Ei ole hääviä olla suvun taholta eristetty ison perheen vl-isä. Puolisoni vanhempia emme ole tavanneet useampaan vuoteen, eikä puolisoni lukuiset sisarukset pidä enää minkäänlaista yhteyttä. Oman vielä elossa olevan vanhempani kanssa asiat olen saanut sovittua, vaikka omien sisarusteni mustamaalaamiskampanjan jälkeen se oli tosi työlästä ja aikaa vievää.
Syy: Aikaa sitten (-80 ja -90 luvulla) omalle kohdallenii ja sitä kautta myös perhettäni kohtasi suuret taloudelliset vaikeudet. Niin kauan kuin taloudellisesti meni hvyin, selkään taputtelijoita riitti. Kun taloudelliset vaikeudet alkoivat, nämä vl-"ystävät" kaikkosivat ja harva tosi ystävä, ei-sukulainen jäi jäljelle.
Puolison vl-suvun mahtihahmon, vl-puhujan, mielestä taloudelliset vaikeudet johtuivat minun pielessä olevista uskon asioista! Alkoi parannuskehoituksia satelemaan ja käytiin jopa kotonanikin tämän puhujan toimesta puhumassa "uskon asioista". SRK-kokouksilla painostettiin. Onnekseni minulla oli ystävänä myös toinen voimakas vl-persoona, joka tiesi ettei asioillani ole uskonasioiden kanssa mitään tekemättä. ilman hänen apuaan ja tilanteen selvittämistä en varmaankaan tänä päivänä olisi vl? En olisi kuitenkaan myöntänyt uskon asioilla olleen taloudellisia kytköksiä.
Yhtä kaikki, tuon jälkeen olin merkitty koko puolison suvun toimesta, pahaa puhuttiin takana ja kylävierailut loppui kuin seinään. Tämänkin jälkeen tämä vl-puhujavanhus (nyt jo vanhus) on kertaalleen uhonnut SRK-kokouksella, että "on näitä ennenkin pidetty ja asiat selvitetty". Ilmeisesti hän ajattelee nyt, että se on meidän vika kun hänen suku ei pidä enää meihin yhteyttä (kun on itse ensin mustamaalannut minut niin hyväksi, ettei kukaan halua olla oikeasti tekemisissä).
Jokohan loppuu kokouksilla uhkailu ja eristyksen aika kohdallanikin?
Syy: Aikaa sitten (-80 ja -90 luvulla) omalle kohdallenii ja sitä kautta myös perhettäni kohtasi suuret taloudelliset vaikeudet. Niin kauan kuin taloudellisesti meni hvyin, selkään taputtelijoita riitti. Kun taloudelliset vaikeudet alkoivat, nämä vl-"ystävät" kaikkosivat ja harva tosi ystävä, ei-sukulainen jäi jäljelle.
Puolison vl-suvun mahtihahmon, vl-puhujan, mielestä taloudelliset vaikeudet johtuivat minun pielessä olevista uskon asioista! Alkoi parannuskehoituksia satelemaan ja käytiin jopa kotonanikin tämän puhujan toimesta puhumassa "uskon asioista". SRK-kokouksilla painostettiin. Onnekseni minulla oli ystävänä myös toinen voimakas vl-persoona, joka tiesi ettei asioillani ole uskonasioiden kanssa mitään tekemättä. ilman hänen apuaan ja tilanteen selvittämistä en varmaankaan tänä päivänä olisi vl? En olisi kuitenkaan myöntänyt uskon asioilla olleen taloudellisia kytköksiä.
Yhtä kaikki, tuon jälkeen olin merkitty koko puolison suvun toimesta, pahaa puhuttiin takana ja kylävierailut loppui kuin seinään. Tämänkin jälkeen tämä vl-puhujavanhus (nyt jo vanhus) on kertaalleen uhonnut SRK-kokouksella, että "on näitä ennenkin pidetty ja asiat selvitetty". Ilmeisesti hän ajattelee nyt, että se on meidän vika kun hänen suku ei pidä enää meihin yhteyttä (kun on itse ensin mustamaalannut minut niin hyväksi, ettei kukaan halua olla oikeasti tekemisissä).
Jokohan loppuu kokouksilla uhkailu ja eristyksen aika kohdallanikin?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olipa hyvä kirjoitus. Inhottavaa toimintaa! Kiitos kirjoituksesta, Maan hiljainen... ja voimia Sinulle. On varmasti ollut rankkaa joutua leimatuksi ja mustamaalatuksi. On onneksi niitä muuallakin hyviä ihmisiä kuin suku piireissä....!
Kiitos kannustuksesta! Voimia on tarvittu paljon. Pahimman yli on päästy, vaikkakin vaivaa edelleen kovasti, kun esimerkiksi omat lapset eivät tunne edes omia serkkujaan -suvusta syrjään siirtämisestäni johtuen. Vanhempien lasten kanssa asiasta on puhuttu ja he ymmärtää tietysti. Mutta pienempien lasten kysymyksiin "...miksei ne ja ne enää käy meillä..." tai "...miksi me ei tunneta ketään serkkuja...", on ollut vaikeaa vastata. Niistä kysymyksistä on tullut aina murheellinen mieli ja esiin noussut ajatus miksi piti mennä näin...?
"Puolison vl-suvun mahtihahmon, vl-puhujan, mielestä taloudelliset vaikeudet johtuivat minun pielessä olevista uskon asioista!"
Käsittämätöntä touhua...sanoiko hän noilla sanoilla ja kysyttiinkö häneltä, miten taloudelliset vaikeudet voisivat ylipäätään johtua uskon asioiden tilasta? Perusteliko hän mitenkään?
Voimia sinulle...
" ....sanoiko hän noilla sanoilla ja kysyttiinkö häneltä, miten taloudelliset vaikeudet voisivat ylipäätään johtua uskon asioiden tilasta? Perusteliko hän mitenkään? "
Hänen mielestään siunaus tekemisestä puuttui, kun en toiminut vl:nä esim. julkisuudessa hänen vanhakantaisten käsitysten mukaan. Itseä ei olisi saanut tuoda esille, eikä varsinkaan mitään saavutuksia lukea omista taidoista johtuviksi. Elää myös olisi pitänyt tietysti "suu säkkiä myöten", oli menestystä eli ei (sehän olisi tietysti viisastakin, ei vain aina onnistu -kaikilta).
Mutta lopullinen niitti oli se, kun hakeuduin velkaneuvojalle ja hänen ohjauksen (ja velvoituksen) myötä hain velkajärjestelyä elämän tasapainon takaisin saamiseksi. Se oli niin väärä teko, että tämä puolisoni vl-puhuja uhkaili SRK:n hoitokokouksella, että uskovaiset ei tuollaista tee! Tuossa vaiheessa olin kuitenkin saanut jo sen oman vahvan vl-tukihenkilön puolelleni, joka pelasti minut siltä ruljanssilta. Hän teki selväksi tälle painostajalle, että tällä ei ole mitään tekemistä uskon asioiden kanssa. Asia jäi siihen. Niin myös yhteydenpidotkin, sillä siitä alkoi mustamaalauskampanja, joka johti tuohon aiemmin mainitsemaani eristäytymiseen sukulaisista. :-(
Itse jätin vl-yhteisön 80-luvulla kun mitta tuli täyteen hoitokokouksia. Minut "kirottiin" läksiäislahjaksi. Juuri näin sanottiin, että nyt sinun elämästäsi otetaan siunaus pois. Entiset uskonystävät lakkasivat "tuntemasta" ja jutut kiersivät "huonosta elämästäni", koska siunaus oli otettu pois jne...
Kun ahkera työ alkoi tuottaa tulosta ja menestystäkin tuli, alkoivat nämnä mammonan perässä juoksevat vl:t yhtäkkiä "tuntea" taas ja jopa tulivat juttelemaan. Tämä tuntui vielä vastenmielisemmältä kuin se vuosikymmenen mittainen boikotointi.
Siinä järjestössä lähimmäistä saa kohdella aivan miten itse haluaa.
Tätä on juuri se siionin "tuki" mistä oon joskus kuullut puhuttavan.
Tätä on se SRK:n mainostama "diakoniatyö", jota kaikille tarvitseville vl-perheille on tarjolla. Kun painostaa "huonon" perheen ulos lahkosta, ei heistä enää tarvitse huolta kantaa. Näin srk hoitaa diakoniaansa...
Täyttä pas.kaa koko SRK-laisuus!
kyllä vanholislestaaliolaisuus on "kallis" asia....
kuinkahan monta promillea joukosta on oikeasti terveitä ja aitoja ihmisiä???
tsemppiä maanhiljaiselle!
Vaikka kuin asioita pyörittää mielessä, ei joidenkin asioihin suhtautumista ymmärrä mitenkään. Vaikea kuvitella, että näillä tietyillä "hoitajilla" ja asioiden "tietäjillä" voisi olla omat asiat kunnossa...
Ei tämä varmaan monelle ole näyttänyt elämä vl:nä aivan näin raadolliset puolensa, mutta oma kokemukseni on ollut kyllä masentava. Luottamus vl-läheisten oikeudenmukaisuuteen, suoruuteen ja aitoon välittämiseen on mennyt. Pahimman painostuksen aikoihin tuntui kuin heillä olisi ollut joku aivan erityinen halu "lyödä jo lyötyä".
Ilman puolisoni, joidenkin ei-vl:n ja mukaan lukien tämän tukija-vl:n täyttä tukea en ehkä olisi selvinnyt mieleltä terveenä niiltä ajoilta.
Kun kaikki menee hyvin ja vl-normien mukaisesti, "tukea" ja myötäelämistä riittää. Mutta jos jokin asia poikkeaa totutusta kaavasta, alkaa syrjiminen ja syytteleminen. Onko tämä oikeaa lähimmäisenrakkautta?
Ei todellakaan, vaan jotain sairasta lahkouskontoa, jolla ei ole mitään tekemistä Kristuksen Rakkauden kanssa!
Tässä edellä veli kalliisti kirkasti meidän muidenkin niin monessa vajavaisia ajatuksia...ei voi muuta kuin yhtyä tuohon, niin täysin sopii omiin kokemuksiin. Lähtemisen armon saaneena olen huomannut, miten harvassa oikeat ystävät siellä olivat. Tuntuu, että vl-yhteisö voi kasvattaa ihmisessä mm. lähimmäisenrakkauden kieroon. Tuntuu myös, että jatkuva yhteiseen omatuntoon sidottu moraalikäsitys vinouttaa ihmistä. Kaikkia vl:iä ei voi tietenkään tuomita tuosta, mutta elämää nähneenä ja monien kanssa keskustelleena ei voi tulla muuhun lopputulokseen. Tämä ilmenee juuri kuten edellinen kirjoittaja sanoi. Yksi yleinen piirre yhteisössä on myös se, että sieluntilasta kyllä ollaan "huolissaan", mutta aniharva tulee kysymään "mitä sinulle oikeasti kuuluu?". Puhumattakaan siitä, että tultaisiin nostamaan vaikka katuojasta. Tekisi mieli huutaa, että "Herätkää pahvit!" Maailma ei ole niin mustavalkoinen, kuin pullantuoksuisissa hienoissa toimitaloissa ja srk-pravdassa opetetaan. Monesti seuroissa puhutaan "suomusten putoamisesta silmiltä"...kunpa ne srkn:n vaaleanpunaiset silmälasit ja putkinäkösilmälaput tippuisivat mahdollisimman monelta yhteisön jäseneltä, ja ihmiset pysähtyisivät miettimään missä oikeasti mennään! Voisi alkaa löytymään oikeatakin lähimmäisenrakkautta, kun joutuisi tekemään matkan omaan sisimpään ja alkaisi kyseenalaistaa opetusta.
Kiitos nim. "maanhiljainen-vl" kirjoituksestasi ja omat paljon pienemmät vastustukset liikkeessäni tuntuvat nyt kirjoituksesi jälkeen paljon vähäisemmiltä ja näin ollen kirjoituksesi, rehellinen ja omakohtainen on ollut minun kannaltani katsoen ainakin minulle rakentava, joten suurkiitos sinulle ja runsaasti voimia ja Jumalan siunausta koko sinun elämääsi!
Mielestäni tämä keskustelupalsta on hieno asia, toisin kuin liikkeemme jotkut johtohahmot ovat mieltä. Täältä saa paljon enemmän tukea ja voimia elämään ja yrittämiseen kuin mistään muualta nyky -vl-tilaisuuksista (kiitokset teille kaikille tällä palstalla "niko 25v":n tavalla nytkin minua tukeneille ja kannustaneille!).
Toisin kuin vl:ssä ennen, esimerkiksi keskustelutilaisuudet ja virkistysillat ovat nykyään useimmiten "sliipattujen" ja hyvässä yhteiskunnallisessa sekä taloudellisessa asemasa olevien vl:n ulkokullattuja esiintymisiä -"kaikki on hyvin jne" -puheenvuoroilla sävytettyjä tilaisuuksia. Jos joku menee kertomaan siellä omista vaikeuksistaan, läsnäolijat vaivautuvat ja kattelevat "pitkin seiniä" (kokemusta siitäkin).
Tuntuu kuin nykyään ajatellaan henkilöstä, joka kertoo vaikeuksistaan, että on vähän outo ja poikkeava. Ulospäin pitäisi esittää niin kuin kaikki olisi viimeisen päälle hyvin -vaikka oikeasti ei olisikaan...
Eräs ei-vl-psykologi oli todennut, että teillä vl:llä on aika kovat arvot.
Ts. menestyminen on tärkeää ja ihmiset luokitellaan varallisuuden, aseman jne. mukaan. Liikkeessä 40-vuotta olleena allekirjoitan tuon täysin.
Voimia sinulle maanhiljainen-vl ja Jumalan siunausta elämääsi!
Kiitos, "vastaavaa kokenut"!
Niin, nykyisellään tuo tuntuu valitettavan todelta... :-(
Millä paikkakunnalla kyseinen vl-puhuja nykyisin asuu?
Mikä on hänen etunimensä?
Kiinnostaisi kovasti tietää.
Se jää kertomatta. Yksinkertaisesti siitä syystä, että tämä puhuja kuuluu siis sukuun. Jos kerron nimen, tai edes paikkakunnan, siitä ei ole enää pitkä matka itseni tunnistamiseen.
Tulee varmuudella vielä lisää "lunta tupaan" joltakin suunnalta, jos kohde selviää. Olen saanut puolisoni ja lastemme kanssa nyt perhe-elämän tasoittumaan lähes normaalille mallille (näitä sukulaisuussuhteita lukuunottamatta) ja en voi ottaa tähän herkkään tilanteeseen sitä riskiä, että saavutettu tasapaino häiriintyy (vaikka kovasti mieli tekisikin). Tärkeintä on nyt kuitenkin oma ja aivan läheisteni jaksaminen, parempaan tulevaisuuteen uskominen ja parempien ihmissuhteiden tilalle saamiseen vielä uskominen!
Olin pitään katkerakin tilanteesta, johon ajojahti johti. Sen yli olen kuitenkin jo päässyt. Olen myös saanut voimia niin paljon takaisin, ettei kohdallekaan tulevat piikit ja mustamaalausyritykset enää masenna. Tuntemukseni on, että osaan jo suhtautua valheellisiin ja ilkeämielisiin vihjailuihin ja suoranaisiin mustamaalaamisiin kyynisesti, niin ajatellen, että se on jokaisen oma asia mihin uskoo asianomaiselta itse kysymättä asian todellista laitaa.
Mikään ei muutu vl-yhteisön sisällä, sillä tämä on juuri sitä SRK:n myöntämää kaksoisviestintää. Ulkopiolelle kerrotaan ihan muuta kuin asioiden todellinen tila edellyttäisi. Hoitokokoukset ja muut kiduttamis- ja painostamistilaisuudet jatkuvat kuten edelleenkin, kuten Antti Pentikäinenkin toteaa Kotimaa-lehdessä.
Johanna Hurtiginkin tapauksessa ulospäin annetaan ymmärtää, että olipa hyvä että joku otti ongelman esille liikkeen sisällä, mutta tosiasiassa Hurtigia painostetaan erittäin ankarasti lopettamaan tutkimuksensa ja hänelle pidetään tuntikausien hoitokokouksia -viimeksi toukokuussa!
"...olipa hyvä että joku otti ongelman esille liikkeen sisällä, mutta tosiasiassa Hurtigia painostetaan..."
Niinpä. Jos haluaa hajoittaa oman elämänsä pirstaleiksi, siitä vaan julkisuuteen tiliä vaatimaan. Tarvitseeko ihmetellä, että meitä "maanhiljaisia" löytyy vl:n joukosta, joilla olisi sanottavaa paljonkin, mutta jotka katsovat viisaammaksi vaieta.
Tämä keskustelupalsta on kyllä hyvä. Tämän kautta saatan itsekin jossain elämän vaiheessa saada niin paljon rohkeutta, että tulen jopa julkisuuteen. Ensin pitää kuitenkin omat taustat varmistella. PItää olla voimia vastaanottaa se pyöritys ja ruljanssi, joka siitä tulisi eteen.
Vanhoillislestadiolaisuus toimii niin omassa sisäpiirissään , ei nähdä , että JUMALAN lapsia on muuallakin kuin heidän porukassa joka on murheellista . Se sisäpiiri kovan tarkkailun ja muita tuomitsevan ideologian alla panee nähtävästi toimimaan uskomattomiin tekoihin . Kyllä vanhoillinen käsite hajaantuu . Kait sen parhaiten voi sanoa ja myös toivoa sellainen joka on siinä ahdistuksessa ollut ja sieltä tiensä saanut raivattua vapauteen iloitsemaan JUMALAN lapsen Armosta . JUMALA puhdistaa siionia kaikkien elävässä uskossa olevien lastensa autuudeksi. Olen sitä mieltä , että ovat tosi omahyväistä porukkaa .
"...Se sisäpiiri kovan tarkkailun ja muita tuomitsevan ideologian alla panee nähtävästi toimimaan uskomattomiin tekoihin..."
Etenkin tämän vanhan vl-puhujan armottomuus on hämmästyttänyt. Itse en olisi kyennyt sellaiseen luokitteluun ja takana päin puhumisiin kuin hän. Se erityisesti ihmetyttää, että silloin kun kaikki läheiset näki selvästi, kuinka ahtaalla elämässä olimme, tämä vl-puhuja vain painoi päälle ja uhkaili jos millä srk-kokouksilla :-( Sai vielä pääosan suvustaan käännytettyä väärillä ja perättömillä puheillaan meitä vastaan.
Olimme joitakin aikoja epävarmoja mm. siitä, saammeko silloiselle isolle perheellemme turvattua asunnon, kun jouduimme oman myymään velkoja vastaan pois. Sekään ei tätä vl-puhujaa hetkauttanut. Kun jossain asiayhteydessä kysyin, että missä me sitten asutaan, jos kukaan ei huoli edes vuokralle, hänen kovasydäminen vl-puolisonsa vastasi että "...vaikka venneen alla jos ei muualla".
Niinettä sellaista tukea me saatiin. Kyllähän ne kokemukset jäi iäksi mieleen, eikä ne sieltä poistu vaikka kuin yrittäisi niitä unohtaa. Kyllä vl:iä on myös "moneen junaan", niin kuin on ei-vl:kin. Nämä on itselle kipeitä kokemuksia, jotka on horjuttanut luottamustani vl-sisariin ja vl-veljiin kovasti. Ehkä täällä niistä puhuminen osaltaan auttaa niistä kokemuksista lopullisesti yli pääsemiseen...
En oikein ymmärrä täysin, mitä sinä olet etsimässä?
Toisaalta puhut VL-uskovaisuudesta, toisaalta ankarista sukulaisistasi.
Yritätkö saada hyväksyntää VL-uskovaisilta sukulaisilta?
Etkö sinä ennenkaikkea tarvitse uskoa Jeesukseen Kristukseen, meidän syntiemme sovittajaan?
Ajatteletko, että jonkinlainen hyväksytyksi tuleminen VL-"piireissä" johtaisi sinut iankaikkiseen elämään? Vai onko kyse maallisten sukulaissuhteiden normalisoinnista?
Minä sanon sinulle:
USKO Jeesuksen Kristuksen sovitustyö kohdallesi ehdoitta. USKO!
Et sinä tarvitse pelastuaksesi mitään ulkopuolista hyvä veli hyväksyntää...
Eivät VL:t, eivätkä mitkään muutkaan uskonnot sinua voi pelastaa.
Mitä Jeesus sanoisi näistä sinun mainitsemistasi taloudellisista ongelmista? Ovatko ne liian suuria kumoamaan Jeesusken pelastustyön?
Usko rakas veli pelastus kohdallesi. Sielunvihollinen yrittää kääntää tarkoituksella huomion kaikkeen epäoleelliseen Kelpaatko sukulaisille? Oletko tarpeeksi hyvä? Onko talousongelmat sittenkin epäuskon ja synnin tulosta?
Älä mene saatanan ansaan! Armo kuuluu kaikille, jotka uskovat! Myös sinulle!
Lakkaa asettamasta toisten syytöksiä uskosi tielle. Jeesus Kristus pelastaa sinutkin, jos vain uskot! Muuta ei meiltä vaadita. Lapsikin sen ymmärtää, mutta sielunvihollinen koittaa eksyttää tästä yksinkertaisesta sanomasta.
Siunausta sinulle!
"...En oikein ymmärrä täysin, mitä sinä olet etsimässä?..."
Mielenrauhaa kait olen etsimässä -ja oikeaa uskon vapautta. Ja ymmärrystä sille, kuinka joku voi olla niin säälimätön ja kova sydämestään ja silti julkisesti tunnustaa "sitä ainoaa oikeaa uskoa", vl-uskoa. No onhan se tietysti mahdollista, olenhan sen läheltä kokenutkin.
Aika ajoin katkeruus nostaa päätään. Toisten tekemien vääryyksien "ymmärtäminen" ja vaikka edes hiljainen (sisäinen) anteeksi antaminen varmaankin auttaa siihen, ettei katkeroidu kokemistaan koko elämään vaikuttavista vääryyksistä.
Etsi rakas matkankulkija Jeesusta Kristusta!
Älä katkeroidu, sillä sinullekin on armo annettu Vapahtajassamme.
Sillä ei avainten valta ole tarkoitettu sitä käyttävien voimaksi, vaan Herraan uskovien voimaksi.
Jos uskot, sinä pelastut!
Sitä ei voi kukaan sinulta riistää. Sinä itse teet valintasi.
Uskon, että mielenrauhan saat ottamalla Jeesuksen elämääsi ainoana oikeana totuutena.
Sinulla on elämässäsi paljon inhimillistä tradekiaa. Inhimillinen puolesi kaipaa hyväksyntää ja rehellistä totuutta myös maanpäällisissä asioissa.
Älä anna kallis veli tämän kuitenkaan johtaa sinua harhaan. Tärkeintä on uskoa sovitustyö myös omalle kohdallesi. Sitä eivät voi muut ihmiset estää. Usko ratkaisee. Jumala antaa uskon, jolle Hän sen katsoo parhaaksi. Sinun tulee seurata sitä.
Mitä minä voisin sanoa maallisista asioistasi? En ole mikään ammattilainen näissä. Rukoile Jeesukselta apua. En osaa muuta sanoa.
Mutta muista, usko sinut lopulta pelastaa, ei toisten osoittama anteeksipyyntö, eikä katumus!
"...Mitä minä voisin sanoa maallisista asioistasi? En ole mikään ammattilainen näissä. Rukoile Jeesukselta apua. En osaa muuta sanoa..."
En minä maallisten asioiden takia kirjoitakaan tänne, ei ne ole minulle niin merkittäviä. Vaan sielun vihollisen särkemien ihmissuhteiden takia, joista olen ollut murheellinen. Olen käynyt sillä saralla sellaisen sanoisinko h*****tin läpi, että kuka vain tilassani ollut kirjoittaisi nyt tänne niin kuin minä nyt.
Kun joutuu tällaisen kohtelun omaksi, usko hyvään Jumalaan on koetuksella kenellä vain. Kun itse ei ole tehnyt lähimmäisille pahaa ja kuitenkin joutuu ison lähimmäisjoukon syrjimäksi jonkun voimahahmon vaikutuksesta, tekee se kipeää. Tunne on varmaan sen kaltainen kuin on syyttömällä ja edelleen rakastavalla puolisolla avioerossakin. Paljon kipeämpi vain, kun kyse ei enää ole vain siitä yhdestä lähimmäisestä joka on sinulle ollut tärkeä parikymmentä vuotta, vaan suuresta joukosta lähes elinikäisiä ystäviä., jotka kääntää selkänsä sinulle noin vain ilman että voit vaikuttaa siihen mitenkään -juoru -ja -mustamaalauskampanjan vaikuttamana.
Uskoahan tämä vaatiikin. Uskoa siihen, että myös ei-vl:stä on mahdollista löytyy niitä oikeita lähimmäisiä, jotka rakastavat sinua sellaisena kuin olet. Tämä elinikäinen vl-uskoni on kohdallani erotellut ihmiset niin voimakkaasti vl:iin ja ei-vl:iin, uskoviin ja ei-uskoviin, että prosessi ei ole kovin helppo!
Mutta hyvällä alulla se ainakin on, tälläkin palstalla keskustelu on tämän prosessin läpikäymistä. Kiitokset teille kaikille kirjoittajille nimenomaan henkisen tuen antamisesta! Sitä minä täältä olen ollut hakemassa -ja myös saanutkin.