Vastaus ei ole vielä aivan selvä, mutta puitteet alkaa hahmottua. Ei ole yhtä ainoaa tietä, vaan vaihtoehtoja. Muutos täytyy tulla, koska tiedän, että tämä tie on väärä. En voi muuttaa itseäni päivässä, en kahdessa. Ehkä en viikossa enkä kuukaudessakaan. Olen vastuussa onnestani ja se vastuu on raskas. Se tietää sitä, että on tehtävä kovia päätöksiä. Suurimmat esteet löytyy sisältä, minusta itsestäni. Mä en sysää vastuuta tästä asioiden tilasta kenellekään muulle, enkä halua, että kukaan mukaan tekee niin. Kun mä aloitan alusta, se päätös on minun. Pahinta pelkuruutta on siirtää vastuu jostakin omasta tai jostakin yhteisestä kokonaan toiselle. Se ehkä tympii eniten.
http://www.youtube.com/watch?v=AUuqvDYFpeM
http://www.youtube.com/watch?v=AUuqvDYFpeM
Vastaukset 5
Vanhimmat
pekuruutta on kirjoitella nimettömiä viestejä eikä selvittää oikeasti.
Voi pe-kele. Älä muuta sano. Olet oikeassa. Tunnustan, osui ja upposi. Miten voit olla noin fiksu? Oikeesti, mene jakamaan viisautta myös muille palstoille.
Oikeessahan se oli !
Joo, niinhän mä sanoin. Odotan tässä vaan, että se kertoo kuinka rohkee itse on ollut tosielämässä. Kyllä tänne tarinoita mahtuu.
Olet aivan oikeassa tuossa.
On monia eri vaihtoehtoja, mutta usein näemme vain yhden tai ehkä kaksi. Tuo sokeus on se joka voi pilata elämämme. Se johtunee siitä että meitä pelottaa jos vaihtoehtoja on "liikaa". Liika vapaus tuntuu meistä raskaalta vastuulta.
Sen takia laitamme tuon vastuun jonkun toisen harteille: jumalan, kohtalon, luonnon, universumin...toisen ihmisen.
Usein pahin vihollinen olemme me itse. Taistelemme itseä vastaan. Omia ennakkokäsityksiämme ja odotusarvojamme.
Tietysti kun puhutaan ihmissuhteesta niin voi sitä vastuun kantoa odottaa toiseltakin tai sitten voi todeta että joko toinen ei ole oikeasti kiinnosutnut tai hänenstä ei ole ottamaan vastuuta omasta elämästä eikä yhteisestä elämästä.
Eli kaikkea ei kannata laittaa myöskään omille harteille koska muuten jatkuva huoli ja syyllisyys voi kalvata meitä.