Yksinäinen nainen

Kaikki me ollaan erilaisia, mutta yksinäisiä, ujoja ja hiljaisia on muitakin. Varmasti löytyy miehiäkin, jotka viihtyvät ujon ja hiljaisen naisen seurassa.

Minä koen yksinäisyyttä, mutta se ei liity ujouteen ja hiljaisuuteen, vaan elämässäni tapahtuneisiin muutoksiin. Olen joutunut käyttämään paljon aikaa lasten kanssa ja arjen pyörittämiseen yksin. Nyt lapset alkavat irtaantua omille teilleen ja huomaan olevani yksinäinen. Juttelen kyllä ihmisten kanssa, mutta on korkea kynnys pyytää ketään kylään tai jonnekin seuraksi.

Liikutko missään sellaisissa harrastuksissa, työssä tms. jossa voisi tutustua ihmisiin?

Minulla on jo ikää yli 40 ja ihan parhaita ystäviä ovat olleet ne ujot ja hiljaiset. Nykyisin nuo elämän varrella saamani ystävät asuvat kaukana ja/tai ovat hyvin erilaisessa elämäntilanteessa, mikä on harventanut yhteydenpitoa muutamaan kertaan vuodessa. Mietin mitenhän saisi luotua ystävyyssuhteita lähiympäristöstä, jotta yhteydenpito ihan naamakkain onnistuisia ilman nettiäkin.

Olet nuori, joten sinulla on vielä mahdollisuuksia vaikka mihin. Elämäsi ei taatusti ole vielä pilalla vaikka siltä nyt tuntuukin. Suosittelen hakeutumista paikkoihin, missä on muitakin ja rohkaistua juttelemaan vaikkapa jonkun muun hiljaiselta vaikuttavan ihmisen kanssa, vaikka se vaikealta tuntuukin.

Muistan kouluajoilta hyvin ujon ja hiljaisen ystäväni, josta kaikki tuntui olevan sitä mieltä, että se nyt ei mitään elämässä aikaiseksi saa ja vähän itsekin niin arveli. Nykyisin hänelle on hyvä aviomies, kaksi teini-ikäistä ihanaa lasta ja elämä kaikin puolin mallillaan. Aina on toivoa ja mahdollisuuksia.
Täytyy tästä vähän väliä muistuttaa itseäkin, vaikka en nuori enää olekaan.

Antoivatko vanhempasi sinulle suorituspisteitä vai miksi puhut 'onnistuneesta' seurustelusta?

Koitan liikkua paikoissa missä on ihmisiä,mutta tuntuu että nykyään
seurustelukin on jo kamalan vaikeaa.Ihmisillä on kriteerejä kumppanille.
Siksi tuntuu että elämä on jo pilalla. Miten siis saada kumppani?
Olen kyllä keskustelutaitoinen enkä liiemmin aseta mitään mahdottomia
kriteerejä. Mulle riittää,että mies on kohtelias ja kunnollinen.
En ole mikään nirppanokka enkä valita asioista,musta tuntuu että
olisin todella hyvä kumppani jollekin,mutta ymmärtääkö miehet tällaista naista?

olet ihan kuin minä paitsi et ole mies ja toiseks mulla ei ole kavereita yhtään.
olen kans miettinyt et mussa on jokin vialla ja pahasti.

todella tarvitsisin varmaankin sellaisen miehen joka on samanlainen
erakko =) ei sen miehen tarvitsis puhua mutta pussata kylläkin.

m 29 v haluaisitko laittaa esim.sähköpostiosoitteen? ja muutkin saa laittaa
tietysti.

"Olen kyllä onnistuneesti seurustellut nainen..:"

Eikö tuo jo vastaa kysymykseesi? Minulle ei ole merkitystä onko nainen puhelias vai hiljainen. Ehkä ääripäät eivät olisi ihan hyvästä.

Yksinäisten ihmisten, etenkin miesten, on vaikea löytää kumppania, koska he eivät välttämättä niin usein liiku ihmisten ilmoilla. Ja vaikka liikkuisivat, niin muut eivät liiku. Onhan se kynnys ainakin allekirjoittaneella aika korkealla aloittaa juttelu, jos joutuu menemään "esiintymään" porukan eteen sen sijaan että voisi puhua kahdenkesken.

on mun mailiosoite [email protected],saa vapaasti kirjoitella.

Olen kanssa koko elämäni ollut hirveän yksinäinen. Muutama ystävän tapainen oli yliopistoaikana, mutta eivät ole pitäneet yhteyttä opintojen loppumisen jälkeen. Ja siitä on jo aikaa.
Aikanaan epätoivoisesti etsin elämänkumppania, vaikeaa oli kun olen rumakin. Sitten ei-niin-ulkonäöllä siunatun ja erakkomaisen nuoren miehen tapasin, joka ihastui minuun sellaisena kuin olen.
Mentiin naimisiinkin. Mieheni on ainoa ystäväni; on ollut aikoja jolloin olen ollut tukehtua yksinäisyyteeni. Masennuskin tuli kuvaan mukaan.

Nyt jo hyvää matkaa keski-ikäisenä olen alistunut ajatukseen, ettei minulle ole tarkoitettu ystäviä . Sattuu se silti vieläkin, vaikka kaikkeen tottuu. Olisi vain niin ihana kun olisi ystävä nainen, jolle voisi purkaa sydäntään. Varsinkin masennuksen aikana kaipasin tuskaisasti vertaistukea; mieheni taholta sellaista tukea en saanut enkä saa.

Ilmeisesti Suomessakin 'ohjelmoidaan' kansalaisia tapahtumilla, eristämisellä, köyhyydellä, jotta sitten kun sopiva 'orjuuttaja' esim. ulkomaalainen tai rikas ilmaantuu, orja on säyseä ja onnellinen 'pelastajastaan' sekä alttiimpi hyväksikäytölle ellei jopa suoralle ihmiskaupalle.

"Aikanaan epätoivoisesti etsin elämänkumppania, vaikeaa oli kun olen rumakin. Sitten ei-niin-ulkonäöllä siunatun ja erakkomaisen nuoren miehen tapasin, joka ihastui minuun sellaisena kuin olen.
Mentiin naimisiinkin. Mieheni on ainoa ystäväni; on ollut aikoja jolloin olen ollut tukehtua yksinäisyyteeni. Masennuskin tuli kuvaan mukaan."

Niin.Toi on varmasti usein,että sen kumppanin löytää sitten jossakin vaiheessa,
mutta tärkeää on että jotenkin synkkaisi.Toivoisin saavani sellaisen
jolle tämä mun luonne ei olisi aivan mahdoton yhtälö.Liian sosiaalisten
kanssa saattaa olla että toinen turhautuu ja on pettynyt kun ei ollakkaan
ihan samalla aaltopituudella.

Aika yksinäistä on elämä täälläkin, vain pari naisystävää joiden kanssa pidetään yhteyttä ja käydään välillä jossain. Muut ns.kaverit ovat työttömyyteni myötä hävinneet kuvioista ja miesystävästä turha uneksiakaan, kun ei köyhä työtön kelpaa. Ikää mulla tosin jo melkein 56, joten olen jo toivoni heittänyt :)
Välillä tämä yksinäisyys ahdistaa, mutta pikkuhiljaa siihenkin tottuu. Juttuseuraa kyllä kaipaisi, kun menee viikkokin että ainoa jonka kanssa juttelee on kaupan kassa, eikä ole varaa käydä esim. tansseissa tai muissakaan maksullisissa tapahtumissa joissa voisi ihmisten kanssa jutella.

Välillä ihmettelen mistä ne muut aina hankkii seuraa ja tuttuja?
Olis niin kiva kun olis aina joku jolle soitella. Luulisi kyllä
et sinkkumiehiäkin olis jotka kaipailis seuraa vaikka vaan
yhdessä viihteelle..ei sitä viitsi kuitenkaan itseään tyrkyttää =)

Itekkin oon yksinäinen ollu suurimmaks osaks elämää, välillä tuntuu et on kavereita ja tapaa uusia tuttavuuksia mut sitten ne katoaa jossai vaiheessa ja oon taas yksin. Ei mullakaan oo ketää oikee kelle soitella, ketä nähä ja jutella ym. olis kyllä kiva ja kun saa asioita jossai vaiheessa kuntoon ni voi alkaa käymään paikoissa.. vaikka ei mulla niissäkään mikää itsestäänselvyys oo että kehenkää tutustuisin kun tutustun niin vaikeesti.

Mikä sulla on omasta mielestäsi syynä et ne muut katoaa?
Musta tuntuu itselläni et koska on ujo,ei ole mielenkiintoista seuraa..
se kyllä masentaa. Yleensä reipastun jos näen että joku olisi musta
kiinnostunut ihmisenä,mutta ne tapaukset on vähän harvemmassa.
Olis kiva kun olisi seuraa kenen kanssa mennä ulos.
I

Aina auttaa se että harrastaa liikuntaa. Kun joka päivä käyy lenkillä niin mieli virkoaa ja ihminen tulee onnellisemmaksi. Siis ihan pelkästä liikunnasta.
Kun tulet näin iloisemmaksi, niin myös muut huomaavat sen ja tulevat juttelemaan.

Nyt varmasti murjotat aina, kuka sellaiselle viitsii mitään sanoa. Hymyä!

nvm 55.olet kerran yksinäinen kyllä sinäkin löydät hyvän ystävän.minäkin asun yksin lapseni ovat maailmalla.minä olen ihan fiksu pohjois-karjalainen 60.mies jos sinua kiinnostaa kerro vähän itsestäsi.postiosoitteeni.0449613343b@ netti.fi

On samankaltaisia. Minä etsin naisystävää, kerroit itsestäsi. Mielikuvan sinusta on myönteinen. Yritä vastata minulle.

Ponit voi olla joskus yksinäisiä jos tallisda ei muita hevosia.

Kaikki jutut, että "kaikki me ollaan erilaisia" on pelkkää lässytystä. Kunnon asiaan päästään, kun saadaan luonne selville. Siitä on hyvä lähteä eteenpäin.
Eli kk luonne, vuosiluonne, sekä kellonaika.

Kyllä varmasti pitää, meitä ujoja on tässä maassa aika paljon. Pitäisi vain keksiä keinot, millä saisimme ihmiset tutustumaan toisiinsa rohkeasti.

Hei haloo !. Eletään vuotta 2021 ja yhdet miettii jotain yksinäiyyttä. Nyt oikeasti sitä asennetta ja virtaa päälle niin alkaa hommat skulaan. Ei minulla muuta. Jatkakaa !.