osta niin todella surkeaa kuunneltavaa, ei pysty kuunnella, menee mielenkiinto.
Pitäs kieltää sellaisten näytelmien teko missä ei ole juuri sen alueen murteen oikeasti puhujia. Ihme että ei olla puututtu tähän enempää.
Pitäs kieltää sellaisten näytelmien teko missä ei ole juuri sen alueen murteen oikeasti puhujia. Ihme että ei olla puututtu tähän enempää.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tuulia!
Olen siirtynyt kirjastopalveluihin DVD ja CD kasettien lainaamisessa. Niin se on, kun kerran DVD katsoo usein ei halua toistoa, näillä kulmilla on viikko lainausaikaa.
Kaksi DVD joista pidän On tietty Doctor Zhivago siinä on nin ihana musa se Taran teema.
Toinen on Kongosta kertova Valkoinen Masai, joka kertoo sveitsiläis naisen rakastumisesta masai sotilaaseen, elämästä Masain vaimokkeena, eipä tee mieli enää senjälkeen mustaa miestä, niin primitiivistä on elämä Masai sotilaan vaimokkeena. Paluu tuliainen oli ihana pikkutyttö äidin kainalossa.
Myös minun Afrikkani on hyvä DVD.
Olen kärsinyt asiasta ja hymyillyt säälistä, kun vanhoissa kotimaisissa leffoissa esim. Tapio Rautavaara yrittää vääntää savon murteella jotain repliikkiä. Ei murteita ehkä voi oppia opettelemalla.
Pahinta oan kun näyttelijät (esim. pienissä kylien kesäteattereissa) yrittävät väkisin puhua paikallista murretta - esimerkiksi sitä, tai jotain muuta - mutta sitten väliin tulee tosi tylsää kirjakieltä. Naurettavaa. Kyllä osaansa pitäisi jokaisen näyttelijän niin hyvin sukeltaa sisään että kielenkäyttö on uskottavaa, jos ei murre onnistu niin paras vaihtaa kokonaan kirjakieleen sitten.
Ohjaajan mokahan tuo suurelta osalta on, mutta eivät hekään voi ihmeitä tehdä eivätkä läheskään aina pääse valitsemaan näyttelijöitä. Jos nyt aina edes on mistä valita ;-/
Kaunokirjallisuudessa on usein murretta käytetty laimennettuna. Miksi se ei sopisi puhuttuna kesäteattereihinkin? Pahinta on, jos murretta kirjoitetaan tai puhutaan väärin, kuten Speden eteläpohjalais-sketseissä, jotka olivat surkeita. Murteen parodisointi ei ole edes hauskaa, mutta yleiskielisyydet eivät minua häiritse.
Aikamoista kuunneltavaa stadin slangi ja Turun-, Rauman murteet. Sula voi tarinat ovat surkeaa kuunneltavaa sekä rajan takaiset Karjalan murteet. Ota näistä selvää kun paikalliset pitävät niitä niin mahdottoman hyvinä murteina. Saa olla älykkyysosamäärä Mensan testien luokkaa pysyäkseen mukana murteissa.
Jocus*, kuinka oikeassa oletkaan noista Speden eteläpohjalaissketseistä ja siitä murteen puhumisesta niissä, ainakin minulta meni kiinnostus koko ihmiseen ja hänen juttuihinsa heti silloin.
Ei murretta voi matkia, siihen kuuluu niin paljon, - puheen intonaatiokin on aivan olennaista ymmärrettävyydelle.
Ja varsinkin Speden tapauksessa, kun alkuperäinen savon murre oli läpitunkevaa, vaikka olisi englantia puhunut, toisen murteen matkiminen oli rimaa-alittavaa.
Minusta murteita ei pitäisi myöskään kirjoittaa, se harvoin onnistuu.
Aikoinaan täällä kirjoitti eräs Ajom^^s, jonka tiedettiin olevan pohjoiskarjalainen evakko, sodan aikana Etelä-Pohjanmaalle asumaan otettu, ja hän oli oppinut eteläpohjanmaan murteen. Mutta minusta hän kirjoitti niin kuin Vaasan Jakkoo niissä murrepakinoissaan, kieli oli jotain ikivanhaa rannikon maanviljelijöiden käyttämää outoa ja omituista murretta.
Ilma kinamise tarkotust tämmöttis sivust sanottun nii murtte muuttuva koko aikka,e ol mittä yht ja ainoa oikkia.
Kyllähän se on niin että murretta ei opi kuin lapsena, tai ehkä hyvin nuorena. Vaikka sanat osaisi just niin painotus on päin honkia.
On myös muistettava että murre vaihtelee pitäjittäin, kylittäin, jopa taloittain, turha siis "oikeasta" murteesta on köyttä alkaa vetää. Minä osaan yhtä oikein hyvin, toista vähän huonommin ja kolmatta... nojoo.
Kaikki murteet on minusta kivoja, sitä kauniimpaa kuultavaa mitä puhtaampana sitä puhutaan. Vaikka ei kaikkea ymmärtäisikään niin mitäs se sitten haittaa??? Aina voi kysyä ja pyytää tarkentamaan jos on tärkeästä asiasta kysymys.
Kookoon murteenkäyttöä on kiva seurata. Sen melkein kuin kuulisi ;-D
Kyllä suomen murteita sentään pitkälti ymmärtää, jos nyt jokuseen outoon sanaan tai ilmaisuunkin aina törmää. (Itäkarjalan kieltä ei kai pidetä suomen murteena vaan eri kielenä.) Pidän kovasti Heli Laaksosen lounaismurteisista runoista, vaikka luultavasti pitäisin niistä, vaikka ne olisivat yleiskielisiäkin. Heli on myös loistava runojensa esittäjä.
Murteisiin on varastoituneina sanoja ja sanomuksia, joita sieltä voi ammentaa yleiskieleen. Mitä Päätalokin olisi ilman Taivalkosken murrettaan? (Hänkin tosin erehtyi kirjoittamaan vieraita murteita, joita ei alkuunkaan hallinnut.) Päätalon kielestä on jo nyt siirtynyt osuvia ilmaisuja muihin murteisiin ja varmaan yleiskieleenkin.
Tuskinpa sitä ihka ainoaa ja oikeaa murretta löytyykään. Paikkakunnalta toiselle siirtyessä murre muuttaa muotoaan paikkakunnan ja ihmisten mukaan.
Kuuntelija saattaa ymmätää murteella puhuvan tarkoituksen, mutta toisen paikkakunnan murteella kirjoittaminen vaatii jo taitoa.
Lieneekö savon murteesta omaa "kirjakieltään" jolla ei viännettäisi eikä kiännetäisi muuta kuin juuri sitä oikeeta savvoo? Tai raumalaisilla, pohjanmaalaisilla, lappalaisilla, kainuulaisilla? Saamenkielikin vaatii jo erikoistaitoa.
Saamen kieli ei ole murre vaan kieli, suomen kaukainen kielisukulainen. Paljon kaukaisempi kuin esim. viro. Oikeammin on useita saamen kieliä, joiden puhujat eivät toisiaan ymmärrä. (Saamen kielien sisällä on tietysti lisäksi murteita.) Suomen kielen puhuja ei ymmärrä saamen kieltä.
Tuo asia selvisi joitakin vuosia sitten lapissa reissatessani. On suomen-, ruotsin- ja norjan saamea ainakin olemassa. Satuin Karesuannossa kerran saamelaisten markkinoillekin. Huomasin että eri maiden saamelaiset pysyttelivät omissa porukoissaan ja katselivat vähän vierastaen meitä muita tavallisia suomalaisia. Joku sentään puhui suomeakin lappalaisttain.
Onhan sitten suomen ja ruotsin rajaseudulla oma murteensa tai kielensä se meänkieli. Olin hiljattain eräässä tilaisuudessa jossa puhekielenä oli noita kaikkia sekaisin. Hauskaa meillä silti oli. Jos toinen ei ymmärtänyt niin oli joku toinen joka selvitti asian tilanteen mukaan kaikilla kielillä, käsiäkin käyttämällä tai piirtämälläkin. Lauluissa ainakin sävel oli yhteinen, vaikka kieli oli itsekullakin omansa. :)
Itse asiassa murrerajat eivät kulje maiden rajojen mukaan. Pohjoissaamea puhutaan eniten, Suomen lisäksi Norjassa ja Ruotsissa. Venäjällä puhutaan ainakin kolttaa, turjanlappia ja kildiniä. Näihin itäisiin saamen kieliin kuuluu myös inarinsaame, joka lienee vieläkin häviämisvaarassa.
Oikeanlainen kainuunkielikin on kyllä toisaalta mahdottoman kuuloista,niin "levveätä loasoamista".
Mutta voi,niin kotoista ja leppoisaa.Herkuttelemme sukulaistemme kanssa kielellisiä ilmaisuja joita aina joku muistaa sanan sieltä toisen täältä.
Ja ne putkahtavat ihan itsestään esiin puhuessamme.
Kukaan muu ei varmaan edes ymmärtäisi,mitä jokin sana tarkoittaa,mut me syntyperäiset kainuulaiset kyllä.
Toivoisimme murteemme säilyvän,niinkuin varmaan monikin omansa.
Ja vaikka puhetyyliksi onkin muotoutunut ns.kirjakieli,siihen sekoittuu kuitenkin perimä jostain muusta.
Oliko se tää Pohjanmaa tai jotain, sanat oli oikein... mut se painotus meni niin persiilleen kuin olla voi! Esko Salminen, sit nää nuoremmat näyttelijä jupit ... ei sieltä päinkään kuin oikeesti puhutaan. Haapoja oli ainut jolla oli kohdillaan, e-p kun on.
Ärsytti, oli kuin raiskausta ...olisivat voineet ottaa aidon pohojalaasen lukeen käsikirjoituksen tekstit! Jos tehdään todenmukaista se myös olkoon sitä on minun aatokseni.
Tänne pitää vilkaista sillä aikaa, kun ruoka on valmistumassa, - kotiuduin juuri.
Kyllä 5-vuotias pojanpoikakin puhuu niin täyttä kieltä jo, että välillä ei voi kuin itsekseen hihitellä. Aikuisten lauseparret tarttuvat. "Nyt luetaan, mutta laitetaan ensin musiikkia". "Mitä levyä sinä etsit?" "Apocalypticaa!"
Minäkin kun eteläpohjalaiset lausahdukset jouduin jättämään vähemmälle ensimmäisen vuosikymmeneni jälkeen koulukaupunkiin jouduttuani, aina ilostun tunnistaessani vanhempieni sanoja.
Tapasin erään tuttavani, jonka juuret ovat Töysässä, sekin on vielä E-P:tä, niin hän vastasi kysymykseeni: "Miten voit?"
näin: "No, ei ole hääviä ollut viime aikoina, kun metsästysretkellämme loukkasin nilkkani!" Vähän hän ihmetteli varmaan hymyäni, mutta sanoin, että tuo "hääviä" oli niin täysin unohtunut minulta, silti tunnistin sen heti.
Kyllä se on niin rakasta murretta minulle.
.
vaikka olen Oulusta, se on varmaankin perua isoisältäni.
Hän oli eteläpohjalainen. Muitakin hauskoja sanoja siinä murteessa on paljonkin.
Meilläkin sanotaa, ettei tuo nyt kovin hääviä ollu, eli taitaa olla yleisempikin murresana..olen savo-p -karjalainen..
Ja tuttu sana se on vähän "pirrestä eteläänkin" eli Vuoksen vesistön etelärannoilla. Sanasta on myös mielestäni tosi hauska paikallinen (?) versio: hääppönen.
Körttipitäjässä sanotahan hääpösestä, nottei se ollut kapoonen
Tai oli kapoonen, ja vähän köppäänen
Köppäänen on kiva tuttu sana Etelä-Pohjanmaalta. Liekö körttialuetta, ei kai. Kapoonen on minulle uusi tuttavuus mutta hyvinhän sen merkityksen ymmärtää.
Häävi ja hääppönen ovat myöskin tuttuja sanoja.
E-p-tuttuni kertoi olleensa keäsämökillä meilkein koko kesän, hätinä kävikään kaupungissa!
Unko hätinä tuttu ilmaisu?
Vaikka oli täysin unohtunut, mutta heti tunnisin ja muistin sen.
Oli ilmeisesti passiivisessa muistissa.
nyt kasapäin! :D