Pistin saman viestin jo Kipu-palstallekin, koska kaipaan jotain järjen ääntä.
Olen ihan solmussa, en kerta kaikkiaan tiedä mitä tehdä. Ranne on ollut kipeä jo melkein vuoden, luulen että kipeytyi edellisestä työstä. Vaihdoin työpaikkaa ravintolasta pikkukauppaan. Jonkun viikon hommaa tehtyäni huomasin että kassatyöskentely saa käden särkemään entisestään. Ja nyt olen siis siinä tilanteessa, etten tiedä mitä pitäisi tehdä. Lyhyt sairasloma ei auta asiaa, koska esim. kuukauden kesäloma ei riittänyt kättä korjaamaan. Pitkä sairasloma ei tule kysymykseen, koska olen koeajalla ja saisin sinä aikana varmasti potkut. Enkä edes halua laittaa työnantajaa siihen hankalaan tilanteeseen vaan mielummin lähden hyvällä. Huolettaa vaan miten menee nuo karenssit sun muut. Uuttakaan paikkaa ei nyt parane ruveta hankkimaan, kun ei tuosta kädestä ole oikein mihinkään.
Käsikirurgin aika tulee jossain vaiheessa, mutten yhtään tiedä millaisista ajoista puhutaan, meneekö pari kuukautta vai puolen vuotta. Periaatteessa voisin kitkuttaa töissä, kunnes pääsen sinne kirurgin puheille. Mutta mitä sitten? Jos leikataan, en voi heti palata työhön joka rasittaa kättä niin paljon. Buranaa en viitsisi syödä joka päivä eikä se kovin hyvin edes auta, Panacodista menee pää sekaisin. Kipu tekee kiukkuiseksi. Entä jos jatkuva rasitus aiheuttaa kädelle vain lisää vahinkoa?
Ahdistaa ja itkettää, epävarmuus on kaikkein pahinta. En uskalla jättää tätä työpaikkaa ja sitä paitsi tykkään työstä ihan hirveästi. Pelkään etten saa enää mitään muuta. Olen vasta 25-vuotias.
Olen ihan solmussa, en kerta kaikkiaan tiedä mitä tehdä. Ranne on ollut kipeä jo melkein vuoden, luulen että kipeytyi edellisestä työstä. Vaihdoin työpaikkaa ravintolasta pikkukauppaan. Jonkun viikon hommaa tehtyäni huomasin että kassatyöskentely saa käden särkemään entisestään. Ja nyt olen siis siinä tilanteessa, etten tiedä mitä pitäisi tehdä. Lyhyt sairasloma ei auta asiaa, koska esim. kuukauden kesäloma ei riittänyt kättä korjaamaan. Pitkä sairasloma ei tule kysymykseen, koska olen koeajalla ja saisin sinä aikana varmasti potkut. Enkä edes halua laittaa työnantajaa siihen hankalaan tilanteeseen vaan mielummin lähden hyvällä. Huolettaa vaan miten menee nuo karenssit sun muut. Uuttakaan paikkaa ei nyt parane ruveta hankkimaan, kun ei tuosta kädestä ole oikein mihinkään.
Käsikirurgin aika tulee jossain vaiheessa, mutten yhtään tiedä millaisista ajoista puhutaan, meneekö pari kuukautta vai puolen vuotta. Periaatteessa voisin kitkuttaa töissä, kunnes pääsen sinne kirurgin puheille. Mutta mitä sitten? Jos leikataan, en voi heti palata työhön joka rasittaa kättä niin paljon. Buranaa en viitsisi syödä joka päivä eikä se kovin hyvin edes auta, Panacodista menee pää sekaisin. Kipu tekee kiukkuiseksi. Entä jos jatkuva rasitus aiheuttaa kädelle vain lisää vahinkoa?
Ahdistaa ja itkettää, epävarmuus on kaikkein pahinta. En uskalla jättää tätä työpaikkaa ja sitä paitsi tykkään työstä ihan hirveästi. Pelkään etten saa enää mitään muuta. Olen vasta 25-vuotias.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaisikohan ensin kokeilla "kevyempiä hoitoja", ennen kuin sinne käsikirurgille menee. Alla eräs mahdollinen osoite "kevyempään" käsittelyyn.
http://www.kansanlaakintaseura.fi/
Ei tominut kansanparannus, kokeilin sitä jo kesällä.