Hassu bipo-mieheni

Parisuhdeaiheesta tuntuu olevan paljon kirjoituksia jo aiemmin, mutta rohkenen silti aloittaa uuden sillä ehkä tässä ei mitään varsinaista asiaa tai kysymystä edes ole, haluaisin vain kuulla mielipiteitä. Sairaus ei ole minulle entuudestaan tuttu, mitä nyt on hieman lukenut ja kuullut.

Alkukesästä tapasin miehen, jonka tunsin tuttavien kautta ja kesän aikana kaverisuhde tiivistyi seurusteluksi. Hyvin pian sain tietää että hän on bipo, mutta oli silti tasaisen hauska heppu ja lääkitys oli ilmeisesti ollut kohdallaan jo pitkään. Hän puhui tietystä vuosien syklistä, eli ennusti seuraavan masennuskauden tulevan lähivuosina.

Suhteemme on voinut hyvin ja olemme läheisiä, ainakin tähän saakka kaikki on tuntunut ihanalta kun näemme päivittäin. Tämä oli kyllä ensimmäinen outo merkki minusta, sillä harvoin uuden ihmisen kanssa näkee IHAN JOKA PÄIVÄ. Nyt aloin jo pohdiskella jotain läheisriippuvuutta, mutta toisaalta itse olen halunnut nähdä ihan yhtä lailla. Yksi asia eloa varjostaa ja se on alkoholin käyttö. Tuntuu näissä "piireissä" aika yleisestä ongelmalta :) Itsekin otan mielelläni kuppia, mutta usein on käynyt niin että yhteiset suunnitelmat tai muut menot jäävät kun viina alkaa maistua ja sitten tulee se tunteeton vaihe, kaikki muu väistyy ja empatia katoaa (vaikka ilmaisisin surua tai pettymystä tilanteen vuoksi niin mitään kaikua ei tule). Voiko alkoholi vaikuttaa tavallaan kumoamalla lääkityksen? Että oireet tulevat sieltä viinan läpi vaikka muuten on asiat ihan ok? Humalatilaan kuuluu myös aivan käsittämättömiä mielikuvitustarinoita, sekavia juttuja ja muuta hullua mutta onneksi aina hyväntahtoista ja kilttiä, ei koskaan väkivaltaisuutta tai muuten pelottavaa. Siinä vaiheessa yleensä katson vähän ulkopuolisen silmin tilannetta ja lähinnä hymyilyttää. Se on aina kunnon show!

Sitten tietysti krapulassa tai laskuhumalassa on ankea olo (kuten meillä kaikilla!) joten en osaa erottaa milloin sairaus nostaa päätään mutta epätavallisen paljon sitten krapulapäivinä touhutaan, reippaillaan ja kaikkea muuta. Usein niistä humalailtojen jutuista ei selvästikään ole mukava puhua.

Alkoholin lisäksi toinen ongelma on seksi. Hänelle seksi ei tunnu tärkeältä ja monien muiden lailla tunnen usein että minä en ole tarpeeksi viehättävä tai haluttava, etenkin kun olen itse aika isokokoinen immeinen. Myöskään julkisesti hän ei tykkää hellyydenosoituksista (paitsi humalassa, silloin voi puristella ja pussailla kyllä). Jotenkin tämä seksiasia vähän vaivaa ja olen yrittänyt puhua asiasta mutta ei olla päästy kovin pitkälle... Hänelle se ei vaan tunnu tärkeältä ja sanoo olevansa jo vanha liian kovaan tahtiin (reilu 30v...) ja että pitääkö sitä nyt joka päivä olla kuksimassa. Sanon että ei toki joka päivä mutta jos edes kerran viikossa... Mietin että onko taas lääkkeissä eroja, jos ne vaikka vievät seksihalut osittain?

Noh. Tällainen on mun tarinani. Ihana mies, hassu ja omalaatuinen, äärettömän kiltti mutta viinaan menevä, seksihaluton ja välillä tunteeton. Ehkä kaikkea ei voi saada!
2177
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Voi se viina kait heikentää lääkkeiden tehoa, mutta ennen kaikkea alkoholi sotkee kuuppaa vielä pahempaan jamaan.

Ise olen ollut puoli vuotta juomatta, tuli mitta täyteen. Ei kyllä yhtään haittakaan, ajatus on kirkaampi ja olo muutenkin parempi.

Moni masennuslääke sekoittaa seksuaalisia haluja. Jos ei laske niitä, niin ainakin laukeamisen kyky katoaa. Lääkkeet tuovat tunnottomuutta, joten seksi ei välttämättä kiinnosta miestäsi, kun siitä ei välttämättä tule mitään. Alkoholi pahentaa noita oireita.

Äänestä

Mikään ei tapa seksihaluja niin pahasti kuin mielialalääkket. Alkoholi on verrattain vaaratonta jos ei juo itseään hengiltä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mirkkuli-84 kirjoitti:

Parisuhdeaiheesta tuntuu olevan paljon kirjoituksia jo aiemmin, mutta rohkenen silti aloittaa uuden sillä ehkä tässä ei mitään varsinaista asiaa tai kysymystä edes ole, haluaisin vain kuulla mielipiteitä. Sairaus ei ole minulle entuudestaan tuttu, mitä nyt on hieman lukenut ja kuullut.

Alkukesästä tapasin miehen, jonka tunsin tuttavien kautta ja kesän aikana kaverisuhde tiivistyi seurusteluksi. Hyvin pian sain tietää että hän on bipo, mutta oli silti tasaisen hauska heppu ja lääkitys oli ilmeisesti ollut kohdallaan jo pitkään. Hän puhui tietystä vuosien syklistä, eli ennusti seuraavan masennuskauden tulevan lähivuosina.

Suhteemme on voinut hyvin ja olemme läheisiä, ainakin tähän saakka kaikki on tuntunut ihanalta kun näemme päivittäin. Tämä oli kyllä ensimmäinen outo merkki minusta, sillä harvoin uuden ihmisen kanssa näkee IHAN JOKA PÄIVÄ. Nyt aloin jo pohdiskella jotain läheisriippuvuutta, mutta toisaalta itse olen halunnut nähdä ihan yhtä lailla. Yksi asia eloa varjostaa ja se on alkoholin käyttö. Tuntuu näissä "piireissä" aika yleisestä ongelmalta :) Itsekin otan mielelläni kuppia, mutta usein on käynyt niin että yhteiset suunnitelmat tai muut menot jäävät kun viina alkaa maistua ja sitten tulee se tunteeton vaihe, kaikki muu väistyy ja empatia katoaa (vaikka ilmaisisin surua tai pettymystä tilanteen vuoksi niin mitään kaikua ei tule). Voiko alkoholi vaikuttaa tavallaan kumoamalla lääkityksen? Että oireet tulevat sieltä viinan läpi vaikka muuten on asiat ihan ok? Humalatilaan kuuluu myös aivan käsittämättömiä mielikuvitustarinoita, sekavia juttuja ja muuta hullua mutta onneksi aina hyväntahtoista ja kilttiä, ei koskaan väkivaltaisuutta tai muuten pelottavaa. Siinä vaiheessa yleensä katson vähän ulkopuolisen silmin tilannetta ja lähinnä hymyilyttää. Se on aina kunnon show!

Sitten tietysti krapulassa tai laskuhumalassa on ankea olo (kuten meillä kaikilla!) joten en osaa erottaa milloin sairaus nostaa päätään mutta epätavallisen paljon sitten krapulapäivinä touhutaan, reippaillaan ja kaikkea muuta. Usein niistä humalailtojen jutuista ei selvästikään ole mukava puhua.

Alkoholin lisäksi toinen ongelma on seksi. Hänelle seksi ei tunnu tärkeältä ja monien muiden lailla tunnen usein että minä en ole tarpeeksi viehättävä tai haluttava, etenkin kun olen itse aika isokokoinen immeinen. Myöskään julkisesti hän ei tykkää hellyydenosoituksista (paitsi humalassa, silloin voi puristella ja pussailla kyllä). Jotenkin tämä seksiasia vähän vaivaa ja olen yrittänyt puhua asiasta mutta ei olla päästy kovin pitkälle... Hänelle se ei vaan tunnu tärkeältä ja sanoo olevansa jo vanha liian kovaan tahtiin (reilu 30v...) ja että pitääkö sitä nyt joka päivä olla kuksimassa. Sanon että ei toki joka päivä mutta jos edes kerran viikossa... Mietin että onko taas lääkkeissä eroja, jos ne vaikka vievät seksihalut osittain?

Noh. Tällainen on mun tarinani. Ihana mies, hassu ja omalaatuinen, äärettömän kiltti mutta viinaan menevä, seksihaluton ja välillä tunteeton. Ehkä kaikkea ei voi saada!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu