Olen aivan karmivassa tilanteessa. Tämä ei varmaankaan ole normaalia,
mutta tuntuu että olen ihan ulkopuolinen aina ja kaikkialla. Mistä se sitten
johtuu sitä en tiedä,mutta ahdistaa niin ettei henkeä saa, Olen opiskellut
lukuisissa eri oppilaitoksissa ja aina sama juttu..tuntuu etten vaan sovi minnekkään. Toisaalta olen äärimmäisen huonoitsetuntoinen ja taas
toisaalta hirvittävän herkkä muiden arvostelulle. Se ei liene normaalia?
Tuntuu että minut on kasvatettu huonosti. Olen ollut muiden tyttöjen kiusaamisen kohteena joka on varmasti vaikuttanut asiaan. Perheeni
ei ole välttämättä maailman paras,sillä en koe luontevaksi puhua asioistani.
Koen olevani jotenkin pihalla,mikä masentaa aivan ääretttömästi..mitään
erityistä sairautta mulla ei ole..muutakuin että olen liian ujo.Olen miettinyt lisäksi onko mulla jokin oppimisvaikeus? Tuntuu että
muut ihmiset seurustelevat,ystävystyvät hyvin nopeasti kun taas minä
jään ulkopuoliseksi. Mulla ei koskaan ole ollut hyviä ystäviä..vaan muutamia kavereita jotka osottautuivat vähän huonoksi seuraksi.En ole saanut
tukea enkä kannustusta elämälleni..olen vaan koittanut pärjätä jotenkin yksin.
Mulle on sattunut muutamia asioita jotka on entisestään aiheuttanut mulle vaikeuksia elämässä ihan kun en olisi jo ennestään vaikeassa tilanteessa..
olen todella masentunut...kohtalontovereita?
mutta tuntuu että olen ihan ulkopuolinen aina ja kaikkialla. Mistä se sitten
johtuu sitä en tiedä,mutta ahdistaa niin ettei henkeä saa, Olen opiskellut
lukuisissa eri oppilaitoksissa ja aina sama juttu..tuntuu etten vaan sovi minnekkään. Toisaalta olen äärimmäisen huonoitsetuntoinen ja taas
toisaalta hirvittävän herkkä muiden arvostelulle. Se ei liene normaalia?
Tuntuu että minut on kasvatettu huonosti. Olen ollut muiden tyttöjen kiusaamisen kohteena joka on varmasti vaikuttanut asiaan. Perheeni
ei ole välttämättä maailman paras,sillä en koe luontevaksi puhua asioistani.
Koen olevani jotenkin pihalla,mikä masentaa aivan ääretttömästi..mitään
erityistä sairautta mulla ei ole..muutakuin että olen liian ujo.Olen miettinyt lisäksi onko mulla jokin oppimisvaikeus? Tuntuu että
muut ihmiset seurustelevat,ystävystyvät hyvin nopeasti kun taas minä
jään ulkopuoliseksi. Mulla ei koskaan ole ollut hyviä ystäviä..vaan muutamia kavereita jotka osottautuivat vähän huonoksi seuraksi.En ole saanut
tukea enkä kannustusta elämälleni..olen vaan koittanut pärjätä jotenkin yksin.
Mulle on sattunut muutamia asioita jotka on entisestään aiheuttanut mulle vaikeuksia elämässä ihan kun en olisi jo ennestään vaikeassa tilanteessa..
olen todella masentunut...kohtalontovereita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos joku kiusaa niin vedä turpaan kunnolla. Pari nyrkin iskua naamaan niin loppuu kiusaaminen. Voi toki tulla syyte pahoinpitelystä mut varmana loppuu kiusaaminen. niin minä tein joskus kun olin koulussa. Kiusaaminen loppus heti kun annoin kunnolla turpaan yhelle kiusaajista, sain kunnioitusta ja silleen.
Vain erehdyksessä kiusaaja valitsee itseään vahvemman kohteen. Tietoisesti silloin, kun hänen takanaan on itseään vahvempia tukijoita, jotka estää vahvemman fyysisen hyökkäyksen.
Aikanaan näin miten neljäsluokkalainen lätki turpiin seiskaluokkaa käyvää juuri vahvojen tukijoukkojen tukemana.
Niin voisi auttaa asiaa.Toisaalta pitäisi varmaan keskustella niiden henkilöiden kanssa että mikä mättää...
Puhuminen on ihan turhaa eikä auta mitään. Hyökkäys on paras puolustus ja jos hakkaat jonkun kiusaajan niin kiusaus loppuu. Pitää olla rohkea ja tarttua toimeen. vain idiootti luulee et puhuminen auttaa jotain.