Me ei enää tavata syystä että:
Olisin hiljainen ja vähän vaisu. Hengittäisin hetken raskaasti. Katsoisin sua silmiin hivenen liian pitkään, kun puhuttaisiin. Nolostuisin siitä ja punastuisin. Katsoisin vähän aikaa vain käsiini nieleskellen. Hymyilisin helposti sulle ja kaikelle, mitä sanot. Katsoisin taas sua liian pitkään ja kääntäisin katseeni nopeasti pois. Löisin hetken päätäni henkisesti seinään. Toivoisin, että keskustelu pysyisi sellaisena, että voisi vain lempeästi nauraa. Ei mitään vakavaa, koska liian vaisu olo sellaisesta puhumiseen. Viiden minuutin vieressäsi olemisen jälkeen ja taas yhden oman vääränlaisen katseen jälkeen pitäisi keksiä tekosyy, jonka avulla pääsee lähtemään nopeasti pois.
Olisin hiljainen ja vähän vaisu. Hengittäisin hetken raskaasti. Katsoisin sua silmiin hivenen liian pitkään, kun puhuttaisiin. Nolostuisin siitä ja punastuisin. Katsoisin vähän aikaa vain käsiini nieleskellen. Hymyilisin helposti sulle ja kaikelle, mitä sanot. Katsoisin taas sua liian pitkään ja kääntäisin katseeni nopeasti pois. Löisin hetken päätäni henkisesti seinään. Toivoisin, että keskustelu pysyisi sellaisena, että voisi vain lempeästi nauraa. Ei mitään vakavaa, koska liian vaisu olo sellaisesta puhumiseen. Viiden minuutin vieressäsi olemisen jälkeen ja taas yhden oman vääränlaisen katseen jälkeen pitäisi keksiä tekosyy, jonka avulla pääsee lähtemään nopeasti pois.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Peloille ei pidä antaa ottaa valtaa, siksi pitää kasvaa ihmisenä ja mennä sitä pelkoaansa vastaan!
mahdollisuus.
voihan vitalis,no nyt ymmärsin...kiitos tuosta.
vitalis näitä teiän juttuja
joka on sitä mieltä et jokainen viesti tääl on sille !
halaisi jos hän näyttäisi tuolta, halaisi varmaan muutenkin.:)
vielä...jos olisin silloin tiennyt olisin käyttäytynyt hieman toisin.minkäs sitä itselleen voi,jos on ujo.sulla on muuten tosi hyvä ulosanti kun tuota kirjoitusta lukee.niin itse ujostelen joidenkin kanssa tosi paljon,mutta pikkusen nauttineena se ei vaivaa juuri ollenkaan.jos me joskus vielä nähdään niin en oo ainakaan täysin selvinpäin ja osaan kyllä keventää tunnelmaa enkä puhu vakavia.
niin ja voihan sitä siirtyä asiasta kukkaruukkuun.
taidat olla rakastunut...
Uskomatonta käytöstä.
Ei kukaan ole ajatustenlukija.
Jos olet aina sännännyt karkuun 5 min päästä kun olet tavannut kyseisen ihmisen niin olet viestinyt käytökselläsi jotain hyvin sekavaa josta vois ymmärtää vaikka mitä kun itsekseen joutuu sellaisia toinen osapuoli jälkeenpäin sitten pohtimaan aina kun olet luikkinut karkuun.. Ja varmasti toinen osapuoli on pohtinut ummet ja lammet käytöstäsi joka kerta jos et ole kertonut syitä karkuunjuoksemisellesi.
Niinkuin et nytkään kirjoituksessasi kerro. Kerrot vaan miten kohdatessa toisen tilanteessa käyttäydyt mutta et mitään syitä käytökseesi.
Eli jätit kaiken oleellisen kertomatta niin tässä kuin olet jättänyt kertomatta varmasti myös hänelle. Mietippäs jos joku toinen tekisi aina samoin sinulle kertomatta käytökseensä oikeaa syytä miltä se tuntuisi. Jos osaisit miettiä sen et toimisi näin jatkuvasti.
Toivottavasti saat maistaa omaa lääkettäsi jonain päivänä niin ehkä silloin ymmärrät.
Vailla ajatustenlukutaitoa, saattaa tulla väärinymmärryskin, josta tässä yksi tulkinta naiselta:
"Olisin hiljainen ja vähän vaisu. Hengittäisin hetken raskaasti. Katsoisin sua silmiin hivenen liian pitkään, kun puhuttaisiin. Nolostuisin siitä ja punastuisin."
Minä: "Miksihän tuo ei nyt oikein puhu mulle ja on niin vaikean oloinen..?"
Katsoisin vähän aikaa vain käsiini nieleskellen. Hymyilisin helposti sulle ja kaikelle, mitä sanot.
Minä: "No niin, olen hänestä ihan pöljä ja naurettava, kun en tajua häipyä, ei häntä taida kiinnostaa...ei tykkää musta sittenkään..."
Katsoisin taas sua liian pitkään ja kääntäisin katseeni nopeasti pois. Löisin hetken päätäni henkisesti seinään. Toivoisin, että keskustelu pysyisi sellaisena, että voisi vain lempeästi nauraa. Ei mitään vakavaa, koska liian vaisu olo sellaisesta puhumiseen.
Minä: "No ei vaan näytä oikein juttu luistavan, voi kurja...oon tylsää seuraa"
Viiden minuutin vieressäsi olemisen jälkeen ja taas yhden oman vääränlaisen katseen jälkeen pitäisi keksiä tekosyy, jonka avulla pääsee lähtemään nopeasti pois.
Minä sen jälkeen kun olet lähtenyt siitä: "No niin, ei sitä huvittanu olla mun seurassa...lähden pois...itkettää..."
"Väärintulkintaa" nimim taitaa olla naiskoomikko =)
Tai sitten sulla on oikeasti lukihäiriö tai vain aistit elämässäsi aina kaiken päin persettä kuten ton tekstitkin.
Ei vaan ole tarpeeksi kokemusta eikä tunneälyä.
Tai sitten tosiaan sulla on vaan hyvä huumorintaju =)
En tiedä, ehkä olenkin itse väärässä =)
Ois tosiaan kiva kuulla viestiketjun aloittajalta ne oikeat syyt jonka takia hän käyttäytyy miten käyttäytyy jotka hän jätti kertomatta....
Kuitenkin mä aistin että jokakertainen ahdistus ja karkuunjuoksu hänen kohdallaan johtuu siitä että toista kohtaan on paljon enempi tunteita kun on itselleen koskaan edes myöntänyt ääneen.
Ehkäpä jopa tälle toiselle asianomaiselle ei ole edes tunteista koskaan kerrottu vaan pikemmin ehkä nimenomaan yritetty osoittaa etäisellä käytöksellä jotenkin ettei kiinosta eikä ole oikeestaan väliä ja jopa työnnetty toinen pois ehkä jopa varsin tylysti. Ja nyt kohtaaminen onkin niin vaikeaa kun on ollu itselleen viimein pakko myöntää tosiasiat ja omien tunteiden olemassa olo kun ne eivät ole mihinkään ajan myötä hävinneet.
Aitoja tunteita siis jotka syntyneet ihan syystä aidoista hyvista jutuista,
ei sellaiset mihinkään häviä vaikka niitä kuinka yrittäis vaikka väkipakolla tökkiä johonkin komeroon. Mitä enempi sellaisia tunteita työntää väkisin pois sitä intensiivisemmin ne tulevat takaisin. Tunteiden kieltäminen vain vahvistaa tunteita.
So you are fucked =)
Vetäisin tuossa tekstissäni tahallani vähän överiksi tuon väärintulkinnan. ;) Kokemuksen puutetta kuitenkin on, minusta kun ei miehet ole juuri koskaan kiinnostuneet, enkä välttämättä irl osaakaan tulkita mahdollista "hiljaista kiinnostuksenosoitusta" oikein.