Torstain sanotaan olevan "toivoa täynnä". Ulkoministeri Tuomiojan viimeisimpien arvioiden valossa muutamankin vallanhamuajan kohdalla kysymys saattaa tosin olla enemmänkin epätoivosta! Sillä niinhän siinä kävi, kuten oli ennustettavissakin, että ...
"ANNELI PELASTI JÄLLEEN
Kirjoittanut: KESKUSTAN MIEHET!, 14.6.2004 klo 11.40
Niin monen keskustan miehen on syytä olla Anneli Jäätteenmäelle todella kiitollinen! Ilman Annelia ja hänen panostaan olisi pääministeri Vanhasellekin jäänyt rutkasti enemmän aikaa viettää sitä kehumaansa perhe-elämää Lepsämässä ja rakennella lisäsiipiä jugend-taloonsa vaikka kolmessa vuorossa. Ja tuskin ainutkaan jopa EU-komissaariksi hamuava ajelisi mustissa autoissa ympäri tasavaltaa ylistämässä terrorismihysterisoivassa yksisilmäisyydessään transatlanttisten suhteiden etevämmyyttä suhteessa koettuun ja koeteltuun aktiivisen, liittoutumattoman rauhanpolitiikan linjaan ulko- ja turvallisuuspoliittisena ohjenuorana.
Nyt on edessä "Tie Tampereelle"
ja sieltä eteenpäin. Toivottavasti keskustan "mustien autojen miehissä" (aina sitä Skodalla ajelevaa multataskua myöten) on sen verran moraalista ryhtiä, että ymmärtävät avoimesti "tunnustaa syynsä ja syyllisyytensä"...
Sillä nythän kävi niin, että tulipa kuin tulikin
"ANNELISTA ÄÄNIKUNINGATAR
Kirjoittanut: EIKÄ SYYTTÄ, 10.6.2004 klo 13.18
"Keskustele Suomen Keskustasta ja puolueen harjoittamasta politiikasta" -palstalla on EU-vaaliäänestyksen lopputuloksen kunniaksi syytä nostaa uudelleen esiin seuraava erinomaisen pätevä aloituskirjoitus maaliskuulta 2004:
ANNELI PALJASTI
Kirjoittanut: OIKEITA ASIOITA, 21.3.2004 klo 13.26
Yksi viime aikoina nurkkaan joutuneiden Lipposen puolustelijoiden kehittämä argumentti tämän bush-ystävän kaikinpuolisen syyttömyyden todistamiseksi on ollut väite, "ettei Lipponen ole joulukuussa 2002 voinut liittää Suomea mukaan mihinkään USA:n Irak-hyökkäystä valmistelevaan sotakoalitioon, koska sellaista ei silloin vielä edes ollut".
Tällainen väite osoittaa, että Suomessa on tapaus Jäätteenmäkeen liittyen kehittynyt ihan oma etymologinen selitys mm. käsitteelle koalitio. Koalitiosta puhutaan ikään kuin termi olisi syntynyt oman kansallisen Irak-keskustelumme ja sen tarpeiden mukana. Kansallinen keskustelumme on ollut niin sisäänlämpiävää, että täällä on jopa kehittynyt kokonaan omia argumentaatiotodellisuuksia, joissa pohditaan esim. kysymystä mihin koalitioon Lipponen muka Suomea vei. Ikään kuin joulukuussa 2002 olisi ollut useita vaihtoehtoisia "koalitioita", joista paljastettujen asiakirjojen teksti tarkoittaisikin jotain muuta kuin USA:n Irak-sotaliittoumaa.
Tällainen argumentointi on huvittavaa, koska se erinomaisella tavalla paljastaa miten käpertynyttä kansallinen keskustelumme on ollut. On tosiaan käyty paikallisottelua kepu - demarit ja oltu täysin sokeita sille, minkälaisten realiteettien kanssa ulkopoliittiset toimijat ovat olleet tekemisissä.
Sanalla "koalitio" on kuitenkin koko ajan ollut ihan täsmällinen merkityksensä, ja se on kotoisin Bushin hallinnon virallisesta ulkopiliittisesta ohjelmapaperista "The National Strategy of The United States of America". Tämä ohjelma päivättiin heinäkuussa 2002, joten niin Lipposella kuin myös muulla valtiojohdollamme oli joulukuuhun mennessä hyvää aikaa perehtyä julistuksen sanomaan. Kaipa siihen perehdyttiinkin, tai jos ei, silloin jotain oli pahasti pielessä. Koko muu maailma nimittäin perehtyi siihen, ja siitä myös käytiin maailmalla kiivasta keskustelua, koska sen opit USA:n suorittaman ennaltaehkäisevän iskun oikeutuksesta olivat päivittäistä pureskeltavaa kaikkien kansainvälisestä oikeudesta huolestuneiden pöydissä.
Se mitä USA tarkoittaa koalitiolla on määritelty tässä: "America will implement its strategies by organizing coalitions —as broad as practicable— of states able and willing to promote a balance of power that favors freedom. Effective coalition leadership requires clear priorities, an appreciation of others’ interests, and consistent consultations among partners with a spirit of humility."
Eli ajaakseen strategioitaan Amerikka pyrkii muodostamaan samanmielisten valtioiden koalitioita. Ja kun puhuttiin "johtajuudesta", tarkoitettiin nimenomaan tuota USA:n itselleen varaamaa roolia.
Jos Lipponen on tarkoittanut koalitiolla ja johtajuudella jotain muuta, jotain jonka hän itse on keksinyt tämän käsitteen sisällöksi tai määritelmäksi, ei voi muuta kuin todeta että onpa Suomen ulkopolitiikka ollut tosi taitavissa käsissä! Siinä tapauksessa Lipponen ei olisi menetellyt vain epämoraalisesti liittäessään Suomea Bushin koalitioon, vaan täydellisen typerästi ja tietämättömästi, vailla minkäänlaista käsitystä ulkopolitiikan alkeista. Olisiko tällainen tomppelointi sitten muka pienempi synti kuin nuoleskelunhalu Bushia kohtaan ja suomalaisten myyminen pelkän oman vallanhimon sokaisemana?
Amerikan strategiathan sisältävät ko. ohjelmajulistuksen mukaan sen että maa arvioi itse siihen kohdistuvat uhat, ja jos katsoo tarpeelliseksi, suorittaa ennalta ehkäisevän sotilaallisen iskun. Tällainen isku on tietysti jotain, jolla Amerikka irtisanoutuu kansainvälisestä oikeudesta ja sitä kunnioittavasta järjestöstä YK:sta. Ennalta ehkäisevän iskun oikeutus tuossa paperissa määritellään toteamalla:
"To forestall or prevent... hostile acts by our adversaries, the United States will, if necessary, act preemptively."
Ja että näiden oppien mukaan oltiin Irakiin menossa, siitä ei pitänyt oikeastaan kenellekään koko maailmassa olla minkäänlaista epäselvyyttä, vielä vähemmän ulkopolitiikan asiantuntijoille . Eivät kai sentään suomalaisetkaan toimijat niin tyhmiä olleet, etteivätkö olisi esim. tienneet ketkä em. kansallisen strategian muotoilijoita olivat? Taustaltahan löytyvät samat henkilöt, jotka olivat jo ennen WTC-tapahtumia kirjoittaneet ohjelmapaperin, jossa oli esitetty sotilaallisen kontrollin ottamista mm. Irakissa riippumatta siitä onko Saddam siellä vallassa vai ei. Ansioituneen John Pilgerin tv-dokumentissa esitetään, että päätös Irakiin hyökkäämisestä tehtiin Bushin hallinnossa heinäkuussa 2001. (Condoleezza Rican maininta eräille kongressiedustajille.)
Joten se miten me nyt täällä jälkiviisaina pyörittelemme käsitteitä ja sorvailemme niiden merkityksiä niin että ne sopisivat itsekunkin tarkoituksiin pelastaa Lipponen ja ryöpätä Jäätteenmäkeä, on kyllä hieman eri mittaluokan asia kuin se mistä oikeasti oli kyse.
Ensinnäkään tapaus Jäätteenmäen poliittisessa puolessa ei ole kysymys mistään Kepu - Demarit paikallisottelusta. Kyseessä oli Suomen ulkopolitiikka, joka on kaikkien suomalaisten, ei vain kahden keskenään kinastelevan poppoon asia. Toisekseen Jäätteenmäki-oikeudenkäynti on se joka on - tai jolla on - käännetty huomiota pois itse asiasta, joka on Suomen Irak-politiikka. Kun oikeudellinen ajojahti alkoi, tehtiin mielipidemittaus siitä, miten kansalaiset suhtautuvat taustalla olevaan ulkopoliittiseen salailuun. 80% suomalaisista oli sitä mieltä, että Lipposen tekemiset pitäisi ehdottomasti selvittää. Tämä tulos kertoo siitä että valtaosa suomalaisista on huolissaan itse asiasta, eikä pidä oikeudenkäyntiä tärkeimpänä.
Tosiasia on että Lipposen USA-vierailun jälkeen USA:lla oli "väärä käsitys" Suomen kuulumisesta siihen sotakoalitioon, jota he uuden ulkopolitiikkansa mukaisesti kokosivat. Suomi ei tätä käsitystä pyrkinyt oikaisemaan, vaan osallistuimme tuon koalition kokoukseen ja mm. toteutimme Pentagonin antamien ohjeiden mukaisesti irakilaisdiplomaattien karkoitukset. Irtisanoutuminen alkoi vasta siitä kun Jäätteenmäki nosti asian julkisuuteen. Mutta luultavasti johonkin jo oltiin sitouduttu - emme vain tiedä mihin kaikkeen. Kulissientakaisia kytkentöjä saattaa yhä olla vireillä - esim. Wärtsilän voimalahanke Irakissa saattaa liittyä näihin. Tavallisten kansalaisten tekee vain mieli kysyä: vaaransiko joku ja vaarantaako yhä Suomen turvallisuuden? Mukaan meneminen USA:n laittomaan hyökkäykseen ei ole mitenkään kunniakasta eikä ehkä kovin viisasta, kuten Espanjan tapahtumat ovat osoittaneet.
Se että USA:lle myötämieliset maat muodostivat "koalition" on asia jota ei tarvitse kotimaisessa keskustelussamme käsitellä minkään merkityskikkailun puitteissa. Kyse Irak-politiikkamme kohdalla oli yksinkertaisesti siitä annoimmeko tukemme USA:n itselleen muotoilemille ulkopoliittisille opeille ja sen "johtajuudelle", joka lupasi toimia "YK:n tuella tai tarpeen vaatiessa ilman sitä", vai valitsimmeko toisin korostaen tukeamme YK:n linjalle. Tätä valintaa ei osattu selvästi tehdä. Lipponen siis ilmeisesti ei osannut pitää tarpeellista hajurakoa Bushin vireillä olevaan tekopyhästi perustelemaan sotahankkeeseen, joka "sokean Reetankin" piti nähdä. Ja niin Suomi ajautui kahden lautasen politiikkaan, jossa se sitten teki lopullisen linjantarkistuksen vasta Jäätteenmäen nostaessa epäselvyyden esille.
Salailuoikeudenkäynnin esitutkintamateriaalista käy kiinnostavalla tavalla ilmi, millaisen ryhtiliikkeen ulkoasiainhallinto joutui tekemään. Vielä samana päivänä jolloin USA lähti tekopyhästi perustelemaansa Irak-hyökkäykseen, Suomen suurlähettiläs Yhdysvalloissa varmisti sikäläisestä ulkoministeriöstä, ettei Suomi vain enää kuulunut USA:n sotakoalition listoille."
"ANNELI PELASTI JÄLLEEN
Kirjoittanut: KESKUSTAN MIEHET!, 14.6.2004 klo 11.40
Niin monen keskustan miehen on syytä olla Anneli Jäätteenmäelle todella kiitollinen! Ilman Annelia ja hänen panostaan olisi pääministeri Vanhasellekin jäänyt rutkasti enemmän aikaa viettää sitä kehumaansa perhe-elämää Lepsämässä ja rakennella lisäsiipiä jugend-taloonsa vaikka kolmessa vuorossa. Ja tuskin ainutkaan jopa EU-komissaariksi hamuava ajelisi mustissa autoissa ympäri tasavaltaa ylistämässä terrorismihysterisoivassa yksisilmäisyydessään transatlanttisten suhteiden etevämmyyttä suhteessa koettuun ja koeteltuun aktiivisen, liittoutumattoman rauhanpolitiikan linjaan ulko- ja turvallisuuspoliittisena ohjenuorana.
Nyt on edessä "Tie Tampereelle"
ja sieltä eteenpäin. Toivottavasti keskustan "mustien autojen miehissä" (aina sitä Skodalla ajelevaa multataskua myöten) on sen verran moraalista ryhtiä, että ymmärtävät avoimesti "tunnustaa syynsä ja syyllisyytensä"...
Sillä nythän kävi niin, että tulipa kuin tulikin
"ANNELISTA ÄÄNIKUNINGATAR
Kirjoittanut: EIKÄ SYYTTÄ, 10.6.2004 klo 13.18
"Keskustele Suomen Keskustasta ja puolueen harjoittamasta politiikasta" -palstalla on EU-vaaliäänestyksen lopputuloksen kunniaksi syytä nostaa uudelleen esiin seuraava erinomaisen pätevä aloituskirjoitus maaliskuulta 2004:
ANNELI PALJASTI
Kirjoittanut: OIKEITA ASIOITA, 21.3.2004 klo 13.26
Yksi viime aikoina nurkkaan joutuneiden Lipposen puolustelijoiden kehittämä argumentti tämän bush-ystävän kaikinpuolisen syyttömyyden todistamiseksi on ollut väite, "ettei Lipponen ole joulukuussa 2002 voinut liittää Suomea mukaan mihinkään USA:n Irak-hyökkäystä valmistelevaan sotakoalitioon, koska sellaista ei silloin vielä edes ollut".
Tällainen väite osoittaa, että Suomessa on tapaus Jäätteenmäkeen liittyen kehittynyt ihan oma etymologinen selitys mm. käsitteelle koalitio. Koalitiosta puhutaan ikään kuin termi olisi syntynyt oman kansallisen Irak-keskustelumme ja sen tarpeiden mukana. Kansallinen keskustelumme on ollut niin sisäänlämpiävää, että täällä on jopa kehittynyt kokonaan omia argumentaatiotodellisuuksia, joissa pohditaan esim. kysymystä mihin koalitioon Lipponen muka Suomea vei. Ikään kuin joulukuussa 2002 olisi ollut useita vaihtoehtoisia "koalitioita", joista paljastettujen asiakirjojen teksti tarkoittaisikin jotain muuta kuin USA:n Irak-sotaliittoumaa.
Tällainen argumentointi on huvittavaa, koska se erinomaisella tavalla paljastaa miten käpertynyttä kansallinen keskustelumme on ollut. On tosiaan käyty paikallisottelua kepu - demarit ja oltu täysin sokeita sille, minkälaisten realiteettien kanssa ulkopoliittiset toimijat ovat olleet tekemisissä.
Sanalla "koalitio" on kuitenkin koko ajan ollut ihan täsmällinen merkityksensä, ja se on kotoisin Bushin hallinnon virallisesta ulkopiliittisesta ohjelmapaperista "The National Strategy of The United States of America". Tämä ohjelma päivättiin heinäkuussa 2002, joten niin Lipposella kuin myös muulla valtiojohdollamme oli joulukuuhun mennessä hyvää aikaa perehtyä julistuksen sanomaan. Kaipa siihen perehdyttiinkin, tai jos ei, silloin jotain oli pahasti pielessä. Koko muu maailma nimittäin perehtyi siihen, ja siitä myös käytiin maailmalla kiivasta keskustelua, koska sen opit USA:n suorittaman ennaltaehkäisevän iskun oikeutuksesta olivat päivittäistä pureskeltavaa kaikkien kansainvälisestä oikeudesta huolestuneiden pöydissä.
Se mitä USA tarkoittaa koalitiolla on määritelty tässä: "America will implement its strategies by organizing coalitions —as broad as practicable— of states able and willing to promote a balance of power that favors freedom. Effective coalition leadership requires clear priorities, an appreciation of others’ interests, and consistent consultations among partners with a spirit of humility."
Eli ajaakseen strategioitaan Amerikka pyrkii muodostamaan samanmielisten valtioiden koalitioita. Ja kun puhuttiin "johtajuudesta", tarkoitettiin nimenomaan tuota USA:n itselleen varaamaa roolia.
Jos Lipponen on tarkoittanut koalitiolla ja johtajuudella jotain muuta, jotain jonka hän itse on keksinyt tämän käsitteen sisällöksi tai määritelmäksi, ei voi muuta kuin todeta että onpa Suomen ulkopolitiikka ollut tosi taitavissa käsissä! Siinä tapauksessa Lipponen ei olisi menetellyt vain epämoraalisesti liittäessään Suomea Bushin koalitioon, vaan täydellisen typerästi ja tietämättömästi, vailla minkäänlaista käsitystä ulkopolitiikan alkeista. Olisiko tällainen tomppelointi sitten muka pienempi synti kuin nuoleskelunhalu Bushia kohtaan ja suomalaisten myyminen pelkän oman vallanhimon sokaisemana?
Amerikan strategiathan sisältävät ko. ohjelmajulistuksen mukaan sen että maa arvioi itse siihen kohdistuvat uhat, ja jos katsoo tarpeelliseksi, suorittaa ennalta ehkäisevän sotilaallisen iskun. Tällainen isku on tietysti jotain, jolla Amerikka irtisanoutuu kansainvälisestä oikeudesta ja sitä kunnioittavasta järjestöstä YK:sta. Ennalta ehkäisevän iskun oikeutus tuossa paperissa määritellään toteamalla:
"To forestall or prevent... hostile acts by our adversaries, the United States will, if necessary, act preemptively."
Ja että näiden oppien mukaan oltiin Irakiin menossa, siitä ei pitänyt oikeastaan kenellekään koko maailmassa olla minkäänlaista epäselvyyttä, vielä vähemmän ulkopolitiikan asiantuntijoille . Eivät kai sentään suomalaisetkaan toimijat niin tyhmiä olleet, etteivätkö olisi esim. tienneet ketkä em. kansallisen strategian muotoilijoita olivat? Taustaltahan löytyvät samat henkilöt, jotka olivat jo ennen WTC-tapahtumia kirjoittaneet ohjelmapaperin, jossa oli esitetty sotilaallisen kontrollin ottamista mm. Irakissa riippumatta siitä onko Saddam siellä vallassa vai ei. Ansioituneen John Pilgerin tv-dokumentissa esitetään, että päätös Irakiin hyökkäämisestä tehtiin Bushin hallinnossa heinäkuussa 2001. (Condoleezza Rican maininta eräille kongressiedustajille.)
Joten se miten me nyt täällä jälkiviisaina pyörittelemme käsitteitä ja sorvailemme niiden merkityksiä niin että ne sopisivat itsekunkin tarkoituksiin pelastaa Lipponen ja ryöpätä Jäätteenmäkeä, on kyllä hieman eri mittaluokan asia kuin se mistä oikeasti oli kyse.
Ensinnäkään tapaus Jäätteenmäen poliittisessa puolessa ei ole kysymys mistään Kepu - Demarit paikallisottelusta. Kyseessä oli Suomen ulkopolitiikka, joka on kaikkien suomalaisten, ei vain kahden keskenään kinastelevan poppoon asia. Toisekseen Jäätteenmäki-oikeudenkäynti on se joka on - tai jolla on - käännetty huomiota pois itse asiasta, joka on Suomen Irak-politiikka. Kun oikeudellinen ajojahti alkoi, tehtiin mielipidemittaus siitä, miten kansalaiset suhtautuvat taustalla olevaan ulkopoliittiseen salailuun. 80% suomalaisista oli sitä mieltä, että Lipposen tekemiset pitäisi ehdottomasti selvittää. Tämä tulos kertoo siitä että valtaosa suomalaisista on huolissaan itse asiasta, eikä pidä oikeudenkäyntiä tärkeimpänä.
Tosiasia on että Lipposen USA-vierailun jälkeen USA:lla oli "väärä käsitys" Suomen kuulumisesta siihen sotakoalitioon, jota he uuden ulkopolitiikkansa mukaisesti kokosivat. Suomi ei tätä käsitystä pyrkinyt oikaisemaan, vaan osallistuimme tuon koalition kokoukseen ja mm. toteutimme Pentagonin antamien ohjeiden mukaisesti irakilaisdiplomaattien karkoitukset. Irtisanoutuminen alkoi vasta siitä kun Jäätteenmäki nosti asian julkisuuteen. Mutta luultavasti johonkin jo oltiin sitouduttu - emme vain tiedä mihin kaikkeen. Kulissientakaisia kytkentöjä saattaa yhä olla vireillä - esim. Wärtsilän voimalahanke Irakissa saattaa liittyä näihin. Tavallisten kansalaisten tekee vain mieli kysyä: vaaransiko joku ja vaarantaako yhä Suomen turvallisuuden? Mukaan meneminen USA:n laittomaan hyökkäykseen ei ole mitenkään kunniakasta eikä ehkä kovin viisasta, kuten Espanjan tapahtumat ovat osoittaneet.
Se että USA:lle myötämieliset maat muodostivat "koalition" on asia jota ei tarvitse kotimaisessa keskustelussamme käsitellä minkään merkityskikkailun puitteissa. Kyse Irak-politiikkamme kohdalla oli yksinkertaisesti siitä annoimmeko tukemme USA:n itselleen muotoilemille ulkopoliittisille opeille ja sen "johtajuudelle", joka lupasi toimia "YK:n tuella tai tarpeen vaatiessa ilman sitä", vai valitsimmeko toisin korostaen tukeamme YK:n linjalle. Tätä valintaa ei osattu selvästi tehdä. Lipponen siis ilmeisesti ei osannut pitää tarpeellista hajurakoa Bushin vireillä olevaan tekopyhästi perustelemaan sotahankkeeseen, joka "sokean Reetankin" piti nähdä. Ja niin Suomi ajautui kahden lautasen politiikkaan, jossa se sitten teki lopullisen linjantarkistuksen vasta Jäätteenmäen nostaessa epäselvyyden esille.
Salailuoikeudenkäynnin esitutkintamateriaalista käy kiinnostavalla tavalla ilmi, millaisen ryhtiliikkeen ulkoasiainhallinto joutui tekemään. Vielä samana päivänä jolloin USA lähti tekopyhästi perustelemaansa Irak-hyökkäykseen, Suomen suurlähettiläs Yhdysvalloissa varmisti sikäläisestä ulkoministeriöstä, ettei Suomi vain enää kuulunut USA:n sotakoalition listoille."
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tyylisi tunnetaan vaikka et kirjoitakkaan sillä paljon mainostamallasi oikealla nimellä.
Vaiko oikealla tyylilläkään?
En usein ehdi keskusteluja seuraamaan, joten en tunne tyylejä tai kirjoittajia, mutta kiinnostava teksti.
Tosiasia lienee kuitenkin, että edustuksellisen demokratian perustajatus on se edustuksellisuus eli meitä ei ole vain yhtä lajia kansalaisia vaan useita erilaisia.
Olisi kohtuutonta odottaa jonkin yhden henkilön kantavan vastuun koko maan kansalaisten erilaisista intresseistä.
Onneksi on vaihtoehtoja ja toivottavasti niiden puoleen ymmärretään näissä vaalitilanteissa kääntyää.
tselleni on tärkeää, että edustajani on lähestyttävissä ja pitää minut ajan tasalla siitä, mitä kulloinkin itseäni kiinnostavissa asioissa on valmisteilla/mihin suuntaan ollaan menossa.
Omat intressini ovat laajasti ilmaistuna ihmisoikeusasioita, mutta ei siitä sen enempää tässä.
Lipponen ei luvannut Bushille mitään, mikä olisi ollut Suomen ulkopolitiikan vastaista.
Jäätteenmäki alkoi vaalitemppuilla väittämällä muuta ja jäi kiinni.
Lyhen kaavan mukaan ei muita faktoja tarvitakaan.
lipponen jatkaa valitsemallaan uralla, Jäätteenmäki syrjäytyi EU-parlamentin muiden meppien sääliteltäväksi: ex-pääministeriksi, joka ihan itse ja omasta aloitteestaan tyri kaikki mahdollisuutensa omalla poliittisella urallaan.
Sääliäänillä mepiksi päässyt Jäätteenmäki on Suomen surkein poliittinen katasrtofi, joka kuvaa ainoastaan sitä, että Suomessa on onneksi vain 150 000 typerystä, jotka eivät ymmärrä politiikan asiasisällöstä paskaakaan.
ymmärtäväinen
Siinäpä dilemmaa kerrakseen: miten palata sinne, missä ovat tuskin koskaan olleetkaan - aivan sitten ensimmäisen Forssan kokouksen jälkeisten aikojen? Mutta ainahan sitä sopii toivoa, että vaikkapa jo seuraavassa puoluekokouksessa demarien kenttäväki ymmärtäisi kysyä - paitsi jäljempänä tulevia "faktoja pöytään" - harhaanjohtaneilta mooseksiltaan myös ...
"KOSKA DEMARIT PALAAVAT
Kirjoittanut: KANSAN ASIALLE?, 15.6.2004 klo 19.19
Pohjoinen Kaleva-lehti on muutamaan otteeseen varsin etevästi arvioinut demarien "kahden lautasen strategian" onnistumista, siis epäonnistumista, Lipposen hallituksen aikaisessa Irakin-politiikassa. Nyt on sadon aika, kun torstain tietämissä EU:n kansallisten hallitusten päämiehet ja ahkerat naiset alkavat sorvailla sopua EU:n perustuslaista ja komission tulevasta puheenjohtajasta.
Jos eli kun sdp:n puheenjohtaja Paavo Lipposen mahdollisuuksille lienee käymässä juuri niin kuin ulkoministeri Erkki Tuomioja on jo ennättänyt ääneen ajatella, kaikkien edistysmielisten demarien olisi syytä miettiä miksi koko ajan tuntuu heille tulevan päin näköä...
"Suhteellisen märkiä
Kirjoittanut: rättejä, 14.6.2004 klo 23.24
Eilisissä europarlamenttivaaleissa huipentui pitkä kehitys. Vaalin sensaatiomaisinta tulosta, Anneli Jäätteenmäen saamaa äänivyöryä, ei voi selittää muuten kuin ottamalla huomioon kaikki mitä Suomessa on runsaan puolentoista vuoden aikana tapahtunut. Jäätteenmäki sai eurovaalissa ääniä suhteellisesti enemmän kuin kukaan koskaan, joten kysymys on todella poikkeuksellisesta ilmiöstä.
Mistä kronikan pitäisi alkaa? Luultavasti sen voi aloittaa siitä maailmalla paljon kohua herättäneestä ulkopoliittisesta linjanjulistuksesta, Kansallisen turvallisuuden strategiaohjelmasta, jonka Yhdysvallat antoi julki syksyllä 2002. Tämän ohjelmapaperin mukaan USA varasi itselleen omankädenoikeuden suorittaa terrorisminvastaisessa sodassaan "ennaltaehkäiseviä iskuja" kohteisiin joiden se katsoo uhkaavan turvallisuuttaan. USA ilmoitti toimivansa tarpeen vaatiessa ilman YK:a, ottamalla itse "johtajuuden" ja muodostamalla tuekseen "samanmiellisten valtioiden koalition". Näin USA siis kertaheitolla siirsi tieltään niin YK:n kuin kansainvälisen oikeuden.
USA:n ohjelmajulistus oli todellakin kuin märkä rätti vasten monenkeskeistä yhteistyötä kannattavan maailman kasvoja. Julistus aiheutti tavattoman laajan kansainvälisen keskustelun, jota käytiin myös Suomessa. Näissä tunnelmissa matkusti - on tosin lupa kysyä mistä syystä - silloinen pääministeri Paavo Lipponen tapaamaan Irak-sotaa valmistelevan USA:n presidentti Bushia ja varapresidentti Cheneya. Neuvotteluissa Bushin kanssa tapahtui tuo kaikkien munausten äiti, eli Lipponen ei osannut ottaa tarpeeksi huomioon kaikkia niitä varauksia joita Bushin hallinnon hyökkäysintoon liittyi, eikä joko osannut tai halunnut (mikä Lipposen tuntien on luultavampaa) tehdä Suomen ulkopolitiikan sitoutumista YK:iin tarpeeksi yksiselitteisesti ja ehdottomasti selväksi. Asian kruunasi se että typerästi hymyilevä Lipponen kätteli Bushia Valkoisen talon pihamaalla ja hoki: "Suomen kansa tukee politiikkaanne."
Tämä oli kuin märkä rätti vasten suomalaisten kasvoja. Juuri samaan aikaan tehdyssä mielipidekartoituksessa noin 80% suomalaisista - kuten oli asian laita muuallakin maailmassa - ilmoitti vastustavansa sotatoimia Irakissa. Lipposen vierailun sävystä ja tarkoituksista tehtiinkin heti hänen palattuaan kysely eduskunnassa, mutta tällöin ei vielä osattu aavistaa miten epäselviksi Lipponen oli Suomen roolin koalition suhteen jättänyt. Kuin muina miehinä osallistuimme Grossmannin koollekutsumaan koalition kokoukseen. Näihin asioihin liittyvä periaatteellinen epäselvyys kävi varsinaisesti ilmi vasta kun Jäätteenmäki nosti asian pöydälle vaalikeskustelussa 6.3.03. Tämän seurauksena heti seuraavana päivänä pidetyssä Ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan, UTVA:n, kokouksessa Suomen virallista Irak-politiikkaa muotoiltiin niin, että ääneen nyt todettiin ilman YK:n mukanaoloa tapahtuvan väkivallankäytön olevan ei-hyväksyttävää.
Sama rätti jonka Lipponen oli heittänyt suomalaisten naamalle Valkoisen talon pihalta, mäiskäistiin nyt uudestaan entistä märempänä. Vaalikeskustelusta tuli mielialoja nostattava kansannousu Lipposen amerikkaihannointia ja Bush-nuoleskelua vastaan. Jäätteenmäen johdolla Keskusta korjasi täpärän mutta tärkeän vaalivoiton. Samoihin aikoihin USA siirtyi sanoista tekoihin Irakissa. Suomen ulkoasiainhallinnossa elettiin kuumeisia hetkiä, kun vielä hyökkäyspäivän aamuna amerikansuurlähettiläämme Valtasaari pyrki varmistamaan USA:n ulkoministeriöstä ettei maamme vaan enää esiintynyt koalitiomaiden listalla.
Noina aikoina kansalaiset kaikkialla maailmalla olivat kokoontuneet miljoonittain mielenosoitusmarsseille Bushia vastaan. Oman maamme virallisesta linjasta ei saanut lopullista selvyyttä kukaan. Kuvaavaa oli että nekin joille jonkinlaisen hallinnan näytteleminen oli elintärkeää, eli ulkopoliittinen eliittimme, sekoilivat linjauksissaan ja sanoissaan. Huhtikuussa pidettiin Kreikassa EU-huippukokous, jonka yhteydessä vielä silloinen hidasjärkinen pääministerimme erehtyi kansainvälisen lehdistön tentattavana ollessaan sanomaan: "Suomi ei kuulu koalitioon, koska Suomi on muuttanut linjaansa." Välittömästi tämän jälkeen hänelle tuotiin eteen paperilappu, ilmeisesti ulkoministerimme kiireesti raapustama, ja sitä Lipponen sitten hölmistyneenä ja typerästi hörähdellen tavaili: "Eee-iii siiis... siis Suomi ei ole muuttanut linjaansa." Jokainen suomalainen joka näki tämän sekoilun tv-uutisissa tunsi taas märän rätin naamallaan. Kertaheitolla kuvaruudusta lävähti silmille koko totuus siitä miten vähillä kyvyillä Suomen ulkopolitiikkaa oli hoidettu.
Vaalien jälkeen meillä Suomessa jotkut optimistit kokivat, että omasta sotaintoilijastamme oli onneksi saatu torjuntavoitto. Tämä oli turhan aikaista iloa, sillä pian seurasi Suomen poliittisessa historiassa ainoalaatuinen salailun, kosto- ja kaunapolitiikan kiihkoisa kierre, jossa Jäätteenmäki telottiin niin salailupoliitikkojen kuin lynkkausmielialoilla mielellään mässäilevien tiedonvälittäjien toimesta. Lyhyt ura pääministerinä torpedoitiin SDP:n lippossiiven ajojahdilla, joka sitten vei Jäätteenmäen vielä oikeuteenkin. Salailupolitiikasta oli tullut kovan luokan sanelupolitiikkaa, johon Keskustapuolueen muu väki ei osannut panna kovaa kovaa vastaan. 80% suomalaisista oli sitä mieltä, että myös Lipposen sopimiset ja tekemiset Bushin kanssa pitäisi perinpohjin selvittää, mutta poliitikkojenhan ei tarvitse välittää kansasta kun vaalit oli jo käyty.
Salailupolitiikan suojissa maan lojaalisuus Bushin sotakoalitiota kohtaan sai jatkua kenenkään erityisesti häiritsemättä - kaikkien huomio kohdistettiin tehokkaasti Jäätteenmäen henkilöä ja menettelytapoja koskevaan toisen luokan näytelmään. Suomi oli mm. karkoittanut Pentagonin uskollisuuskokeen mukaisesti irakilaisdiplomaatteja. Asiaa ei otettu missään kunnolliseen julkiseen käsittelyyn. Se oli ollut uutisissa silloin kun Washington Post -lehti julkaisi asiasta artikkelin, mutta omassa televisiossamme aihe oli sensuroitu eikä siitä saanut puhua. Iltapäivälehdissä hekumoitiin mieluummin naispoliitikon lynkkajaisilla kuin tehtiin tutkivaa journalismia siitä miksi oma ulkoministeriömme ei todellakaan välittänyt maamme Irak-politiikasta avoimesti tietoa. Niin, ja milloin iltapäivälehdissä ei kaivettu maata Jäätteenmäen alta, siellä kirjoitettiin kansalaisia yleisesti koskettavista asioista kuten Matti Nykäsestä.
Jäätteenmäen Irak-kritiikki lyötiin alas, ja Lipposen suojelemiseksi sekä hänen sekoilujensa puolusteluksi kehitettiin mitä ihmeellisimpiä oppeja "koalitio"-käsitteen merkityksistä, Lipposen todellisista tarkoituksista jne. - kaikesta sellaisesta jolla on merkitystä oman kansallisen keskustelumme kannalta, mutta joka ei todellakaan mitenkään muuta sitä tosiasiaa että Irak-politiikkamme on ollut lähinnä virallisiin vakuutteluihin haudattua korkean tason törmäilyä. Luulisi että kun USA on tekopyhästi valheilla perustellussa öljyryöstöretkessään joutunut yhä vahvistuvan kritiikin kohteeksi, myös meillä olisi uuden hallituksen politiikka löytänyt selvemmän ja selvemmin USA:an etäisyyttä ottavan linjan. Päinvastoin on kuitenkin käynyt. Julki tulee kuin sattumalta pieniä yksityiskohtia, jotka kertovat omaa kieltään siitä, että kuljemme yhä Lipposen alullepanemaa tietä ja toteutamme kahden kattauksen Irak-politiikkaa. Niinpä Vanhasen hallitus ei ole puuttunut Wärtsilän ja Nokia bisneksiin koalition kanssa. Samaten ulkoministeriö antoi diplomaattitukea Irakiin sännänneelle ahneelle kauppavaltuuskunnalle, jonka kaksi jäsentä ammuttiin. Sisäministeriömme on kouluttanut poliiseja irakilaisista miehityshallinnon käyttöön. Asiantuntija Helena Ranta, jonka tehtävänannot ovat aina ennen tulleet nimenomaan YK:lta, annettiin nyt Suomen hallituksen toimesta koalition käytettäväksi.
Kuinka se olikaan? "Bush kiitti Suomen hallitusta liittymisestä koalitioon."
Ne kansalaiset, joita Lipposen kyvyttömyys on alusta alkaen harmistuttanut ja jotka ovat sitä mieltä, ettei maatamme tule sotkea mukaan amerikkalaisten moraalittomaan maailmanvalloitushankkeeseen, eivät ole missään voineet saada ääntään kuuluville. Siksi eurovaalit olivat tällä kertaa aivan poikkeukselliset. Siksi äänestysprosenttikin niissä nousi poikkeukselliseen korkeaksi. Ihmisillä oli tarve sanoa jotain. Ja tuo tarve oli yksinkertaisesti sanoa Lipposelle jyrkkä EI. Mitään muuta mahdollisuutta kuin Jäätteenmäen äänestäminen ei ihmisille ole tässä maassa annettu. Heitä on pidetty poliitikkojen ja myös Vanhasen hallituksen taholta pimennossa, heitä on paimennettu erkkolaisen ja kokoomustaustaisen lehdistön toimesta. Siksi maassa on ollut pinnanalaista painetta. Paljon ylimääräistä väkeä kaikkialla maassa lähti uurnille antamaan äänensä Jäätteenmäelle, joka näin keräsi ennätysmäisen eurovaalikannatuksen. Tuo äänisaalis pitää sisällään vain yhden varsinaisen viestin: ihmisten tarpeen sanoa EI maan toimimiselle USA:n sotakoalitiossa.
Tätä viestiä poliitikot eivät tietenkään vastaanota. Vanhanen ei tule koskaan sanomaan ääneen että kyse on Lipposen Irak-politiikasta, jota hän on kilttinä konformistina edelleen jatkanut. Poliitikkojen ei tarvitse välittää kansasta vaikka vaaleja käytäisiinkin. Myöskään lehdistö ei tule edes nyt - kun sillä olisi tavallaan kansan antama oikeutus - puhkaisemaan poliitikkojen varjelemaa hiljaisuutta. Katsokaapa esimerkiksi näitä vaalien jälkeisen päivän iltapäivälehtiä. Niiden lööpeissä ei suinkaan komeile suurikokoinen Jäätteenmäen kuva, eikä niissä lue: "Kansa sai lopultakin voiton." Niissä on kokopinta-alan miltei peittävä kuva Matti Nykäsestä, ja kissankokoisilla kirjaimilla teksti: "Matti teki yöllä kuolemaa." Voiko enää tehokkaammin mitätöidä eurovaalien keskeisimmän sanoman? Voiko enää märempää rättiä tyhmiksi ja mielipidemanipuloitaviksi alistettujen kansalaisten silmille paiskata?"
Lipponen ei luvannut Bushille mitään, mikä olisi ollut Suomen ulkopolitiikan vastaista.
Jäätteenmäki alkoi vaalitemppuilla väittämällä muuta ja jäi kiinni.
Lyhen kaavan mukaan ei muita faktoja tarvitakaan.
Paavo Lipanatsi vois jättää nyt politiikan, mitä pikemmin , sen parenmpi.
tuohon jatkuvaan jankkaamiseen Lipposen (tai kenen tahansa yhden ihmisen) väitetystä mahdollisesta Suomen liittämisestä sotaan, että haluaisin sinun nyt vastaavan yksiselitteisesti seuraavaan kysymykseen: oletko sitä mieltä, että vastoin perustuslakejamme yksi ihminen pystyy edes teoriassa liittämään Suomen ulkomailla tapahtuvaan sotaan? Vastaus pelkästään tähän, kiitos.
>> Lipponen ei luvannut Bushille mitään, mikä olisi ollut Suomen ulkopolitiikan vastaista.
Onko jumala olemassa? Vai kenen silmin asioita tarkastelet. Kenen mielestä Lipponen ei luvannut Bushille mitään? Bushin? USA:n vihollisten? Lipposen? Miltä ajankohdalta vastaukset poimitaan näiden suista? Ne ovat vaihdelleet matkan varrella. Lipposen sekopäiset törähdykset siitä oliko Suomi ollut koalitiossa vai ei, ja oliko tuo ensin oleminen ja sitten olemattomuus Suomen linjan mukaista vai ei, tulivat kaikki surkuhupaisalla tavalla esille hänen sotkeutuessaan konsepteissaan EU-huippukokouksen kansainvälisessä lehdistötilaisuudessa huhtikuussa 03 Kreikassa.
>> Jäätteenmäki alkoi vaalitemppuilla väittämällä muuta ja jäi kiinni.
Jäätteenmäen ne temput joista hän jäi kiinni, eivät mitenkään liity siihen että hän oli oikeassa maan Irak-politiikan puuttuvan linjan suhteen.
Faktoista sinä et näköjään ymmärrä. Puhut täsmentämätöntä kieltä.
pääseminen tarkoittaa USA:n vihollisten mustalle listalle pääsemistä. Silloin on sodassa, eikä iskuista voi tietää.
Onnittelut kaikille MEP:eille ja erityisesti
Takkulalle!
Ja "pulinat pois "!
kuinka ilman eduskuntaa kukaan voi liittää Suomea sotaan. Jos näin olisi, voisi eduskunnan hajoitta ja lopettaa heti. Lopettakaa siis paskanjauhanta sotaanliittymisestä tai ottakaa edes selvää perusasioista, te Sota-Patesta ja Marttyyri-Annelista vouhkaajat.
Lipponen ei luvannut Bushille mitään, mikä olisi ollut Suomen ulkopolitiikan vastaista.
Jäätteenmäki alkoi vaalitemppuilla väittämällä muuta ja jäi kiinni.
Lyhen kaavan mukaan ei muita faktoja tarvitakaan.
... jos jumala kerran noin sanoo, niin se sitten on.
Huomasitko menikö yli vai ali, vai keskeltä korvien välistä?
Annelin pää-äänenkannattaja?
Sen alkuun todisti myös ulkoministeri Tuomioja.
Ja on se tullut liittyminen niin monesti uutisista ja lehtien sivuilta, ettei mitään toista vaihtoehtoa ole kuin Lipposen hölmöys.
- ANNELIN ÄÄNIKUNINKUUS
HERMOSTUTTAA MONIA -
Mitä sillä Annelilla on jalkojensa välissä, kun puhut kuninkaasta?
Jos sen "kuninkaanne" kannatuksen joitakin pitäisi hermostuttaa, niin kepun johtoa. ja kyllä se heitä hermostuttaakin. Hänen äänestäjänsä eivät varmasti ymmärrä hermostua, vaikka syytä olisi, sellaisen kävelevän katastrofin sinne laitoitte! Kykenettekö ollenkaan ajattelemaan, mitä äänestyskäyttäytymisenne teistä kertoo? Ette kai, milläs ajattelee, jos ei ole sille puuhalle elintä.
Meidän äänikuninkaamme sai nuo toistasataatuhatta ääntänsä toivorikkaasta luottamuksestamme häneen, ei mistään kaunaisesta kostonhalusta. Ja hän tulee osoittautumaan luottamuksemme arvoiseksi, teidän edustajanne juuri sellaiseksi, jonka te ansaitsettekin:
Juoruakkojen tasoista keskustelua.
Mutta kieroilijat ja valehtelijat ei koskaan unohda kaunaansa. Lipponen hyvä esimerkki.