Mitä teen?
Luulen, että viestin aloitukseni herättää lukijoissa hieman huumoria, koska on helppo luokitella itsensä narsistiksi. Kaikki ihmiset ovat narsistisia. En kuitenkaan halua todistaa tällä sitä ettenkö itse olisi. Kerron hieman tässä itsestäni ja mitä on tapahtunut. Toivoisin, että ihmiset jotka oikeasti ovat kokeneet/eläneet _aidon_ narsistin kanssa vastaisivat.
Olen 18 vuotias poika (mies). Noin 4kk sitten havahduin tutkimasta itseäni ja törmäsin narsismiin. Äitini on joskus sanonut ohimennen olevani narsisti joskus nuorempana. Pelästyin, kun löysin itsestäni monia vastaavia piirteitä ja "masennuin". Kuuteen päivään en pystynyt syömään juuri mitään, itkin, tein asioita joita en olisi muuten koskaan tullut tekemään ja pidin hyvää yhteyttä vanhempiini ja koitin nauttia heidän seurastaan.
Löysin narsistikertomuksista omaa parisuhdetta vastaavia tapahtumia, mustasukkaisuutta, riitoja yms. ja totesin etten minä halua olla tuollainen, en halua että ihmiset ympärilläni joutuvat kärsimään takiani. Huomasin, että olen lapsena ja murrosiässä ollut erittäin narsistinen. Monia piirteitä. Pelottaa, että parisuhde kärsii asian takia. Enkä todellakaan tiedä, olenko oikeasti narsisti, vai vain luulosairas. Vai onko tämä vain jotain omien huonojen puolien kohtaamista.
Onko oikeasti niin, ettei narsisti löydä itsestään mitään vikaa tai huomaa omaa narsismiaan? Tunnen kyllä itse, milloin olen tehnyt väärin ja koitan aina vain paikata sen ja pyytää anteeksi.
En nyt näin yöaikaan jaksanut hirveätä sepustusta laittaa, mutta olisi todella mukava jos joku oikeasti voisi auttaa ja puhua järkeä läpeeni, mitä oikeen teen asian kanssa. Tuntuu niin vaikealta mennä psykiatrille tai henkilölle joka auttaisi, mistä edes opiskelijana saisin rahat siihen?
Onko täällä muitakin jotka olevat narsisteja? Mitä olette tehneet selviytyäksenne? En halua menettää parisuhdettani asian takia, koska oikeasti tunnen rakastavani.
Kiitos.
Luulen, että viestin aloitukseni herättää lukijoissa hieman huumoria, koska on helppo luokitella itsensä narsistiksi. Kaikki ihmiset ovat narsistisia. En kuitenkaan halua todistaa tällä sitä ettenkö itse olisi. Kerron hieman tässä itsestäni ja mitä on tapahtunut. Toivoisin, että ihmiset jotka oikeasti ovat kokeneet/eläneet _aidon_ narsistin kanssa vastaisivat.
Olen 18 vuotias poika (mies). Noin 4kk sitten havahduin tutkimasta itseäni ja törmäsin narsismiin. Äitini on joskus sanonut ohimennen olevani narsisti joskus nuorempana. Pelästyin, kun löysin itsestäni monia vastaavia piirteitä ja "masennuin". Kuuteen päivään en pystynyt syömään juuri mitään, itkin, tein asioita joita en olisi muuten koskaan tullut tekemään ja pidin hyvää yhteyttä vanhempiini ja koitin nauttia heidän seurastaan.
Löysin narsistikertomuksista omaa parisuhdetta vastaavia tapahtumia, mustasukkaisuutta, riitoja yms. ja totesin etten minä halua olla tuollainen, en halua että ihmiset ympärilläni joutuvat kärsimään takiani. Huomasin, että olen lapsena ja murrosiässä ollut erittäin narsistinen. Monia piirteitä. Pelottaa, että parisuhde kärsii asian takia. Enkä todellakaan tiedä, olenko oikeasti narsisti, vai vain luulosairas. Vai onko tämä vain jotain omien huonojen puolien kohtaamista.
Onko oikeasti niin, ettei narsisti löydä itsestään mitään vikaa tai huomaa omaa narsismiaan? Tunnen kyllä itse, milloin olen tehnyt väärin ja koitan aina vain paikata sen ja pyytää anteeksi.
En nyt näin yöaikaan jaksanut hirveätä sepustusta laittaa, mutta olisi todella mukava jos joku oikeasti voisi auttaa ja puhua järkeä läpeeni, mitä oikeen teen asian kanssa. Tuntuu niin vaikealta mennä psykiatrille tai henkilölle joka auttaisi, mistä edes opiskelijana saisin rahat siihen?
Onko täällä muitakin jotka olevat narsisteja? Mitä olette tehneet selviytyäksenne? En halua menettää parisuhdettani asian takia, koska oikeasti tunnen rakastavani.
Kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Psykiatreja joka koulussa tarjolla. Ei maksa.
Sinne, ei täällä sinua kukaan auta oikeasti.
1. Jos äitisi ei ole psykiatri, niin hän ei voi antaa sinulle diagnoosia. Unohda koko narsistihomma, jos hänellä ei ole psykiatrian tai psykologian koulutusta. Minun korviini tuollainen lausahdus omalta vanhemmalta kuulostaa vastuuttomalta ja on ainakin epätietoisuutta ja tiedon väärinkäyttöä, todennäköisesti myös omien ongelmien siirtämistä toiselle.
2. Narsistinen persoonallisuushäiriö kuten kaikki muutkin persoonallisuushäiriöt periytyvät vanhemmilta lapsille mallioppimisen ja vuorovaikutusmallien kautta. Jos sinä olisit narsisti (mitä tuskin olet) niin vanhempasikin olisivat (toinen olisi todennäköisesti käänteisnarsisti).
3. Jos sinulla on tarve puhuaa jostain vaikeasta asiastasi tai ongelmastasi, voit hakeutua esim, koulun terveydenhoitajalle, terveyskeskuslääkärille, opiskelijalääkärille tai mielenterveystoimiston nuoriso-vastaanotolle. Terveydenhoitaja koulussa tai terveyskeskuksessa tai terveyskeskuslääkäri voivat myös ohjata sinua oikeaan paikkaan, jos tarvitset luotettavaa ja vastuullista keskusteluapua. Nuorisopsykiatrinen vastaanotto on käsittääkseni ilmainen, en ole tosin ihan varma. Tämä selvinnee esim. terveydenhoitajalla.
4. Lapsuuden ja nuoruuden eri kehitysvaiheisiin KUULUU itsekästä käyttäytymistä: se on aikuiseksi kasvamista. Siinä opitaan erilaisia vuorovaikutuksen rajoja ihmisten ja itsen kanssa ja rakennetaan omaa minää sekä persoonaa. Itsekä käyttäytyminen EI välttämättä tarkoita, että olisi narsisti. Jos vanhemmilla on ongelmia oman persoonansa kanssa, niin voi tietysti olla, että ongelmat periytyvät lapsille.
5. Kaikissa ihmisissä on "hyviä" ja "huonoja" puolia. Tasapainoisella ihmisellä on terve itsekkyys (terve narsismi) ja itsetunto, joka pitää hänet muista erillisenä yksilönä ja samalla yhteisön jäsenenä, joka osaa laittaa omat rajat sekä itselleen että muille. Noiden oman itsen eri puolien tutkiskelu on omaa henkistä kasvua ja eheytymistä omaksi itseksi. Itsetutkiskelu auttaa myös tulemaan toimeen paremmin itsensä ja muiden kanssa.
6. Jos sinusta tuntuu, että tarvitset jonkinlaista keskusteluapua tai muuta apua elämäntilanteessasi, parisuhteessasi, opiskeluissasi jne., apua kannattaa hakea. Mitä aikaisemmassa vaiheessa apua rohkeasti hakee, sitä helpommalla todennäköisesti pääsee. Jos avun hakemista lykkää, ongelmat vain kasvavat ja pahenevat. Hae siis ihmeessä apua, jos sinusta siltä tuntuu. Voit aloittaa hakeutumalla psykiatrille, joka osaa neuvoa sinua. Psykoterapia on paras apu ihmiselle, jolla on omien tunteiden, mielenterveyden ja käyttäytymisen kanssa ongelmia.
Kyllä se siitä, katsot vain rohkeasti itseesi ja omiin ongelmiisi (jos niitä on). Kun kohtaat itsesi ja ongelmasi vaikka pelottaakin, jätät paljon taaksesi ja tulevaisuutesi on parempi. Tsemppiä!
Sulla lukee otassa TILT
On eri asia olla narsistinen ja kärsiä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Yleensä kai narsisti ei kadu aidosti ja syvästi tekojaan.
Mene terapiaan.