palautettujen määrä
ei riittänyt koska aikanaan niskalaukaus vei sellaiset jotka
olivat pettäneet isänmaansa ja Staliinin mukaan voisivat
pettää hänetkin.
II maailmansodan lähtöasetelma oli erilainen kuin I maailmansodassa.
Vuosina 1938 - 1945 maailmassa oli 2 voimaa. Toisella puolella olivat dmeokraatit ja muodostivat liitoutuneiden yhteisön.
Toisella puolella soti ääriporvariston fasismiin tähtäävä rintama.
mutta onko putin Suomen hyväntekijä?
NL:n kesähyökkäys 1944 oli myös liittoutuneiden yhteishanke. Sen tarkoitus oli, kuten aloitus mainitsee, saada Suomi erillisrauhaan ja NL voi siirtää sotavoimat Berliinin suunnalle.
Sillä suunnalla paljastuikin sitten maailman tietoon natsien, Suomen liittolaisten, teollisesti toteutettu kansanmurha juutalaisuskoista väestöä kohtaan.
NL kohteli natsien liittolaisista Suomea paljon lempeämmin kuin länsiliittoutuneet natsiyhteistyössä mukana olleita. Liian lempeästi, koska Suomen ääriporvari ei usko muuta kuin raippaa. Tämänpäiväinen äärioikeisto hirnuu jälleen 30 luvun mallin mukaisesti Venäjän tuhoamista. Mitään ei ole opittu. Paasikiven/Kekkosen viisaudet on unohdettu.
joo oli oli
Venäjällä voi vaatia kuolleita oikeuteen
eli kuolleet voidaan tuomita sakkoihin ja kuolemaan
http://edition.cnn.com/2013/07/11/world/europe/russia-magnitsky-convicted-posthumously/index.html
Suomessa voisi joku järjestö vetää Kremlin
kihlakunnanoikeudessa kaikki Kremlin neuvoston johtajat
oikeuteen myös jeltsinian aikaiset
Lenin, Stalin, Malenkov, Hrushtshov, Brezhnev, Andropov, Tshernenko,
Gorbachov, Janajev, siirtokauden Jeltsin
Hyvä TYÖELÄKELÄINEN, ketkä näistä vapauttaisimme pienempään kuin
kuolemantuomiovaatimukseen?
Ehdottaisiin Stalinia (esitti Suomen itsenäisyyttä ulkoministerinä)
elinkautinen
Gorba sakot koska tajusi homman mädännäisyyden eikä tappanut
paljon virolaisia vapautuksessa
Jeltsin elinkautinen koska tunnusti Venäjän hyökkääjäksi Suomeen
muut kuolleet kuolemantuomioon? Mitä itse ehdottaisit?
Joo ja Hrushtshov vielä elinkautinen
palautti Porkkalan ja oli Urhon kaveri
unohtui
kirjoittaessa
Kuolleet ovat kuolleita, antaa olla koska ei heitä enää saa vastuuseen.
Kiinnittöisin enemmän huomiota siihen miten piskuinen komujoukko esiintyy mielenosoituksissaan, siinä vaaditaan mahdottomia kun vertaa heidän päätösvaltaansa demokratiassa.
Puhutaan työkansasta ja kansasta ja työväen etujoukosta vaikka ryhmä riittäisi eikä sitäkään näy missään työläisten keskuudessa.
"Halla-ahon tukimies" hävisi KTP:n palstalla kaikki väittelyt materilaistisesta filosofiasta ja Marxin talousopista. Nyt kaveri tölmäsi horinoineen tänne.
On aivan totta, että tsaarin Venäjä kohteli Suomea silkkihansikkain Ruotsin valtaan verrattuna. Nouseva porvaristo 1800 luvun lopulla piti sitä heikkouden merkkinä.
Aivan samoin oli Neuvostoliiton kohdalla. Se antoi Tarton rauhansopimuksessa lahjaksi Petsamon. Mitä porvarit tekivät. Järjestivät sotaretkiä NL:oon vielä 1922.
Suomen joutuminen sotaan fasismin rinnalla ei ollut NL:n tahto. Sen perua ovat saksalaisen pääoman suuri panos maan teollistumisessa ja tärkeimpänä Saksan sotilaallinen apu punakaartien kukistamisessa.
Vuoden 1917 alussa porvarien taantumuksellisin osa, aktivistit, joiden ohjelmaa palstan jotkut porvarit lähes sanasta sanaan toistelevat, ryhtyivät rakentamaan
porvariston luokka-armeijaa. Aktivistit perustivat toiveensa saksalaisen sotilassaappaan tukeen ja käytännöksi muuttunut teoria kulkeutui suojeluskuntiin ja 20-30 luvun porvarilliseen politiikkaan.
Naton kanssa solmittu Isäntamaasopimus on vaarallinen. Se heijastaa lähes täydelleen natsien päästämistä maaperällemme. Tuleva ulkopolitiikka on vastaisuudessa Naton ja USA:n käsissä.
>> Naton kanssa solmittu Isäntamaasopimus on vaarallinen.