Mulla tää menee juuri näin ja viikonloput sortuu monta kertaa herkutteluun. Sitte taas paniikissa minimaalisen pienelle 300-500, sitte pieni nosto 500-800 ja joskus ton jälkeen iskee se, että tulee syötyä enemmän. En saa ahmimiskohtauksia, mutta näläntunne on sikäli hukassa, että sitä on vaikea hallita. Pelkään, että lähtee käsistä. Suklaata menee, jos sitä on, menee liikaakin. Suoraan pannulta ruokaa sillä aikaa kun muut on poissa...Muuten olen rajannut tiukasti ruokavaliostani lämpimän ruuan, olen laadullisesti todella rajatulla ruokavaliolla. Yritän kai parantua tai etsin halua siihen...Joskus tulee sitten se, että okei, nyt yritän parantua ja syönkin vielä kipollisen muromysliä. Hupsis vaan. Vatsa kärsii vaihteluista, turvotus, ummetus ja kovat kivut aina. Eipä mene säästärille ja on joskus parempi olo, mutta haluaisin löytää balanssin.
Mutta kuitenkin, onko muita joilla vaihtelee tuo syöminen? Millä pidätte sen kurissa? Joku 800 kaloria riittää itseni pitämään kylläisenä ainakin aivan hyvin, jos ruoka-aineet on täyttäviä. Paljon ei kerralla jaksakaan.
Mutta kuitenkin, onko muita joilla vaihtelee tuo syöminen? Millä pidätte sen kurissa? Joku 800 kaloria riittää itseni pitämään kylläisenä ainakin aivan hyvin, jos ruoka-aineet on täyttäviä. Paljon ei kerralla jaksakaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lisäyksenä se, että jos vaikka kyläillessä syö normaalisti, huomaa että on koko ajan nälkä. Muilla, normaalisti syövillä ei ole, mutta itsellä koko ajan se tunne. Kai kroppa yrittää saada varastoja sitten tai jotain?
Aika taitavasti perus pienikalorimäärällä oppii taas sietämään nälkää ja turruttamaan sen tunteen pikkuhiljaa. Tässä pelottaa siis se, että kun antaa pikkusormen, viekö se koko käden...
Mulla on niin, että olen koko ajan "perässä" syömisistäni, eli seuraava päivä menee kuluttaessa edellisen päivän kaloreita, ja sitten syön vasta illalla. Niinpä taas seuraava aamu alkaa ajatuksella, että pakko polttaa eiliset ruuat pois. Tämä aiheuttaa sen, että joutuu koko ajan pihistelemään syömisistä, eli nälkä on koko ajan. Usein kadehdinkin ihmisiä, jotka "voi" syödä silloin kun on nälkä. Eli ns. normaalisyöjiä, mitä itse siis en ole.
No mulla taas niin, että syön yhtenä päivänä ja kituutan kuutena ihan minimäärällä, ja se ihan selvästi tuntuu ku olo menee huonommaks ja energiataso laskee, hiipuu, just ja just jaksaa sen kuudennenki päivän, ja sit tulee se päivä viikosta, kun saa taas ravinteita ja energiaa, jipii: jaksaa taas seuraavat kuus!
Kamalaa elämää! En mä tätä näin tahtois tehdä, mut pelkään samaa ku aloittaja: että nälkä vaan kasvais ja veis koko käden.
Kun mullakin nälkäsimpiä päiviä on ne syömispäivän jälkeiset ekat pari päivää. Nälkä katoaa kokonaan oikeastaan sit viikossa, mut se pelottaa, joten pidän kiinni syömispäivästäni, tai mässypäiväksikin voisi kai kutsua...