onko kellää muulla? ois kiva tietää.. mua ahdistaa ja paniikkiakin löytyy.. joskus mulla oli tämmöisiä väkivaltasia pakkoajatuksia vuoden verran ja olin niin ahdistunut ja pelokas et kohta ne ajatukset toteutuu. no sit löysin tän palstan ja sain selville et nehän on pakkoajatuksia ja se oli suuri helpotus! olen nyt päässyt eroon väkivaltasista ajatuksista ja voin tähän todeta teille joilla niitä on et niistä voi parantua, oikeesti! se oli kammottavaa aikaa, puistauttaa ku mietinki niitä aikoja hrr.
eipäs tää ahdistus kuitenkaa siihen loppunut ja uus ongelma tuli näiden väkivaltasten tilalle; skitsofrenia pelko. ku luen kertomuksia joissa kerrotaan näitä mikrofoni, sua tarkkaillaan, joku tavara "puhuu" sulle yms. asioita niin mulla pyörii nää skitsot ajatukset päässä koko ajan! nyt jo puol vuotta ainaki. tää on ihan hirveetä, oon ihan varma et joku päivä sekoan oikeesti! mää en kestä enää tätä! tiedän et nää ei oo totta ja hoen sitä itselleni mut silti ajatukset pyörii eikä loppua näy.
haluisin tietää onko muilla samoja pakkoajatuksia ja miten niistä eroon? olen yli vuoden käynyt asioista juttelemassa mut en saa lääkäriltä ja hoitajalta mitään "apua". toteavat vaan et olen terve eikä minussa ole havaittavissa mielenterveysongelmia(siis näitä vakavia, joita pelkään). myös läheiset sanovat et olen normaali oma itseni. tuntuu et muut ei ymmärrä mua ja mun pelkoja, koska eivät itse niistä kärsi niin eivät osaa asettua asemaani.
huh pitkä kirjotus, vastauksia odotellen... :)
eipäs tää ahdistus kuitenkaa siihen loppunut ja uus ongelma tuli näiden väkivaltasten tilalle; skitsofrenia pelko. ku luen kertomuksia joissa kerrotaan näitä mikrofoni, sua tarkkaillaan, joku tavara "puhuu" sulle yms. asioita niin mulla pyörii nää skitsot ajatukset päässä koko ajan! nyt jo puol vuotta ainaki. tää on ihan hirveetä, oon ihan varma et joku päivä sekoan oikeesti! mää en kestä enää tätä! tiedän et nää ei oo totta ja hoen sitä itselleni mut silti ajatukset pyörii eikä loppua näy.
haluisin tietää onko muilla samoja pakkoajatuksia ja miten niistä eroon? olen yli vuoden käynyt asioista juttelemassa mut en saa lääkäriltä ja hoitajalta mitään "apua". toteavat vaan et olen terve eikä minussa ole havaittavissa mielenterveysongelmia(siis näitä vakavia, joita pelkään). myös läheiset sanovat et olen normaali oma itseni. tuntuu et muut ei ymmärrä mua ja mun pelkoja, koska eivät itse niistä kärsi niin eivät osaa asettua asemaani.
huh pitkä kirjotus, vastauksia odotellen... :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Noh... kerron ja yritän auttaa, kun tykkään tytöistä, kerron erään oman kokemuksen samalla.
Mutta ensin: ihan tavallista teinitytöille kai, tuollainen.
Mutta mitä itsellä oli, olin ostamassa kaupasta muistan, että kaurahiutaleita aamupuuroon, olin maksamassa siinä, täysin arvaamattomasti yhtäkkiä lähti taju, seuraavaksi olin ambulanssissa, paareilla, ja herättelivät, ja veivät keskussairaalaan, noh mitään ei todettu aivoissa.
Sitten tuli toinenkin tapahtuma, samanlainen, että olin isän kanssa verstaassa, itse olin kiillottamassa erästä kranaattia, joo sellaista armeijan juttuja, sanoin isälle että lähden kahville, silloin tipahdin.
Se syy selvisi siihen: eli kun selvittivät neurologiassa, eli mistä se johtuu, kun ei ole aivoissa mitään vikaa, 2 yhdistävää tekijää oli että: minulla oli ollut diatsepam-tyyppistä rentouttavaa lääkettä unilääkkeenä, ja kun olin lopettanut ne yhtäkkiä, niin siitä tuli tuollainen.
Siitä opin sen että ei saa laittaa pitkäaikaista diatsepamilääkitystä minulle, kokaiinijohdannaiset käy.
siinä iltasatua...
5 15:ta kuulet sää jotain ääniä vai ajattelet sää tällasia ajatuksia että jos toi tavara alkaa puhumaan tms? jos sää ajattelet noita tollasia kauhukuvia niin luulisinpa, että ne liittyy enemminkin pakkoajatuksiin. :) toisaalta jos vietät yksin pitkiä aikoja niin se ruokkii mielikuvitusta ja alat mukamas kuulemaan ääniä.
Mee paniikkihäiriön puolella katsotaan sekoamisen pelosta tekstiä :)
Hei,
Et ole yksin kertomasi ongelman kanssa. En usko, että tämä pakkoajatus on niitä yleisimpiä, mutta itse olen kärsinyt juuri tästä enemmän tai vähemmän intensiivisemmin jo yli 10 vuotta. Ne alkoivat sen jälkeen kun olin saanut muutamia paniikkihäiriökohtauksia, joiden aikana pelkäsin sekoavani täysin, kuten miltei kaikki panikoivat ihmiset.
Jo lapsesta asti minulla oli ollut pakkoajatuksia, mutta ne eivät juuri häirinneet tai tuntuneet niin pelottavilta kuin tämä viimeisin. Itse asiassa pelottelen itseäni näillä jutuilla jotenkin puoli-tarkoituksella, luin joskus että vaaran ja pelon tunne pakkoajatuksissa jotenkin kiehtoo mieltä, joten mieli ajautuu helposti jatkamaan samaa kiehtovaa pelon/rauhoittelun kehää. Olen tehnyt juuri samaa, kuin sinäkin, eli lukenut jostain hulluuteen liittyviä juttuja ja sitten kelaillut niitä päässäni loputtomasti ja vakuutellut itselleni, että en oikeasti ajattele näin. Todella väsyttävä ja pelottava noidankehä, josta ei ole helppo päästä eroon. Älä kuitenkaan menetä toivoa, olen pystynyt tästä ongelmasta huolimatta elämään normaalia elämää, hyvien ja huonojen kausien vuorotellessa. Lääkitys voi auttaa jonkun verran, mutta varmasti terapiaa tarvittaisiin lisäksi. Itse juuri vuosien 'kärsimisen jälkeen' uskaltauduin terapeutin puheille, joten saa nähdä onko siitä hyötyä. Myös itsehoitomenetelmät, kuten jooga, meditaatio, ongelman syvempi ymmärtäminen/hyväksyminen, liikunta ja keskittyminen muihin asioihin ja harrastuksiin auttavat. Toivon sinulle voimia, kyllä varmasti opit ajan kanssa hallitsemaan tätä.