Miksi koira pelkää mua?

koira ei luota suhun. se taas voi johtua mistä vaan, se on voinut säikähtää jotakin (kovaa ääntä tms.), kun olet silittänyt tai pitänyt sitä sylissä ja se yhdistää nyt säikähtämisen sinun läsnäoloosi. vaikea sanoa mistä tuollainen voi johtua.. mutta joskus koira voi yhdistää ikävän kokemuksen johonkin aivan muuhun kuin kokemuksen lähteeseen; esim. paikkaan, läsnäolijoihin, jne. joilla ei ole mitään tekemistä suoraan ikävyyden kanssa.

Koirat kuitenkin aika herkästi aistivat ihmisen tunnetiloja. Jo aloittajan kirjoituksesta huokuu harmistus ja turhautuminen koiraa kohtaan. Peräytyisin minäkin tuollaisen asenteen edessä.
Ilmeisesti tapasi kouluttaa on tuollaista äkäistä niinkuin koko kirjoituksesikin. Ihan sydäntä riipoo sinun pikkupentusi puolesta: sehän tekee vaan kaikkea mitä jokaikinen tuon ikäinen pentu tekee ja sinä jo julistat sen kelvottomaksi riähkäksi.
Mene nyt itseesi, ei pentu ole ansainnut tuollaista suhtautumista. Virheet ovat omiasi, älä niistä koiraa syytä. Ellet itsekritiikkiin pysty, anna pentu ihmiselle, jolla on enemmän sydäntä.

Ensinnäkin: koira on vasta pentu ja pennut eivät automaattisesti tiedä miten ihmisten maailmassa pitää käyttäytyä. Niille pitää opettaa ihan kaikki kärsivällisesti ja positiisesti kannustamalla. Varsinkin kun kyseessä on arka yksilö, tulisi pennun saada ympäristöstään paljon (pelkästään) positiivisia kokemuksia. Toisille koirille rähjääminen johtuu todennäköisesti epävarmuudesta, ja auttaa jos et koskaan anna vieraan koiran lähestyä koiraasi hihnassa. Koirasi alkaa luottaa siihen, että sinä et vie sitä epämiellyttäviin tilanteisiin, eikä sen siis tarvitse puolustautua. Yritä löytää joku/useampi aikuinen ja turvallinen koira, jonka kanssa pentusi voisi tutustua turvallisin mielin.

Eli järki käteen nyt ja asennoidut niin, että koiran ehdoilla mennään. Sinun pitää ansaita sen luottamus vaikka sitten niin, että jos ei tule luoksesi, heittelet sille herkkuja niin kauas, että tulee syömään. Sitten pikkuhiljaa lyhennät välimatkaa. Pääasia, että koira saa vapaaehtoisesti lähestyä sinua silloin kun se on siihen valmis eikä sitä pakoteta mihinkään. Koulutuskentät jättäisin kyllä toistaiseksi väliin, mutta neuvoa kannattaa kyllä kysyä ammattilaiselta.

Ja voi mieletön tuota sen rähjäämistä ulkona. Juuri lenkiltä sen kanssa tulin niin ihan käsittämätöntä haukuntaa, murinaa, hihnassa hyppimistä kun tuli toinen koira vastaan. Hermot itelläkin oli jo kireällä mutta koitin olla mahdollisimman iisisti. Sitten se hyppi mua vasten (ylläri pylläri) siinä samalla kun näki sen toisen koiran. Namuja koitin tyrkyttää jo ennen kun se toinen koira oli lähellä vaan ei se namuista välittäny mitään. Sitte vetäsin hihnasta ja hyssyttelin ku en tienny mitä muutakaan siinä tekee.

Hemmetin noloa tuollanen kun koira käyttäytyy hullun lailla.

Eli todellakin olen menossa sinne koulutukseen, siellä näkee muitakin koiria, pakko kait sen on osata olla muidenkin koirien kanssa ja ymmärtää että niitä ei tarvi pelätä eikä niille tarvi räyhätä.

Mulla on aikoinaan ollut rotikka ja on ollu paljon helpimpi koira mitä tämä. Ihmettelen syvästi miten voi olla mahdollista että jopa rotikka on ollut helpompi kouluttaa kuin valkkari.

Etkö ole kuullut joidenkin valkkareiden toivottoman huonosta hermorakenteesta? Ei sellainen hermorakenne kouluttamalla parane.

Nuku sen kanssa lattialla ja pidä se kokoajan lähes kiinni itseesi reissuissa. Syö sen kanssa etc.. koira oppii luottamaan sinuun, jonka jälkeen se seuraa sinun reaktiotasi uusiin asioihin eikä enää ole niin arka muillekkaan.

Valkkarit yleisesti ottaen todella hankalia ja hermo vuotaa! Hyviä yksilöitä on mutta ne harvassa!

Mitä toi huono hermorakenne oikein edes tarkottaa? Onko toi mun koira kenties sellanen? Siis sellanen jolla on huono hermorakenne.

Syntyjään huonot hermot joille ei oikein voi mitään. Hyvin työläitä koiria ja vanhemmiten myös pitää pitää hyvin silmällä, jos tulee pelkopurentaa esiin ymv.

On hyvä, että aloittaja kysyi asiasta. Sehän osoittaa sitä, että häntäkin ahdistaa koiran käytösongelmat ja hän välittää koirastaan. Ihmettelen aina näitä miinusten antajia, jos joku joku kysyy asiaa, mikä ei itseään miellytä. Olen huomannut tämän moneen kertaan ja aina hämmästys on kohtalainen; ovatko ihmiset todella näin yksinkertaisia? Älkää koskaan olettako, pitäytykää ainoastaan faktoissa. Lukekaa vain se, mitä kirjoitettu on. Älkää kuvitelko osaavanne lukea rivien välistä, se menee useammin metsään, kun osuu oikeaan. Jokainen meistä tarkastelee asioita omasta näkökulmastaan ja omasta elämänhistoriastaan ja -kokemuksestaan käsin. Toisen ihmisen pään sisälle hypääminen on vaikeaa. Luokaa mielummin tsemppaavaa, mukavaa ja positiivista ilmapiiriä, kuin tuota ärsyttävää "v***u mikä p***a, tosta miinus tolle".

Voi johtua myös saksista, sun tyyli samanlainen ku otat sakset esiin ja koira luulee väärin..? Valkkareilla on usein huono hermorakenne joka vuotaa yli erilaisissa asioissa, on arkuutta, pelkoja jne..vaikeita asioita saada pois ilman tietämystä. Valkkarit myös aika sairas alttiita ja usein joutuu miettiin oisko koiralla nyt jokin kipu/sairaus joka aiheuttaa jonkun ongelman käytöksessä.

Minulla 3v valkkari narttu joka on täydellinen koira sisällä ja ulkona jos olemme kaksistaan, jos tulee vaikkapa ihmisiä ja koiria, hermo alkaa vuotamaan. Koirani on myös äärimmäisen riista/saalistusviettinen, vaikea saada kontaktia kun tilanne päällä, on myös arka jos vain vaikka sanon tiukasti ei, luulee heti, että lyön sitä :(

Olen edelleen sitä mieltä, että alkuperäinen on täysin väärällä asenteella liikkeellä pentunsa kanssa = koira pelkää.

Millainen/ minkäluontoinen koira oli pentulaatikossa?
Kuinka suhtautui vieraisiin ihmisiin (sinuun kun tapasit sen ensimmäisen kerran)?

Jos pentu on ollut arka jo alkujaan, sen kanssa toimiminen vaatii erityistä tarkkuutta, tsemppaamista ja PALJON hyviä kokemuksia. Pentua ei saa rohkaista epävarmuudesta (eli jos pentu pelkää/ peruuttaa, sitä ei höösätä tai sille höpötetä, annetaan olla/ jätetään huomiotta ja kun pentu rohkaistuu/ reipastuu/ rentoutuu, kehut ja höpötykset vasta sitten).

Oletko kysynyt neuvoa kasvattajalta?
Onko pentuesisarusten kanssa vastaavanlaisia ongelmia?

---------------------

Valkkarin "hermojen vuotamisesta" kirjoittajat, oletteko käyttäneet koiraanne luonnetestissä vai perustuuko arvio omaan/ toisten mielipiteeseen?

Kyllä ne on useammin ihmisten hermot jotka vuotaa kuin koirien =). Roduissa on eroja jne, mutta on äääääärimmäisen harvinaista että koirassa olisi syntyjään jotain sellaista vikaa ettei siitä saa normaalisti, kivasti ja hyvin ja tottelevaisesti käyttäytyvää koiraa. Btw, rotikka on mun kouluttamista koirista ihan helpoimmasta päästä että jos toi valkkari on jotenkin vaikeimmasta niin eroa varmasti on sitten. Suurimmat erot löytyvät aina kuitenkin kouluttajista eli ei muuta kuin kirjastoon ja kaikki perus pentuoppaat käteen ja lukemaan!

Jos kasvattaja on kokenut ja sillä on itsellä ollut paljon noita ja ne ovat hyvin koulutettuja niin se on tietty ensiarvoisen hyvä osoite kysyä neuvoa! Yleisesti ottaen sympatia on ihan kiva juttu mutta kamoon, kyllä se vika on 99,9%:sti ihmisessä eikä koirassa. Ja oli se "vika" nyt kessä tahansa niin siitä pääsee opettelemalla pois, mikä tässä jutussa niin kiva onkin. Eli kirjaa käteen ja itsehillintää kehiin!

^Erinomainen pointti!!

Meidän perheemme koirahistoriaan mahtuu useampia koiria ja jokainen on toiminut täysin omilla "käyttöohjeillaan". Vaikka kyseessä olisi saman rodun edustajat, ei sekään vielä kerro paljoakaan juuri sen oman yksilön koulutettavuudesta.

Kuuntele koiraasi ja opettele tuntemaan miten se oppii parhaiten. :) Eiköhän se yhteinen sävel vielä löydy..

Kun minä menin tuota pentua katsomaan, se vaikutti ihan normaalilta ja reippaalta pennulta. Ei pelännyt ollenkaan, telmi toisten kanssa ja antoi minunkin silittää. En minä osannut arvata silloin että se olisi arka ja pelokas. Kun sitten sen ostin ja tultiin tänne mun luo niin huomasin pihalla että se säpsähti jokaista ääntä ja liikettä. Ajattelin, että se johtui siitä kun on aivan uusi ympäristö. Varmasti johtuikin, ainakin osittain. Mutta kun ikää tuli ja kuukaudet vieri niin ei toi arkuus oo lähteny mihinkään. Pelkää ulkona erilaisia ääniä, pysähtyy ja jää seisomaan ja ihmettelemään. Koiria jos näkee, mieletön haukkuminen alkaa heti. Ihmisistä se ei välitä, ohittaa ne nätisti. Mutta jos joku tuntematon koittaa silittää, perääntyy ja saattaa haukahtaa/murista. Lapsia pelkää kanssa paljon (ihmisiähän toki nekin).

Olen kysynyt kasvattajalta ja muut pennut eivät kuulemma ole arkoja ollenkaan. Miksi sitten tämä on? Mitä MINÄ olen tehnyt väärin, varmaan jotain koska se tuollanen on?

Olen koittanut sosiaalistaa, on nähnyt muita koiria ja ihmisiä, mutta samanlainen pelokas ja arka se vaan on.

Miten muutes lenkillä, kun tuo pentu monesti pysähtyy ja jää kahtelemaan paljon, annanko sen kahtella rauhassa ja odottaa että se jatkaa matkaa sitten kun on ite valmis? Olen niin tehnyt että en väkisin vedä sitä vaikka alussa ennen vedinkin välillä. Tuon kanssa ei tosiaan kovin pitkiä matkoja ehdi ikinä kävellä kun se jää vähän väliä seisomaan ja ihmettelemään.

Kaikki pennut olivat vahinkopentuja ja kasvattaja ei ole kennelliiton jäsen tms vaan semmonen normi vanhempi nainen miehensä kanssa jotka pentuja kauppasivat. Koira on sirutettukin (kasvattaja siruttanut), olen miettinyt sitäkin että jos siellä mistä ostin, olisi joskus koiraa vaikka lyöty tms ja se on arka sen takia? Vaikee uskoa, koska todella sympaattisia ja mukavia ihmisiä olivat ja ovat kyselleet minulta pennusta että miten menee.

Kyllä pentulaatikossa kaikki on yleensä ok. ensimmäinen punnitus luonteesta tulee silloin, kun pentu erotetaan muista ja altistetaan ympäristöärsykkeille.

Normaali pentu ei osaa pelätä mitään, mistä ei ole kokemusta. Epävarmuutta voi olla, mutta ei pelkoa.

Juu jos kasvattajalta kysyy niin kaikki on mitä tervepäisimpiä. Valkoisissa se kuitenkin olisi ennemminkin poikkeus kuin sääntö. (tervepäisyys).

"Miten muutes lenkillä,"...oma ohjaus on tuossa tärkeää. Ylipäätään, koiran ei kannata antaa jäädä punnitsemaan mitään tilannetta, koska vastaa siihen reagoimalla vaiston mukaan, eli ei hyvä.

Arka koira vaatii hyvin pitkäpinnaista ja pitkäaikaista rohkaisevaa ja kannustavaa kasvatusta. Vaatii aikaa, aikaa, aikaa, sekä kärsivällisyyttä.
Ennen kuin voi aloittaa tätä kunnolla toteuttamaan, täytyy luottamus olla kunnossa koiran ja ohjaajan välillä.

Arka koira tarvitsee rohkaisua pienimmissäkin asioissa.

http://teoria.nettisivu.org/kasitteet/ehdollistuminen/pelkoehdollistuminen/flooding/