Oletko katunut vuotta intissä?

vituttaa. TJ 264

Itse olen katunut sitä, että aikoinaan jätin leikin kesken. Reservin johtajaksi kouluttautuneet kaverit ovat nyt päällikkötason tehtävissä ja liksoilla. On ollut esteenä työnsaannille tuo siviilipalvelus...

Ei todellakaan kaduta. Vuosi oli mielekäs ja luonnossa kaunista. Jäin vielä ylikersantiksikin. Kannattaa katsoa mielekäs toimi. Vuosi on lyhyt aika. Kyllä siitä saa kokemuksia.

Sinulla on mukavaa jos haluat että sinulla on mukavaa.
Sinulla on mielekästä jos olet mielekäs.

Jos ihan rehellisiä ollaan niin olen katunut sitä etten hakenut puolen vuoden jääkäriksi vaan uskoin pv:n probagandaa ja olin vuoden palveluksessa.Sotilas arvona alikersantti ja voin sanoa että oli erittäin rasittavaa hommaa varsinkin aukissa kun oli oppilaana.

Itelle se vuosi oli vähän liikaakin ja se näkyi omassa suhtautumisessa koko palvelukseen gonahdin täysin ja olin lopussa melko välinpitämätön johtaja jota ei olis voinu kiinnostaa paskan vertaakaan.

Kyllä olis paljon helpommalla päässy ja säästynyt monilta harmeilta kun olis menny miehistö hommiin.

Itse oli 9kk puhumattakaan että olisin ollut 12kk.
Lähdin sillä asenteella että 6kk, mutta ei löivät 9kk. Vieläkin kaduttaa. Olisi pitänyt ryhtyä totaaliksi heti kun 180 päivää tuli täyteen.
Nyt ryhdyn reservinkieltäytyjäksi.

Miksi kaduttaisi olla vuotta intissä? Eikä ne Keuruun kasarmit nyt mitään huonoja ollut niin kuin tuolla joku aikasemmin kirjoitteli.

Itse tykkäsin olla vuoden intissä ja jäi kaipaamaan sitä, että kuinka hyvin ryhmämme/joukkueemme pystyi toimimaan. Vastaavaa ryhmän toimintaa en ole kokenut viellä(kään) nyt työelämässä ja opiskelussa.

Harakoille meni 11 kk koulutus.

Alkanut nyt jälkeenpäin harmittaa vieläkin enemmän se turhuus, tuosta pitkästä palvelusajasta ei koitunut kuin korpin armonatsat. "Uralla" etenemistä intin "suorittaminen" ei todellakaan edistänyt.

Mietin vain, tekisinkö sen tempun, että ilmoittaudun reservin kieltäytyjäksi, vaikka 50-vuotiaana minut poistetaan automaattisesti perunankuorijareserviin. Nyt olen 45.

Reservin kieltäytymisestähän seuraa se rangaistus, että pääsee viikon leirille Lapinjärvelle - muuten OK, mutta työ- ja perhe-elämään tuo viikko olisi juuri nyt vaikeasti sovitettavissa.

Taidan ilmoittautua kieltäytyjäksi 49-vuotiaana ja katsoa vieläkö laittavat teinipoikien sekaan Lapinjärvelle.

Intistä maalailtiin tosi hienoja kuvia ja mainostettiin sitä mahtavana kokemuksena ja kun kuuntelin vanhempien kavereitten ja sukulaisten juttuja siitä miten se oli hienoa ja on hyödyllistä ja on sitäjatätä,eli odotukset oli sitten korkealla.Ja olin itsekin vakaasti sitä mieltä että KAIKKIEN PITÄÄ käydä armeija.No,ei siellä sitten montaa päivää tarvinnut olla,kun aloin jo kyseenalaistamaan koko touhun ja omat mielipiteeni ja mitä pitemmälle kevät eteni ja puolen vuoden kavereilla kotiutuminen läheni,oma motivaatio laski kuin lehmän häntä.Jotenkin sen vuoden siellä jaksoi olla,kun ei sitten kuitenkaan ollut pokkaa hankkiutua poiskaan ennen aikojaan ja kiitettävällä palvelustodistuksella sieltä sitten pois pääsin.
Itse intti oli lähes pettymys,aika laimea kokemus.Tosin itse olin kuvitellut sen olevan jotain "tosisiistii" ja odotin kai armeijan tekevän minusta jotenkin "kunnollisen" ihmisen.Mutta jotain hyvääkin,opin ainakin kyseenalaistamaan asioita ja samalla minusta on tullut helvetin paljon avarakatseisempi,enkä tosiaankaan enää ajattele että kaikkien pitää se armeija väkisin käydä.Toisaalta tuo ajatusmaailman muuttuminen olisi voinut tapahtua varmaan ilman armeijaakin,mene ja tiedä.
Eli en nyt varsinaisesti kadu,mutta ei sitä voi oikein hehkuttaakaan.Ei kaikista vaan voida väkisin vääntää sotilaita,eikä tosiaan pidäkään.Siviilimaailmasta katsottuna armeija vaikutti niin jännittävältä paikalta.Ja tuntuu näyttävän edelleenkin aika monen 50 ikäisen naisen silmissä.Nämä mammat oli/ovat pahimpia selkääntaputtelijoita,jotka kaikki olisivat aikanaan VARMASTI käyneet armeijan jos olisi ollut mahdollista.Ihan varmasti.Eikä kukaan suostunut uskomaan että varsinkin kassuarki on todellisuudessa helvetin tylsää ja siitä on monesti kaikki sotilaallisuus hyvinkin kaukana.

Lyhyesti: Olen.

8kk ollu.. tj 125.. kyllä vituttaa istua tälläkin hetkellä jossai vitun junassa ja mennä kasarmille tyttöystävän syleilystä johonki vitun hikisten nörttien ja kusipäitten sekaa... vittu vuos elämästä niin vitun hukkaa.. vuoden päästä vast opiskelemaan ja lihonukki iha vtusti.. vittu jos joskus täst paskas laitoksest kotiudun ni vedän kyl sellaset vtun perseet että oksat pois ja toivotan niin vitun vittumaisia aamuja 1/13 ja siit eteenpäin !! Olkaa vuos armeijassa ja pilatkaa elämänne, ei mulla muuta mo !

Minä kaduin, että menin inttiin, mutta järjestin itseni sieltä pois.

Olin alokkaana lähes koko ajan vempassa. Toiset olivat leireillä minä kasarmilla, olin esim keksinyt, että jalkani on venähtänyt ja klinkkasin sitä.

Siellä oli tyhmiä kokelaita jotka halusivat päteä. Oli taas leiri viikko ja minä oli kasarmilla lähestulkoon yksin tuvat olivat tyhjillään.

Kävin vessassa kakkasin pönttöön ja poimin sieltä mukaani muutaman pökäleen. Menin tyhjään kokelaiden tupaan ja laitoin pökäleitä kokelaiden patjojen alle. En kaikkien ihan noin periaatteesta.

Kesti 5 päivää ja kokelaat palasivat leiriltä. He ihmettelivät tuvassa olevaa hajua hakivat jonkun kapiaisenkin katsomaan. Mutta eivät keksineet hajulle syytä. Se haju oli sellainen mieto ja imelä, ei sellainen kuin tuoreesta paskasta lähtee ja kokelaat joutuivat jäämään hajusta huolimatta tupaansa.

Sitten osa heistä alkoi sairastella saivat vatsatauteja jne...

Sitten joku niistä idiooteista keksi tutkia patjojen alta ja siellähän oli sitä itseään.
Kun asia tuli julki meidät komennettiin koko komppania riviin ja päällikkö käski syyllisen astua rivistä, muuten kaikki lomat peruttaisiin.

No minä sitten ilmoittauduin rivistä. Kehotin päällikköä haistamaan paskan ja tunkemaan pistoolin hanuriinsa. Päällikkö kihisi raivosta.

Minun armeijani loppui siihen. En joutunut edes sivariin. Sain hullunpaperit. Ei tullut myöskään korvauksia ihme kyllä. Enkä oikeuteen joutunut, eikä poliisi tullut perään.

Ennen söin vain pullamössöä!

Nyt syön ratakiskoa ja paskon kettinkiä!

Hieman pelisilmää ja pelailua palikkatestissä. Itse pääsin juuri sinne minne halusinkin eikä mitään metsäleirejä. En toki ollut vuotta, kun halusin päästä mahdollisimman nopeasti pois. Olisi kyllä tarjottu intissä siviilihommaa palveluksen jälkeen, mutta hyvä etten ottanut kun kyseinen varuskunta on lopetettu.

Jotenkin ihmetyttää tämä keskustelu.

Asevelvollisuuden tarkoituksena ei ole tarjota elämyksiä taikka uramahdolllisuuksia rauhanajalle. Sen tarkoituksena on sitä vastoin kouluttaa ikäluokat tappamaan ja tekemään sen niin uskottavasti ja tehokkaasti, ettei kukaan tekisi päätöstä lähteä asevoimin rajojamme taikka itsenäisyyttämme loukkaamaan.

Mikäli ketään jäi harmittamaan, että intissä tuli vietettyä enemmän kuin minimiaika, on heille sanottava, että koulutus on investointi tulevaisuuteen. Armeijan tapauksessa, mikäli asiat sujuvat kaikkien kannalta hyvin, teidän ei ikinä tarvitse oppimianne taitoja käyttää.

Mikäli kuitenkin isopilli viheltää ja miehet pojista erotellaan, tuo teidän saamanne lisäkoulutus etua ja vastuuta minimikoulutuksen saaneisiin.

Kiittäkää tai kirotkaa siinä vaiheessa kohtaloanne, mutta ottakaa asemanne vakavasti, sillä silloin on kyse ihmishengistä ja valtakunnan olemassaolosta.

En suosti katumaan. tehty mikä tehty

Päivääkään en ole katunut, vaikka siitä on jo 25 vuotta. Edelleen aina valmiina, on kyse sitten kovasta tai vehistä.

Kyllä. Puhtaasti omaa napaa tuijottaessa voi sanoa, että hukkaan meni vuosi. Hävitti lukiossa hankitun hyvän lukurutiinin ja oli tuhoisaa henkilökohtaisen talouden kannalta.

Huono kokemus tuli etupäässä siitä, että ensin minulle tuli väärä koulutushaara (se ainoa, jota en halunnut). Sittemmin en pärjännyt kilpailussa RUKkiin, joten au-kurssin päättymisestä lähtien loppuaika oli pelkkää ajan kituuttamis-paskaa. Kyllä osoitetut työt tuli tehtyä moitteetta. Ikään kuin tosi huono määräaikainen työdiili tai urakka, josta ei päässyt eroon, 24/7 muutaman euron päiväpalkalla.

Toivottavasti saatte kavereita. Palvelin eri alueella kuin asuin, eikä kontakteja jäänyt myöhempään elämään.

Maanpuolustuksen näkökulmasta kaikki edellä mainittu on tietysti täysin ok. Massoillahan sitä peliä pelataan eikä yksilöiden mielijohteilla.