Mulla vaihtelee mielialat nykyään tosi usein.
Mun perusfiilis on semmone suora viiva vaan, eli ihan ok.
Toisinaan oon tosi ilonen, mut sit yhtäkkiä saattaa ruveta itkettää ja ahistaa ilman mitää syytä.
Mulla ei mielestäni masennusta oo ollu. Joskus vaan tuun äkkii surulliseks, mut se lähtee kyl nopee pois ja oon taas perusfiiliksissä.
Tuun tosi iloseks jostai positiivisest asiast, mut sit taas pienikin negatiivinen asia voi saada mut jopa itkemään.
Mistä johtuu?! Tosiaan tää on alkanu vast tänä vuonna..tai nyt oon alkanu kiinnittää huomioo.
Jos mulla on jotain tekemistä, en kiinnitä huomioo.
Oon päivisin tallitöissä ja illalla ku tuun kotiin ja oon menos nukkuu, joskus itken itteni uneen.
Neuvoja?
Niin ja oon 16 vuotias. Ja en usko kun joku sanoi tän johtuvan murrosiästä..olisin huomannut jo aikasemmin mielialanvaihtelut.
Mun perusfiilis on semmone suora viiva vaan, eli ihan ok.
Toisinaan oon tosi ilonen, mut sit yhtäkkiä saattaa ruveta itkettää ja ahistaa ilman mitää syytä.
Mulla ei mielestäni masennusta oo ollu. Joskus vaan tuun äkkii surulliseks, mut se lähtee kyl nopee pois ja oon taas perusfiiliksissä.
Tuun tosi iloseks jostai positiivisest asiast, mut sit taas pienikin negatiivinen asia voi saada mut jopa itkemään.
Mistä johtuu?! Tosiaan tää on alkanu vast tänä vuonna..tai nyt oon alkanu kiinnittää huomioo.
Jos mulla on jotain tekemistä, en kiinnitä huomioo.
Oon päivisin tallitöissä ja illalla ku tuun kotiin ja oon menos nukkuu, joskus itken itteni uneen.
Neuvoja?
Niin ja oon 16 vuotias. Ja en usko kun joku sanoi tän johtuvan murrosiästä..olisin huomannut jo aikasemmin mielialanvaihtelut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voithan varata ajan terveyskeskukseen mutta kyllä minäkin veikkaisin murrosikää vaikka oletkin "jo" 16 vuotias :)
Tuskin on. Se että välillä on iloinen ja välillä surullinen on ihan normaalia ja varsinkin vielä tuossa iässä jolloin ehkä jotkut asiat ottaa turhankin raskaasti.
Eli ilman mitään syytä itkeminen, ahdistunut fiilis jne on normaalia tässä iässä?
Samana päivänä voin olla iloinen ja sit taas ihan yhtäkkiä surullinen vaikka mitään eioo tapahtunut?
Voihan se olla normaalia nuoren olotiloja. Nykyinen yhteiskunta kun lataa nuorten niskaan aikamoiset paineet joka asiassa. Täältä mitään diagnoosia tai helpotusta on turha hakea. Mene ihmeessä juttelemaan terveyskeskukseen asiasta. He lähettävät eteenpäin, jos tuntevat tarvetta siihen. Epävakaassa persoonallisuushäiriössä voi olla samanlaisia oireita, mutta bipoon en sentään usko. Tuntuu vaan, että nykyisin aletaan heittämään diagnooseja normaaleista elämässä tapahtuvista jaksoista, jolloin mieliala ei ole mukamas normaali.
Kyllä, teinit osaavat olla myös tuollaisia ja enemmän tuo kuulostaa tuollaiselta "teini-iän tuskalta". Bipossa ei mielialat vaihtele yleensäkään päivän sisällä vaan jaksot ovat pidempiä ja ne ovat yleensä voimakkaampia kuin vain "surullinen" tai "iloinen". Kyse voisi enemmänkin olla kyse ahdistuneisuushäiriöstä, personallisuushäiriöstä yms.
Tosin en heti lähtisi jonkin diagnoosin kautta etsimään ratkaisua ongelmiisi. Elämää kuuluu kaikenlaisia tunteita ja sinun kannattaa ehkä käydä juttelemassa vaikka terveyskeskuksessa. Se saattaa jo auttaa.
Siinä vaiheessa kun noi tunteet alkavat todella häiritä jokapäiväistä elämää on syytä kysyä minkä tämä aiheuttaa.. Se että on surullinen tai on "paha olla" ei automaattisesti tarkoita että voidaan todeta että on psykologinen sairaus.
Siinä vaiheessa kun ei pysty keskittymään minkään tekemiseen lähtien siis perus hygienian hoitamisesta ( suihkussa käynti, hampaiden pesu yms..) sängystä ylös pääseminen tuntuu suurelta kamppailulta, ruoka ei maistu yms yms..
Siinä vaiheessa vasta kannattaa miettiä vähän tarkemmin onko kyse masennusta tai vaikka ahdistuneisuushäiriöstä..
Mutta loppu peleissä suosittelen että käyt koulun terveydenhoitajalla tai terkkarissa juttelemassa jos saisit vaikka lähetteen nuoriso polille jossa saisit oman henkilön kenen kanssa saisit purettua sitä pahaa oloa..
Lämpimästi suosittelen keskustelua koska itse masennuksen läpi käyneenä josta diagnoosi muuttui epävakaaseen persoonallisuuteen ja kaksisuuntaiseen-mielialahäiriöön ja syömishäiriöön.
Tiiän sen miten paljon se keskustelu oikeasti auttaa!
Tsemppiä avun hakemiseen jos tuntuu siltä