TV:stä tulee monenlaisia ohjelmia, joissa syntyy vauva kuten Vauvan tarina, niin eikö teitä pelota yhtään synnytys? Ainakin TV:stä katsottuna se näyttää niin kauhealta, esim. sektiossa nainen oli hereillä yhtäaikaa, kun vauva otettiin hänen mahasta, eikö siinä tule paniikkikohtausta? Millaiset riskit on yleensä eri kompikaatioihin, tuleeko niitä usein? ja siihen ettei vauva synnykään normaalisti alapäästä?
Ehkä ei ole tarpeeksi tietoa asiasta, joten kertokaahan.
Ehkä ei ole tarpeeksi tietoa asiasta, joten kertokaahan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Pelottaa se aina. Oli se eka tai viides, aina mua on pelottanu, ei siihen kipuun totu, aina se on yhtä kamala.
Jotkut sanoo ettei enää kipua muista kun lapsi on syntynyt, se on totta että kipu lakkaa heti kuin seinään, mutta ei se muisti siitä kivunmäärästä ja tunteesta katoa mihinkään. Pahinta siinä on se kipu se on niin valtava, ettei elämän aikana semmoista kipua varmaan tunne muutoin kuin synnytyksessä, ja se saattaa kestää kaks päivääkin! Onneks mulla ei, yksikään pisin oli eka synnytys 20 h, loput kolme meni sitten 5 h. Mutta minuuttikin sitä loppukipua on kamala...ainakin mulla.
Jokainen on erilainen ja kestää erilaillakipua, mutta minä koin sen kauheena ja aina pelotti.
Se vaan on hyväksyttävä jos lapsia tekee, se kuuluu siihen.
Netistä kannattaa surhata kaikki jutkat sieltä löytyy vaikka mitä kertomuksia ja juttuja.. niitä itsekin oon lukenu.
No sectiot yleensä tehdään poikkeuksetta ei-narkoosissa. Hätäsektiot ym. ovat sitten asia erikseen.
Ei, ei tullut paniikkikohtausta. Eikä pelottanut. Ei silti, ei pelottanut alatiesynnytyskään.
Komplikaatioita voi tulla niin alatiesynnytyksessä kuin sectiossakin, google kertoo sinulle enemmän.
Oletko millä viikoilla raskaana?
Minua pelottaa, olen nyt rv 27 ja en voi uskoa että jotkut lähtevät ilman pelkoa tai jännitystä synnyttämään, jopa innolla odottavat sitä. En voi vieläkään kuvitellakaan itseäni ponnistamaan jotai ulos alapäästäni :( Jo sisätutkimus neuvolääkärillä oli mielestäni kivulias ja nyt emätintulehdukseen saamani lääkepuikon laitto iltaisin itkettää kun se puikko on kova eikä yhtään sujahda sisään vaan raapii ja sattuu. Eilen siinä juuri mietin sitä laittaessani, että miten minä sitten synnytyksestä selviän, alapääkivut, niin menkkakivut kuin virtsaputken/virtsarakon tulehduksen kokeneena ne kärsineenä odotan synnytystä vain pelkällä kauhulla. =( Eihän se sektiokaan mikään nips naps, lapsi ulos -operaatio ole, ja sekin pelottaa yhtälailla. Onneksi pääsen kohta pelkopolille puhumaan, saa nähdä auttaako yhtään, itsellä tuli huono olo neuvolatädin kanssa vain keskusteltuani synnytyksen kulusta =((
en ole siis aloittaja by the way :)
Se että puikko ei mene sisään kertoo v aan että paikat ovat kuivat. Lääkepuikon päähän hieman perusrasvaa niin sujahtaa nopeammin ja kivuttomasti sisään.
Mutta asiaan:
itseäni pelotti synnytys ihan julmetusti kun oli katsellut näitä amerikkalaisia synnytystarinoita. Joissa tuntui että on otettu kaikista pahimmat tapaukset ohjelmaan.
No,itsellä meni kiireelliseen sektioon ja hereillä oltiin puudutuksella. Mutta se ei pelottanut. Itse tapahtuman aikana olin hyvinkin rauhallinen ja ainut ajatus oli että kohta se rakas sieltä tulee :o)
Niin, yritinkin laittaa puikon ympäri rasvaa että liukuis paremmin mutt silti se tuntuu pahalta kun tulehdusalueella turvotusta =(
Synnytin ensimmäisen lapseni 2 viikkoa sitten. Itse en missään vaiheessa pelännyt, koska en voinut tietää, mitä odottaa. Aloin pelkäämään vasta siinä vaiheessa, kun sain aloittaa ponnistusvaiheen ja kun se kesti ja pelästyin ettei vauvaa saadakaan ulos. Oli kuitenkin normaalissa asennossa ja tuli sitten normaalisti ulos, mutta ponnistusvaihe kesti kyllä 1 tunti ja 7 minuuttia.
Ei pelottanut eka missään vaiheessa (joka päätyi lopulta kiireelliseen sektioon) eikä pelota toka. Eikä haitannut yhtään olla hereillä leikkauksessa, päin vastoin, onneksi ei ollut niin kiire, että sain kuulla lapseni ekan rääkäisyn ja nähdä hänet ennen tuntien heräämökeikkaa.
Ei pelottanut eka, eikä oikeastaan nyt tokakaan, vaikka ensimmäisessä synnytyksessä ponnistusvaihe pitkittyi ja käytettiin imukuppia. :D Kokonaiskesto oli 4h 15min josta ponnistusta 1h 30 min. :) Ainahan se varmasti vähä hirvittää, varsinki eka ku ei tiedä yhtään mitä oottaa. Mutta nyt ku tietää nii oikein oottaa, että milloin sen käärön saa syliin
Hei,
Pelottaa.
Toivon, että kaikki menee hyvin.
minua ei pelota, jännittää enemmänkin ja oikeastaa odotan synnytystä innolla. Olen miettinyt, että olen kyllä jotenkin ihan kaheli, ja että ei ole normaalia ettei pelota. Ja että minua varmaan rankaistaan siitä kun olen niin innoissani lähdöss'ä synnyttämään, mutta en osaa pelätä.
Ekaa odotan ja ajattelen sen jotenkin luonnollisena asiana. Uskon kokevani kovaa kipua, sellaista jota en osaa edes kuvitella, mutta ei se minua pelota. Olen valmistautunut siihen niin hyvin kun olen pystynyt. Ainut, mikä minua hieman pelottaa on, että vauvalle sattuu jotain peruuttamatonta. Siksi toivonkin, että kaikki apukeinot otetaan herkästi käyttöön jos niitä vähääkään tarvitaan.
Muakin synnytykseni enemmänkin jännitti kuin pelotti. Halusin synnyttää mahdollisimman luomuna vain ilokaasuun turvautuen. Lähinnä synnytyksessä etukäteen pelotti se, että jos en oliskaan kestänyt sitä kipua vaan olisin joutunut ottamaan jonkun selkäydinpuudutteen tms ja olisin sen takia kadottanut ponnistustuntemuksen ja pitkittänyt turhaan synytystäni. Onneksi synnykseni meni hyvin ilokaasuun turvautuen.
Etukäteen pelotti myös se, että napnuora olisi liian lyhyt, kuten minulla oli silloin kun synnyin ja synnyinkin hätäsektiolla jonkun vuorokauden pakertamisen jälkeen. En kuitenkaan halunnut liikaa ajatella sitä vaihtoehtoa, mutta tiedostin että sektioonkin voin joutua. No napanuora oli lapsellani sen verran lyhyt, että se piti katkaista ennen kuin sain vauvani syliini. Onneksi edes niin pitkä.
Lapsi on nyt 7kk ja minä ainakin olen unohtanut sen miltä synnytyskipu tuntui. Toki se oli jotain sellaista mitä en ole ikinä ennen kokenut ja kovaakin kipua, mutta niin se vain unohtuu. Synnytykseen mennessä ajattelin myös, että tekeehän ihmiset myös useampia kuin yhden lapsen, että jos se synnyttäminen olisi jotain todella sietämätöntä niin yksi lapsisia perheitä olisi tosi paljon enemmän.
heips..
muakaa ei pelottanut, vähän jännitti vaan ja aiva innossaan olin, käynnistyksellä lähti synnytys sujumaa 7 tuntia kokonais kesto aloituksesta.. siinä alko vähä jännittää ku olin polilla tarkistuksessa ja lääkäri sano että soittaa synnytys osastolle että alkavat valmistautumaa pitää alkaa käynnistämää.. :) mut innossaa olin ja aika helppo synnytys oli.. no sen jälkee sit tuliki vähä kohdun tulehusta sun muuta.. mut niistä on selvitty, nyt 2 ja puol kuukautta oleva neiti nukkuu vieressä ja kasvaa hyvin :)
Pelottaa.
Komatta odotellaan.
Joka kerta pelottaa, vaikka ensimmäinen on pelottanut eniten.
Ensimmäinen syntyi käynnistettynä ja toinen normaalisti. Alakautta molemmat ja synnytykset on mennyt kumpikin hyvin, vaikka käynnistetty synnytys oli supistuksineen todella kivuliasta. Toista synnytystä voisin kuvailla jopa helpoksi, kivunlievityksenä vain ilokaasu.
Hätäsectioon joutuminen pelottaa nyt eniten, parantumisessa kun menee sitten aikaa. Alatiesynnytyksissä kun ei ole tullut kuin pieniä nirhaumia ja vain muutamia tikkejä laitettu. Toisen synnytyksen jälkeen mm. istuin ja liikuin ihan normaalisti ja lähes ilman kipuja muutaman tunnin jälkeen..
Minua ei niinkään itse synnytys pelota, mutta......Pelkään/ ahdistun lääkäreistä, hoitajista. Olen totaalisen epäluuloinen heitä kohtaan ( kiitos "muutaman" hyvin huonon kokemuksen). Ahdistaa jos esim mut vastaanottaa epävarma kätilö / hoitaja / lääkäri ja sit on fiasko valmis.....Onneksi mies tämän tietää ja sain ajanki pelkokäynnille ja halusin , että tuo edellä mainittu kirjataan ylös suoraan mun tietoihin, koska en tod kykene sitä silloin kertomaan. Et todellakin jännityksellä ootan mitä on tulossa.....