Lapsi liikaa opelle? Minne joutuu?

Aloittajan kokemuksessa tulee hienosti esiin se tärkeä syy, miksi minä en ole ikinä kannattanut erityis(?)kasten integraatiota tavallisiin luokkiin piste

Kaikilla opettajilla ei vain kerta kaikkiaan löydy joustavuutta siihen, että kykenisivät eriyttämään toimintoja eritasoisten ja eritavoin toimivien oppilaiden suhteen - ja yllätys, yllätys jotkut toiset opettajat pärjäävät hienosti, vaikka heidän luokkaansa olisi integroitu useita erityisoppilaita, siis ihan diagnosoituja sellaisia.

Tilannettanne tarkemmin tuntematta on mahdoton antaa suoraa neuvoa, mutta kokemuksesta tiedän, että joka ainut koulu samankin kunnan sisällä on erilainen asenteiltaan; kaikki lähtee yleensä rehtorista ja hänen asenteestaan erityisoppilaisiin tai onko oikeampi sanoa erilaisiin oppilaisiin. Joskus siis voi auttaa tuollaisessa tilanteessa yksinkertaisesti koulun vaihto. On siis otettava yhteyttä toisen koulupiirin rehtoriin, terveydenhoitajaan tai johonkin oppilashuoltoryhmän jäseneen ja kyseltävä paikkatilannetta.

Meillä on historiaa nuoremman lapsen kohdalla vaikka kirjaksi asti, ei siitä tässä enempää, mutta meille parin koulukokeilun jälkeen erittäin onnistuneeksi ratkaisuksi osoittautui lähes vastaavassa tilanteessa Steinerkoulu. Kannattaa miettiä vakavasti siis muitakin vaihtoehtoja. Jotkut näyttävät nykyään pelkäävän Steinerkoulujen kohdalla uskonnon tuputtamista, mutta sellaista ei oman lapseni kohdalla ole tapahtunut. Jos olisin ymmärtänyt Steinerkoulun arvon jo aikaisemmin, olisin ehdottomasti pitänyt huolen, että myös vanhempi lapseni olisi haettu sen koulun oppilaaksi, vaikka hänellä ei mitään vaikeuksia tavallisessa peruskoulussa ole ollutkaan. Oli vain niin ihanan helpottavaa löytää kouluyhteisö, jossa erilaisuutta ei pidetä virheenä tai rikkeenä, vaan melkeinpä arvostettuna asiana :)

Hyvää jatkoa Teille, päädyitte millaiseen vaihtoehtoon tahansa!
Ja jaksamista!

Kiitos vastauksesta ja tähän alkuun heti lainaus. Sanoit lopussa hienosti:
"Oli vain niin ihanan helpottavaa löytää kouluyhteisö, jossa erilaisuutta ei pidetä virheenä tai rikkeenä, vaan melkeinpä arvostettuna asiana"

Minä ajattelen erilaisuudesta juuri näin ja tuntuu kummalliselta että joku kokee erilaisuuden hankalaksi asiaksi.

Meillä oli Steinerissa paikka haussa, käytiin vierailuilla ja tutustumassa, istuin vanhempien tutustumisilloissa. Lapsen saannista lähtien olen pitänyt selvyytenä että haen paikkaa Steinerkouluun.. mutta toisin kävi.
Muutimme kesällä todella pienelle paikkakunnalle ja tämä meidän koulumme on nyt sitten todella pieni kyläkoulu, jonka rehtori ja ilmeisesti myös toinen opettaja (jep, heitä on vain 2kpl) ovat segregaation puolesta puhujia. Aiempien vuosien toiminta tukee tätä käsitystäni (pienellä kylällä saa helposti tietoa kaikesta).
En tiennyt tätä ajoissa enkä tajunnut tarkistaa asiaa ennen muuttoa..
Koulumme ei kannata ikluusiota, ei ota vastaan erityisiä oppijia eikä jousta muutoinkaan. Koululla on täysin päinvastaisia poliittisia suuntauksia kuin perheellämme yms.
Harmittaa etten selvittänyt asiaa ajoissa.
Mutta kun ainoa lapsi aloittaa koulun, ei voi arvatakkaan kuinka tarkkaa on koulun valinta. En osannut edes pelätä että joku ammatti-ihminen olisi erityisiä lapsia vastaan. Eli olin sinisilmäinen..
Nyt lähin koulu on pitkän linja-automatkan päässä..
Ja seuraava vaihtoehto on muutto..taas.

Voiko kyseessä olla autismi, lähinnä asperger ? Omaehtoisuutta ( tekee niin kuin itse haluaa), ei pysty ottamaan rajoja vastaan, juuttumista asioihin, poissaolevuutta, tuo arkuus, voi olla erittäin lahjakas,älykäs, omaehtoisuus tuo vaikeuden sosiaaliseen kanssakäymiseen, aistiärsykkeet, vaikeaa saada esim. suihkuun (vesi käy kipeään), ei oikein kavereita. Voiko olla, että ei ymmärrä (hälinä, liikaa ohjeistusta tms) annettuja tehtäviä ja sen takia levoton ?

Raskainta tuo negatiivinen palaute, jota varmasti tulee riittämään. Muuta ei ole tarjolla. Opettajan palaute / kuulemasi huhu / aivan järkyttävät ! Älykäs, lahjakas lapsi eskariin takaisin. Opettajan kanta uskomaton 2000-luvulla.

Kunnan päättäjät sysäävät lapsen lastensuojelulle.

Lapsi neuropsykiatrille ( ei psykiatrian erikoislääkärille). Vaadi lapselle kouluavustaja, neuropsykiatrista valmentajaa, tukea !

Tutkimuksiin hop hop. Lapsen vetäytyminen ja "masentuminen" jo päiväkodissa hui! Pelkällä vanhempien positiivisuudella ei usein pärjätä kun muu maailma ei aina niin ymmärräkään ja koulukin on pirun jännä paikka, me ollaan se jo unohdettu ;).
Näillä lapsilla on usein vaikeutta istua hiljaa paikallaan. Tulee esiin mölötyksenä ja hillumisena. Älyä voi olla vaikka millä mitalla mutta vaikeuksien takia se äly ei pääse loistamaan. Eskarit ja ekat luokat ovat vasta alkua tässä koulutuksen maailmassa. Nyt on korkea aika tutkia vaikeudet.

Moni pääsee erityisluokalta myöhemmin normiluokalle. Näin eräs tuttu poika, joka oli pienenä myös hiukan arka, oppi itse lukemaan mutta oli hiukan lapsellinen ja vetäytyvä, herkkä ja loukkaantui helposti. Opetteli englantia itsekseen ja kirjoitteli pitkiä tarinoita. Viidennellä integroitiin pikkuhiljaa normiluokalle ja on nyt keskimääräistä parempi oppilas ja on kavereita ja oppinut itsehillintää ja oppinut vanhempien avustamana hillitsemään tai analysoimaan herkkyyttään. Eli ei mene herne nenään niin helposti. Itse saattoi olla hyvinkin ilkeä mutta jos joku sanoi poikkipuolisen sanan niin puhuikin heti kiusaamisesta. Oli hirmu hankalaa koulussa alkuun. Hänellä ei ole edes "kunnon" diagnoosia. Puhutaan hitaasta kehittymisestä. Hiukan oli puhevaikeutta. Melua ei kestänyt pienenä yhtään vaan ahdistui. Suuri päiväkoti oli ahdistava meluineen. Pienryhmästä hyötyi.

Oletko nähnyt miten lapsesi käyttäytyy luokassa? Kun tai jos menet luokkaan seuraamaan tilannetta niin lapsesi usein käyttäytyy paremmin kuin normisti. Kun et ole paikalla niin käytös saattaa on todella omituista ja häiritsevää. Korostan, että kun lapsella on hankala olo luokassa niin hän saattaa käyttäytyä TODella omituisesti. Kotona moista eloa ei ehkä nähdä koskaan. Monesti nämä lapset itsekin häpeävät jälkeenpäin omituisia juttujaan. Kaverit alkaa katsoa kieroon ja kierre on valmis. Opettaja on helisemässä kun heitä on vain yksi luokassa.

Sinunkin lapsesi saattaa hyötyä erityisluokasta ja erityisopettajasta tai ihan avustajasta luokassa.

Ilman tutkimuksia ei oikein tiedä mikä lapsen vaikeutena on? Moni lapsi menestyy ala-asteella hyvin mutta pikku hiljaa menestys huononee. Viimeistään ylä asteella sitten homma karkaa käsistä. Näihin lasten vaikeuksiin pitää tarttua ajoissa kiinni voi helpottaa tulevaa murrosikää-aikuisuutta.

Tutkimuksiin ja sen jälkeen on oikeasti helpompi etsiä tukea, apua, verrokkitietoa yms. Ei meidänkään poika kotona niin kauhea ollut. Koulussa sitten ei kellään ollut kivaa kun meidän lapsi hiukan huuteli ja hyppeli ja haistatteli. Ei ollut pojallakaan hyvä olo ja itku tuli vasta kotona.

Voihan asiaa lähteä niinkin miettimään, että miten itse pystyt työssäsi keskittymään jos joku huutelee kovaan ääneen ja juoksee ja kenties istahtaa työpöydällesi räpelöimään ja höpöttämään kesken puhelusi tai mitä teetkin? Tai olet koulutuksessa tai kurssilla ja vieressäsi jotkut keskustelee ääneen, samalla koitat kuulla mitä kurssin vetäjä puhuu. Hermohan siinä menee ja ne äänekkäät alkaa vaikuttaa melko hölmöiltä. Saatat puhua heistä pahasti. Vai riittääkö ymmärrys aina ja kaikkialla?

Kiitos kaikille vastauksista, joista apua kaikista:)
Olemme toki menossa tutkimuksiin ja aion hankkia apua lapselleni.
Tunnistan oireet lapsessani ja osaan epäillä sisäänpäin heijastavaa ad/hd:ta ja aspergeria. Haaste ei ole se ongelma vaan mitä tehdään asialle NYT! Tällä viikolla.. nyt.
En vierasta ajatusta pienluokasta tms, vain pitkästä matkasta, kun asumme tässä kyläkoulun lähellä mutta muihin palveluihin onkin sitten pidemmästi matkaa lapsen kulkea. Avustaja omalle koululle olisi siis tavoitteena.

Ensisijainen ongelmani tässä nyt lähinnä on se että tutkimukset ja sen sellaiset vievät aikaa ja apua niiden kautta saadaan vasta kuukausien päästä.
Meillä oli ensimmäinen (ja viimeinen ilmeisesti) kokous lääkäreiden ja muiden henkilöiden kanssa viime viikolla ja tässä kokouksessa ilmoitettiin että asian tiimoilta tehdään nyt pikaisia ratkaisuja, eli että jo syysloman jälkeen lapsi siirretään pois koulusta.

Tämä aiheuttaa minussa ihmetystä ja mietin että mitä teen.

Ensin eskariin kun muualla ei vapaita paikkoja nyt? Sitten tutkimuksia ja saadaan ehkä avustajaa yms hankittua ja siirrytään pienluokalle? Siellä sitten muutama vuosi ja takaisin meidän kyläkouluun.. Siirretään, vaihdetaan.. Lasta joka juuri aloitti uudessa koulussa, uudet opettajat ja kaverit ja paikat.. Parin kk päästä taas kaikki uudet ja sitten taas kohta uudet.

Ja kaikki tämä totaalisesti vastoin vanhempien tahtoa.

Opettajalla ei aikaa odottaa että saisimme hankittua avustajan ja muuta apua esim terapiaa, lääkitystä tms ja lapsi saisi pysyä samassa paikassa lopun peruskoulun ajan.. Ratkaisu tulee tehdä heti! Ja ratkaisu tehdään ilman minun lupaani. MINUA ON KUULTU!! Mielestäni ei riitä että vanhempia ja lasta KUULLAAN ja sitten päättäjät tekevät täysin päinvastaisen ratkaisun.

Tämä oli se minun ongelmani. Byrokratia.. ja miten saada oma ääni kuulumaan.. ja kun jostain syystä päätökset ja siirto tehdään kahden viikon varoitusajalla.

Järkyttävää, mutta tavallista näiden lasten kohdalla. Aivan hyvin voisi opiskella luokassa, mutta hänellä oltava koulunkäyntiavustaja. Opettajan kantaa ei voi ymmärtää.

Helsingissä on olemassa yksityinen klinikka tms, jossa tutkimukset tehdään nopeasti. ( autismicenter tms), voisitte yrittää sitä kautta. Vanhempien kuvaus lapsen arjesta ja erityispiirteistä on ensiarvoisen tärkeä. Kuvauksen perusteella asiaan oikeasti perehtynyt ja ammattitaitoinen erikoislääkäri diagnoosin sitten tekee. Tehkää se netistä tulostettava testi, jossa esim. pikkuprofessorikysymys.

Tai vielä toisena vaihtoehtona yksityiseltä puolelta kannattaa etsia autismiin (as/adhd) perehtynyttä neuropsykiatria ( joka voi diagnoosin kirjoittaa), jos tämä olisi edullisempi / nopeampi vaihtoehto.

Ota yhteyttä kunnan sosiaaliasiamieheen ja vaadi perusteita päätökselle. Vaadi, että sosiaaliasiamies ottaa kantaa asiaan. Ilmoita, että vastustatte siirtoa ja haluatte ensin selvittää diagnoosin. Onko tuo edes laillista menettelyä ?

Tee kirjallista listaa erityispiirteistä jo valmiiksi.. Käy läpi mm. pukeminen, oma-aloitteisuus, riisuminen, nukkuminen, peseytyminen, annettujen tehtävien tekeminen, peseytyminen, aistiärsykkeet ( esim. suihku käy kipeää), vetäytyvyys syy-seuraus-suhteet, takertuminen yksityiskohtiin, jne. Se nopeuttaa tutkimuksia.

Soita koulutoimen johtajalle tai vastaavalle viranomaiselle tai vastaavalle ylilääkärille ja kerro tilanteesta.

Toivottavasti asiat selviävät nopeasti ja parhain päin.

Kiitos vastauksesta.. Ihanaa että löytyy ihmisiä jotka jaksavat pohtia tuiki tuntemattomien huolia ja auttaa:)

Tänään selvisi asia ainakin osittain (kerron tämän jotta joku muu saa vastauksen miten meille kävi, jos samanlaisen ongelman edessä).
Otin yhteyttä kuntaan ylemmälle taholle ja kuraattoriin myös vielä uudemman kerran. Siellä päässä pidettiin uusi pikakokous, ilman luokanopettajaa.

Lapseni jatkaa ykkösellä (kertaa ensi vuonna luultavimmin), hänen kohdallaan vaatimustasoa ja tavoitteita lasketaan, erityisopettaja vierailee koulussa useammin (tähän asti vain 6h/vk koko koulua varten), saamme toimintaterapeutin koululle kerran viikossa käymään ja henkilökohtainen avustaja laitettiin hakuun ja toivotaan että sellainen löytyy piakkoin. :)
Pienessä kunnassa tosin ei montaa koulutettua avustajaa ole vapailla markkinoilla, mutta toivotaan että löytyy.

Ihanaa! Asiat järjestyivät juuri niinkuin halusin ja kuten arvasinkin, opettaja oli se joka oli tätä kaikkea vastaan (ja kyllä, hieman laittomasti).

Nyt asiat siis järjestyvät ja lähtevät sujumaan, pyörät on laitettu pyörimään. Tänään saatiin myös postia että olemme jonossa neurologille/psygiatriselle, eli silläkin saralla edetään kohti vastauksia.

Kiitos vielä kaikille. Teistä oli apua ja tukea:)

Mukavaa talven odotusta, toivottaa huojentunut mamma:)