Olen 93 syntynyt tyttö, ja olen ollut "masentunut" joj ostain 13 vuotiaasta lähtien. Itse en ollut sitä edes tajunnut, ennen kuin sain lääkityksen joka paransi oloani huomattavasti. Mulla on ollut lähinnä syömishäiriöitä, ei ongelmia alkoholin kanssa.
Nyt sitten taas tuntuu siltä että alamäki olisi taas alkanut. Lääkityksen myötä syömiseen liittyvät ongelmat on vähentyny, mutta oon huomannu että tykkään viettää aikaa vähän turhan paljon kännissä. Nyt tässä kolmen päivä sisään olen vetänyt yksinäiset kännit 2 kertaa ihan vaan sen vuoksi, että tuntuu hyvältä.
Isäni oli alkoholisti ja tuntuu todella oudolta, että ymmärtäisin jotenkin hänen tuntemuksiaan.. Tosiaan, enmä tiedä, mitä mun pitäis tehä?
Niin ja kiitos kauheesti kaikille lukijoille, se merkitsee tosi paljon.
Nyt sitten taas tuntuu siltä että alamäki olisi taas alkanut. Lääkityksen myötä syömiseen liittyvät ongelmat on vähentyny, mutta oon huomannu että tykkään viettää aikaa vähän turhan paljon kännissä. Nyt tässä kolmen päivä sisään olen vetänyt yksinäiset kännit 2 kertaa ihan vaan sen vuoksi, että tuntuu hyvältä.
Isäni oli alkoholisti ja tuntuu todella oudolta, että ymmärtäisin jotenkin hänen tuntemuksiaan.. Tosiaan, enmä tiedä, mitä mun pitäis tehä?
Niin ja kiitos kauheesti kaikille lukijoille, se merkitsee tosi paljon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos haluat välttyä isäsi alko-taudilta, ole tarkkana käyttösi kanssa. Tauti tulee hiipimällä hiljaa takaovesta ja syö mielen sisältäpäin.
Ei ole olemassa alkoholistiluonnetta, mutta alkoholi muuttaa sitä ja vie sinulta kyvyn ohjata omaa elämääsi, eli menetät käytön myötä hiljalleen ja huomaamatta elämänhalintakyvyn. Juomisesta tulee holistinen pakkomielle joka ohjaa kaikkea käyttäytymista,harrastusvalintoja, ystäviä, työtä ja kaikkea tekemistä arvioidaan juomisen kannalta. Kaikki tämä tulee huomaamatta ja kun sen huomaa, tilanne on vaikea.
Ainoa tapa on noudatta korkeaa juoma-moraalia, eli on määrännyt itselleen rajat joita ei missään tapauksessa ylitetä koskaan. tai sitten täydellinen apsolutismi.