Kerran eräskin nuori valitti, ettei seurat tuntunut miltään, kun ei sattunut olemaan omat kaverit seurapaikalla.
Eikö ookki se kuitenki pääasia , että seuroissa käydään, vaikkei tuntuisi miltään.
Omillekkin penskoille on kaverit seuroissa numero yksi, ja sitten karkit. Olisko seurapuhe ehken kolmantena tärkeysjärjestyksessä.
Itse en kävisi jos ei olisi pakko lasten takia käydä.
Eikö ookki se kuitenki pääasia , että seuroissa käydään, vaikkei tuntuisi miltään.
Omillekkin penskoille on kaverit seuroissa numero yksi, ja sitten karkit. Olisko seurapuhe ehken kolmantena tärkeysjärjestyksessä.
Itse en kävisi jos ei olisi pakko lasten takia käydä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Meidän lapsille seurapuhe ei ole tärkeysjärjestyksessä ollenkaan missään. Mieluiten olisivat ulkona sen ajan, kun puhe on menossa, ja vanhimmat heistä taitavat ollakin ulkona. Yritän aina haistella, että haisevatko tupakalle, mutta vielä eivät ole haisseet. Isommissa seuroissa lapsille on tärkeintä, että suussa on jotakin makeata koko ajan.
Ei lapsilta voi odottaakaan sitä miten aikuiset toimivat, heillä on aivan oma maailmansa.
Mutta kun heitä seuroissa kuljettaa, niin jääpi jotakin siementä mieleen elämään. Sitten kun tulee elämässä hätä niin tietävät missä on turva.
Onko se "siemen" se että aina kun kuulee siionin laulun veisuuta niin psyyken muistivarastosta pongahtaa suuhnun makea karkin maku, palkinto!
Olen huomannut, että jotkut puhujat aina ottavat tekstinsä Luukkaan tai Johanneksen evankeliumista.
Minusta puhujan pitäisi osata käyttää raamattua laajemmin.
Siksi seuroissa toistuu aina sama kaava ksoka ihmiset haluavat että mikään ei muutu.
Olisikin varmasti pelottavaa jos joutuisi todella itsenäisesti päättämään mitä ajattelee uskosta a niin teologisissa kuin elämän käytännällisiä puoliakin koskevissa asioissa.
Jos ei enää voisi odottaa mitä asiasta puhujainkokouksessa päätetään tai minkä tulkinnan Päivämies ottaa. Että pitäisi ihan itse kantaa vastuuta omasta omastatunnostaan, se olisi aitoa kristillisyyttä, mutta mukavuudenhaluiselle ja manipuloidulle joukolle liian vaativaa.
Kuin pavlovin koirilla
Taitaa niissä seuramuistoissa olla ihan muut maut suussa, oikeen paksut kiisselit.
Totta töriset, uskaltaiskohan arvioida, kuinka monta prosenttia raamatun teksteistä puhujat ovat käyttäneet ja kuinka paljon löytyy kohtia, joista ei kukaan ole koskaan saarnannut.
Olen huomannut sen, että puhujat oppivat saarnaamaan matkimalla ja toistamalla vanhempien puhujien selitysmalleja.
Jumalan henki ei siten näy olevan mukana saarnan kehyksessä, koskapa mitään uusia ilmoituksia ei ole tullut miesmuistiin,.
Samat teemat siis toistuvat ja kaikki kohdat selittyy yksinomaan muutamaan harvaan teemaan, kuten Jumalan valtakuntaan, Jumalan lapsiin, parannuksen tekoon ja epäilysten ja kiusausten panemiseen pois uskomalla ne anteeksi.
Lestadiolainen uskonopin suurin painopiste nojautuu pyhän hengen vuodatukseen helluntaina, jolloin opetuslapset saivat pyhän hengen lahjan. Onko nyt siis niin, että muuta opetusta Kristus ei tahtonut saarnattaman, kuin syntein anteeksiantamusta. Jos näin todella Kristus tarkoitti, niin lestadiolainen uskonoppi tekee vain tätä saarnatyötä ja muilla opetuksilla ei siten ole niin väliä.
Pas*kan makuhan aina seuroista jää suuhun.
Sitä paskan makua minäkin aikani kestin, kunnes lopetin. Nyt puhaltaa raikkaat tuulet ja hyvä maku suussa.
Mikähän maku mahtaa sulla olla nyt suussa? Epilenpä, että se on kaljan, tupakan tai nuuskan maku. Uskallatko sanoa, mikä maku sulla nyt on. En nimittäin usko, että siellä on raikkautta, vaan katkeruuden sapen makua.
Kuule vlm, jos me kaikki vl-liikkeeseen kuulumattomat eläisimme kuten te vl:t kuvittelevat meidän elävän eli juopotellen, huumeita käyttäen, huorin tehden, jne, niin ei teidän lapsilisille löytyisi maksajaa.
"Itse en kävisi jos ei olisi pakko lasten takia käydä."
Oletko kysynyt heiltä, haluavatko he itsekään sinne? Kavereita voi tavata muissakin yhteyksissä ja karkkia saa kaupasta.
Lapset ehkä kävisivät mieluummin urheilukerhossa, tanssitunnilla tai partiossa?
Puhumattakaan siitä missä ite mieluiten kävisi.
Olet sinä kylmä tahi palava, kunhan et penseä ole !
Joo, ei siellä sen puheen takia koskaan ole tullut käytyä. Ihan vain tuttuja tapaamassa. Todella harvat ovat oikeasti kiinnostuneita hengellisistä asioista. Työt, harrastukset (etenkin jääkiekko), autot yms. tavalliset asiat ovat seurojen väliajalla ja jälkeen puheessa. Monesti puheen aikanakin takariveissä pälistään niitä näitä vieruskaverin kanssa. Elävää uskoa onneksi on muuallakin kuin seuroissa.
Eikö tuttuja voi tavata muualla kuin mennä sen takia seuroihin?
Mutta mikä voisi olla vaihtoehto seuroissa käymisen seurapiirille. Minusta seurojen seurapiiri on kuitenkin parasta, vaikka uskonasiat ei olekkaan tapetilla muualla kuin seurapuheessa. Ja eihän se ole mukavaa, jos pitäisi joka hetki piehtaroida niiden uskonasioiden kimpussa, johan siitä mielenterveyskin kärsisi.
Elämässä on mitä erilaisimpia tilanne tapoja, joissa toimitaan yleisesti hyväksyttyjen tapojen mukaisesti.
Esim. hautajaisissa ollaan suru puserossa, tansseissa ollaan liikennekannalla rytmin mukaisesti. Seuroissa istutaan kuin tatti naama peruslukemilla ja ehkä joskus puhuja kuitenkin vapauttaa tunnelmaa latelemalla jotain vitsikästä.
Työelämässä ollaan aidoimmillaan. Siellä ei tunteilla, se on vastakohta kaikelle muulle elämässä tapahtuvalle olemiselle.
Saunassa hikoillan, urheilutapahtumassa hihkutaan, häissä osaksi ilakoidaan riemuitaan ja kun ollaan lestadiolaishäissä, joku pitää sen tuiki tavallisen hääpuheen, jossa muistutetaan avioparia ottamaan vastaan Herran lahjat.
Vaihtoehtoja seurojen kaltaiselle seurapiirille on vaikea muualta löytää. Alkoholiin törmätään kaikkialla muualla. Ihmiset eivät osaa seurustella toistensa kanssa ilman päihdyttäviä aineita.
Mitä isät ja äidit edellä, sitä pienet perässä, vaihtoehtoja on vähän kun ollaan alaikäisiä,
Olen käynyt ikäni seuroissa tavan vuoksi, koska siellä "ruukataan" käydä. Vanhempana hoksasin, että siellä käydään aika paljon näyttäytymässä, että vältytään turhilta kyselyiltä sielun tilasta.
Nykyään en käy ollenkaan ry:n seuroissa, en ole käynyt seitsemään vuoteen, en kaipaa niitä ollenkaan. Suviseuroissa voin hyvällä mielellä päiväseltään käydä ja joskus Pookista kuuntelen, elävä evankeliumi se sieltäkin kaikuu kuuleville korville.
Olenko todella ainoa foorumilainen , joka voi omana kokemuksena sanoa että on käynyt seuroissa pelkästään ja vain Jumalan Sanan kuulemisen ja evankeliumin nälässä ? Ja jos ei pääse seuroihin , tuntuu hyvältä kuunnella netistä. Monenmonta kertaa on seurojen jälkeen ollut huojentunut ja vapaa olo ,se joka ei ole omalle kohdalle saanut maistaa evankeliumin suloisuutta ,ei ymmärrä tätä , se on kuin jano , vettä täytyy juoda että jano menisi ,aiävan kuin vanhanliiton aikana korpivaelluksella Jumala antoi joka päivä mannaa taivaasta jota jokainen sai oman tarpeen mukaan syödä...
Olen paljon lukenut ja ottanut selvää kaikista näistä negatiivisistäkin asioista , jotka vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluu ja on kuulunut , harhoja ,vääriä opetuksia ,ihmisten raadollisuutta... rikoksiakin...ajattelen että ne on ihmisestä ...ei Jumalasta..voiko ne saastuttaa ja pystyykö ne saastuttamaan sen Jumalan Pyhän ajatuksen millä Hän on poikansa kautta lunastanut ihmisen ? Olen vakuuttunut ettei se ole mahdollista...lisäksi tulee vaan mieleen että mitä se hyödyttäisi jättää hengellinen koti ja jäädä tuuliajolle omien voimien varaan....tulee mieleen ne opetuslasten sanat Jeesukselle ..mihin me menisimme ....sillä sinulla on iankaikkisen elämän sanat...mihin me joudumme jos me jäämme irtiolevana oksana maailman tuulten tuiverrukseen.....kuivumme , väsymme , lakkaamme kilvoittelemasta, pikkuhiljaa kaikki se mikä on tuntunut väärältä ,alkaakin tuntua sopivalta ja hyvältä.
Minun mielipiteeni omallakohdalla on se tuntuma etten minä taitas jaksaa elää jos ei olisi turva Jumalassa ja voimana evankeliumin ilosanoma.
Kiitos oikeanlaisesta viestistä. Taitaa olla lähes ainoa tämän ketjun viesteistä, joka ei ole feikkiä. Täällä puhuu maailman ihmiset tekeytyen uskovaisiksi. Ei seuroissa kukaan jaksa käydä muun kuin omantuntonsa vuoksi, sehän on selvä. Lisäksi siellä on kiva nähdä kavereita.
Olen käynyt seuroissa koko ikäni ja en ole lapsuususkon menettämisen jälkeen tuntenut sieltä saavani koskaan mitään sielunrauhaa.
Siksipä ihmettelen ja en voi ymmärtää, kun toiset sanoo saavansa sieltä lohtua ja virvoitusta.
Syyksi omaan sieluntilaani arvelen olevan järkeily, jota olen harrastanut koko ikäni.
Olen myös seurannut tätä palstaa pitkään ja todennut sen, ettei usko ja järkeily sovi ollenkaan yhteen.
Kaikkihan täällä järkeilee ja järjen valossa koko usko näyttää höpöhommalta.
Mutta minkäs sille voi, jos haluaa järkeillä, se on kuin tupakka, josta ei pääse eroon, siis huumaavaa.
On kauhean kivaa järkeillä ja pohtia, eli kun on jäänyt järkensä vangiksi, siinä kyllä pysyy tiukasti.
Joskus on sanottu; ota järki vangiksi. Opettaja koulussa kehoitti ottamaan järjen kouransilimään, kun ei meinattu tajuta opetetavia asioita.