...itsekäs ja luottavainen... lääkäri kielsi yrittämästä uutta vauvaa ennen jälkitarkastusta joka on elokuun 10...mutta silti olemme nyt mieheni kanssa aloittaneet "vauvanteon" ja jos nyt hyvin käy...uskon että olen jo pian raskaana... aikaisemmat neljä ovat saaneet alkunsa ensimmäisestä yrityksestä... keskenmenoni oli 30.5.2004 ja vauva saatiin haudan lepoon 2.6.2004 (19viikkoinen)
Minulla oli kohtu sekä istukkatulehdus.... nyt on lääkekuuri loppunut ja verinen jälkivuoto, joten todella olemme aloittaneet yrityksen, onko tämä liian aikaista????? kun tuntuu niin kamalan tyhjältä kun vastassa ei potkuja tunnut...tiedän kuten aikaisemmin olen täällä maininnut, ettei uusi korvaa pikku enkeliämme, se ei ole tarkoituskaan...vaan toivomme nyt, että tuleva jaksaisi äidin sisällä ja saisimme hänestä rakkaan pienen...................
Paha olo sydämmessäkin on hiukan helpottanut, olen pystynyt puhumaan jo asiasta ja huomannut että keskenmeno oli todella totta eikä unta, vaikkakin täällä sivuilla käyminen ja oleminen tuntuu nyt ahdistavalta (aluksi oli paljon apua) möykky rinnassa tulee aina esille, kun luen muiden surullisia tarinoita, en tiedä täytyykö lopettaa ja yrittää jaksaa perheen ja sukulaisten avulla?????? vielä kuitenkin pelkoja on...en oikein mielelläni lähde ihmisten ilmoille kotonta, jos vaikka joku kävisi kyselee???? sekavaa vielä kuten huomaatte...vaikka itsestä todellakin tuntuu jo hiukan helpommalta....
pieni pala sydämmest kuollut enkelini mukana...paikkaa ei varmasti löydy, mutta jos laastarin kanssa oppisin elämään =(
Löysin kauniita runoja enkeli sivuilta...laitan muutaman kaikille, minua helpottaa kauniit runot ja toivottavasti jollekkin muullekkin on apua..
RUNOT
Yksinäin pitkin polkuja kuljen.
Sateen rummuttaessa.
Tuulen puhaltaessa sieluni läpi.
Pysähdyn.
Siinä on jokin.
Lämmin tunne.
Onnen kyynel.
Tunnen sinun puhaltavan vasten kasvojani.
Täällä sinä olet,enkelini.
Vaikka en sinua näe, sinä olet täällä.
-
Kätken sen syvälle sydämeeni, muistojeni aarteisiin.
Lukitsen vahvimmalla lukolla, piilotan salaisimpaan paikkaan.
Vartioin sitä koko sielullani, hoivaan rakkaudellani.
Muistoani Sinusta.
äiti-71
Minulla oli kohtu sekä istukkatulehdus.... nyt on lääkekuuri loppunut ja verinen jälkivuoto, joten todella olemme aloittaneet yrityksen, onko tämä liian aikaista????? kun tuntuu niin kamalan tyhjältä kun vastassa ei potkuja tunnut...tiedän kuten aikaisemmin olen täällä maininnut, ettei uusi korvaa pikku enkeliämme, se ei ole tarkoituskaan...vaan toivomme nyt, että tuleva jaksaisi äidin sisällä ja saisimme hänestä rakkaan pienen...................
Paha olo sydämmessäkin on hiukan helpottanut, olen pystynyt puhumaan jo asiasta ja huomannut että keskenmeno oli todella totta eikä unta, vaikkakin täällä sivuilla käyminen ja oleminen tuntuu nyt ahdistavalta (aluksi oli paljon apua) möykky rinnassa tulee aina esille, kun luen muiden surullisia tarinoita, en tiedä täytyykö lopettaa ja yrittää jaksaa perheen ja sukulaisten avulla?????? vielä kuitenkin pelkoja on...en oikein mielelläni lähde ihmisten ilmoille kotonta, jos vaikka joku kävisi kyselee???? sekavaa vielä kuten huomaatte...vaikka itsestä todellakin tuntuu jo hiukan helpommalta....
pieni pala sydämmest kuollut enkelini mukana...paikkaa ei varmasti löydy, mutta jos laastarin kanssa oppisin elämään =(
Löysin kauniita runoja enkeli sivuilta...laitan muutaman kaikille, minua helpottaa kauniit runot ja toivottavasti jollekkin muullekkin on apua..
RUNOT
Yksinäin pitkin polkuja kuljen.
Sateen rummuttaessa.
Tuulen puhaltaessa sieluni läpi.
Pysähdyn.
Siinä on jokin.
Lämmin tunne.
Onnen kyynel.
Tunnen sinun puhaltavan vasten kasvojani.
Täällä sinä olet,enkelini.
Vaikka en sinua näe, sinä olet täällä.
-
Kätken sen syvälle sydämeeni, muistojeni aarteisiin.
Lukitsen vahvimmalla lukolla, piilotan salaisimpaan paikkaan.
Vartioin sitä koko sielullani, hoivaan rakkaudellani.
Muistoani Sinusta.
äiti-71
Vastaukset 10
Vanhimmat
En pidä sua itsekkäänä. Mutta kysyn sulta tätä; Mihin sulla on sen vauvan kanssa kiire?
Ymmärrän, että sulla on tyhjä ja tuskainen olo. Mutta jos lääkäri ehdottaa että pariin kuukauteen ei saa aloittaa uutta raskautta, niin miksi tehdä niin?
Tuskin lääkäri sanoo että tauon pitäminen on järkevää, jollei sitä tarkoittaisi.
Anna keholle kesä aikaa rauhoittua keskenmenosta ja kuten itse kerroit, saatat tulla aikaisin raskaaksi uudelleen.
Pari kuukautta sinne tai tänne ei muuta paljoa elämää, mutta kehollesi se tarkoittaa riittävää lepoa.
Aurinkoista kesää!
hei
aivot ajattelee samaa kuin kirjoitit, mutta sydän kaipaa pientä vauvaa...tiedän, että eihän se pari kuukautta mihinkään meitä kaataisi ja varmasti olisi järkevää odottaa, koska onhan se taas kamala suru jos käy samalla tavalla......
mutta tunnen kroppani aika hyvin...ja olo on sellainen, että varmasti kroppa jaksaisi... mutta tämä tyhjyys on niin kamalaa, en osaa oikein selittää...kaipaan vaan niin kamalasti... =( vauvaa... luonne on sellainen...että en helposti unohda ja voisin tehdä lapsia tusinan jos siihen olisi mahdollisuus... tiedän, että kaikki äitit täällä rakastavat kaikkia omiaan, eihän kukaan kirjoittaisi tai surisi jos asia olisi toinen...
en tiedä saatko tolkkua kirjoituksestani... mutta yksinkertaisesti en halua odottaa vaan tehdä jotain tälle tyhjyydelle =(
olkoon se sitten itsekkyyttä tai miksi kuka nyt sitä haluaa nimittää, mutta näin minä tunnen... toivon etten loukkaa kirjoituksellani ketään, koska se on viimeinen asia jota tahdon...kaikille vauvaa haluaville toivon kovasti onnea ja otan osaa teidän kaikkien suruun, koska tiedän, että tämä sattuu ja lujaa sattuukin....
äiti-71
En pidä sua itsekkäänä. Mutta kysyn sulta tätä; Mihin sulla on sen vauvan kanssa kiire?
Ymmärrän, että sulla on tyhjä ja tuskainen olo. Mutta jos lääkäri ehdottaa että pariin kuukauteen ei saa aloittaa uutta raskautta, niin miksi tehdä niin?
Tuskin lääkäri sanoo että tauon pitäminen on järkevää, jollei sitä tarkoittaisi.
Anna keholle kesä aikaa rauhoittua keskenmenosta ja kuten itse kerroit, saatat tulla aikaisin raskaaksi uudelleen.
Pari kuukautta sinne tai tänne ei muuta paljoa elämää, mutta kehollesi se tarkoittaa riittävää lepoa.
Aurinkoista kesää!
En pidä sua itsekkäänä. Mutta kysyn sulta tätä; Mihin sulla on sen vauvan kanssa kiire?
Ymmärrän, että sulla on tyhjä ja tuskainen olo. Mutta jos lääkäri ehdottaa että pariin kuukauteen ei saa aloittaa uutta raskautta, niin miksi tehdä niin?
Tuskin lääkäri sanoo että tauon pitäminen on järkevää, jollei sitä tarkoittaisi.
Anna keholle kesä aikaa rauhoittua keskenmenosta ja kuten itse kerroit, saatat tulla aikaisin raskaaksi uudelleen.
Pari kuukautta sinne tai tänne ei muuta paljoa elämää, mutta kehollesi se tarkoittaa riittävää lepoa.
Aurinkoista kesää!
En pidä sua itsekkäänä.
Mutta kysyn sulta tätä; Mihin sulla on sen vauvan kanssa kiire?
Ymmärrän, että sulla on tyhjä ja tuskainen olo. Mutta jos lääkäri ehdottaa että pariin kuukauteen ei saa aloittaa uutta raskautta, niin miksi tehdä niin?
Tuskin lääkäri sanoo että tauon pitäminen on järkevää, jollei sitä tarkoittaisi.
Anna keholle kesä aikaa rauhoittua keskenmenosta ja kuten itse kerroit, saatat tulla aikaisin raskaaksi uudelleen.
Pari kuukautta sinne tai tänne ei muuta paljoa elämää, mutta kehollesi se tarkoittaa riittävää lepoa.
Aurinkoista kesää!
En tiedä osaanko vastata, mutta kiitos että olit jaksanut vastata viestiini.
Tarinani on tuossa alempana : aluksi kaikki meni ok, olin pirteä, reipas ja tuntui että tästähän selviääkin helpolla. Km siis tapahtui viikolla 15 5 viime joulukuussa. Mutta elämäpä järjesti yllätyksen : mitä lähemmä laskettua aikaa mentiin sitä alemma vajosin menettämisen tuskaan. Aloin ikävöidä suunnattomasti pikkuistamme.
Hän olisi ollut mieheni 1. ja minun 5. Syytin itseäni etten ollut pystynyt elävää lasta miehelleni antamaan (meidän 3. perättäinen km), syytin mieheni kavereita jotka tuntuivat tulevan helposti raskaaksi jopa "vahingossa", syytin kaikkia, jopa itseäni. Kiukuttelin ja tiuskin.
Nyt vasta kun aikaa on kulunut reilu ½ vuotta tuntuu että se alun selviämisen tunne olikin HARHAA : se oli luonnon oma keino pitää minut "selvänä" kunnes olen valmis käymään tämän prosessin läpi.
Ikävä on kova, mutta hellittää koko ajan. Aluksi minullakin oli kiire saada se uusi vauva, mutta onneksi ei ole tärpännyt. Henkisesti se ei ollutkaan niin helppoa......
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja perheellesi, tässä oli minun tarinaani jatkoa ja ratkaisun teette sinä miehesi kanssa.
Tuli äkästyksissään väärään paikkaan, mutta tuskin se haittaa =).
Et ole itsekäs,ymmärrän hyvin tunteesi ja halusi saadaa taas uusi vaavi äkkiää kasvamaan sisällesi.
Olen itsekkin kokenut kohdunulkopuolisen raskauden viikolla 8 1,mutta nyt meillä on ihana tyttö 1v7kk täällä.
Jos jaksat viitsisitkö laittaa mullekkin tänne palstalle ton enkelisivujen runojen osoitteen.Kiitos jo etukäteen.
Mielestäni et ole itsekäs.
Itsellämme on vähän samallainen tilanne, menettimme pienen tyttäremme Huhtikuussa rv.22 1 ja Toukokuussa hänet hautasimme ja itse niin kovasti haluaisin vielä lasta mutta mieheni ei ole vielä valmis koska tämä oli jo kolmas keskenmeno joka oli edennyt näin pitkälle. Itselläni ei löydetty mitään tulehduksia eikä myöskää lapsella. Jos yritämme vielä niin ainut toivo olisi laittaa langat kohdunkaulakanavaan, se on todennäköisesti liian heikko? eikä sekään takaa onnistumista.Joten onnea teille yrittämiseen ja toivottavasti onnistutte:)
....menetyksienne johdosta ja otan osaan suruunne ja toivon että miehesikin "jaksaisi" vielä yrittää ja pitää toivoa yllä...että teillekkin vielä vauva tulee... ja ne langat pitäisivät pikkuisenne äidin sisällä tarvittavan ajan!!!!
Äiti-71