Vaikka tänne ilmestyy tiheästi kirjoituksia aivojen välittäjäaineista, ovat ne kaikki peruslähtökohdaltaan jo vanhentunutta tietoa. Enkä jaksa uskoa siihen että ravinto vaikuttaisi niin oleellisesti mitä väitetään(Bogey et Eräsmies).
Välittäjäaineen pitoisuuden sijaan olisi syytä puhua serotonergisestä tai noradrenergisestä aktiivisuudesta ja niiden mahdollisesta laskusta masennuksessa ja noususta masennuslääkkeiden ansiosta. Tämä aktiivisuus lisännee eräiden serotoniini- ja NA-reseptorien kautta solunsisäisen cAMP:n määrää. Näin ollen myös cAMP:n määrää lisäävät PDE4:n estäjät (kuten rolipraami) ovat toimineet masennuslääkkeiden tapaan.
Useat tutkimukset viittaavat siihen suuntaan että masennuslääkkeiden vaikutuksessa olisi huomattava merkitys lisääntyneellä BDNF:n erityksellä, joka vaikuttaa trkB-reseptoriin ja lisää hermosolujen tuotantoa (neurogeneesiä) hippokampuksessa.
Neurogeneesiä on havaittu myös litiumin ja yllätys-yllätys, sähköhoidon vaikutuksesta.
Ihan oman arvioni mukaan tämän kymmenien tutkimusten vahvistaman teoriarungon heikkoutena on toistaiseksi ollut keskittyminen hippokampukseen. Aivan liian vähän on tutkittu prefrontaalialuetta.
Nämä ylläolevat ovat perustietoutta masennuksen neurobiologiasta ja ne löytää helposti kirjallisuudesta. En yrittänytkään tehdä kattavaa katsausta vaan hieman ajatuksia avartavaa pohdintaa.
Välittäjäaineen pitoisuuden sijaan olisi syytä puhua serotonergisestä tai noradrenergisestä aktiivisuudesta ja niiden mahdollisesta laskusta masennuksessa ja noususta masennuslääkkeiden ansiosta. Tämä aktiivisuus lisännee eräiden serotoniini- ja NA-reseptorien kautta solunsisäisen cAMP:n määrää. Näin ollen myös cAMP:n määrää lisäävät PDE4:n estäjät (kuten rolipraami) ovat toimineet masennuslääkkeiden tapaan.
Useat tutkimukset viittaavat siihen suuntaan että masennuslääkkeiden vaikutuksessa olisi huomattava merkitys lisääntyneellä BDNF:n erityksellä, joka vaikuttaa trkB-reseptoriin ja lisää hermosolujen tuotantoa (neurogeneesiä) hippokampuksessa.
Neurogeneesiä on havaittu myös litiumin ja yllätys-yllätys, sähköhoidon vaikutuksesta.
Ihan oman arvioni mukaan tämän kymmenien tutkimusten vahvistaman teoriarungon heikkoutena on toistaiseksi ollut keskittyminen hippokampukseen. Aivan liian vähän on tutkittu prefrontaalialuetta.
Nämä ylläolevat ovat perustietoutta masennuksen neurobiologiasta ja ne löytää helposti kirjallisuudesta. En yrittänytkään tehdä kattavaa katsausta vaan hieman ajatuksia avartavaa pohdintaa.
Vastaukset 151
Vanhimmat
Fakta tieto on aina hyvästä.Nämä ravinto- yms. höpinät kuuluvat mielenterveyspuolella sinne lume puolelle.Jokainenhan voi kokeilla mitä vaan kunhan muistaa syödä lääkkeensä,jotka on lääkäri määrännyt.Liian usein tulee todella kipeitä ihmisiä vastaan,jotka yrittävät hoitaa maniaansa,skitsofreniaa ym.luontaistuotteilla-ja ilman hoitavaa vaikutusta.
Monestihan kokeillaan mäkikuismaakin muun lääkityksen lisänä. Mäkikuisma on voimakas maksaentsyymien aktivoija ja voi laskea joka toisen lääkeaineen pitoisuuden puoleen. Tämä voi viedä tehon varsinaiselta masennuslääkkeeltä, unilääkkeiltä, e-pillereiltä, antibiooteilta, sydänlääkkeiltä jne.
Toisaalta uskon että kalanrasvat voivat olla avuksi osalle masennuspotilaista. Kun vaan tietäisi kenelle.
"Mäkikuisma on voimakas maksaentsyymien aktivoija" Mitä tämä lause tarkoittaa maallikoiden kielellä? Kysyn siksi että ruuansulatukseni ei toimi kunnolla (kaikki lääkkeet, luonnonlääkkeet ja liikunta yms. on jo kokeiltu). Tästä syystä en voi syödä E-epaakaan (rasva) pitkiä aikoja, vaikka se auttaisi masennukseeni ilman sivuoireita. voisiko ajatella että mäkikuisma lisää maksan aktiivisuutta?
Mäkikuisma lisää maksan CYP3A4-entsyymin määrää ja toimintaa. Tämä entsyymi toimii noin joka toisen reseptilääkkeen suhteen pitoisuuden laskijana eli se muuttaa nämä lääkeaineet sellaisiksi että ne erittyävät helpommin munuaisten kautta. Mäkikuisma voi siis viedä monen lääkkeen tehon sen pitoisuutta laskemalla.
Käsittääkseni tällä vaikutuksella ei ole merkitystä ruuansulatuksen suhteen tai EPA:n aineenvaihdunnan suhteen.
Tuo viime vuosina maailmalla esiin noussut ja Suomessakin jo vuosia tutkittu neurogeneesi on erittäin kiehtova aihe. Tiedetään että masennuspotilailla ja posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsivillä potilailla on usein tavallista pienempi hippokampus. Koe-eläinmalleissa hippokampus saadaan pienenemään kun pentu erotetaan äidistään. Ja osa tästä koon pienenemisestä voidaan korjata masennuslääkkeillä.
Voisiko siis ajatella että masennuksessa kyse olisikin korjattavissa olevasta aivovauriosta? Erittäin rohkea ajatus, mutta veikkaan että osalla potilaista tällainen ilmiö tullaan todentamaan jatkotutkimuksissa ja näin voidaan löytää masennukselle relevantteja alaryhmiä.
Tämä malli sopii myös siihen että usein riittävän pitkään kestänyt, hoidolle resistentti masennus johtaa pysyvään työkyvyn heikkenemiseen. Nytkin Suomessa on varmaankin satoja ellei tuhansia masennuksesta kärsiviä, jotka vain odottavan vointinsa paranevan ilman hoitoa tai erilaisilla kotikonsteilla. Jos voitaisiin osoittaa jollakin keinolla että potilaalla onkin aivoissa vaurio, jota stressi ylläpitää tai pahentaa, voisi tällainen tieto selkeyttää ihmisten käsitystä siitä mikä tauti se masennus oikein on.
Osaisitko selventää mitä tarkoittaa hoidolle resistentti masennus? Hoitava psykiatrini nimittäin käytti minusta tuota termiä. Psykiatrini kuitenkin vaihtui toiseen ja hän sanoi ettei ole kuullutkaan käytettävän moista termiä. Mistä on siis kyse?
ei reagoi hoitoon odotetulla tavalla, masennuksesi on siis tavallaan kehittänyt sietokyvyn hoidolle, tullut immuuniksi samoin kuin jotkut bakteerit kehittävät sietokyvyn antibiooteille.
Se tarkoittaa sitä että masennus ei helpota vaikka käytetään useita erilaisia hoitokeinoja. Tämä määritelmä ei ole vakiintunut vaan voi tarkoittaa eri asioita kirjoittajasta riippuen. Joskus se tarkoittaa sitä että edes sähköhoito ei auta.
Näin minä arvelinkin. Masentuneelle ihmiselle moisen sanominen on todella ajattelematonta lääkäriltä. Masentunut ihminen joka näkee kaiken synkkänä, kun sattaa moisen tokaisun jälkeen ajatella, että no niin lääkäritkään ei voi auttaa eli kukaan ei voi auttaa.
Toisaalta olet oikeassa mutta jos koululääketieteen keinot on todella käytetty loppuun, on turha juoksuttaa potilasta tehottomassa hoidossa ... parempi kai olisi siinä vaiheessa ehdottaa niitä "huru-ukkojen" vaihtoehtoisia hoitotapoja, jos vain ylpeys antaa periksi.
Täytyy muistaa että kolulääketiede on erottunut niin pieniksi siruiksi, että sen tarjoama hoito (masennuksessa esim. pelkkä hippokampuksen serotoniinitasapainon rukkaaminen) ei aina riitä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaisempaa otetta entisaikojen poppamiesten toimintamallin mukaan.
Poppamiehethän olivat yhtäaikaa filosofeja, sosiologeja, psykologeja sekä lääkeaineiden tuntijoita ja he hoitivat ihmistä nimenomaan kokonaisuutena.
Olen pyrkinyt potilana kanssa avoimuuteen. Kerron miltä tilanne näyttää säännöllisin välein hoidon aikana. Pyrin myös olemaan rehellinen eli jos hoitokeinot on käytetty, niin sne myös sanon. Tällainen tilanne tulee vastaan erittäin harvoin, sillä melkein aina voi kokeilla jotain uutta keinoa. Ja vaikka kokeiltavaa ei olisikaan, voi masennus parantua myös itsestään. Melko monen masennus helpottaa, kun tulee lopullinen päätös työkyvyttömyyseläkkeestä. Kyse ei ole siitä, että masennuksen oireita olisi liioiteltu tai simuloitu, vaan ihan yksinkertaisesti siitä helpotuksesta ja stressin vähenemisestä, minkä epävarman tilanteen loppuminen tuo.
Tietääkseni kukaan potilaistani ei ole tehnyt itsemurhaa sen vuoksi, että olisin kertonut kyseessä olevan sellaisen masennuksen että hoitokeinoja ei ole.
Aivan, siitä vain olenkin kiukkuinen että henkilö ei pyytänyt konsultaatiota/ ohjannut muualle. Kävin yksityisesti ja rahaa meni sievoinen summa seitsemän vuoden aikana.
lanttumaakareidenkin maksattaa elintasonsa jollakulla.
Masennuksen kesto on yleensä keskimäärin 7-9 kk, joskin hoitoa kannattaa jatkaa vielä tämänkin jälkeen uusiutumisen ehkäisemiseksi, 7 vuotta on jo ainakin minun mielestäni selvää rahastusta.
Itse harkitsisin tuossa tilanteessa vakavasti kääntymistä Terveydenhuollon Oikeusturvakeskuksen puoleen.
Tiedolla masennuksen keskimääräisestä kestosta ei ole paljoakaan käyttöä. Hajonta on niin laajaa. Kuten eräs professori sanoi, ei ole mitään keinoa ennustaa kuinka pitkään masennus tulee kestämään.
Vai sekoititko siihen että masennuslääkitystä suositetaan jatkettavaksi vielä 6-9 kk sen jälkeen kun siitä on alkanut olla apua ja sitä pidemmät hoidot saattavat estää hieman paremmin masennuksen uusiutumista?
vaan masennus parantuu "itsestään" esim. eläköitymisen seurauksena, niin parantuuko se todella "itsestään" vaan mahdollisesti siksi että potilaan elämäntilanne muuttu stressittömämmäksi, ja jos näin on niin eikö se masennus olisi alunperinkin voinut parantua "itsekseen" jos potilas olisi välkyn lanttumaakarin kanssa kartoittanut potilaan elämäntilanteen stressitekijät, ja pyrkinyt niiden eliminoimiseen?
koska esim lapsilla hoitamattoman masennuksen on todettu kestävän tuon 7-9 kk ja n. 6-10% tapauksista masennus jatkuu.
Dalton R, Forman MA. Mood disorders. In: Behrman RE, Kleigman RM, Jenson HB editors. Nelson Textbook of Pediatrics. 16th ed. Philadelphia: WB Saunders; 2000. p.78-80.
Lääkitystä käytettäessä näkyy olevan käytäntönä harkita lääkinnän lopettamista 7-9 kk kohdalla.
..alhainen tyyli.
Masennus voi parantua itsestään. Se voi jäädä parantumatta vaikka se ylivoimaisesti ilmeisin syy poistuisi.
Stressitekijöiden poistaminen auttaa joskus, mutta mitään varmuutta ei voi antaa sille että potilaan toimintakyky palautuu vaikka stressi saataisiin murto-osaa entisestä.
... että voisin kommentoida ja juuri nyt ei ole lähdettä käsillä. Aikuisilla tuo ei tosiaankaan mene noin.
Jäin ihmettelemään Eräsmiehen antamaa tietoa. Näyttää siltä että ensimmäinen masenus on lapsilla lyhyempi kuin aikuisilla. Uusiutumistaipumus on paljon suurempi ja oireilu jatkuu usein aikuisiälle.
"Tutkimusten perusteella lapset toipuivat ensimmäisestä vakavasta masennusepisodista melko nopeasti, noin 7-9 kuukaudessa (21), kun aikuisilla keskimääräinen toipumisaika oli 12 kuukautta (22). Sadan sairaalatutkimuksessa olleen lapsen kumulatiivinen toipumistodennäköisyys ensimmäisestä vakavasta masennusepisodista oli 97 % kun aikaa oli kulunut 42 kk (23). Samassa tutkimuksessa kumulatiivinen toipumistodennäköisyys pitkäaikaisen masennuksen kohdalla oli 93 % ja toipumiseen kuluva aika oli selvästi pidempi (81 kk). Pitkäaikaisissa seurantatutkimuksissa on selvitetty masennuksen uusiutumista lapsilla. Hoitoonohjatuista masentuneista 6-18-vuotiaista lapsista ja nuorista noin 70 % sairastui uudelleen vakavaan masennukseen viiden vuoden kuluessa (10)." Puura & Tamminen, SLL, 11/97 s 1281
Duodecimin Lasten- ja Nuorisopsykiatria -kirjassa (toim. Räsänen ym) sanotaan sivulla 208 että "Masennuksen hoito on usein pitkäkestoista etenkin silloin, kun se diagnosoidaan vasta usean vuoden oireilun jälkeen. Lapsena alkaneen masennuksen on todettu jatkuvan nuoruuteen ja aikuisikäään. Tutkimukset ovat myös osoittaneet että vaikea masentuneisuus lapsuudessa ja nuoruudessa ei ole akuutti häiriö, joka kestää lyhyen aikaa. Oireet voivat ilmestyä nopeasti, mutta niistä tulee helposti pitkäaikaisia ja kroonisia."
"Kuuluisassa Maudsleyn sairaalassa vuosina 1970-83 hoidetuille, masennusdiagnoosin saaneille lapsipotilaille (keski-ikä 14 vuotta) tehtiin seurantatutkimus 20 vuotta hoidon jälkeen. Tällöin kävi ilmi, että kolme neljäsosaa heistä sairastui aikuisiässä depressioon." Fombonne E, y. The Maudsley long-term follow-up of child and adolescent depression 1. Psychiatric outcomes in adulthood. Br J Psychiatry 2001;179:210-217.
Tuota kiitos vaan kirjoituksesta, mutta tuo on sitä psykiatrian munkkilatinaa joka kuuluu sen omaan näennäistieteellisen uskonnon piiriin!
Paljon ns tieteellistä puhetta joka ei perustu mihinkään eikä toimi käytännönelämässä!
Jos puhutaan toimivasta menetelmästä, pitää pystyä kertomaan mistä jokin todella johtuu ja miten se täsmälleen parannetaan! Sitten pitää olla systemaattiseti saavutetut tulokset jotka ovat havainnollistettavissa elävässä elämässä!
Valitettavsti Psykiatria ja sen velipuoli Psykologia eivät pysty näitä näyttöjä antamaan!
Psykiatria on maailmanlaajuinen petos joka hakee vartaistaan!Valtavat rahamäärät on käytetty ja tuloksia on selitelty! Käytännössä täysin nolla tuloksin! Päinvastoin, kun maailma todella saa tietää ne tuhot ja vahingot niin sitten alkaa mielenkiintoinen kujanjuoksu! Veikkaan että Psykiatria häviää aikanaan yhtänopesti kuin kommunismi! Täysin ihmisen luonteenvastaisena ja tuhoavana näennäistieteenä!Ken elää se näkee!Hujoppi
Katohan, vuurmannikin heräsi jo heti 8 jälkeen. Huomenta vaan ja hyvää päivänjatkoa sullekin.
...ko se on ihan selkeesti Niilo Paasivirta (http://www.co.jyu.fi/~np/opinions/index.shtml).
Uusimmat psykoterapian vaikuttavuutta tarkastelevat tutkimukset ovat osoittaneet, että myös psykoterapia vaikuttaa samankaltaisesti kuin mitä psykiatri tässä kuvaili. Suomessa on meneillää hyvin mielenkiintoisia tutkimuksia esim. Helsingin yliopiston psykiatrian professori Hasse Karlssonin johdolla. Hän on mm. verrannut psykodynaamisen lyhytpsykoterapian ja masennuslääkkeiden vaikuttavuutta PET:n avutta. Maailmalla on jopa esitetty hieman provokatiivinen ajatus, että oikein kohdennettu psykoterapia voisi olla "fysiologista hoitoa", koska psykoterapian vaikutukset näkyvät positiivisina elimellisinä muutoksina.
Voisitko psykiatri kertoa lisää näistä psykoterapiatutkimuksista? Tämä on aika jännää vai mitä?
Tämä neurogeneesihän on siitä kaunis teoria, että se yhdistää myös terapialla saatavat hyödyt samaan malliin. Tuo käsitys fysiologisesta hoidosta ei minun mielestäni ole millään tavalla provokatiivinen; siltä se juuri näyttää!
Tiivistettynä näen asian niin että psykoterapialla voidaan vähentää eräiden stressin säätelyyn vaikuttavien hormonien eritystä. Suurina pitoisuuksina nämä hormonit estävät neurogeneesiä. Aivan tarkkaan ei tiedetä mitä kautta vaikutus menee, mutta näyttöä on hyvin paljon tästä suunnasta.
Yksi käytännön sovellutus lienee tulossa käyttöön lähivuosina. Näyttää siltä että osaltaan stressin vaikutus menee substance P:n reseptorin (NK1) kautta ja sitä estävällä lääkkeellä on saatu hyvin lupaavia tuloksia.
Ei kait tuo ajatus ole mitenkään tuulesta temmattu. Totta kai psyykkisellä toiminnalla on neuraaliset ja biologiset vastineensa. mielenkiintoista tietoa tulee posttraumaattisen stressihäiriön tutkimuksesta em. masennusjuttujen lisäksi. Ilmeisesti vaikutusmekanismit menevät eri ratoja kuitenkin. Tulevaisuudessa tähän yhdistyy vielä uusi tieto esim. energiapsykologian alalta, josta alkaa kertyä mielenkiintoista uutta tietoa ja hoitotuloksia, jotka ovat suuresti ristiriidassa perinteisen psykiatrian ja psykoterapeuttisten perinteiden teorioiden kanssa. Aika näyttää saadaanko nämä integroitua yhteen. Inhimillinen vuorovaikutus muokkaa aivoja ja puutteet siinä näkyvät integraation puutteena myös neuraalisella tasolla. Terapialla voidaan muokata aivoja!!!!
Professori Hasse Karlsson on todellakin tehnyt arvokasta työtä psykoterapian aiheuttamien aivomuutosten tutkimiseksi. Näistä kerrotaan tarkemmin nettisivulla:
http://www.duodecim.fi/pls/kotisivut/kotisivut.duodecim.naytauutinen?p_uutisid=5863
"Aivojen kuvantamisella voi nykyisin tutkia esimerkiksi henkilön sisäistä kokemusmaailmaa kuten empaattisuutta eli kykyä asettua toisen asemaan. Käyttämällä PET-kuvantamismenetelmää (PET = positroniemissiotomografia ) on todettu, että terveillä henkilöillä tietyt aivoalueet aktivoituvat empatiaa tutkivan, kielellisen testin aikana. Testissä tutkittaville henkilöille annettiin seuraava ohje: ”Kuvittele mielessäsi, että istut puistonpenkillä ja huomaat vieressäsi istuvan ihmisen itkevän. Keksi tarina siitä, mikä johti itkemiseen.” Terveillä ihmisillä testi aktivoi useita aivoalueita, kun taas skitsofreniaa sairastavilla verenvirtaus väheni pikkuaivoissa, näköaivokuorella sekä talamuksen alueella. Löydökset tukevat havaintoa, että skitsofreniaan liittyy pikkuaivojen ja aivokuoren yhteistoiminnan häiriöitä."
eivät ole esittäneet ravintoaineiden merkitystä muuta kuin yhdeksi osatekijäksi mielialahäiriöiden hoidossa.
"Ravintoaineita käyttämällä neuronit pyörittävät tehdastaan tuottaen proteiineja ja muita yhdisteitä, rakentaen ja vaurioita korjaten. Tärkeä osa toiminnoista liittyy hermoimpulssien lähettämiseen. Tällaisia ovat mm. ionikonsentraatioeron ylläpitäminen solukalvon ulko- ja sisäpuolen välillä sekä synapsivälityksessä tarvittavien välittäjäaineiden (neurotransmitter) valmistus. Neuropeptidit tehdään ribosomien tuottamista proteiineista pätkimällä, mutta esim. GABA, dopamiini ja serotoniini aminohapoista solunesteen entsyymeillä muokaten"
Lähde: Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalan BioMag Laboratory luento, Aivotoiminnan biokemiaa .
Välittäjäaineiden pitoisuuteen voidaan vaikuttaa mm. ravinnon aminohappotasapainoa säätelemällä, solukalvon pinnalta saadaan irtoamaan serotoniinia solujen välitilaan kalaöljyllä jne ja pitoisuuksia voidaan nostaa myös suoraan tarkoitukseen sopivilla lisäravinteilla ilman mielialalääkkeiden haittavaikutuksia.
Masennukseen korreloivan serotonergiseen ja noradrenergiseen aktiivisuuteen voitaneen vaikuttaa psykoterapialla.
Neurogeneesiä on muuten ajateltu luonnolliseksi, hippokampuksen toiminnan kannalta oleelliseksi prosessiksi jota tapahtuu myös ilman masennuslääkkeiden tai ECT:n käyttöä.
Aivotoimintojen biokemia on uskomattoman monimutkainen ja kiehtova alue, en näkisi kuitenkaan järkevänä skenaariota jossa hoidetaan pelkästään jotain aivojen osa-aluetta eikä ihmistä kokonaisuutena.
Biopsykiatrian mukaan psyykkiset ongelmat johtuvat aivojen toimintahäiriöstä, tosin se sivuuttaa kysymykset näiden toimintahäiriöiden syntymekanismista ja -syistä. Onneksi nämä aivoteknikot ovat katoamassa ja antamassa tilaa kokonaisvaltaisemmalle näkemykselle ja laaja-alaiselle hoidolle, joka ei pyri pelkästään oireiden lievittämiseen vaan ihmisen hoitamiseen kokonaisuutena, tavoitteena parantaminen, ei pelkkä lääkitseminen.
Kantona kaskessa on lääkärikunnan vieroittaminen biologisesta lähestymistavasta ja uusien hoitostrategioiden kehittäminen mutta myös resurssipula, on kustannustehokasta antaa vaivaiselle pilleripurkki kouraan ja lähettää kotiin sen sijaan että käynnistettäisiin aikaa ja henkilökuntaa vaativa terapiaprosessi johon pitäisi vielä liittää potilaan sosiaalisen lähipiirin valmennustoiminta.
Valitsin yhden kappaleen kirjoituksestasi. Et perustellut sitä. Kuinka vahvaa näyttöä on näistä ilmiöistä. Ainakaan omiin silmiini ei kovin tukevaa tekstiä ole tullut.
"Välittäjäaineiden pitoisuuteen voidaan vaikuttaa mm. ravinnon aminohappotasapainoa säätelemällä, solukalvon pinnalta saadaan irtoamaan serotoniinia solujen välitilaan kalaöljyllä jne ja pitoisuuksia voidaan nostaa myös suoraan tarkoitukseen sopivilla lisäravinteilla ilman mielialalääkkeiden haittavaikutuksia."
kiinnostunut aiheesta ja osaat käyttää Internet-hakutoimintoa, löydät varmasti aiheesta runsaasti tietoa ... minäkin löysin sitä pelkällä kansalaiskoulupohjalla.
Tämä tieto on usein ravintoaineita myyvien firmojen sivuilla. Kokemukseni mukaan erittäin epäluotettavaa. Siksi kysyinkin mistä löytyy se varmin näyttö, koska sinä olet näihin tutkimuksiin niin usein viitannut.
Eiköhän tähän kiistaan ole helppo ratkaisu. Ensin ihmisen ravintotottumukset ja liikkuminen kohdalleen ja jos olo ei parane lääkitys. Niinhän nuhanenällekin tehdään, kuumaa juotavaa ja lepoa, jos ei auta ja tulee keuhkokuume, lääkitys. Ja kai nyt ymmärsitte, että jos on jo keuhkokuume: lääkitykseen.
Kuten Eräsmieskään, en minäkään mielestäni sanonut, että masennuslääkitys pitäisi vaihtaa oikeaan ruokavalioon... Totesin vain, että sekä masennuslääkitys että proteiinirikas ruokavalio lisäävät serotoniinin määrää aivoissa...
Kirjassa "Aivot ja oppiminen: kliinistä lastenneuropsykologiaa" on Georgetownin yliopiston psykiatrian apulaisprofessori Leena Hilakivi-Clarken lyhyt, mutta varsin ytimekäs, artikkeli "Ravinto ja käyttäytyminen". Lisätietoja (mm. tieteellisten lehtien artikkeleita) voi varmasti löytää kyseisen artikkelin lähdeluettelon avulla.
Minuun iski masennus, ahdistus ja paniikkioireilu vuoden 2000 syksyllä, talvi meni itsemurhamietteissä bentsoja napsien.
Maaliskuussa lopetin lääkityksen ja lähdin autolla Eurooppaan, lähinnä Espanjaan ja Portugaliin, kaikki oreet katosivat viikossa.
Kolmen kuukauden kuluttua palasin kotiin ja oireet uusiutuivat n. kahden viikon kuluttua entistä ehompina.
Luepa alkuperäinen viesti.
Olisi mukava kuulla, mitä siinä lähteessä tarkkaanottaen väitettiin proteiinirikkaan ruokavalion ja aivojen serotoniinimäärän yhteydestä. Hilakivi-Clarken aihetta sivuavat tutkimukset ovat jo 10 vuoden ja risat takaa ja nykyään hän taitaa toimia rintasyöpätutkijana.
Ravintotekijöillä lienee merkitystä niin fyysisen kuin psyykkisenkin terveyden suhteen. Tarkemmin en asiaa halua kommentoida koska en ole juuri tämän alan asiantuntija.
Tuohon kohtaan proteiinirikkaasta ravinnosta kommentoisin että oman käsitykseni mukaan muut neutraalit aminohapot kuin tryptofaani kilpailevat siirtymisestä veri-aivoesteen läpi ja näin ollen proteiinirikas ravinto itse asiassa vähentää tryptofaanin pääsyä aivoihin ja edelleen muuttumista serotoniiniksi. Tällä lienee tosin merkitystä lähinnä silloin kun nautitaan pelkkää tryptofaania ravintolisänä. Glukoosi ilmeisesti toimii jonkinlaisena fasilitaattorina lisäämällä tryptofaanin kulkua aivoihin.
Mikäli tämä käsitykseni on vanhentunutta tietoa niin siinä tapauksessa otan sanani takaisin. Neuronien tasolla toki riittävä proteiinin saanti vaaditaan jo rakenteellisistakin syistä hermoston toiminnalle.
Kiitos hyvästä viestistäsi. Olen samaa mieltä kanssasi. Edelleen minua mietityttää se, että vaikka suurimmalla osalla masennuksesta kärsivillä olisikin poikkeavuuksia aivojen välittäjäainepitoisuuksissa, niin onko muka kaikilla masennuksesta kärsivillä?
Vaikka ollaankin tehty kymmeniä tutkimuksia ko. asiasta, ihmetyttää, että miksi niiden perusteella ajatellaan kaikilla mielenterveysongelmaisilla olevan myös fysiologisia poikkeavuuksia? Tutkimukset tehdään yleisellä tasolla. Eikö ko. muutokset/poikkeavuudet pitäisi havaita jokaisen kohdalla erikseen, eikä vain olettaa että kaikilla on niitä ?
Ja, vaikka sitä poikkeavuutta olisikin, niin tarvitseeko silti alkaa syömään lääkkeitä sen takia? Ymmärtääkseni psyykenlääkkeet ovat haitallisia, jos niitä syödään pitkään. Eikö mielenterveysongelmista kärsivälle olisi parasta, että lääkehoito aloitetaan vasta sitten, kun se on todellakin aiheellista? Varsinkin, kun psyykenlääkkeistä tulee helposti RIIPPUVAISEKSI (erityisesti rauhoittavista, jolloin ne eivät paljon käytettyinä enää tehoa). Mielenterveydessä lääkehoito on monessa mielessä arveluttavaa, mutta erityisesti eettisessä mielessä. Ainakin omalla kohdallani lääkkeistä on tullut vain lisää ongelmia, jolloin noidankehä on valmis. Onko kukaan täällä tullut ajatelleeksi sitä, että ne jotka syövät lääkkeitä masennukseen tm. mielenterveyden ongelmaan, saattavat helposti ottaa yliannoksia, kun he huomaavat että se "normaaliannos" ei autakaan? Ja, varsinkin, kun lääkkeet eivät poista ongelmien/sairauden syitä. Silloin, kun ihmiset alkavat ottamaan yliannoksia, ongelmakierre on valmis, josta ON ERITTÄIN VAIKEA PÄÄSTÄ POIS!!! Kannattaa miettiä todella tarkkaan, alkaako syömään psyykenlääkkeitä, koska se on monessa mielessä riskipeliä!
Esille on tullut, että psykoterapialla on positiivinen vaikutus myös aivojen toimintaan. Eli, aina ei välttämättä tarvita lääkkeitä, vaikka olisikin fysiologisista poikkeavuuksista kysymys. Ihminen on psyykkisfyysissosiaalinen kokonaisuus; väitän että psyykkisellä ja sosiaalisella puolella on PALJON SUUREMPI merkitys mielenterveydessä, kuin fysiologisella puolella.
On tiedetty jo hyvin pitkän aikaa että tryptofaanin poistaminen ravinnosta lisää masennuspotilaan oireita. Minun tietääkseni ei ole selvää näyttöä siitä että tryptofaanin lisääminen ravintoon parantaisi masennusoireita.
Välittäjäainepitoisuuksien perusteella ei lääkityksiä aloiteta.
Masennuslääkkeiden pidemmästä käytöstä ei ole osoitettu olevan enemmän haittaa kuin hyötyä.
Masennuslääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta.
eivät aiheuta riippuvuutta, niin miksi ne aiheuttavat vieroitusoireita ja miksi suositellaan hidasta vieroitusta?
Masennuslääkkeiden lopettamiseen voi liittyä jälkioireita, joita kutsutaan myös vieroitusoireiksi. Ne ovat vähän samantyyppisiä oireita kun lääkkeiden aloitukseen liittyvät oireet. Ne ovat erittäin harvoin vaikeita.
Ei ole minkäänlaista näyttöä siitä että masennuslääkkeet aiheuttaisivat varsinaista riippuvuutta. Vai onko sinulla?
Nyt kun muistuttelit, muistelisin asian olevan juuri näin... Eli kyllä sinä taisit tehdä ihan oikean korjauksen viestiini.
oman kantansa vahvistamiseksi vesittää kenen tahansa uskottavuutta.
Ovatko opiaattien käytön lopettamisen jälkeiset fyysiset oireet vieroitusoireita vai "jälkioireita"?
SSRI-lääkkeet eivät aiheuta euforiaa ja sen kautta psyykkistä riippuvuussuhdetta kuten esim. monet laittomat huumausaineet tekevät.
Riippuvuuden määritteleminen ei ole tosin noin yksinkertainen asia, myös SSRI-lääkkeistä voi tulla riippuvaiseksi sikäli että kaikki merkit viittaavat siihen että ne aiheuttavat osalla käyttäjistä fyysisen riippuvuuden ja psyykkistä riippuvuutta vastaavan ilmiön joka perustuu käytön lopettamisen aiheuttamien oireiden vieroitus- tai "jälkioireiden" välttämiseen.
SSRI-lääkityksen lopettamisen yhteydessä tulkitaan nuo epämiellyttävät oireet usein alkuperäisen sairauden uusiutumisen oireiksi ja lääkitystä jatketaan, tästä hyötyvät sekä lääketeollisuus, että yksityispraktiikalla elävät psykiatrit, potilaan kustannuksella.
Jos joudun syömään jotain lääkettä vuosikausia, tai ehkä koko loppuikäni välttääkseni epämiellyttävät oireet, niin kyllä ainakin minun logiikallani olen riippuvainen ko. lääkkeestä.
Jos masennuslääkkeitä ei syödä välittäjäainepitoisuuksien korjaamiseksi, niin miksi sitten? Ja, miksi monet masennuslääkkeitä (mutta erityisesti psykoosi/skitsofrenialääkkeitä) syövät ja heidän omaisensa ovat huolissaan pitkäkestoisesta lääkkeiden syönnistä? He pelkäävät nimittäin lääkkeiden aiheuttavan esim. maksavaurioita.
Psyykenlääkkeillä on erittäin paljon sivuvaikutuksia (näkeehän ne jo pakkausselosteestakin), jolloin mielestäni ei ole ihme, että pitkään käytettyinä aiheuttaisivat vakavampia ja pahimmassa tapauksessa pysyviä oireita. (Esim. nielentävaikeus klorpromanissa tms. voi jäädä pysyväksi; eräs hyvin läheinen ihminen oli hiljattain sairaalassa, jossa mm. lääkäri väitti tällaista).
Eli, miksi psyykenlääkkeitä määrätään, kun sairauksien syyt ovat lähes poikkeuksetta psykologisissa ja sosiaalisissa tekijöissä? Tietysti lääkkeet auttavat monia ihmisiä, mutta eivät kuitenkaan kaikkia. Lisäksi, sopivan lääkkeen löytyminen voi olla hyvin työlästä, koska aika paljon lääkkeitä joudutaan vaihtamaan ja joskus pitkäänkin etsimään. Miten siis biokemia voi auttaa psykologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin? Erityisesti, miten se auttaa masennuksen ja muiden mielensairauksien SYIDEN selvittämiseen???
En suostu uskomaan, että aivot tai fysiologinen puoli muutenkaan olisi aiheuttanut mielenterveydellisiä ongelmia ja sairauksia. Mitä järkeä puhua mielestä, psyykestä, jos syy onkin aivoissa tms.?
tuijottaminen biologiseen selitysmalliin on pelkästään 60-luvulla syntynyt lääketeollisuuden markkinointistrategia ja psyykenlääkkeet ovat miljardiluokan bisnestoimintaa lääketeollisuudelle mielialahäiriöiden lisääntyessä elämäntapojemme ansiosta (SSRI-lääkkeiden vuosituotto on n. 7 miljardia US$).
Pilleriterapia on myös yhteiskunnalle kustannuksiltaan pienempi paha kuin sairauksien ja häiriöiden parantamiseen tähtäävä hoito.
Vastasin epähuomiossa Eräsmiehelle, vaikka tarkoitus oli esittää kysymykset psykiatrille. Toki, saahan Eräsmieskin vastata. Taidan olla aika tyhmä, kun tuntuu, että en tajua tästäkään asiasta mitään.
Jos olet noin varma asiastasi, esitä ihmeessä sitä tukevaa näyttöä.
"Jos masennuslääkkeitä ei syödä välittäjäainepitoisuuksien korjaamiseksi, niin miksi sitten?"
Sinulta puuttuvat selvästi aivan yksikertaisimmat perustiedot aiheesta. Masennuslääkkeitä käytetään masennukseen kliinisten oireiden perusteella. Ei missään nimessä minkään välittäjäaineen pitoisuuden tms vuoksi. Tällaisia muutoksia pitoisuuksissa on havaittu, mutta silloin on kyse alan tutkimuksesta.
"Eli, miksi psyykenlääkkeitä määrätään, kun sairauksien syyt ovat lähes poikkeuksetta psykologisissa ja sosiaalisissa tekijöissä?"
Käsityksesi sairauksien syistä on yksipuolinen. Kyseessä on yleensä monimutkainen geneettisten ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutus.
Toisaalta, jos stressitekijää ei voida poistaa, pitäisikö ihmisen kroonistua masennusoireiden kanssa? Tällaisessa tilanteessa on _joskus_ hyvinkin järkevää käyttää toimintakyvyn ylläpitämiseksi masennuslääkettä. Vasinkin kun vaihtoehto voi olla 30-vuotiaalla se että työkyky heikkenee pysyvästi.
Tässä ei ole mahdollisuutta lähteä korjaamaan kaikkia kirjoituksesi virheitä. Sinun olisi hyvä perehtyä alan kirjallisuuteen ja pohtia mitä näistä asioista tiedetään.
että tällaisen aspektin tukimusta ei juurikaan harrasteta koska lääketeollisuuden kliiniset kokeet ovat hyvin lyhytaikaisia ja kohdistuvat pääasiassa terapeuttisen tehon osoittamiseen.
Lääketeollisuuden ei myöskään ole pakko julkaista tutkimuksia joita se ei halua julkisuuteen puutteellisen tehon tai ilmenneiden sivuvaikutusten takia. Tosin kuluvan vuoden keväällä FDA on vaatinut SSRI-lääkkeiden salatut tutkimustiedot julkistettaviksi ja Seroxatin markkinoinnissa Englannissa ei enää mainosteta että se ei aiheuta riippuvuutta.
Lääkkeen saatua markkinointiluvan, jää sen aiheuttamisen epäedullisten vaikutusten seuranta sitä määränneiden lääkärien raportoinnin varaan ... niiden samojen lääkäreiden jotka mainostavat lääkkeitä potilaille tehokkaina ja turvallisina.
On mahdotonta esittää tieteellistä näyttöä SSRI-lääkityksen aloittamisen ja lopettamisen yhteydessä tapahtuneiden itsemurhien syistä, nuo ihmiset pysyvät kuitenkin kuolleina ja lääketeollisuuden osakkeisiin sijoittaneet piirit rikastuvat.
Ryhmäkanteet ja yleisen tietoisuuden lisääntyminen noiden lääkkeiden haitoista ovat sen verran hidas prosessi, että lääkkeen patenttisuoja-aikana ehditään repimään täysi hyöty markkinoista ennenkuin menekki alkaa hiipua ja päästetään markkinoille uusi valmiste joka on saattanut olla valmiiksi tutkittu jo vuosia aiemmin.
No, ei verenpainelääkkeiden, rytmihäiriölääkkeiden, nitron, kilpirauhashormonien, kortisonin ym ym riippuvuudestakaan tehdä tutkimusta. Miksiköhän? Vaikka niidenkin lopettamiseen liittyy kohtalaisen usein oireita?
Jos sinä väität SSRI-lääkkeiden aiheuttavan riippuvuutta, on näyttövelvollisuus sinulla. Ja nimenomaan näyttöä kaivataan, ei epämääräisiä vihjailuja lääketeollisuudesta, soitoista Lääkäriliittoon ym ym.
Olen arvioinut seuranneeni muutaman tuhannen potilaan kohdalla SSRI-lääkkeen aloitusta ja/tai lopetusta. Yhdelläkään potilaalla itsetuhoisuus ei lisääntynyt lääkkeen aloittamisesta, päinvastoin. Yhdellä potilaalla Seroxatin lopettaminen oli hankalaa kun oireet kestivät hitaasta lopetuksesta huolimatta usean viikon ajan. Ehkä noin 500 potilasta pystyi lopettamaan Seroxatin ongelmitta kuin seinään. Luulen että nämä omat käytänön havainnot viittaavat siihen paljonko jäisi käteen SSRI-lääkkeiden ns riippuvuusongelman tutkimisesta. Ehkä tutkijat haluavat laittaa voimavarat johonkin järkevämpään kohteeseen.
Summa summarum, olet näytön velkaa.
Etkö kokeillut lainkaan masennuslääkkeitä?
Voi hyvä tavaton! Jos tietäisin, niin en kai kysyisi. Mieti pikkasen, että ehkä kyseessä ei ole maailman helpoin aihe. Pointti on se, että haluan saada vastauksia. En ole kertaakaan saanut tarpeeksi hyviä vastauksia/selityksiä suhteessa psyykenlääkkeiden syömiseen. Itse pitäisi kaikki tietää, mutta sitten kun jotain tietääkin, niin ei, ei pidä paikkaansa. Eli, jos ei tiedä asioista on ,huono, mutta jos tietääkin jotain, niin sekin on huono asia. Mutta erityisesti, jos ei tiedä, niin heti arvostellaan. Eiköhän ole muitakin asioita, joista tulisi tietää, kuin jotkut vitun aivot.
Aina parempi olla avoimesti tietämätön, kuin esittää tietävää, mutta onkin tietämätön.
Lääkkeistä tulee riippuvaiseksi! Kärsin kaksi viikkoa vieroitusoireista lääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen (päänsärkyä, huimausta, väsymystä jne.) Mutta tietenkään kyseessä eivät olleet vieroitusoireet. Mitäköhän sitten?
Enkä helvetti soikoon kiellä fysiologisen puolen vaikutusta psyykkisissä sairauksissa. Olenhan jo pariin otteeseen maininnut, että ihmien on psyykkisfyysissosiaalinen kokonaisuus, HUOM! MYÖS FYYSINEN OSA!!! Kritisoin psyykenlääkkeiden syöntiä, koska se on monessa mielessä kyseenalaista. Eettisen puolen lisäksi kritisoin mm. taloudellista puolta! Psyykenlääkkeet ovat mielettömän kalliita! Moni lääkkeiden käyttäjä maksaa pienestä päivärahastaan hirveän summan lääkkeisiin, joista varsinkin pidemmällä aika välillä on selviä elämää haittaavia/rajoittavia tekijöitä; onhan näin jo lyhyemmälläkin ajalla!
KAIKKI tietämäni/tuntemani mielenterveysongelmaiset, jotka syövät lääkkeitä ovat kyllä niin pois tästä maailmasta että. Lääkkeiden takia he ovat hitaampia, kömpelömpiä, unohtavat asioita jatkuvasti, koordinaatio/hahmotus ei pelaa, levottomia jne. Mutta, tämähän on ihan ok asia, varmasti he palaavat vielä työ- tai opiskeluelämään, muuten vaan ovat hitaampia ja huvikseen esittävät ymmärtämätöntä yms. Mistä tietää, vaikka he menevät mukaan liike-elämään ja tienaisivat miljoonia? Varsinkin, kun syövät niin hyviä lääkkeitä, mitkä antavat lääkkeiden käyttäjälle samanlaiset mahdollisuudet kuin muillekin ihmisille. Kaikkihan riippuu tietysti asenteista, ei mistään muusta; etenkään EI LÄÄKKEISTÄ! Pitäisiköhän ruveta poliitikoksi?
On mahdollista että nykyelämä vaatii veronsa ja ihmistä ei ole luotu tällaiseen hektiseen elämään ja massiiviseen henkiseen stressiin. Muutokset täytyisi tehdä hyvin korkealla taholla (EU:n pääministerit?) ja koska tutkimusnäyttö on kaikkea muuta kuin kiistatonta, päätöksiä elämän helpottumisesta tuskin tehdään. Pikemminkin kiristetään vyötä että pärjätään Aasian maille.
Toinen puoli asiassa on se että mielenterveystyön resursseja on viety aivan liian alas. Ihmisille ei voida antaa riittävästi terapiaa että he saisivat muutettua omaa tapaansa toimia vähemmän stressiä aiheuttavaksi. Nytkin Kelan tukema terapia vähennettiin neljäsosaan viime vuotisesta (aloituspaikkojen osalta).
Tässä on siis lääkeyrityksistä riippumatonta vaikutusta aivan riittämiin näkyvissä ja siksi en usko globaaliin salaliittoon. Lähivuosina uskotaan WHO:n arvioiden mukaan että masennus nousee maailman toiseksi merkittävimmäksi ongelmaksi. Tottahan lääkeyritykset tämän tajuavat ja haluavat olla mukana kun rahaa aletaan jakaa hoitoon.
Kun minulla on masennuspotilas vastaanotollani, käyn läpi kaikki arvioni mukaan häntä auttavat hoitokeinot. Suurin osa (noin 75-80%) haluaa masennuslääkettä ja sen avulla palata mahdollisimman nopeasti töihin tai opiskelemaan. Tämä on on fakta. Potilaita arveluttaa lähteä terapiaan, joka voi auttaa puolen vuoden tai vuoden kuluttua. Terapiaa haluaa ensisijaisena hoitomuotona noin 5-15%, mutta kun he kuulevat kuinka vaikea siihen on saada tukea ja kuinka paljon se tulee maksamaan, putoaa määrä heti puoleen. Lopuilla noin 5-10%:lla on tilanne usein sellainen, että he voivat jäädä miettimään asiaa tai kyse on selkeästi työuupumuksesta tai työpaikkakiusaamisesta, joissa en tietenkään aloita mitään masennuslääkkeitä kuin aivan poikkeustilanteissa.
Tällaista tämä on arjessa. Usein netin keskustelupalstoilla annetaan se kuva että kaikki potilaat haluavat terapiaa, mutta se ei ole ihan näin käytännön työssä tehtyjen havaintojen perusteella. Havaintoja olen tehnyt yli 10 vuoden aikana sekä pienissä ja syrjäisissä maalaiskunnissa että keskisuurissa kaupungeissa ja nyt myös yhdessä pääkaupunkiseudun hyvämaineisessa lääkärikeskuksessa.
koska olin käynyt läpi saman helvetin aikaisemmin, minulla oli siihen oma, toimivaksi havaittu terapeuttinen ratkaisuni jonka tueksi valitsin bentsot, jotka myös tunsin entuudestaan.
En myöskään luottanut lääkäreihin jotka yrittivät painostaa minua kokeilemaan "tehokkaita, turvallisia, sivuvaikutuksettomia ihmepillereitä jotka eivät edes aiheuta riippuvuutta".
"Ja, miksi monet masennuslääkkeitä (mutta erityisesti psykoosi/skitsofrenialääkkeitä) syövät ja heidän omaisensa ovat huolissaan pitkäkestoisesta lääkkeiden syönnistä? He pelkäävät nimittäin lääkkeiden aiheuttavan esim. maksavaurioita."
Ehkä aivoihin vaikuttavat lääkkeet pelottavat tavallista enemmän. Maksaongelmia ei uusilla psyykenlääkkeillä ole Aspirinia enempää.
"Psyykenlääkkeillä on erittäin paljon sivuvaikutuksia (näkeehän ne jo pakkausselosteestakin), jolloin mielestäni ei ole ihme, että pitkään käytettyinä aiheuttaisivat vakavampia ja pahimmassa tapauksessa pysyviä oireita."
Pakkausseloste kertoo mitä oireita on todettu hoitotutkimusten aikana. Osa voi johtua sattumasta (esim flunssa, mustelma, univaikeus, päänsärky) mutta kun ne kaikki kerätään yhteen, saadaan pitkä lista, joka pelottaa monia potilaita. Taustallahan on amerikkalinne tapa saada vastuu pois lääkefirmalta ja siirtää se potilaalle ja varsinkin lääkkeen määränneelle lääkärille. Lääkärin kannalta tilanne on erityisen harmillinen, kun ne uusimmat ja vähiten sivuvaikutuksia aiheuttavat lääkkeet sisältävät pisimmät rimpsut sivuvaikutuksia.
"Eli, miksi psyykenlääkkeitä määrätään, kun sairauksien syyt ovat lähes poikkeuksetta psykologisissa ja sosiaalisissa tekijöissä?"
Tämä on sinun käsityksesi ja tulkintasi. Olet sen suhteen yllättävän varma ja jäänkin miettimään näyttöä jota voit esittää sen tueksi.
"Miten siis biokemia voi auttaa psykologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin?"
Sinulla on nyt päällä kehäpäätelmä. Aiempi arvauksesi on mielestäsi totta ja siksi seuraava kohteesi näyttää epäilyttävältä. Kun potilas on saanut hyvän avun, hän ei kysele tällaisia kysymyksiä. Ja näyttö erilaisten psyykkisten häiriöiden hoidossa on myös lääkkeillä (terapian lisäksi) hyvä.
"En suostu uskomaan, että aivot tai fysiologinen puoli muutenkaan olisi aiheuttanut mielenterveydellisiä ongelmia ja sairauksia. Mitä järkeä puhua mielestä, psyykestä, jos syy onkin aivoissa tms.?"
Jos ottaisit asioista selvää, voisi aivojen toiminnan yhteydet erilaisiin asioihin selvetä ihan uudella tavalla. Oma tutkimustyöni on tuonut aivan käsittämättömiä selitysmalleja esiin ja suhtaudun syy-seuraus-suhteisiin paljon nöyremmin kuin vielä 10 vuotta sitten.
Mutta masennusoireesi palasivat heti kun stressitön elämä loppui?
eiköhän se kerro jotain syy-seurausyhteydestä.
Olen pysytellyt Suomessa tuon jälkeen ja tilanne on korjaantunut hitaasti mutta varmasti, Xanorin annos on laskenut alkuaikojen 2,5-3,5 mg:sta ~ 1,5 x 0.25 mg:n/vrk, masennus on häipynyt jo yli vuosi sitten, ahdistuneisuus lieventynyt huomattavasti samoin kuin paniikkikohtaukset joiden esiintymistiheys, ja -yhteys on niinikään harventunut.
Kun kerra kyse oli selvästi toimintakykyäsi heikentävästä sairaudesta, niin kokeilitko masennuslääkkeitä missään vaiheessa?
Yksi syy innokkuuteeni määrätä masennuslääkkeitä pitkittyneessä vakavassa masennuksessa ovat tutkimustulokset, joiden mukaan 2-3 vuotta kestäneen vakavan masennuksen ja työkyvyttömyyden jälkeen työelämään palaa alle 10% potilaista. Viitettä en ikävä kyllä enää muista muista, mahtoiko olla Kelan omia tutkimuksia.
aineistoon ja hylkäsin ne omien teorioitteni takia, halusin helposti kontrolloitavan nimenomaan paniikkia helpottavan lääkityksen jota voin säätää tarpeen mukaan siten että tunnistan ahdistusta ja paniikkeja aiheuttavat lähteet ja voin sitä kautta tutustua itseeni ja vaikuttaa omiin ajatteluprosesseihini jatkoa silmälläpitäen.
Näin SSRI-lääkityksen kohdalla riskin ajautua lääkekierteeseen pelkkien oireitten poistamisen vuoksi, ilman että saisin materiaalia omien prosessieni työstämiseen.
Kestän kyllä masennusta ja ahdistustakin kohtalaisen hyvin ja riippuvuusaspekti ei ole minulle ongelma, olen päässyt irti bentsoista ennenkin omin voimin (kuten monista muistakin aineista).
Työkyky ei ollut kovin merkittävä tekijä koska olen eläkkeellä ja olen joka tapauksessa pahimpinakin kausina kyennyt työntekoon välttävässä määrin vaikka se ei todellakaan ole ollut edes siedettävää, saati sitten palkitsevaa.
Ymmärrän toki perustelusi masennuslääkeiden suhteen, taitaa olla niin että suurin ongelma saattaakin olla masennuksen tunnistaminen tarpeeksi aikaisin, jolloin siihen olisi ehkä helpompi vaikuttaa muilla keinoin ennenkuin työkyky alkaa kadota. SSRI-lääkityshän ei anna kovin suurta hyötyä kevyessä masennuksessa, eikä vakava masennus ala yhdessä yössä.
sellaisenaan ravinnosta kovin hyvin (suklaa,
banaanit jne...), ENKÄ NEUVO miten sen saa imeytymään. Kokeilijoita riittää.
Ja siksi kai sen käyttökelpoisuudesta masennuksne hoidossa ei ole julkaistu kovinkaan hyviä tuloksia.
Sen sijaan on monia tutkimuksia jotka osoittavat masennusoireiden vaikeutuvan jos tryptofaani jätetään kokonaan pois ravinnosta.
Tein toisaalle tällaisen vastauksen ja näkyvyyden (ja koska se on pirun hyvä yhteenveto)vuoksi laitan sen paremmalle paikalle viestiketjuun:
On mahdollista että nykyelämä vaatii veronsa ja ihmistä ei ole luotu tällaiseen hektiseen elämään ja massiiviseen henkiseen stressiin. Muutokset täytyisi tehdä hyvin korkealla taholla (EU:n pääministerit?) ja koska tutkimusnäyttö on kaikkea muuta kuin kiistatonta, päätöksiä elämän helpottumisesta tuskin tehdään. Pikemminkin kiristetään vyötä että pärjätään Aasian maille.
Toinen puoli asiassa on se että mielenterveystyön resursseja on viety aivan liian alas. Ihmisille ei voida antaa riittävästi terapiaa että he saisivat muutettua omaa tapaansa toimia vähemmän stressiä aiheuttavaksi. Nytkin Kelan tukema terapia vähennettiin neljäsosaan viime vuotisesta (aloituspaikkojen osalta).
Tässä on siis lääkeyrityksistä riippumatonta vaikutusta aivan riittämiin näkyvissä ja siksi en usko globaaliin salaliittoon. Lähivuosina uskotaan WHO:n arvioiden mukaan että masennus nousee maailman toiseksi merkittävimmäksi ongelmaksi. Tottahan lääkeyritykset tämän tajuavat ja haluavat olla mukana kun rahaa aletaan jakaa hoitoon.
Kun minulla on masennuspotilas vastaanotollani, käyn läpi kaikki arvioni mukaan häntä auttavat hoitokeinot. Suurin osa (noin 75-80%) haluaa masennuslääkettä ja sen avulla palata mahdollisimman nopeasti töihin tai opiskelemaan. Tämä on on fakta. Potilaita arveluttaa lähteä terapiaan, joka voi auttaa puolen vuoden tai vuoden kuluttua. Terapiaa haluaa ensisijaisena hoitomuotona noin 5-15%, mutta kun he kuulevat kuinka vaikea siihen on saada tukea ja kuinka paljon se tulee maksamaan, putoaa määrä heti puoleen. Lopuilla noin 5-10%:lla on tilanne usein sellainen, että he voivat jäädä miettimään asiaa tai kyse on selkeästi työuupumuksesta tai työpaikkakiusaamisesta, joissa en tietenkään aloita mitään masennuslääkkeitä kuin aivan poikkeustilanteissa.
Tällaista tämä on arjessa. Usein netin keskustelupalstoilla annetaan se kuva että kaikki potilaat haluavat terapiaa, mutta se ei ole ihan näin käytännön työssä tehtyjen havaintojen perusteella. Havaintoja olen tehnyt yli 10 vuoden aikana sekä pienissä ja syrjäisissä maalaiskunnissa että keskisuurissa kaupungeissa ja nyt myös yhdessä pääkaupunkiseudun hyvämaineisessa lääkärikeskuksessa.
kiitos. Kokonaistilanteessa on todellakin kysymys hyvin laaja-alaisesta vinosuuntauksesta jota on todennäköisesti mahdoton muuttaa kovin lyhyellä aikavälillä, jos koskaan.
Valtakulttuurien rappeutuminen ja häviö alkaa aina sisältäpäin.
Oma havaintoni on ollut se että masennus voi iskeä ihan keneen tahansa. Olen mm törmännyt psykiatrisessa sairaalassa vanhoihin kavereihin ja työkavereihin, joista eolisi ikinä voinut uskoa että he sairastuvat masennukseen ja joutuvat sen vuoksi osastohoitoon ja jopa sähköhoitoon.
Yksi maailmalla esitetty ajatus on kehittää sellaisia geneettisiä menetelmiä, jotka voisivat ennustaa niitä jotka masennukseen sairastuvat. Caspin et al julkaisi viime kesänä tutkimuksensa, jossa saatiin erittäin mielenkiintoinen yhteys geneettisen heikkouden ja stressaavien kokemusten välille. Serotoniinitransportterin heikentynyt toiminta ja stressaavat tapahtumat yhdessä lisäsivät masennuksen ja itsetuhoisuuden riskiä erittäin merkitsevästi.
Jos siis voitaisiin löytää nämä herkemmät yksilöt, voitaisiin heille luoda esim helpommat työolosuhteet, pohtia terapian mahdollisuutta ja jopa harkita ennalta ehkäisevää lääkitystä, jos kyseinen yksilö on siihen valmis.
itselläni saattaisi olla geneettistä alttiutta sikäli että isäni serkuista 2 (veljekset) on ollut hoidettavana skitsofrenian takia ja isälläni on hyvin pitkä historia masennuksesta, ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä.
Viimeisen kappaleesi ajatuksen toteuttaminen, vaikka onkin hyvä idea, olisi hyvin monitahoinen ja monesti ehkä vaikeakin toteuttaa käytännössä tämän päivä maailmassa.
Itse lähtisin kyllä ajattelusta että tasapainoa olisi etsittävä ensisijaisesti elämäntapoihin ja ravintoaineisiin kohdistuvalla menettelyllä ja vain todella "toivottomissa" tapauksessa synteettisillä valmisteilla.
Joillekin nuo mielialahäiriöt ovat tarpeellisiakin, ne ovat joskus "se jokin" jotka tuovat luovaan työhön sen maagisen vaikutuksen (Van Gogh).
Tutkimustulosten valossa skitsofrenian geneettinen alttius on heikossa yhteydessä masennukseen ja yhteyttä ahdistushäiriöihin ei tietääkseni ole edes kuvattu eli se voi olla todella heikko. Kyse voi siis olla sattumasta. Yleensäkin ahdistushäiriöt (ja skitsofrenia) periytyvät herkemmin naisten kesken kuin miesten kesken.
Jos ajatellaan että vakavaan masennuksen sairastuu noin 15% kaikista ihmisistä, on tietenkin vaikea sanoa keneen olisi keskitettävä sairastumista vähentävät toimenpiteet. Kannattaako kaikkien elämäntapoja muuttaa?
ainoa syy punnita läntisten teollisuusmaiden elämäntapoja. Yksilöille elämäntavoista aiheutuvat haitat ovat kaiketi aika monipuoliset sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla, puhumattakaan länsimaisen kulttuurin vaikutuksesta esim. luonnon tilaan ja kehitysmaissa asuvaan ihmiskunnan osaan.
potilaita vastaan, kun olet koko ajan täällä jakelemassa neuvojasi ilmaiseksi.
Minulla nyt sattuu olemaan myös tietoa, että antamasi ohjeet ovat edesvastuuttomia ja sanottu jopa rikolliseksi. Anteeksi vastaus, mutta oli pakko.
jos sinulla olisi tuollaista tietoa, olisit jo kertonut sen.
Äkkiseltään ajateltuna masennus ei tunnu suurelta ongelmalta. Mutta jos vakavaan eli työkyvyn vievään masennukseen sairastuu 15% ihmisistä jossain vaiheessa elämäänsä, se voi olla erittäin merkittävä ongelma.
Ajatellaan vaikka synnytyksen jälkeistä masennusta. Jos äiti on pitkään masentunut ja adekvaatti tunneside jää lapsen kanssa vaillinaiseksi ensimmäisten 2 ikävuoden aikana, tämä voi johtaa lapsen kehityksen vaarantumiseen. Yleensähän näissä tilanteissa jonkun muun kasvattajan (isä, isovanhemmat) rooli kasvaa ja estää ongelman, mutta tällainen kertautuminen on psyykkisissä häiriöissä mahdollista. En usko että lasten hoidon ulkoistaminen päiväkoteihin on aina hyödyksi ja kaikenkaikkiaan nykyisen elämänmuodon kestävyys on minusta arveluttavaa.
Mm näistä syistä on aivan mahdollista että jonkinlaista seulontaa tullaan jatkossa tekemään sen suhteen kuinka esim masennusta hoidetaan. Tällaisen seulonnan eettiset ongelmat ovat jo nyt saatujen alustavien tulosten perusteella erittäin vaikeita.
Yhdysvaltain Terveysviraston (NIH) mielenterveyden tutkimuslaitos nimesi viime vuoden merkittävämmäksi löydöksi psykiatrian alalla "masennusgeenin" löytämisen.
Lontoon King´s Collegen tutkijat ovat yhteistyössä amerikkalaisen Wisconsinin yliopiston ja uusiseelantilaisen Dunedinin yliopiston kanssa onnistuneet – ensimmäisinä maailmassa – mittaamaan sekä geenien osasten että stressin yhteisvaikutuksia.
Ainutlaatuinen 25 vuoden seurantatutkimus
Caspin työryhmä analysoi 847 uusiseelantilaisen henkilön geenejä Koehenkilöt olivat syntyneet 1972-73 ja heidät oli tutkittu useita kertoja 3-, 5-, 7-, 9-, 11-, 13-, ja 15-vuotiaina ja nyt 28 vuoden iässä. Heistä mitattiin 5-HTT-geeniä (5-HT Transporter eli serotoniininkuljettaja), joka vie serotoniinia aivojen eri osiin. Tutkijat kurkistivat koehenkilöiden kromosomeihin ja selvittivät, oliko heillä tämän geenin lyhyt vai pitkä versio. Sen lisäksi tutkijat kartoittivat koehenkilöiden elämäntilanteiden stressaavat tapahtumat, kuten avioerot, työttömäksi joutumisen, vakavat sairastumiset jne.
Kävi ilmi, että masennus oli tavallista yleisempää niillä henkilöillä, jotka olivat kokeneet stressaavia elämänvaiheita. Peräti 17 posentilla tutkituista oli ollut yksi tai useampia syvän masennuksen vaiheita ja kolme prosenttia oli harkinnut itsemurhaa.
5-HTT-geenin pitkän version henkilöillä stressitilat eivät kuitenkaan korreloineet masennustaipumukseen. Sitä vastoin lyhyen geeniversion ihmisillä korrelaatio oli sitäkin voimakkaampi; stressitilanteet lisäsivät depression riskin kaksinkertaisiksi. Itsemurha-ajatusten riski kasvoi viisinkertaiseksi verrattuna pitkän geenin ihmisiin.
Geenin pituus saattaa vaikuttaa siihen, kuinka lapsi reagoi saamaansa kohteluun. Fyysistä tai henkistä väkivaltaa kokenut lapsi oli taipuvaisempi myöhemmin elämässään sairastumaan masennukseen, jos hänellä oli lyhyt 5-HTT-geenin.
Tutkijoiden mukaan pelkkä geenimutaatio tai pelkkä ympäristön kohtelu ei aiheuta masennusta, vaan niiden epäonninen yhdistelmä. Pelkkä lyhyt 5HTT ei siis ennakoi masennusta, ellei siihen liity voimakasta stressiä, joka laukaisee masennuksen. Kaikki lyhytgeeniset stressaantuneet eivät silti masennu; tässä aineistossa yhdistelmän omaavista masentui 40 %.
Tutkijat huomauttavat, että nämä havainnot ovat alustavia, ja tarvitaan paljon lisää tutkimusta tältä alueelta. Jos tulokset pitävät paikkansa, ne viittaavat vanhanaikaisena pidettyyn determinismiin, jonka mukaan geeniperimä voi määrätä ihmisen kohtaloa.
Monet maailman johtavista psykiatreista ovat kommentoineet tutkimusta. "Tämä tutkimus on erittäin merkittävä", tulkitsee Yhdysvaltain terveysviraston psykiatri Daniel Weinberger (US National Institute of Mental Health in Bethesda, Maryland) Nature-lehdelle antamassaan lausunnossa. "Tämän tutkimuksen valossa stressin hallintaa tulisi korostaa entistä enemmän", sanoo Klaus-Peter Lesch, joka tutkii ahdistusta saksalaisessa Wurzburgin yliopistossa.
Molekyylibiologien mukaan ravinto voi vaikuttaa geeneihin ja niiden toimintoihin, toisin sanoen siihen, minkälaisia proteiineja ne koodaavat (tuottavat). Roskaruoka huonoon suuntaan ja suojaravinteet hyvään suuntaan. Se voisi selittää monia ravitsemushoidolla, esimerkiksi vitamiineilla, hivenaineilla, kalaöljyllä aminohapoilla, peptideillä jne, saatuja myönteisiä hoitovaikutuksia.
näitä asioita pitäisi todella osata tarkastella hyvin laaja-alaisesti, lähtien perimästä, lapsuudenkokemuksista, ravinnosta, elämän "historiasta", nykyhetken elämäntilanteesta jne...
Yksisilmäinen tuijottaminen yhteen osatekijään ei voi antaa vastausta, ihminen on prosessi joka on sidoksissa hyvin moniin muihin prosesseihin.
Joku älypää on todennut joskus "Terve sielu terveessä ruumiissa."
Caspin tutkimuksessa on erityisen tärkeää se että kyse on väestökohortista jota seurataan pitkään ja ymmärretään ottaa huomioon geenien ja ympäristön yhteisvaikutus.
Tuo löydös 5-HTT:n polymorfismin suhteen on sikäli mielenkiintoinen, että heikosti toimiva muoto oli yhteydessä masennusriskiin. Eli ne, joilla serotoniini ei mennyt tehokkaammin pois synapsista ja joilla siis voisi kuvitella olevan enemmän serotoniinia synapsin alueella, olivat suuremmassa riskissä masennukseen. Tavallaan siis tämä geenimuoto on elimistön oma SSRI. Löydös puhuu siis mielestäni senkin puolesta että loogista selistysmallia ei voida näillä tiedoilla rakentaa ja turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei saa tehdä.
Ettekste voisi vaihtaa vaikka puhelinnumeroita?
Näitä viestejä lukee moni muukin kuin me kaksi. Nyt luettu jo lähes 1000 kertaa.
Litium eroaa masennuslääkkeistä vaikutusmekanismiltaan ja käytöltään. Litium on tarkoitettu erityisesti manian ja
kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.
Ota nyt kiltisti pillerisi.
Älkää hyvät ihmiset uskoko että oikeasti psykiatrian koulutuksen saanut ja vielä ammattiaan harjoittava pätevä lääkäri kirjoittelisi täällä päivät pitkät omia jorinoitaan.
Mm taiwanilainen tutkija Tsai on pohtinut mahdollisuutta että BDNF olisi tärkeä erityisesti maanisdepressiivisyyden taustatekijänä. Litium ja masennuslääkkeet vaikuttavat molemmat siihen ja myös litiumilla on muuta masennuslääkitystä tehostavaa vaikutusta. Itseasiassa litiumin ja T3:n lisääminen muuhun masennuslääkitykseen on parhaiten dokumentoitu augmentaatiokeino masennuksen hoidossa.
En löisi kovinkaan paljoa vetoa sen suhteen että litiumin vaikutusmekanismi olisi hyvin kaukana masennuslääkkeiden vaikutusmekanismista. Viimeisin tieto nivoo niitä melko reippaasti yhteen.
Ylläoleva viesti ilmestyy tänne hieman eri muodoissa noin 2 viikon välein. En jaksa selittää, lue aikaisemmat viestit.
Litium on helvetin myrkyllistä tavaraa alkaa
tosta noin vaan määräileen ja vielä depispotilaille. Sic!
Litiumia ei määrätäkään "tosta noin vaan" eikä ikinä ensimmäisenä lääkkeenä. Jos mikään muu ei auta ja oireet ovat vaikeita, voi se olla jossain tilanteessa käyttökelpoinen. Itse aloitan sitä 1-2 kertaa vuodessa eli kynnys on hyvin korkea.
tämänkin nappasit - et sinä mihinkään syvälliseen pystykään.
Kalanrasvat ovat varmasti kiinnostavin asia ravitsemuksen ja masennuksen välillä. Jo vuosia sitten todettiin että kalaa runsaasti syövissä maissa on vähemmän masennusta. Huomattiin että masennuksella oli lievää taipumusta lisääntyä kun mentiin rannikolta sisämaahan. Lopulta havaittiin että kalan rasvat auttoivat kaksoissokkotutkimuksissa sellaisia potilaita joiden masennusta pidettiin hoitoresistenttinä. Tätä aihetta tutkitaan maailmalla hyvin paljon ja tutkimuksen myötä saattaa löytyä jopa sellaisia masennuksen alaryhmiä jotka hyötyvät kalanrasvoista muita enemmän.
Toisena tulee mieleen tryptofaani. Vahvimmat näytöt sen merkityksestä ovat tryptofaaniköyhän ravinnon masennusoireita lisäävä vaikutus. On epäselvää kuinka paljon masennusta voidaan hoitaa tryptofaanilla.
Kolmas mielenkiintoinen lisäravinne on folaatti, mutta sen suhteen on mielestäni liian vähän näyttöä. Se saattaa liittyä enemmän B12-vitamiiniin ja homokysteiiniin ja tästä kolmikosta joku voi nousta selventämään tätä kuviota.
TÄMÄ JUTTU TÄHÄN. Auta lohduttavilla sanoilla lähimmäisiä mutta älä jaa "asiantuntija" tietoa, kun se sinulta PUUTTUU.
Jos kirjoituksessani on virhe, osoita se.
Toivottavasti palstan seriffi ottaa yhteyttä ja tarkastaa antamani email-osoitteen perusteella sen että olen psykiatri.
Uskoisin että maallikko-seriffin on erittäin helppo todeta asiantuntemukseni.
Olen samaa mieltä psykiatrin kanssa kalaöljyistä. Kuopion yliopistosta julkaistiin taannoin psykiatri Antti Tanskasen ym. tutkimus, jonka mukaan eniten kalaa syövillä oli vähiten masennusta. Samanlaisia tuloksia ovat muut psykiatrit julkaisseet ulkomailta. Suomen kansanterveysaitoksen tuore selvitys tältä vuodelta veti kuitenkin vesiperän: Yhteyttä kalansyönnin ja masennuksen välillä ei löytynytkään. Olisikohan syynä ollut se, että nykyään ihmiset syövät niin vähän kalaa, etteivät erot enää näy tilastollisessa käsittelyssä.
Toinen juttu on sitten jo ilmaantuneen psykiatrísen taudin (esim. ADHD, masennus, ahdistus, stressi, persoonallisuushäiriö, skitsofrenia) hoitaminen kalarasvoilla. Monet tutkimukset viittavat siihen, että antamalla vähintään 10-20-kertaisesti kalarasvoja ravinnon sisältämiin nähden voi potilaan tila parantua, joskus hyvinkin dramaattisesti. Jopa lääkeresistenttejä masennuksia ja skitsofrenioita on saatu kuntoon etyyli-EPA eli E-EPA-nimisellä omega-3:lla.
Psykiatrit ja neuroendokrinologitja muut tutkijat selittävät, että EPA:sta syntyy serotoniinia, dopamiinia, hyviä eikosanoideja ja muita aineita (hormoneja), jotka vaikuttavat aivoissa samalla tavoin kuin antidepressantit ja skitsofrenialääkkeet, esim. litium ja klotsapiini. Joidenkin tutkijoiden mielestä E-EPA voi tehostaa lääkehoitoa.
Mitä mieltä psykiatri tai te muut olette näistä kaavailuista?
olen yrittänyt tähdentää mutta olen saanut tiukkaa vastustusta "psykiatrilta" ja muilta koululääketieteeseen sokeasti luottavilta.
"Psykiatri" tosin käänsi kelkkansa tuossa edellisessä viestissään.
Fakta on että ihmisen elimistö valmistaa aivojen kemialliseen tasapainoon tarvittavat aineet ruoka-aineista, elämäntapamme ja siihen kytkeytyvä alintarviketeollisuus kaiketi vaikuttavat siten että keho ei saa kaikkia rakennusaineita oikeassa suhteessa ja siksi aivokemia järkkyy.
Lääketeollisuus ottaa tilanteesta hyödyn, eikä minulla olisi mitään sitä vastaan jos lääkkeiden hinnoittelu olisi järjellistä, ja jos lääkkeet olisivat todella tehokkaita, eivätkä aiheuttaisi sivuvaikutuksia.
Toki paras ratkaisu olisi terveet elämäntavat ja terveellinen, monipuolinen ravinto.
Kalan rasvat ovat olleet hyvin monipuolisten tutkimusten perusteella hyödyksi masennuksen hoidossa. Tarkkaa vaikutustapaa ei tiedetä, mutta tähän mennessä tulokset ovat lupaavia ja voi ehkä suositellakin kalan syönnin lisäämistä masennuksen hoidon tukena.
Tämä siis tiedetään suhteellisen hyvin ja ehkäpä suosituksiakin voidaan tehdä masennuksen suhteen. Muuten olen sitä mieltä että vasta tarkemmat tutkimukset paljastavat sen, kuinka paljon kalan rasvoista on hyötyä muissa psyykkisissä häiriöissä. Missään nimessä niitä ei pidä nykyisen tiedon perusteella käyttää ensisijaisina hoitomuotoina. Eskimoilla on yhtä paljon skitsofreniaa kuin muillakin eli kenttäkokeita on tehty!
Vastustusta on tulut sen vuoksi että viestisi on ymmärretty niin että ravitsemushoito olisi masennuslääkkeiden vaihtoehto. Näin radikaali mielipide ei saa tukea tutkimustuloksista.
Vaikka elimistö itse muodostaa kemialliseen tasapainoon tarvittavat aineet ravinnosta, ei se tarkoita sitä että ravinnon muuttaminen johtaisi tasapainon oikeaan suuntaan, saati hoitaisi kliinisesti merkittäviä oireita aiheuttavaa sairautta. Näin voi tapahtuakin, mutta se täytyy todistaa ensin tieteellisesti ja vasta sitten tehdä hoitosuosituksia.
Lääkkeiden hinnoittelukaan ei vaikuta tähän asiaan vaan kyse on pelkästään tieteellisen näytön vahvuudesta.
Ja paras ratkaisu voi olla terveet elämäntavat ja terveellinen ravinto, mutta tutkimuksin täytyy myös osoittaa että se auttaa toimintakykyä heikentävään, kliiniseen sairauteen.
Tuskin sinäkään väheksyt tutkimusten merkitystä hotosuositusten tärkeimpänä pohjana?
"markkinoinut" ravitsemushoitoa ainoana hoitomuotona vaan yhdistettynä muihin terapiamuotoihin, olen jopa todennut lääkkeiden käytön olevan todennäköisesti perusteltua joissakin harvoissa tapauksissa. Etkö voisi edes yrittää keskustella valehtelematta ja vääristelemättä?
Tutkimustieto on tietysti tärkeää, esim. Glaxo Smith Kline on nyt myöntänyt salanneensa paroksetiinia koskevia lapsilla suoritettuja kliinisiä tutkimuksia jotka osoittivat että aine ei eroa vaikutuksiltaan placebosta ja että se aiheuttaa selkeästi itsetuhoisuutta.
Asiasta on vireillä rikosjuttuja eri puolilla maailmaa.
Hoitosuosituksista olisi myös hyvä olla perillä, esim. SSRI-lääkitysksen käyttöä on kehoitettu välttämään raskauden aikana jo muutama vuosi ja eläinkokeissa sen on osoitettu aiheuttavan sikiön aivojen epänormaalia kehitystä ... kuitenkin jotkut lääkärit julistavat näiden lääkkeiden olevan täysin turvallisia raskauden aikana.
En usko että esim Omega3 rasvojen käytön suositteleminen potilaille olisi yhtään sen vahingollisempaa kuin SSRI-lääkityksen määrääminenkään, ainakaan kalarasva ei aiheuta samanlaisia sivuvaikutuksia eikä vieroitusoireita.
Sanotaan että olet tuonut melko painokkaasti esiin ravitsemushoitojen hyödyllisyyttä, myös masennuslääkkeisiin verrattaessa.
GSK:n tapauksen oelt tainnut havaita Tolosen sivuilta? Tuo masennuslääkkeiden haitallisuus nuorille ei ole lainkaan niin yksioikoinen asia mitä on väitetty. Ks alla Duodecimin juttu
Masennuslääkitys näyttää pienentävän myös nuorten itsemurhavaaraa
Duodecim 2003;119(24):2473
Nuorisopsykiatriassa on aivan viime vuosiin saakka suhtauduttu hyvin pidättyvästi lääkehoitoon. Yhdysvalloissa tehtiin laaja tutkimus, jossa selvitettiin maan eri alueilla tapahtuneita muutoksia depressiolääkkeiden käytössä 10–19-vuotiaiden nuorten ryhmässä ja vastaavasti itsemurhakuolleisuuden muutoksia (Arch Gen Psychiatry 2003; 60:978). Nuorten itsemurhakuolleisuus on Yhdysvalloissa vuosien saatossa vähentynyt. Aineistona oli 340 000 vuonna 1989 depressiolääkitystä saanutta nuorta ja 720 000 nuorta, jotka olivat käyttäneet tätä lääkitystä vuonna 2001. Tulokset osoittivat selvän yhteyden depressiolääkkeiden käytön alueellisen lisääntymisen ja itsemurhakuolleisuuden vähenemisen välillä. Tutkimuksen mukaan 1 %:n lisäys depressiolääkkeiden käytössä pienensi itsemurhien määrää 0,23:lla sataatuhatta nuorta kohti vuodessa. Tässä on ajattelemisen aihetta niille nuorisopsykiatreille, jotka mahdollisesti vielä pohtivat kantaansa depressiolääkitykseen.
Mistä olet lukenut että masennuslääkkeitä ei suositella raskauden aikana? Alla olevassa viitteessä Turun yliopiston psykiatrian professori ja Suomen Psykiatriyhdistyksen puheenjohtaja Raimo Salokangas antaa täysin toisenlaisen kuvan asiasta.
Kun olen keskustellut asiasta gynekologien kanssa, he pitävät omien kokemustensa perusteella SSRI-lääkkeitä turvallisina raskauden aikana.
Raimo K.R. Salokangas
Raskaudenaikaisesta masennuslääkityksestä ei ole haittaa lapsen kehitykselle
Suomen Lääkärilehti 2003;58;13
Raskaana olevista naisista 10-16 % kärsii masennuksesta. Hoitamaton raskausajan masennus voi tutkimusten mukaan johtaa mm. ravitsemuksen ja muun itsestä huolehtimisen laiminlyöntiin, sikiön kasvun hidastumiseen, itsemurhayrityksiin ja synnytyskomplikaatioihin. Yleisen suosituksen mukaan raskauden aikana tulee pyrkiä välttämään lääkkeitä, joiden käyttö ei ole välttämätöntä. Tätä periaatetta on pitkälti noudatettu myös masennuslääkkeiden käytössä eikä mm. FDA ole hyväksynyt yhtään masennuslääkettä käytettäväksi raskauden aikana. Usein suositellaankin lääkityksen lopettamista ja masennuksesta kärsivän odottavan äidin hoitamista muilla keinoin, kuten psykoterapialla. Käytännössä tähän on harvoin mahdollisuutta ja vaikean masennuksen hoidossa lääkitys katsotaan yleisesti välttämättömäksi. Niinpä asianmukainen lääkehoito olisi paikallaan, ellei siitä olisi haittaa sikiölle. Tutkimustietoa siitä, mitä vaikutuksia äidin raskaudenaikaisesta masennuksen lääkehoidosta on syntyneen lapsen kehitykseen, on kipeästi kaivattu.
Kanadalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa selvitettiin trisyklistä lääkitystä (n = 46) ja fluoksetiinia (n = 40) raskauden ajan saaneiden masennuksesta kärsineiden äitien sekä terveiden ja lääkitsemättömien äitien (n = 36) lasten kehitystä 15 ja 71 kuukauden välisenä aikana. Riippumattomina selittäjinä käytettiin äidin masennuksen kestoa ja vaikeutta, lääkehoidon kestoa, masennusepisodien lukumäärää, äidin älyllistä suorituskykyä (IQ), sosioekonomista statusta, tupakointia ja alkoholin käyttöä.
Tulosten mukaan trisyklisellä tai fluoksetiinilääkityksellä ei ollut haitallista vaikutusta lasten älykkyysosamäärään, kielelliseen kehitykseen eikä käyttäytymiseen. Lääkehoitoa saaneiden äitien lasten ekspressiivinen kielellinen kehitys oli jopa parempi kuin vertailuryhmässä. Sen sijaan äidin masennuksen kesto yhdistyi lapsen matalaan älykkyysosamäärään ja synnytyksen jälkeisten äidin masennusepisodien lukumäärä lapsen kielellisen kehityksen hidastumiseen.
Tutkijat päättelevätkin, että raskaudenaikaisella masennuksen lääkehoidolla ei ollut haitallista vaikutusta alle kouluikäisen lapsen kognitiiviseen tai kielelliseen kehitykseen eikä temperamenttiin. Sen sijaan äidin masennus hidastaa lasten kognitiivista ja kielellistä kehitystä. Näin ollen, mikäli aihetta on, asianmukainen masennuksen lääkehoito tulee aloittaa ja sitä tulee jatkaa raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Tämä on syytä pitää mielessä, kun odottava äiti sairastuu masennukseen tai masennuksesta toipunut mutta vielä lääkehoitoa saava nainen suunnittelee raskautta tai tulee raskaaksi. Tehokkaaksi osoittautunutta lääkehoitoa ei tulisikaan rutiininomaisesti lopettaa ja altistaa siten äitiä uudelle masennusjaksolle.
Nulman I, Rovert J, Stevart DE ym. Child development following exposure to tricyclic antidepressants or fluoxetine throughout fetal life: a prospective, controlled study. Am J Psychiatry 2002;159:1889-95.
tiedotetaan Suomessa tietyllä viiveellä, GSK:n tapausta on käsitelty monella suunnalla, en tiedä onko Tolonen vielä ehtinyt päivittää sivunsa, Duodecimin tieto on jo selvästi vanhentunutta.
Seuraa aikaasi "psykiatri" jos aiot pitää tietämyksesi edes maallikkotasolla.
http://www.nzherald.co.nz/latestnewsstory.cfm?storyID=3570414&thesection=news&thesubsection=world
http://www.namiscc.org/News/2002/Fall/PaxilAds.htm
http://news.scotsman.com/uk.cfm?id=631782004
http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/3771429.stm
Annat 4 linkkiä GSK-oikeudenkäyntiin muttet kerro tarkemmin mitllä tavalla Duodecimin juttu on "selvästi vanhentunutta". Tästä jälkimmäisestä olen kovasti kiinnostunut, jos todella seuraat muutakin kuin oikeusjuttuja.
Kerro sinä minulle niin katsotaan kuin asiat nykykäsityksen mukaan ovat. Ja kirjoita kohteliaammin, jos vain kykenet. Täällä on lapsiakin lukemassa.
Miksi et seuraa aikaasi, SSRI-lääkkeiden vaikutukset sikiöön ja vastasyntyneen vieroitusoireet on tunnettu jo jonkin aikaa ja jopa lääkkeiden valmistajat on pakotettu varoittamaan lääkkeiden käytöstä raskauden aikana.
http://story.news.yahoo.com/news?tmpl=story&u=/nm/20040609/hl_nm/health_antidepressants_dc_1
markkinoimiesi lääkkeiden vaikutuksista kertovista tutkimuksista?
Voithan aina kysyä toimeksiantajiesi lakiosastolta, heillä on varmasti tiedot tutkimuksista joihin ko. syytteet perustuvat.
Tässä Duodecim käypä hoito -suositus Nuorten masennuksen suhteen. Onko sekin vanhentunut sinun mielestäsi? Erittele ihmeessä kantasisiihen nin tutkimme niitä tarkemmin.
Duodecim 2004;120(6):744-764
Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä
Käypä hoito -suositus
Nuorten depressiot
– Nuoruusikä alkaa puberteetissa noin 12–13 vuoden iässä ja päättyy vähittäin noin 20 ikävuoden vaiheilla.
– Nuorten depression hoidon erityispiirre on pyrkimys nuoruusiän psyykkisen kehityksen tukemiseen hoitosuhteessa.
– Depressiota koskevan tiedon tarjoaminen nuorelle ja hänen vanhemmilleen sekä koulunkäynnin jatkuvuuden tukeminen tarvittaessa erityisjärjestelyin ovat hyödyksi [118].
– Erikoissairaanhoidon rooli on nuorten hoidossa korostuneempi kuin aikuisilla.
– Perusterveydenhuollossa ja kouluissa on paikallaan arvioida nuoren tilaa, ja varttuneempien nuorten (vähintään 17-vuotiaiden) masennuslääkehoito voidaan aloittaa myös perusterveydenhuollossa.
– Ainakin varhaisnuorten osalta suositellaan kuitenkin lääkehoidon aloittamista ja varsinaisen depression psykoterapian toteuttamista pääosin nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa [118].
– Nuorten lievissä ja keskivaikeissa masennustiloissa suositeltavimpia ovat psykoterapeuttiset hoitomuodot
* kognitiivinen yksilöterapia [119–123] A
* ryhmäterapia [124–126] B ja
* nuorille sovellettu interpersoonallinen yksilöpsykoterapia [121, 127] A.
– Suomessa nuorten hoidossa yleisimmin käytetystä psykodynaamisesta yksilöpsykoterapiasta on runsaasti kliinistä kokemusta mutta hyvin vähän kontrolloitua tutkimustietoa [119]. Niillä perusteilla sitä kuten myös supportiivista psykoterapiaa [119, 128, 129] C voidaan hyödyntää depressiosta kärsivien nuorten hoidossa.
– Perheterapiaa voidaan soveltaa tilanteissa, joissa perhetekijät liittyvät voimakkaasti nuoren depressioon [119–123] A.
– Nuorten lievien ja keskivaikeiden depressioiden hoito voidaan yleensä aloittaa psykoterapeuttisin interventioin, ja hoitoon liitetään masennuslääkitys, ellei masennus selvästi lievity noin kuukauden kuluessa [118].
– Nuorten vaikeiden depressioiden hoidossa on yleensä perusteltua käyttää depressiolääkitystä alusta alkaen, ja se on syytä aloittaa myös keskivaikeassa tai lievässäkin depressiossa, ellei pätevää psykoterapeuttista hoitoa ole saatavilla tai se viivästyy.
– Lääkehoidon osalta 18 vuotta täyttäneisiin pätevät aikuisia koskevat suositukset. Alle 18-vuotiaiden depressioiden masennuslääkehoito suositellaan aloitettavaksi ensisijaisesti fluoksetiinilla [130, 131, 132] A.
– Muita SSRI-ryhmän masennuslääkkeitä kuten paroksetiinia ja sertraliinia [133, 134] B tai sitalopraamia, essitalopraamia ja fluvoksamiinia voidaan alle 18-vuotiailla harkitusti kokeilla, mikäli fluoksetiini ei tehoa tai sovellu.
– Trisyklisiä masennuslääkkeitä ei suositella; niiden käyttöä voidaan harkita vain, jos muilla masennuslääkkeillä ei ole saatu aikaan vastetta [135, 136] B. Muista uusista masennuslääkkeistä ei ole riittävästi tutkimusnäyttöä [137–140] C.
– Myös nuorilla depressiolääkitystä käytetään jatkohoitona vähintään 4–9 kuukauden ajan relapsin ehkäisemiseksi [141].
– Aivojen sähköhoidon [142] C ja kirkasvalohoidon [143] B aiheet, vaikuttavuus ja haittavaikutukset ovat nuorilla samat kuin aikuisilla.
– Nuorten lääkeresistentin depression hoidossa noudatetaan aikuisten hoidossa käytettyjä suuntaviivoja [141].
– Myös nuoruusiän depressioihin liittyy merkittävä uusiutumisen vaara.
– Psykoterapeuttista ylläpitohoitoa voidaan toteuttaa harvajaksoisin seurantatapaamisin esimerkiksi tiiviimmän yksilöterapian jälkeen [125, 144] C.
– Lääkkeellistä ylläpitohoitoa koskevia tutkimuksia ei nuorten depressioista ole julkaistu, joten nuoriin on sovellettava aikuisten hoitosuosituksia [118].
En minä mitään markkinoi. Mistähän tämä herjauksesi on lähtöisin? Siitä että asialliset vastaukset ja faktatieto ovat sinulta loppu? Onhan se inhimillistä paljastaa silloin pimeämpi puolensa ja töräyttää pari törkeyttä, mutta fiksumpaa olisi tietenkin myöntää että nyt en tiedä ja siksi en voi vastata.
että Duodecim suosittelee mm. hoitomuotoa joka on kliinisissä kokeissa todettu yhtä tehokkaaksi kuin placebo ja aiheuttavan vielä itsemurhariskin.
Mitä te lääketeollisuuden markkinamiehet ette tekisi muutaman dollarin tähden?
Tuossa uutisessa ei ole mitään uutta tietoa. Vai mikä sinun mielestäsi ei ole ollut tiedossa jo vuosia? Yksilöi.
Olet täysin selvästi markkinoimassa nimenomaan SSRI-lääkkeitä, tuot esille valikoidusti pelkästään niitä suosivaa tutkimustietoa ja pyrit tekemään naurunalaisiksi kaiken tiedon joka kertoo niiden salatuista ominaisuuksista tai esittää vaihtoehtoisia lähestymistapoja markkinoimiesi lääkkeiden sijasta.
Juttusi uppoavat takuulla sellaisiin lukijoihin jotka eivät osaa käyttää Internethakua ja joilla ei ole kielitaitoa tai jotka uskovat fanaattisesti koululääketieteeseen.
Jos sinä tiedät ko työryhmää paremmin tämän asian, niin kerro ihmeessä meillekin. Sehän olisi hieno uutinen:"suomi24-keskustelun nimimerkki Eräsmies päihitti tiedoissa Duodecimin asiantuntijaryhmän".
Älä sen sijaan vihjaile ja pitkitä asiaa. Jos et tiedäkään asiaa vaan erehdyit, niin kerro sekin rehellisesti.
uutta tietoa, onhan tiedetty jo vuosia että SSRI-lääkitys aiheuttaa vastasyntyneelle vieroitusoireita jotka vaativat mm. hengityksen ylläpitämistä.
Miten voit suositella ko. lääkitystä raskauden aikana ... mainitse summa €uroina/kk.
Markkinoin tietoa masennuksesta. Lääkkeet ja terapia toimivat samansuuntaisesti jne. Sen neurobiologia on niin kaunis teoria että sen on pakko(?) olla totta.
En markkinoi mitään lääkkeitä enkä varsinkaan SSRI-lääkkeitä. Mutta jos olet sitä mieltä että "täysin selvästi" markkinoin, niin esitä ihmeessä vähän parempia todisteita kuin oma mielipiteesi. Tuskin ihmiset täällä pelkästään siihenkään luottavat. Varsinkin kun sinulla on tapana yrittää vaihtaa keskustelun aihetta heti kun et siinä pärjää. Tästä löytyy esimerkkejä aiemmista keskusteluista ja tästäkin.
Enkä ymmärrä mitä "salattuja" ominaisuuksia niillä on. Et ole kertonut minulle yhtäkään sellaista, mitä en olisi jo aikaisemmin lukenut. Olen ehkä lukenut asioita laajemmin, tutustunut alkuperäistutkimuksiin enkä ole noidne sanomalehtien varassa (jotka kokemukseni mukaan osaavat esittää asiat täydellisen väärin, vaikka niillä olisi faktat kädessään).
tapasi mukaan, harhauttamassa keskustelu itse aiheesta toisen keskustelijan henkilöön.
GSK on joutunut myöntämään salanneensa 4 tutkimusta joista ilmenee että paroksetiinin vaikutus nuorilla on sama kuin plasebon ja aiheuttaa lisäksi lisääntynyttä itsetuhoisuutta.
Tuossa on "villakoiran ydin" jota yrität kierrellä kääntämällä keskustelun minun henkilööni.
Kerro rehelliseti ja kiertelemättä kuka maksaa sinun esiintymisesi lääketeollisuuden helppoheikkinä näillä foorumeilla.
rikossyytteistä joita on nostettu kun on todettu lääketehtaan salanneen valmistettaan koskevia epäedullisia tietoja, niiden taustalla on aivan takuulla tieteellisiä tutkimuksia ... nimenomaan niitä salattuja tutkimuksia jotka osoittavat että lääkkeet eivät ole niin tehokkaita kuin väitetään ja että niillä on erittäin vakavia sivuvaukutuksia.
Sanomalehdet kertovat vain lainvalvojien toimista ja lainvalvojien toimien taustalla on lääketieteellinen asiantuntemus jota lääketeollisuus ei ole ostanut kuten sinua.
Kauniit teoriat eivät auta ihmisiä, tarvitaan käytännön toimia.
Et näköjään ymmärtänyt Salokankaan pointtia. Lääkärit puhuvat hyötyjen ja haittojen suhteesta. Se on se oleellinen asia, ei yksittäinen tutkimuksin todettu haitta.
Älä yritä kääntää tätä minun lahjomisekseni. Onko siis koko Psykiatriyhdistys, Duodecim, American Journal of Psychiatry jne jne lahjottu. Kuulostaako realistiselta että lääkärit olisivat valmiita syöttämään vaarallisia lääkkeitä raskaana olevilla ja vaarantamaan sikiön turvallisuuden vain saadakseen muutaman rovon lääkefirmoilta? Pysähdypä miettimään.
Koska olet selvästi unohtanut Salokankaan kirjoituksen, se on tässä uudestaan.
Raimo K.R. Salokangas
Raskaudenaikaisesta masennuslääkityksestä ei ole haittaa lapsen kehitykselle
Suomen Lääkärilehti 2003;58;13
Raskaana olevista naisista 10-16 % kärsii masennuksesta. Hoitamaton raskausajan masennus voi tutkimusten mukaan johtaa mm. ravitsemuksen ja muun itsestä huolehtimisen laiminlyöntiin, sikiön kasvun hidastumiseen, itsemurhayrityksiin ja synnytyskomplikaatioihin. Yleisen suosituksen mukaan raskauden aikana tulee pyrkiä välttämään lääkkeitä, joiden käyttö ei ole välttämätöntä. Tätä periaatetta on pitkälti noudatettu myös masennuslääkkeiden käytössä eikä mm. FDA ole hyväksynyt yhtään masennuslääkettä käytettäväksi raskauden aikana. Usein suositellaankin lääkityksen lopettamista ja masennuksesta kärsivän odottavan äidin hoitamista muilla keinoin, kuten psykoterapialla. Käytännössä tähän on harvoin mahdollisuutta ja vaikean masennuksen hoidossa lääkitys katsotaan yleisesti välttämättömäksi. Niinpä asianmukainen lääkehoito olisi paikallaan, ellei siitä olisi haittaa sikiölle. Tutkimustietoa siitä, mitä vaikutuksia äidin raskaudenaikaisesta masennuksen lääkehoidosta on syntyneen lapsen kehitykseen, on kipeästi kaivattu.
Kanadalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa selvitettiin trisyklistä lääkitystä (n = 46) ja fluoksetiinia (n = 40) raskauden ajan saaneiden masennuksesta kärsineiden äitien sekä terveiden ja lääkitsemättömien äitien (n = 36) lasten kehitystä 15 ja 71 kuukauden välisenä aikana. Riippumattomina selittäjinä käytettiin äidin masennuksen kestoa ja vaikeutta, lääkehoidon kestoa, masennusepisodien lukumäärää, äidin älyllistä suorituskykyä (IQ), sosioekonomista statusta, tupakointia ja alkoholin käyttöä.
Tulosten mukaan trisyklisellä tai fluoksetiinilääkityksellä ei ollut haitallista vaikutusta lasten älykkyysosamäärään, kielelliseen kehitykseen eikä käyttäytymiseen. Lääkehoitoa saaneiden äitien lasten ekspressiivinen kielellinen kehitys oli jopa parempi kuin vertailuryhmässä. Sen sijaan äidin masennuksen kesto yhdistyi lapsen matalaan älykkyysosamäärään ja synnytyksen jälkeisten äidin masennusepisodien lukumäärä lapsen kielellisen kehityksen hidastumiseen.
Tutkijat päättelevätkin, että raskaudenaikaisella masennuksen lääkehoidolla ei ollut haitallista vaikutusta alle kouluikäisen lapsen kognitiiviseen tai kielelliseen kehitykseen eikä temperamenttiin. Sen sijaan äidin masennus hidastaa lasten kognitiivista ja kielellistä kehitystä. Näin ollen, mikäli aihetta on, asianmukainen masennuksen lääkehoito tulee aloittaa ja sitä tulee jatkaa raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Tämä on syytä pitää mielessä, kun odottava äiti sairastuu masennukseen tai masennuksesta toipunut mutta vielä lääkehoitoa saava nainen suunnittelee raskautta tai tulee raskaaksi. Tehokkaaksi osoittautunutta lääkehoitoa ei tulisikaan rutiininomaisesti lopettaa ja altistaa siten äitiä uudelle masennusjaksolle.
Nulman I, Rovert J, Stevart DE ym. Child development following exposure to tricyclic antidepressants or fluoxetine throughout fetal life: a prospective, controlled study. Am J Psychiatry 2002;159:1889-95.
Mutta ovatko ko salatut tutkimukset oleellisia? Useimmilla uusillakin masennuslääkkeillä on jopa kymmeniä miljoonia käyttäjiä eli tuhansia tai kymmeniä, jopa satoja tuhansia kertoja enemmän hoitopäiviä kuin näissä tutkimuksissa on ollut potilailla hoitoa. Oleellinen kysymys on se, onko näissä tutkimuksissa paljastunut jotain selalista mitä ei tiedettäisi käyttökokemusten, jatkotutkimusten ja tapausselostusten pohjalta. Vain tällaisella uudella tiedolla olisi merkitystä lääkkeen käytölle.
SSRI-lääkitys aiheuttaa vastasyntyneille vieroitusoireita jotka vaativat tehostettua hoitoa, tämä sinun pitäisi tietää jos todella olet aikaasi seuraava ja ammattitaitoasi kehittävä lanttumaakari.
Eläinkokeissa on myös osoitettu että SSRI-lääkkeet aiheuttavat sikiön aivosolujen kehittymisessa muutoksia, näihin tietoihin eivät Salokankaan pointit tehoa.
Unohdit (taas) vastata. Laitanpa tämän viestin nyt riittävän usein että muistat sen:
Jos sinä tiedät ko työryhmää paremmin tämän asian, niin kerro ihmeessä meillekin. Sehän olisi hieno uutinen:"suomi24-keskustelun nimimerkki Eräsmies päihitti tiedoissa Duodecimin asiantuntijaryhmän".
Älä sen sijaan vihjaile ja pitkitä asiaa. Jos et tiedäkään asiaa vaan erehdyit, niin kerro sekin rehellisesti.
voi jokainen arvioida sen perusteella mikä on niiden tausta, paroksetiini tuotiin markkinoille valitsemalla viidestä kliinisestä tutkimuksesta yksi, jonka antamat tulokset olivat ristiriitaisia, neljä tutkimusta jotka osoittivat aineen yhtä tehokkaaksi kuin plasebon sekä itsetuhoisuuden, salattiin.
Kyse on siitä, kumpi haitta on suurempi. Nuo kuvaamasi haitat kuulostavat vakavilta, mutta käytännössä eivät sitä ole vaan hoitamaton masennus on suurempi riski. Kuten professori Salokangas totesi.
Nyt kun et saa enää asiasisältöä viesteihisi, palaa tuo sana "lanttumaakari" käyttöön. Huomaatko itse tuon piirteen kirjoittelussasi?
ohjeet koske sinua?
Eikö sinun tule kehittää ammattitaitoasi ja seurata alasi kehitystä?
Tutustu niihin neljään salattuun tutkimukseen jotka kertovat paroksetiinin olevan yhtä tehokasta kuin plasebo ja aiheuttavan lisääntynyttä itsetuhoisuutta.
Unohdit (taas) vastata. Osa 3 menossa. Laitanpa tämän viestin nyt riittävän usein että muistat sen:
Jos sinä tiedät ko työryhmää paremmin tämän asian, niin kerro ihmeessä meillekin. Sehän olisi hieno uutinen:"suomi24-keskustelun nimimerkki Eräsmies päihitti tiedoissa Duodecimin asiantuntijaryhmän".
Älä sen sijaan vihjaile ja pitkitä asiaa. Jos et tiedäkään asiaa vaan erehdyit, niin kerro sekin rehellisesti.
Oleellista on se, aiheuttaako ko lääke oikeasti itsetuhoisuutta.
terveen järjen, hyväksyt vastasyntyneiden vieroitusoireiden aiheuttamat riskit ja mahdolliset aivovauriot?
Aiheuttaako hoitamaton masennus vieroitusoireita ja tehohoidon tarvetta vastasyntyneille, mitä pysyviä vaurioita se aiheuttaa pitkällä tähtäimellä ... asiantuntemuksesi tässä suhteessa on omien puheittesi mukaan niin suunnaton että kykenet taatusti esittämään tutkimustuloksia väitteittesi vakuudeksi.
aiheuttaa kliinisissä kokeissa itsetuhoisuutta niin miten se *ei* ole oleellista?
Lohdutatko itsensä tappaneen nuoren vanhempia tiedolla että heidän lapsensa itsemurha "ei ole oleellinen"?
Sinulla on tapana ruveta kopioimaan vanhoja viestejäsi aina kun ajaudut umpikujaan.
Toki lääkkeen valmistajan omat kliiniset kokeet omaavat jotain merkitystä vaikka ovatkin salattuja.
Tilaapa toimeksiantajaltasi tiedot noista salatuista kliinisistä kokeista ja vertaa niitä Duodecimin juttuun.
Ei ole oleellista, aiheuttaako lääke kliinisissä kokeissa ehkä muutamilla kymmenillä potilailla itsetuhoisuutta. Pienessä aineistossa kyse voi olla esim sattumasta. Masennuslääkekokeisiin tulee keskimäärin vain 16% kaikista masennuspotilaista eli potilaat ovat erittäin valikoituneita.
Olen seurannut noin 2000-3000 tuhatta masennuspotilasta enkä ole havavínnut masennuslääkkeiden aiheuttaneen itsetuhoisuutta. Sekin voi olla sattumaa, mutta veikkaan että laajat kokoemukset ja satojen miljoonien hoitopäivien kokemukset täytyy ottaa huomioon.
Et ehkä ole perehtynyt tutkimustapaan ja et ehkä tiedä kuinka pieniä aineistoja niissä oiekasti on. Sen vuoksi tämän asian ymmärtäminen on ilmeisen vaikeaa.
Unohdit (taas) vastata. Osa 4 menossa. Laitanpa tämän viestin nyt riittävän usein että muistat sen:
Jos sinä tiedät ko työryhmää paremmin tämän asian, niin kerro ihmeessä meillekin. Sehän olisi hieno uutinen:"suomi24-keskustelun nimimerkki Eräsmies päihitti tiedoissa Duodecimin asiantuntijaryhmän".
Älä sen sijaan vihjaile ja pitkitä asiaa. Jos et tiedäkään asiaa vaan erehdyit, niin kerro sekin rehellisesti.
Noiden muutaman kymmenen potilaan kohdalla lääkeaineen aiheuttama itsetuhoisuus saattaa olla oleellista ... etenkin jos he onnistuvat, kuten joissakin kokeissa on tapahtunut.
Oletan että sinulla on tutkimustietoa kliinisten kokeiden sattumaprosentista sekä potilaiden valikoitumisesta.
Arvatenkin sinulla on potilaskannastasi tilastoidut tietokannat (myös hoidon jälkeisine seurantatietoineen) joilla voit todistaa väittämäsi.
Mikä lohtu tällä on sellaisissa tapauksissa joissa lääke on ajanut itsemurhaan tai jopa koko perheen murhaamiseen?
Miten näillä pienillä aineistoilla ja kyseenalaisilla tukimustavoilla voidaan perustella tällaisten aineiden markkinointia?
aineen valmistajan neljään salattuun tutkimusraporttiin contra Duodecim.
Revi tästä huumoria ja lopeta tuo jankkaaminen jolla todistat vain että argumenttisi loppuivat aikoja sitten.
Kun otat taas tuon rahanhimon esiin niin satutko tietämään ketään lääkäriä, joka olisi saanut rahaa siitä että mainostaa esim jotain lääkkeitä tai muita hoitomuotoja netissä?
Mitähän helvetin hyötyä tuosta välittäjäainehöpinästä on tällä palstalla.
Yritä kirjoittaa vaikka ammattijulkaisuihin..
ai niin eihän ne sun juttujasi ole huolineetkaan.
Tuo juttusihan on asiasisällöltään täysin triviaalia briljeerausta. Otapa mukaan vielä
amygdalareitit niin pääset uudempaan sarjaan.
Tämä "höpinä" on uusi mullistava tieteellinen teoria masennuksesta. Vaikkei se sinua kiinnostakaan, niin lukukertoja on ollut yli 3600 eli kyseessä on yksi luetuimmista ketjuista suomi24-keskustelussa.
Hei, olen kiinnostunut kuulemaan katsauksesi amygdalasta.
Noiden muutaman kymmenen potilaan kohdalla lääkeaineen aiheuttama itsetuhoisuus saattaa olla oleellista ... etenkin jos he onnistuvat, kuten joissakin kokeissa on tapahtunut.
Heh-heh, et tosiaan tunne näitä tutkimuksia. Potilaita saattaa olla vain 60 ja jos heistä 3:lla itsetuhoisuus lisääntyy, ymmärtää koulupoikakin että kyseessä voi olla pelkkä sattuma. En ole varma ymmärrätkö sinä.
esiintyä ammatimaisesti kun kerran esiinnyt psykiatrian erikoislääkärinä täällä.
Laitapa aluksi linkki tuohon tutkimukseen jossa 60 potilaasta kolmella esiintyy lisääntynyttä itsetuhoisuutta.
Sen jälkeen voit kaivella esille kaikki asiaa koskevat tutkimukset joihin olet vastuuntuntoisena ja valantehneenä lääkärinä luonnollisesti tutustunut kehittääksesi ammattoitaitoasi potilaittesi parhaaksi kuten lääkärinetiikassa kehoitetaan.
Eräsmies kirjoitti näin:"Mielenkiintoista että Duodecim suosittelee mm. hoitomuotoa joka on kliinisissä kokeissa todettu yhtä tehokkaaksi kuin placebo ja aiheuttavan vielä itsemurhariskin."
Hän ei suostu perustelemaan miten hän voi olla masennuksen hoitosuosituksesta paremmin perillä kuin Duodecimiin valittu asiantuntijaraati. Jossa on kansainvälisesti ansioituneita itsemurhatutkijoita mukana. Jos Eräsmies tietäisi asian paremmin, se olisi tietenkin jymyuutinen:"suomi24:n nimimerkki Eräsmies päihitti professorilauman ja joutui huomauttamaan vakavasta virheestä..."
siitäkin voi olla apua ammatissasi.
Olen sanonut Glaxo Smith Klinea vastaan nostettujen rikossyytteiden perustuvan yhtiön *omiin* salattuihin kliinisiin tutkimuksiin jotka kertoivat paroksetiinin vaikutuksen olevan yhtä plasebon kanssa ja kohottaneen itsetuhoisuutta.
Jos tässä jonkun on selvitettävä puheitaan niin kehoittaisin Duodecimiä kommunikoimaan GSK:n kanssa.
Pyrit jälleen perustelemaan kantaasi kiinnittämällä huomion faktojen sijasta auktoriteettiin ... tsk tsk tsk ... älykäs lukija näkee lävitsesi.
Eräsmies kirjoitti näin:"Rahanhimosi siis voittaa terveen järjen, hyväksyt vastasyntyneiden vieroitusoireiden aiheuttamat riskit ja mahdolliset aivovauriot?
Aiheuttaako hoitamaton masennus vieroitusoireita ja tehohoidon tarvetta vastasyntyneille, mitä pysyviä vaurioita se aiheuttaa pitkällä tähtäimellä ... asiantuntemuksesi tässä suhteessa on omien puheittesi mukaan niin suunnaton että kykenet taatusti esittämään tutkimustuloksia väitteittesi vakuudeksi."
Olen tuonut viitteeni esiin. Sinä et näköjään osaa muuta kuin jankuttaa jotain aivan käsittämätöntä rahasta. Saatko sinä joltain rahaa täällä notkumiseen? Toloseltako?
En voi ymmärtää sitä että et tajua lukemaasi tuon paremmin. Mutta sille minä kai en mitään voi.
Minähän kirjoitin näin:"Kyse on siitä, kumpi haitta on suurempi. Nuo kuvaamasi haitat kuulostavat vakavilta, mutta käytännössä eivät sitä ole vaan hoitamaton masennus on suurempi riski. Kuten professori Salokangas totesi."
Kyllähän ne kuulostavat vakavilta mutta masennuksen hoitamattomuutta pidetään tutkimusten mukaan suurempana riskinä.
Onneksi potilaita ei hoideta sen mukaan miltä asian "kuulostavat" vaan niiden pohjalta tehdään synteesejä. Juuri sellaisia kuin professori Salokangas esitti. Sekään ei tietenkään estä maallikkonimimerkki "Eräsmiestä" sanomasta painavaa sanaa, mutta kuinka moni sitä uskoo.
että raskaus ilman SSRI-lääkkeitä on todistetusti haitallisempi sikiölle kuin lääkityksen kanssa.
Odotan mielenkiinnolla linkkiä tieteelliseen tutkimukseen joka vahvistaa väittämäsi.
Itse olen törmännyt pelkästään sellaisiin tutkimuksiin jotka todistavat vastasyntyneiden tarvitsevan tehostettua hoitoa selviytyäkseen äidin nauttimien lääkkeiden aiheuttamista vieroitusoireista ja eläinkokeissa todettuihin solumuutoksiin sikiön aivoissa.
Tässä on muutama artikkeli aiheesta, artikkelit kaiketi perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin.
Tarvitseeko SSRI-lääkityksen lopettaneen äidin lapsi tehohoitoa selvitäkseen hengissä?
Ilmeneekö lapsella neurologisia oireita kuten SSRI-lääkityn äidin lapsella?
Tämä asia on tiedetty jo vuonna -95, kuten ensimmäisestä linkistä selviää, ihme että sinä et näy tietävän siitä vieläkään.
http://www.australianprescriber.com/magazines/vol18no4/pregnancy.htm
http://my.webmd.com/content/article/88/99947.htm
http://www.druginfozone.nhs.uk/Record Viewing/vR.aspx?id=527000
http://www.talkaboutparenting.com/group/misc.kids.pregnancy/messages/725112.html
http://www.namiscc.org/Research/2003/AntidepressantsInPregnancy.htm
Noita artikkeleita olisi löytynyt kymmeniä tuhansia lisääkin mutta pääset kaiketi niihin käsiksi kunhan opettelet käyttämään Internethakua.
Tuo alatyylinen argumentointisi auktoriteettiin vetoamalla kopsahtaa vain omaan nilkkaasi ... vai lasketko että tietämätön rahvas, johon tuollainen uppoaa on palstalla enemmistönä?
En lähde lukemaan linkkejäsi naistenlehtiin. Voit itse uskoa niihin niin paljon kuin haluat, mutta niin tärkeä asia kun lääkehoito raskauden aikana onkin, niin jättäisin sen asiantuntijalle. Vaikka aina löytyy niitä joiden on vaikea hyväksyä mitään auktoriteettia.
Sinä et edes lue viitteitäni. Mitä järkeä näitä on tänne postata, jos et niitä lue (tai ymmärrä). Sieltä löydät huippulehdessä julkaistun prospektiivisen tutkimuksen. Ei ihme että keskustelu kiertää kehää.
Raimo K.R. Salokangas
Raskaudenaikaisesta masennuslääkityksestä ei ole haittaa lapsen kehitykselle
Suomen Lääkärilehti 2003;58;13
Raskaana olevista naisista 10-16 % kärsii masennuksesta. Hoitamaton raskausajan masennus voi tutkimusten mukaan johtaa mm. ravitsemuksen ja muun itsestä huolehtimisen laiminlyöntiin, sikiön kasvun hidastumiseen, itsemurhayrityksiin ja synnytyskomplikaatioihin. Yleisen suosituksen mukaan raskauden aikana tulee pyrkiä välttämään lääkkeitä, joiden käyttö ei ole välttämätöntä. Tätä periaatetta on pitkälti noudatettu myös masennuslääkkeiden käytössä eikä mm. FDA ole hyväksynyt yhtään masennuslääkettä käytettäväksi raskauden aikana. Usein suositellaankin lääkityksen lopettamista ja masennuksesta kärsivän odottavan äidin hoitamista muilla keinoin, kuten psykoterapialla. Käytännössä tähän on harvoin mahdollisuutta ja vaikean masennuksen hoidossa lääkitys katsotaan yleisesti välttämättömäksi. Niinpä asianmukainen lääkehoito olisi paikallaan, ellei siitä olisi haittaa sikiölle. Tutkimustietoa siitä, mitä vaikutuksia äidin raskaudenaikaisesta masennuksen lääkehoidosta on syntyneen lapsen kehitykseen, on kipeästi kaivattu.
Kanadalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa selvitettiin trisyklistä lääkitystä (n = 46) ja fluoksetiinia (n = 40) raskauden ajan saaneiden masennuksesta kärsineiden äitien sekä terveiden ja lääkitsemättömien äitien (n = 36) lasten kehitystä 15 ja 71 kuukauden välisenä aikana. Riippumattomina selittäjinä käytettiin äidin masennuksen kestoa ja vaikeutta, lääkehoidon kestoa, masennusepisodien lukumäärää, äidin älyllistä suorituskykyä (IQ), sosioekonomista statusta, tupakointia ja alkoholin käyttöä.
Tulosten mukaan trisyklisellä tai fluoksetiinilääkityksellä ei ollut haitallista vaikutusta lasten älykkyysosamäärään, kielelliseen kehitykseen eikä käyttäytymiseen. Lääkehoitoa saaneiden äitien lasten ekspressiivinen kielellinen kehitys oli jopa parempi kuin vertailuryhmässä. Sen sijaan äidin masennuksen kesto yhdistyi lapsen matalaan älykkyysosamäärään ja synnytyksen jälkeisten äidin masennusepisodien lukumäärä lapsen kielellisen kehityksen hidastumiseen.
Tutkijat päättelevätkin, että raskaudenaikaisella masennuksen lääkehoidolla ei ollut haitallista vaikutusta alle kouluikäisen lapsen kognitiiviseen tai kielelliseen kehitykseen eikä temperamenttiin. Sen sijaan äidin masennus hidastaa lasten kognitiivista ja kielellistä kehitystä. Näin ollen, mikäli aihetta on, asianmukainen masennuksen lääkehoito tulee aloittaa ja sitä tulee jatkaa raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Tämä on syytä pitää mielessä, kun odottava äiti sairastuu masennukseen tai masennuksesta toipunut mutta vielä lääkehoitoa saava nainen suunnittelee raskautta tai tulee raskaaksi. Tehokkaaksi osoittautunutta lääkehoitoa ei tulisikaan rutiininomaisesti lopettaa ja altistaa siten äitiä uudelle masennusjaksolle.
Nulman I, Rovert J, Stevart DE ym. Child development following exposure to tricyclic antidepressants or fluoxetine throughout fetal life: a prospective, controlled study. Am J Psychiatry 2002;159:1889-95.
Sinua ei siis kiinnosta itse asia, eli SSRI-läkitys raskauden aikana vaan kantani leimaaminen pötypuheeksi väittämällä lähteitäni naistenlehdiksi.
Jokainen artikkeli viittaa tieteellisiin tutkimuksiin ja yksikään linkki ei ollut naistenlehti.
Tahot joihin artikkeleissa viitattiin olivat seuraavat.
http://www.australianprescriber.com/magazines/vol18no4/ pregnancy.htm
Women's and Children's Hospital, Adelaide
http://my.webmd.com/content/article/88/99947.htm
The Food and Drug Administration
http://my.webmd.com/content/article/88/99947.htm
Pediatrics 2004; 113: 368-375.
http://www.talkaboutparenting.com/group/misc.kids.pregnancy/messages/725112.html
The Food and Drug Administration
http://my.webmd.com/content/article/88/99947.htm
Arch Gen Psychiatry. 2003;60:720-726
Mainitset viestissäsi "niin tärkeä asia kun lääkehoito raskauden aikana onkin, niin jättäisin sen asiantuntijalle."
Minua ilahduttaa että olet päättänyt jättää tuon aspektin asiantuntijoille, voisitko samantien lakata laskettelemasta täyttä lööperiä asian tiimoilta näillä foorumeilla?
Onko tuo viittaamasi tutkimus nyt sitten tarpeeksi laaja-alainen potilasmateriaalin suhteen ja metodologialtaan validi, sisältönsä puolesta se kyllä sopii linjaasi lääketeollisuuden helppoheikkinä.
Tutkimus on vuodelta 2002, Salokankaan artikkeli viime vuodelta ja kuitenkin kuluvan kuukauden alussa USA:n lääkintäviranomaiset ovat nähneet aiheelliseksi varoittaa ko. lääkkeiden käytöstä raskausaikana.
Asiasta on kirjoitettu myös Lääkärilehdessä viime vuonna.
http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/nosto37_2.pdf
..että tukeudut muutamiin lähteisiin etkä ole lukenut kirjallisuutta pidemmän ajan kuluessa. Siksi saat vääristyneen kuvan tästäkin asiasta.
Vastasyntyneillä havaitut ongelmat ovat olleet tiedossa vuosia.
Salokankaan viittaama tutkimus on tietääkseni paras muttei ainoa tätä aihepiiriä käsittelevä.
Ja sinulta alkavat taas argumentit loppua kun kutsiut minua "helppoheikiksi". Oletko huomannut että turvaudut hädän hetkellä tälläisiin ilmauksiin? Vai onko se tarkoituksellista?
En tiedä sinun motiivejasi, mutta hämmästyttää sekin että et edes lukenut Salokankaan juttua ja silti kommentoit sen sisältöä ja vihjailit kyseessä olevan lääketeollisuuden kätyrin. Vaikka postasin sen kaksi kertaa, et tämän enempää vaivautunut lukemaan ja kun lopulta sen luit, se näytti olevan sinulle täysin uutta tietoa.
Onko meillä mitään syytä pitää sinun kannanottojasi täällä asiallisina? Sanopa yksikin syy.
useampia tutkimusraportteja, SSRI-lääkityksen käyttöön raskauden ja imetyksen aikana suhtaudutaan koko ajan kriittisemmin, tästä kertoo muunmuassa ko. lääkkeiden tuoteselosteisiin FDA:n vaatima varoitusteksti sekä joidenkin valmistajien varoitukset (mm. Eli Lilly, Pfizer) Suomessakin SSRI-lääkityksen käyttöön raskauden aikana on suhtauduttu jo muutamia vuosia kielteisesti.
"Fluoksetiinin käytön turvallisuutta raskauden ja imetyksen aikana ei ole vahvistettu. Fluoksetiinia ei pidä antaa raskaana oleville, synnyttäville tai imettäville naisille, ellei sen käyttö ole ehdottoman välttämätöntä. Fluoksetiini erittyy äidinmaitoon ja vaikutukset lapseen ovat mahdollisia."
"Käytettäessä sertraliinia raskauden ja/tai imetyksen aikana tulisi lääkärin olla tietoinenoireista, joita SSRI antidepressanttilääkitystä (mukaan lukien sertraliini) saavien äitienvastasyntyneillä on raportoitu. Näihin kuuluvat vieroitusoireisiin verrattavat oireet."
Olet jässähtänyt vuosien takaisiin asemiin jolloin näiden lääkkeiden vaikutuksista sikiöön ei vielä oltu huolestuneita, nykyään siitä on ryhdytty kantamaan huolta. Mm. se että mainostat ko. lääkkeitä turvallisiksi raskaudenkin aikana mainitsematta mahdollisista vaaroista antaa hyvän syyn mainita sinua lääketeollisuuden helppoheikiksi.
Kirjoituksesi on taas täynnä virheitä.
1) Sikiöstä ollaan aina oltu huolissaan. Käsittämätöntä väittää että vasta viime aikoina oltaisiin oltu kiinnostuneempia sikiön voinnista. Onko sinulla lähde joka todistaa tällaista vai onko tämä oman funtsailusi tulosta?
2) Fluoksetiinia on tutkittu hyvin paljon raskauden aikana. Bazire (2003/4) mainitsee 3 prospektiivistä kohorttitutkimusta ja 4 prospektiivista tutkimusta. Meta-analyysi (Addis ja Koren, Psychol Med 2000) ja kriittinen katsaus (Gijsman EBMH 2000) antoivat tulokseksi että fluoksetiiniin ei liittynyt perinataaliajan ongelmia, ei malformaatioita, ei spontaaneja abortteja tai hermoston kehityksen viivästymiä enempää kuin rakauksiin yleensäkään.
Mainittu Bazire muuten viittaa myös trisyklisten osalta meta-analyysiin 300 000 raskaudesta, jossa ei havaittu epämuodostumia mutta perinataaliajan vieroitusoireita sen sijaan enemmän kuin raskauksissa yleensä (Altshuler 1996 Am J Psych).
Bazire on hyvä kirja. Siellä on viitattu minunkin tutkimukseeni:-)
olevan huolen häivää kun suosittelet SSRI-lääkityksen jatkamista raskauden aikana mainostaen niitä täysin turvallisiksi.
Onko ymmärryksessäsi jotain vikaa ... taitaa olla koska et käsitä viitaustani FDA:n tuoreeseen vaatimukseen varoitustekstistä SSRI-lääkkeiden vaikutuksesta vastasyntyneeseen.
Heh-heh. Tarkoitat että minä (erikoislääkäri) en tajua sitä niin kuin sinä (maallikko) haluaisit minun tajuavan. Olen yrittänyt selittää sitä melko monelta eri kantilta, mutta ei mene perille. Ja kun sinulla näyttää olevan vain yksi lähde, niin mistä sinä sen laajempaa näkemystä osaisit haaliakaan.
....
Tarkenna vähän pointtiasi. Tarkoitatko että sinun käy minua sääliksi kun turhaan yritän saada Eräsmiestä ymmärtämään tätä asiaa?
SSRI-lääkkeiden käyttäminen raskauden aikana herättää kiivaita mielipiteitä.
Viittaamasi lainaukset lienevät Farmaca Fennican tekstiä. Lääkkeiden valmistajalla on vastuu esittää näkemys lääkkeen turvallisuudesta. Mikäli ei ole aukottamasti todistettu että lääke on täysin turvallinen raskauden aikana niin teksti on lainatun kaltaista. Tietynlaista varmuuden maksimointia siis, aivan samoin kuin maailman eniten myydyn rasvalääkkeen selosteessa mainitaan _mahdollisiksi_ sivuvaikutuksiksi "haimatulehdus, rintakipu, hyperglykemia, hypoglykemia, keltaisuus, oksentelu, anoreksia, impotenssi, huimaus".
Mukava huomata että väitteiden perusteeksi on molemmin puolin esitetty myöskin viitteitä kliinisiin tutkimuksiin. Toivottavasti muistatte keskustelussa myöskin jatkossa muut argumentoinnin perusteet - esim. "tieteessä ei ole auktoriteetteja, ainoastaan asiantuntijoita" sekä "henkilöön meneminen kertoo siitä että argumentit ovat lopussa". Lisätietoja, kts. http://keskustelu.skepsis.fi/html/virhelista.htm
Hyvää juhannusta!
vähän muutenkin.
Mielenkiintoinen ketju lukea näin kohta kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Viime vuosina on alettu puhumaan joitakin koskevista vaikeistakin lopetusongelmista ja vieroitusoireista.
Sähköshokkihoito (ECT) dementoi, vammauttaa ja joskus jopa tappaa ihmisiä ympäri maailmaa. Tätä p$ykiatrit pitävät turvallisena hoitomuotona! xO