Olen nyt plarannut useita kymmeniä kansainvälisiä sivustoja kaksisuuntaisten maailmasta sekä suomalaisia sivustoja tietenkin.
Kaikissa niissä on yhteisenä punaisena lankana se että parisuhteessa oleminen kaksisuuntaisen kanssa on ERITTÄIN haasteellista ja vaativaa. Jos sairarastunut on sinut sairauden kanssa ja hoitomyönteinen lääkehoitoon jonka tulee melkein kaikissa tapauksissa olemaan koko elämän kestävää niin toivoa on.
Suurin propleema hoidossa on, että sopivan lääkehoidon löytäminen voi pahimillaan kestää vuosia. Lääkehoidoissa miltein kaikissa on hankalia sivuoireita, mikä itsessään tekee siitä monelle kielteisen kokemuksen. Siksi myös lääkkeitä lopetetaan omatoimisesti tai niistä kokonaan kieltäydytään. Sairastuneet ovat myös hyvin eteviä salaamaan ja peittelään oireita, jopa valhtelemaan. Sairaudentunnottumuus myös erittäin vahvana läsnä kaksisuuntaiset maailmassa. Siarastuminen vaikuttaa koko lähi ympäristöön, eikä vaan sairastuneeseen itseensä. Miten kaikki tulevat selviämään sairaudesta, on ihan kiinni edellä olevista asioista. Jos ei ole hoitomyönteinen, niin eläminen yhdessä on silkka mahdottomuus.
Hyvin haasteelinen sairaus koko psykiatriselle alalle.
Kaikissa niissä on yhteisenä punaisena lankana se että parisuhteessa oleminen kaksisuuntaisen kanssa on ERITTÄIN haasteellista ja vaativaa. Jos sairarastunut on sinut sairauden kanssa ja hoitomyönteinen lääkehoitoon jonka tulee melkein kaikissa tapauksissa olemaan koko elämän kestävää niin toivoa on.
Suurin propleema hoidossa on, että sopivan lääkehoidon löytäminen voi pahimillaan kestää vuosia. Lääkehoidoissa miltein kaikissa on hankalia sivuoireita, mikä itsessään tekee siitä monelle kielteisen kokemuksen. Siksi myös lääkkeitä lopetetaan omatoimisesti tai niistä kokonaan kieltäydytään. Sairastuneet ovat myös hyvin eteviä salaamaan ja peittelään oireita, jopa valhtelemaan. Sairaudentunnottumuus myös erittäin vahvana läsnä kaksisuuntaiset maailmassa. Siarastuminen vaikuttaa koko lähi ympäristöön, eikä vaan sairastuneeseen itseensä. Miten kaikki tulevat selviämään sairaudesta, on ihan kiinni edellä olevista asioista. Jos ei ole hoitomyönteinen, niin eläminen yhdessä on silkka mahdottomuus.
Hyvin haasteelinen sairaus koko psykiatriselle alalle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hassua kun oma perheeni ei ole sairastunut minun sairaudestani. Lääkkeitä en käytä, enkä tule koskaan käyttämään (ellei hypot muutu pahoiksi manioiksi). Kannattaa joskus miettiä, että mitä ne lääkkeet oikeastaan ovat. Täyttä myrkkyä elimistölle ja aiheuttavat järkyttäviä sivuoireita, joista jotkut voivat jäädä pysyviksi. Kuka helvetti niitä haluaa tunkea suustaan alas. Itse en kyllä myöskään valehtele, mutta ihan miten vaan. Tämä on taas tätä yleistämistä, että kaikki bipot ovat samanlaisia. Huoh. Sairaus pahimmillaan on sellainen asia, ettei silloin pysty olemaan parisuhteessa tai se on hyvin vaikeaa terveelle osapuolella. Mutta kaikilla meillä ei ole oireet läheskään niin pahat. Hypossa olen toimelias ja masennuksessa alakuloinen, mutta pystyn kuitenkin hoitamaan asiani. En näe, että sellaiset asiat kumppania tai läheisiä tuhoisi millään tavalla.
Toimelias kai tarkoittaa itsekästä hössöttäjää joka ei tippaakaan kuuntele toisia ihmisiä ja keskittyy vain omiiin tarpeisiinsa.
Puhun siitä pahemmasta bibosta, missä on rajut maniat. Tarkoitukseni ei ole yleistää missään tapauksessa.
Ja sun kirjoituksen tarkoitus oli??? Ei mitään uutta, ei mitään näkökulmaa, ei mitään rakentavaa, ei mitään kannustavaa tai mitään vertaistukea. Ketä kiinnostaa, että olet tutkinut asiaa, josta sinulla ei kuitenkaan ole mitään jaettavaa muille.
Siis viesti oli ketjun aloittajalle.