Hei! Olen yks kohta 17v täyttävä poika ja ajattelin kysyä semmoista, että voisko olla mahdollista että mä saattaisin olla mielenvikainen/mielipuoli, koska mulla pyörii usein mielessä hulluja ajatuksia, kuten jos esim. olen linja-autossa ja odotan siinä että joku hyvännäköinen samanikäinen tyttö tulisi istumaan johonkin siihen lähelle, josta hän sitten näkisi minut ja minä hänet, ja sitten kun näen, ettei hän tulekaan tänne minun lähelle/vierelle istumaan, vaikka hän minut näkisi, niin alan ajattelemaan, että hänet pitäisi tappaa tuosta hyvästä eli siis pitäisi viiltää kurkku auki häneltä, kuristaa hengiltä, hakata vasaralla kuoliaaksi jne. Ja ajattelen silloin sitäkin, että minulla olisi muka oikeus päättää hänen elämästään, ja sitä että "perhana jos minä saisin päättää hänen elämästään, niin ottaisin heti hengen häneltä", että tämän tyyppistä. Ja mulla on vähän niinkuin sellainen halu, että kaikkien hyvännäköisten tyttöjen pitäisi olla kiinnostuneita minusta, ja jos joku ei ole, niin ajattelen usein sitten näin.
Mutta on minussa kyllä sellaiset puolet, että kykenen nuoresta iästäni huolimatta filosofiseen pohdiskeluun, mulla on hyvä mielikuvitus (kykenen melko helposti keksimään erilaisia ikiliikkujasysteemejä, jotka toimisivat täydellisesti, jos toteuttaisin ne käytännössä, mutten tietenkään keksinut ole sitä "oikeaa" ikiliikkujaa, joka ratkaisisi nämä energiahommat.), pystyn tulkitsemaan ja löytämään päässäni vastauksia kaiken näköisille asioille, kuten esim. mitä tarkoitetaan, jos joku on "kylähullun kuljettaja" ja miksi joku teki niin ja näin silloin, tai miksi tapahtuu näin täällä maailmassa. Tai sitten miten joku asia on saanut alkunsa täällä maailmassa. Että vähän tälläistäkin.
Oon kyllä monesti miettinyt, että voiskohan mussa olla narsistin piirteitä, tai olenkohan psykopaatti. Että mikähän minut saa ajattelemaan näin hulluja juttuja, kenties mielisairaus? Vai johtuiskohan tämä kaikki vaan niin pahasta murrosiästä? Kerrottakoon tässä myös se, että mua kiusattiin koulussa, kun olin seiskaluokalla. Se oli seiskalla sellaista, että mua saatettiin hakata niin että tuli mustelmia ja sitten haukuttiin ja solvattiin pahasti. Kasilla se alkoi vähän rauhoittumaan jotenkin, koska muutama oppilas lähti toiseen luokkaan, mutta silloinkin luokassa oli pari heppua, joiden haukuntaa sain sitten kuulla melkein siihen asti, kunnes päästiin peruskoulusta. Silloin pääsin eroon heistä.
Mutta on minussa kyllä sellaiset puolet, että kykenen nuoresta iästäni huolimatta filosofiseen pohdiskeluun, mulla on hyvä mielikuvitus (kykenen melko helposti keksimään erilaisia ikiliikkujasysteemejä, jotka toimisivat täydellisesti, jos toteuttaisin ne käytännössä, mutten tietenkään keksinut ole sitä "oikeaa" ikiliikkujaa, joka ratkaisisi nämä energiahommat.), pystyn tulkitsemaan ja löytämään päässäni vastauksia kaiken näköisille asioille, kuten esim. mitä tarkoitetaan, jos joku on "kylähullun kuljettaja" ja miksi joku teki niin ja näin silloin, tai miksi tapahtuu näin täällä maailmassa. Tai sitten miten joku asia on saanut alkunsa täällä maailmassa. Että vähän tälläistäkin.
Oon kyllä monesti miettinyt, että voiskohan mussa olla narsistin piirteitä, tai olenkohan psykopaatti. Että mikähän minut saa ajattelemaan näin hulluja juttuja, kenties mielisairaus? Vai johtuiskohan tämä kaikki vaan niin pahasta murrosiästä? Kerrottakoon tässä myös se, että mua kiusattiin koulussa, kun olin seiskaluokalla. Se oli seiskalla sellaista, että mua saatettiin hakata niin että tuli mustelmia ja sitten haukuttiin ja solvattiin pahasti. Kasilla se alkoi vähän rauhoittumaan jotenkin, koska muutama oppilas lähti toiseen luokkaan, mutta silloinkin luokassa oli pari heppua, joiden haukuntaa sain sitten kuulla melkein siihen asti, kunnes päästiin peruskoulusta. Silloin pääsin eroon heistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo kuuluu ikään ja on normaalia.
Et mahda olla oikea psykiatri, tai sitten olet niin harhoissasi, että luulet olevas joku hyvinkin tärkeä henkilö täällä maailmassa. Menemällä hoitoon sanot suoraan sanottuna itsesi irti tästä "psykiatrin" työstäsi.
Tulee mieleen, että tuo kiusatuksi tuleminen seiskaluokalla on todennäköisesti ollut raskas kokemus sinulle. Kiusatuksi tuleminen loukkaa aina itsetuntoa. Ehkä kun mielikuvissasi tulet torjutuksi noiden tyttöjen taholta, niin itsetuntosi saa taas ikään kuin uuden kolauksen ja mielikuvissasi kostat. On mahdollista, että kosto mielikuvassa kohdistuu tyttöön, mutta liittyy myös kiusaajiin.
Tällaiset mielikuvat ovat minun mielestäni tavallisia. Nuorelle hyväksytyksi tuleminen ikäisten joukossa on luonnollisesti tärkeää ja kiusatuksi tuleminen on kaikkein pahinta mitä voi tapahtua. Kun joutuu kiusatuksi, tuntuu voimattomalta ja alistetulta. Ehkä mielikuva tytön elämän hallitsemisesta saa sinut tuntemaan itsesi vahvaksi ja (toistenkin) elämää hallitsevaksi; se on siis sinulle ehkä lohduttava mielikuva (joka ajatus voi äkkiseltään tuntua oudolta, kun kyseesä on väkivaltainen mielikuva). Tällainen tarve tuntea valtaa ja voimaa on luonnollista ja tarpeellista. Tietenkin vallan halu kohdistuu siis oikeasti tarpeeseen hallita omaa (!!) elämää ja itseä. Tämä on njokaisen nuoren kehitykseen liittyvä tarve.
Tyttöjen huomio nostaisi itsetuntoa ja tuntuisi hyvältä. Se on ymmärrettävää. Luulen, että aika hoitaa haavoja (tylsä sananlasku, mutta usein totta). Olet nuori ja tunteet ovat nuorilla aina voimakkaita ja kiihkeitäkin. Väkivaltaisetkaan mielikuvat eivät tarkoita sitä, että olisit niitä oikeasti toteuttamassa tai olisit mielisairas.