Tuossa jokin aika siten osui käteeni kaunokirjallinen teos, joka vilisi todella tökeröitä pilkkuvirheitä. Virheet olivat niin silmäänpistäviä, että jopa tällainen kielioppi- ja pilkkuvirheitä suoltava amatöörikin ne huomasi. Teos oli käännetty englannista suomeksi.
Ensin ärsyynnyin kääntäjälle. Aloin pohtia asiaa tarkemmin. Kaunokirjallisuutta käännettäessä tulisi aina säilyttää teoksen alkuperäinen sävy mahdollisimman hyvin. Jos alkuperäisessä tekstissä jokin kielioppi- tai välimerkkivirhe toistuu säännönmukaisesti, tulisiko kääntäjän jollakin tavalla kehittää vastaava virhe myös käännökseen? Voiko kielenkääntäjä korjata alkuperäisen tekstin virheitä?
Ensin ärsyynnyin kääntäjälle. Aloin pohtia asiaa tarkemmin. Kaunokirjallisuutta käännettäessä tulisi aina säilyttää teoksen alkuperäinen sävy mahdollisimman hyvin. Jos alkuperäisessä tekstissä jokin kielioppi- tai välimerkkivirhe toistuu säännönmukaisesti, tulisiko kääntäjän jollakin tavalla kehittää vastaava virhe myös käännökseen? Voiko kielenkääntäjä korjata alkuperäisen tekstin virheitä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet lukenut luulatavasti Pentti Saarikosken suomennoksen J.D. Salingerin kirjasta Sieppari ruispellossa tai samaisen Saarikosken suomennoksen Philip Rothin kirjasta Portnoyn tauti.Saarikosken suomennokset ovat hirveitä.Niissä on tökeröjä käännösvirheitä vaikka millä mitalla.Lue Sieppari Arto Schroderuksen uutena suomennoksena,nautinnollista luettavaa.Portnoyn taudista pitäisi myös saada uusi suomennos... Ehkä Schroderus voisi suomentaa senkin uudestaan,se mies todella osaa kääntää kirjallisuutta.
Kyse oli eri kirjasta. Oikeastaan kirjalla ei nyt ole merkitystä. Asia alkoi vaivata ihan yleisellä tasolla.
Täsmennystä. Käännösvirhe on hivenen eri asia kuin kielioppivirhe. Kääntäessä voi tulla sekä käännösvirheitä että kielioppivirheitä. Äidinkielellä kirjoittaessa ei voi tulla käännösvirheitä mutta kielioppivirheitä tietenkin voi.
Tosin, myönnetään, tietyssä tapauksessa kielioppivirhe voi myös olla käännösvirhe tai vice versa. Esim. jos käännetään ranskan teitittelyn ja sinuttelun sekamuoto sellaisenaan suomeksi: Tehän olette hassu, Amélie. Tällaista muotoahan ei nykysuomessa enää käytetä, vaan tuo kuulostaa varsin vanhahtavalta - ehkä vanhoissa Suomi-filmeissä voi moista kuulla.
Tuo on omantunnonkysymys. Jos jokin kieliopin erikoisuus tai virhe palvelee tarinaa jotenkin relevantilla tavalla, se yleensä säästetään, mutta esim englannin pilkkusääntöjä ei sovelleta suomenkieleen, vaan käytetään suomen kielioppisääntöjä. Jos kirja vilisee kielioppivirheitä, on jossakin menty aika metsään. Kääntäjänlisäksi kirja kulkee kustannustoimittajan kautta, että tälläiset mahdollisesti kääntäjästä riippuvat virheet saadaan pois enne julkaisua.
Joskus kirjat on käännettävä niin nopealla aikataululla, että niihin jää virheitä. Esim. sain lahjaksi kirjan Mona Lisa: Maailman tunnetuimman maalauksen tarina ja siinä oli jotain lapsuksia, jotka häiritsivät. Samoin monet tieteelliset kirjat on huonosti käännetty, on kai ajateltu, että käännöksen ei tarvitse olla laadukas eli hyvää ja ennenkaikkea luettavaa suomenkieltä.
Toisaalta oudolla kielenkäytöllä voi olla jonkin merkitys. Luin joskus Frankensteinin hirviötä, ja siinä suomentaja oli halunnut siirtää huonosti kirjoittetun englanninkielen (ulkomaalainen henkilö) huonoksi suomeksi. En pitänyt hänen tyylistään, mutta se oli hänen valintansa.
Minä luin joku aika sitten reilut sata vuotta vanhan teoksen. Kirjaa voi minun puolestani nykymarkoissa pitää tieteellisenä tai kaunokirjallisena. Se oli muutama vuosikymmen sitten käännetty saksan kielestä suomeksi. Käännöksen välimerkit olivat ilmeisesti alkuperäisen laitoksen mukaiset eli saattoi olla pilkku ja ajatusviiva vierekkäin tai vastaavaa. Jonkin aikaa sitä ihmettelin, mutta teksti itsessään oli niin ilmiömäisen vetävää, että lopulta asialla ei ollut mitään merkitystä lukemisen kannalta. Tuskin se tekstin sisältöön silti olisi vaikuttanut, vaikka kääntäjä olisi välimerkit kirjoittanut nykysuomen sääntöjen mukaisestikin.
Homma menee näin.
Kirjailija tervitsee meriittiä, jotta kotimaan markkinat vetäisivät.
Etsitään ulkomainen kustantaja, jonka kanssa tehdään käännössopimus, tyyliin meidän kirja käännetään englanniksi ja teidän suomeksi.
Kääntäjä kääntää ne pienellä palkalla ja nopeasti.
Lopputuloksella ei ole niin väliä kunhan saadaan meriittiä so. kirjat on käännetty muille kielille.
Mä olen lukenut nyt viime aikoina Houellebecqiä, jonkin kirjat on kääntänyt Ville Keynäs. Virheitä on (esim. eri kirjoissa "tottakai", ja usein relatiivilauseiden edestä puuttuu pilkku ym). Mutta ei mua haittaa ja nautin lukemisesta, kun en ranskaa niin hyvin osaa, että viitsisin noita lukea ranskaksi. Olen itsekin kääntäjä (en tosin kaunokirjallisuuden) ja tiedän alasta kaikenlaista. Myös kustantajalla (lue kustannustoimittajalla) on vastuu kielestä. Käännöksiä tehdään usein hirveällä tahdilla ja pienillä korvauksilla.